En sitten saanut lukiosta ystäviä... kuten en mistään muualtakaan. On minulla sentään ihmisiä, joiden kanssa puhua koulupäivän aikana, mutta muun ajan vietän edelleen yksin. Nyt kotona tuli taas itku, kun kukaan ei pidä minusta ja tuntuu siltä, ettei minulla ole mitään arvoa tai merkitystä kenellekään. Koulussa kai toimin ajantappajana ja minun kanssa ollaan siksi, ettei olisi tylsää. Ei minua silloinkaan aina huomioida. Joskus minulle ei kerrota asioita, vaikka niitä kysyisinkin, kun yritän olla keskustelussa mukana tai joudun kysymään monta kertaa, ennen kuin kukaan vaivautuu vastaamaan.
Keskeytän lukion kai pian, kun en siellä jaksa olla ja se ahdistaa aina. Tosin en tiedä, onko tilanne sen kummempi muuallakaan. Enhän minä mistään ole koskaan saanut ystäviä. Nyt läikkyy kuitenkin yli, enkä jaksa enää. Mielenterveyteni on romahtanut, koska en kestä enää yksinäisyyttä. Mikä minussa on niin helvetin pahasti vialla?
Keskeytän lukion kai pian, kun en siellä jaksa olla ja se ahdistaa aina. Tosin en tiedä, onko tilanne sen kummempi muuallakaan. Enhän minä mistään ole koskaan saanut ystäviä. Nyt läikkyy kuitenkin yli, enkä jaksa enää. Mielenterveyteni on romahtanut, koska en kestä enää yksinäisyyttä. Mikä minussa on niin helvetin pahasti vialla?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Muista että jos kukaan ei hakeudu sinun seuraasi kuuluu sinun hakeutua jonkun toisen seuraan. Ja kun olet aina läsnä alat jossakin vaiheessa kuulua kaveripiirin.
Eivät kaikki kaveriporukoissa ole kavereita keskenään, osa on mukana jonkun toisen vuoksi. Sitten kun löytyy se tosiystävä voi vaihtaa kaveripiiriä.
Aina ei tarvitse olla mitään muuta vialla kuin se ettei kukaan tee aloitetta tehdä jotain tai lähteä jonnekin.
Ja toiset vaan ovat suositumpia kuin toiset, ja vaikka se onkin epäreilua niin se on vaan osa elämää. Jotkut kompensoivat tämän huumorilla, toiset ovat avuliaita, kolmannet panostavat ