Täällä kun näitä juttuja lukee, huomaa vanhan sananlaskun pitävän paikkansa:
Kellä onni on, se onnen kätkeköön.
Minusta olisi mukavaa kuulla onnellisista avioliitoista.
Itse olen ollut nyt 11- vuotta mieheni kanssa, siitä ajasta olemme olleet naimisissa 5- vuotta.
On ollut ylämäkiä ja alamäkiä, riidelty ja kiehuttu raivosta.. Mutta aina silti onnellisia.
Onnellisia ollaan molemmat, tyytyväisiä elämään yhdessä.
Meillä on helppo ja hyvä olla yhdessä.
Ainahan sitä ei edes huomaa arjen keskellä, kuinka hyvä on yhdessä olla.
Sängyssä menee mahtavasti, olemme parhaat ystävät ja voimme luottaa toisiimme missä asiassa hyvänsä ja hakea toisistamme tukea vaikeina aikoina.
Kertokaahan onnelliset kuinka ihanaa teillä on! =D
Kellä onni on, se onnen kätkeköön.
Minusta olisi mukavaa kuulla onnellisista avioliitoista.
Itse olen ollut nyt 11- vuotta mieheni kanssa, siitä ajasta olemme olleet naimisissa 5- vuotta.
On ollut ylämäkiä ja alamäkiä, riidelty ja kiehuttu raivosta.. Mutta aina silti onnellisia.
Onnellisia ollaan molemmat, tyytyväisiä elämään yhdessä.
Meillä on helppo ja hyvä olla yhdessä.
Ainahan sitä ei edes huomaa arjen keskellä, kuinka hyvä on yhdessä olla.
Sängyssä menee mahtavasti, olemme parhaat ystävät ja voimme luottaa toisiimme missä asiassa hyvänsä ja hakea toisistamme tukea vaikeina aikoina.
Kertokaahan onnelliset kuinka ihanaa teillä on! =D
Vastaukset 28
Vanhimmat
Onneksi olkoon mutta 11 vuotta ei vielä ole kovin pitkä aika yhdessä. Meillä rupesi seksi muutama vuosi sitten vähentymään radikaalisti ja pikku hiljaa kokonaan vaikka muuten yhteiselo sujuikin melko hyvin kuten me molemmat olemme myöntäneet.
Keväällä kun otin tämän seksi asian puheeksi niin hän kertoi jo pitempään harkinneet eroa koska haluaa vielä 5-kymppisenä kokea jotain uutta ja ihanaa kuten rakastumista. Hän oli jo jonkin aikaa tietämättäni ollut yhteydessä 20 vuoden takaiseen rakkauteensa johon tunsi vielä voimakasta vetovoimaa. Olin kyllä tiedosta aivan sekaisin koska kuvittelin ettei 19 vuoden yhteiselon jälkeen ollut enää pelkoa erosta. Hänen tunteensa minuun olivat pikkuhiljaa kylmettyneet vuosien varrella eikä hän saannut mielestään entistä poika ystävää johon hän oli umpirakastunut. Sovittiin että vietetää kesä perheen kesken ja hoidetaan ero sitten syksyllä. Sain myös hankittua ammatti apua tilanteesemme ja kovalla työllä saimme liittomme parempaan suuntaan. Se työ ei ole vielä ohi mutta ainakin ero asiaa ei olla viety eteenpäin ja hieman seksiäkin olla jo kesän jälkeen harrastetti ja kaikilla tavoilla huomoitu toisiamme enemmän.
Ylltättävän moni liitto loppuu 20 vuodenkin jälkeen ja viimeistään silloin kun viimeinenkin lapsi lentänyt pesästä
"Ylltättävän moni liitto loppuu 20 vuodenkin jälkeen ja viimeistään silloin kun viimeinenkin lapsi lentänyt pesästä"
Mutta se ei ole merkki epäonnistuneesta liitosta. Päinvastoin! Liitto on silloin tehnyt tehtävänsä.
Tämä "kunnes kuolema teidät erottaa" pitäisi muuttaa muotoon "kunnes lapset muuttavat kotoa". Saisi pariskunnat hieman harkitsemaan sitoutumistaan.
Viimeisen penskan lähtö.
Se oli ainoa jakso elämässämme jolloin vaimo oli pari kuukautta jotenkin poisaolevan tuntuinen. Onneksi elpyminen oli nopea ja täydellinen.
Ei tuo kausi aiheuttanut intiimielämäämme häiriötä mutta olipahan kuitenkin muuten havaittavissa.
Näyttää vahvasti siltä, että meistä toinen tule leskeytymään.
Sama täällä, mutta pitää odottaa ensin, että lapset muuttavat kotoa.
Miten lasten pois muutto liittyy puolison kuolemaan?
Itsariko?
Niin tuo on ihan totta, se ei silti tarkoita että jokainen liitto. Jokaisen liiton eteen täytyy tehdä töitä ja se työn määrä lisääntyy vuosien karttuessa.
Ja silti voi tulla ero..
Mutta mielestäni sellaista ei kannata murehtia, mehän voimme silti olla pari, jolla menee hyvin vaikka lapset lentävät pesästä ja elämän tuulet heiluttelevat.
Vanhan mummini neuvo äidilleni oli "puhukaa ja kuunnelkaa, pitäkää toisianne hyvänä, sillä se liitto kestää". Äiti on tämän neuvon jakanut meille kaikille lapsille ja lasten puolisoille. Tällä "reseptillä" siis mennään.
Meidän avioliittomme on vielä ihan alkutaipaleella ja olemme iloisia että meillä on monia monia vuosia yhdessä edessä.=)
toivon että teidän liitto kestää ja paranee vieläkin paremmaksi kuin se ennen olikaan! =)
Kuinka pitkä liitto teillä on tähänasti ollut?
=)
43-vuotta. Viimeinen tenavamme poistui kodistamme 1993.
Nimimerkkini tarkoittaa ikävuosiamme nyt.
Liiton eteen tehtävä töitä?!?
Emme me koe tehneemme töitä vaan olemme eläneet normaalia elämää.
Tuo "työn tekeminen" vaikuttaa jotenkin teennäiseltä tai pakonomaiselta.
Vuosien saatossa kiintymys syvenee ja varsinkin työelämästä poistuminen vapauttaa rutkasti energiaa keskinäisen suhteen syvenemiseen.
Siis syvenEMISEEN eikä syvenTÄMISEEN!
Juu arvasin nimimerkin tarkoituksen, siksipä minulla kiinnostikin kuinka pitkä liitto on takana =)
Ja edessä vielä monta onnellista vuotta=)
No sinäpä se tiedät paremmin miten teidän liitto toimii. =)
Minun pappani timanttihääpäivänä sanoi "liiton eteen on tehtävä työtä eli nähtävä vaivaa..." Tälle perustan ajatukseni.
Minä kyllä uskon, että liiton eteen on nähtävä vaivaakin, ainakin tulevaisuudessa. Nyt en koe näkeväni vaivaa. Minäpä näen miten homma meillä pelaa sitten, kun meilläkin on liittoa enemmän takana.
Koskaan ei saisi ottaa sitä asennetta, että "ei ole pelkoa erosta" ja "tämä on nyt vakiintunut eikä muutu enää". Koskaan ei ole liian myöhäistä erota. Ennen ei erottu, kun oli toisenlaiset ajat ja ajattelutavat, toisenlainen kulttuuri ja eri tavalla kasvatetut ja asennoituvat ihmiset, eri ihmiset.
Olin itse naimisissa vähän yli 30 vuotta. Kyllä me riideltiin muutamista asioista jo aika alussa ja samoista asioista loppuun asti aina uudelleen ja uudelleen. Oltiin pitkään ihan onnellisiakin, tehtiin yhdessä kaikkea mukavaa ja lopulta pari lastakin. Se muutti asioita. Kun lapset olivat pieniä, melkein kaikki oli vielä aika hyvin. Yhtenä päivänä tajusin, että olen onnellinen, minulla on kaikkea mitä voi toivoa ja kaikki on hyvin. Sen jälkeen asiat alkoivat mennä huonompaan suuntaan eri elämänalueilla, myös toinen lapsista aiheutti ongelmia ja murheita. Exä oli aina juonut mielellään, mutta nyt ongelmaksi asti, kaikki kaatui minun vastuulleni - olin kyllä aina siihenkin asti ollut vastuussa kaikesta ja hoitanut kaiken, mutta exän totaalinen piittaamattomuus mistään oli lopulta ratkaiseva isku. Totesin jossain vaiheessa, että mikä tahansa on parempi kuin se mitä oli ja otin eron. Siitä on nyt muutama vuosi ja asiat ovat vihdoin taas hyvin, jokaisella osapuolella.
En pidä sitä epäonnistumisena. Ongelmista huolimatta lapset ovat hyviä, fiksuja ja lahjakkaita. Sen miehen rooli oli lopulta osallistua kahden uuden ihmisen aikaansaamiseen ja tehtävä oli hoidettu, liitto kävi tarpeettomasti. Sen liiton tehtävä oli perhe. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Nuorempana miesten funktio oli kiva seura ja hauskanpito eikä mennä naimisiin heidän kanssaan eikä ollut edes tarkoitus etsiä potentiaalista aviomiestä ja mahdollisten tulevien lastensa isää. Nyt on uudelleen hiukan sama ajatus. Nyt tarvitsen miehen, jonka kanssa on hyvä olla ja ehkä vanheta enemmän tai vähemmän yhdessä - naimisiin ei ole aikomustakaan mennä ja miehiä voi olla useampikin kuin yksi, yhden kanssa yhtä ja toisen kanssa toista.
Onneksi olkoon maailman onnellisin. Näitäkin viestejä tarvitaan, ettei kukaan menettäisi toivoa onnesta lukiessaan täällä kaikista vaikeuksista. Kyllä meitä onnellisia on varmaan paljonkin, mutta siitä ei niin paljon puhuta. Ehkä myös varjellaan onnea kätkemällä se...
Me on oltu naimisissa n. 35 vuotta onnellisina. Aina vaan on hyvä olla yhdessä, hauskaa, mielenkiintoista, ja hyvin menee sängyssäkin - sen uskonkin olevan yksi onnellisen suhteen perusta. Meillä ei ole ollut isompia riitojakaan. Ollaan toki erilaiset luonteeltamme ja kiinnostuksilta, eri mieltä monesta, mutta niitä sitten väännetään ja väitellään ihan hyvällä meiningillä. Toivottavasti nuoret jaksatte luottaa yhteiseen tulevaisuuteenne, todellakin on mahdollista elää koko elämä yhdessä onnellisina.
Onnea! =)
"Sängyssä menee mahtavasti,"
Niin meilläkin 15 ekaa vuotta. Seuraavat 15 sitten ilman.
"olemme parhaat ystävät ja voimme luottaa toisiimme missä asiassa hyvänsä ja hakea toisistamme tukea vaikeina aikoina"
Noin varmaan vaimokin olisi aikoinaan kuvannut suhdettamme. Minä puolestani jouduin olemaan koko ajan sanomisistani tarkkana, ettei hän loukkaantuisi. Vaikka on 30 vuoden kokemus, vaimo edelleenkin loukkaantuu muutaman kerran viikossa.
Ei tämä nimimerkki "Haittaaks" (rinnakkaiskeskustelusta "Uskoton") sattumalta ole sinun aviomiehesi...?
Voi harmi sinulle, ikävää ettei sinun avioliittosi ollut onnistunut =/
Sekin on harmittavaa, että koit minun viestini noin rankasti. Toisaalta jos se auttaa sinua käsittelemään sinun asioitasi niin se sopii minulle =)
Toivottavasti uskallat yrittää uudelleen! Ehkä se kannattaa! =)
"Voi harmi sinulle, ikävää ettei sinun avioliittosi ollut onnistunut"
Miten niin ei? Avioliiton tarkoitus on luoda otolliset puitteet lasten kasvamiselle. Siinä avioliittomme on onnistunut täydellisesti.
"Sekin on harmittavaa, että koit minun viestini noin rankasti."
En suinkaan. Mainitsin vain muiden tapaan, että koskaan ei voi luottaa onnen jatkumiseen.
"Toivottavasti uskallat yrittää uudelleen!"
Ei meillä ole mitään aikeita erota.
No hieno homma, minä sain jotenkin kuvan että ette ole enää yhdessä. Mukava kuulla että olette.
Avioliiton tarkoitus on näemmmä sinulle osin eri kuin minulle, sillä minulle siihen kuuluu mukaan myös oma ja puolison hyvinvointi ja elämänpituinen kumppanuus. Se että "vanhana sitten yhdessä kiikkustuolissa istutaan verannalla", näin romantisoiden sanoen.
Miksi onnen loppumista pitäisi murehtia, sehän on sitten sen ajan ongelma. Miksen voisi nauttia olostani ja elämästäni, miksi pitäisi kokoajan odottaa ja pelätä.
Minulla ja miehelläni, koko meidän perheellä on asiat hyvin, miksi siis murehtisimme mahdollisia tulevia ongelmia?
nauti sinäkin hetkestä! =)
"Avioliiton tarkoitus on luoda otolliset puitteet lasten kasvamiselle. Siinä avioliittomme on onnistunut täydellisesti."
Höpsistä. Tuo vasta puolet avioliiton tarkoituksesta, tosin erittäin tärkeä puoli. Toinen puoli ON saada elää yhdessä, toinen toistaan tukien ja rakastaen; se, että on paras kaveri vierellä.
Onni pitää parisuhteessa sisällään niin monitahoisia ja lukuisia asioita, että olotilan johdonmukainen kuvaaminen on ainakin minulle mahdotonta.
Yksittäisiä asioita voisi luetella loputtomiin mutta niissäkin näkyvät yksilölliset mieltymykset.
Onnen aihe meille ei sitä välttämättä ole kaikilla muille.
Heti 43-vuotisen liittomme alkutaipaleella, ja joiltakin osin jo sitä ennenkin, totesimme meillä olevan yhdensuuntaiset näkemykset monesta arkisesta asiasta.
Suhde rahan käyttöön, yhteiset harrastukset kuten urheilu ja matkustelu.
Samansuuntainen yhteikunnallinen ja poliittinen näkemys.
Suhteemme lasten kasvatukseen oli täysin sama.
Kyky sietää taloudellista niukkuutta.
Samat tavoitteet liiton aikana. Kiertolaiselämä minun työni vuoksi, retkeilyvene, kesämökki, oma talo, kaupunkiasunto kesä- ja vuokrakäyttöön, Espanjan asunto, etuajassa pois palkkatyöstä jne.
Molemminpuolinen, ehdoton luottamus kaikessa.
Kaikki talouden osatekijät täysin yhteisiä. Ei omia, vaan yhteiset rahat kaikkine oikeuksineen.
Luettelo on kovin maallinen mutta tuo alue on helpoimmin kuvattavissa ja ymmärrettävissä.
Kaikissa töissä olemme noudattaneet periaatetta, että se tekee joka on tilaisuudessa ja kumpi paremmin osaa.
Esimerkiksi vaimo palasi eilen lyhyeltä tyttöjen matkalta joten oli selvää, että tein suursiivouksen toissapäivänä.
Kuten teen vuosittain vastaavissa tilanteissa ka. neljästi.
Minä saan vastalauseitta toteuttaa harrastustani ruokahuollossa.
Suunnittelen, teen ostokset, valmistan pöperöt ja katan pöydän.
Yhtenäkään matka- tai loma-aamuna vaimoni ei ole tarvinnut tehdä itselleen aamiaista. Minä herään aikaisemmin.
En muista milloin meillä olisi ollut varsinaista riitaa.
Kummallakin on aina joskus huomauttamista toisen tekemisestä tai tekemättä jättämisestä mutta koska niissä on aina peruste niin eihän sellaisista riitaa synny.
Aivan alusta alkaen, temperamenttinen vaimoni on estoitta ilmaissut ajatuksensa ja mielipiteensä mutta kokonaisuudessaan on erittäin joustava.
Meillä kummallakin on omat reviirimme ja "tärkeät" asiat. Onneksi ne ovat eri seikkoja. S mikä on minulle henkilökohtaisesti tärkeää, ei sitä ole vaimolleni. Ja myös toisin puolin.
Vaimo on aina voinut luottaa siihen, että vastaan kyjeni mukaan perheen kaikinpuoisesta turvallisuudesta ml. toimeentulo.
Myös siihen, että tarvittaessa minulta aina saa päätöksen.
Sukupuolinen veto on itsestään selvyys.
Lihallisen himon painotus on vuosien saatossa siirtynyt huolenpidon ja hellyyden painottamaksi.
Kuitenkin minä osoitan viikoittain "kohteliaisuutta" 64-vuotisen mummelin suuntaan ja hän vastaa siihen suopeasti kerran, pari / viikko.
Hirmuinen litania mutta oli oikeastaa aivan kiva muistuttaa itseään näistä itsestään selvistä asioista.
Mutta onnellisuushan syntyy juuri näistä pienistä asioista, eikös se ole sitä kun on hyvä olla yhdessä arjessa ja vapaalla?
Onnea pitkästä liitosta!
No, me mentiin vasta naimisiin, että omalla kohdalla voin puhua vasta tästä alkuhuumasta. Ollaan kumminkin tunnettu 8v, joista yhdessä ollaan oltu 5 ja 2 kihloissa. Nyt kaksi kk naimisissa.
Ylä ja alamäkiä on ollut, mutta minusta jotenkin kaikki tasottui kun mentiin naimisiin. Mieskin sanoi, että on paljon seesteisempi olo, ei koskaan kovin kaunopuheinen ole ollut, joten totesi: "Tuntuu, kuin olisin koko ajan lämpimässä suihkussa." Voisihan sen näinkin sanoa :D
Kiirettä on molemmille ollut töiden kanssa nyt, kun otimme pitkät vapaat töistä. Silti tuntuu, että kaikki on nyt niin kuin pitääkin olla.
Mutta teillähän onkin kaikki ihanuus edessä sitten =) Onnea ja pitkää liittoa!
Me olemme tyytyväisiä ja onnentunteitakin on ollut paljon. Yhdessä olemme olleet reilut 34 vuotta. Lapsista yksi on vielä kotona, ainakin kirjoilla. Paljon on nyt aikaa yhdessäoloon ja omiin menoihin sekä voidaan molemmat panostaa työelämään. Elämä on aika leppoisaa nykyään. Kaikenlaista liittomme on sisältänyt mutta olemme kuitenkin halunneet sitoutua tähän parisuhteeseemme ja vastoinkäymisistä huolimatta olemme yhdessä, onneksi. Mielestäni pitkä parisuhde on arokas ja vaivannäön arvoinen. Seksiä on silloin tällöin, luultavasti ihan molempien tarpeeksi.
Olemme mieheni kanssa hyvin erilaisia ja sen takia parhaat ystävämme löytyvät ihan omista ystävistämme. Emme oikeastaan ole koskaan halunneetkaan olla bestiksiä vaan enemmänkin mies ja nainen, vaimo ja aviomies; tosin eiväthän nuo roolit poissulje ystävyyttä. Toveruutta tunnemme toisiamme kohtaan ja luotamme toisiimme.
Olemme molemmat 50 ikäisiä. Liittomme on toimiva ja hyvä ja uskon, että olemme yhdessä siihen asti kunnes kuolema meidät erottaa, jota on toisaalta hieman pelottava ajatella kun on kuitenkin puolison kanssa elänyt lähes koko elämänsä.
Ihana kuulla pitkistä onnistuneista liitoista! Onnea!
Onnellinen liitto = elämäni sisältö!
Lähtiessäni vanhempieni kodista en olisi pystynyt kuvittelemaan itselleni likimainkaan niin hyvää elämää kuin olen elänyt.
Tärkeimpänä tekijänä siinä mieheni ja lapseni sekä nyt lapsenlapseni.
Tietenkin on ollut ajoittaisia erimielisyyksiä mutta riidan asteelle ne eivät ole milloinkaan päässeet koska kumpikaan ei ole juuttunut asemiinsa tunnepohjalla.
Koskaan emme ole menneet nukkumaan vihoissamme.
Puolison hyvinvointi on ollut toimiemme punaisena lankana vilpittömästi puolin ja toisin.
Rehellisesti sanottuna minä tunnen olleeni enemmän saavana osapuolena.
Ruumiillisesta kunnostamme olemme huolehtineet vaikka miehelläni oli repsahduskausi matkatyövuosien aikaan.
Siinä suhteessa hän ryhdistäytyi jäätyään työttömäksi.
Taloudellisesti olemme elänet yhden hyvin niukan jakson mutta silloinkin, kuten aina muulloinkin, meillä oli yhteiset tavoitteet.
Huolimatta paljon pienemmistä ansioistani on meillä ollut aina kaikki yhteistä eikä mieheni nole koskaan kontrolloinut rahankäyytöäni. Siihen ei ole ollut tarvetta.
Hän kannusti minua ay- ja kunnallispolitiikkaan.
Ensimmäiselle naisystäväni kanssa tapahtuvalle ulkomaan matkallekin mieheni kannusti minua. Tai oikeastaan hän teki siihen ehdotuksen.
Vasta nyt vanhempana olen pystynyt sanomaan miehelleni, että minun on mahdoton kuvitella, että kohdalleni olisi voinut osua parempaa vaihtoehtoa.
Mieheni oli sitoumiskammoinen joten minun täytyi siinä vaiheessa hieman vauhdittaa asioita.
Hintana tingin kirkkohäistä koska ne eivät sopineet miehelleni.
Mieheni matkatyövuosina sänkypuuhamme rajoittuivat viikonloppuihin.
Mielikuvitusta miehelläni on ollut minua enemmän ja oikeastaan pidän sitä hyvänä.
Nykyäänkin mieheni on minua aktiivisempi mutta kyllä minäkin nautin viikoittain herkistä, intiimeistä hetkistä, päivittäisen läheisyyden lisäksi.
Mitä muuta voisin enää toivoa, paitsi tietenkin tämän jatkuvan mahdollisimman pitkään mutta, ollakseni realisti, taitavat kalkkiviivat lähestyä?
Olen onnellinen siitä että minulla ja sisaruksillani on ollut hyvä ja rauhallinen lapsuus. Olen erittäin onnellinen siitä että vahempani ovat 30 vuoden avioliiton jälkeen edelleen tyytyväisenä yhdessä. Ihanaa huomata että vielä nytkin eläkeiän kynnyksellä näkee ihan selvästi että suhteessa on edelleen sitä jotain. Tähän on itsekin hyvä pyrkiä.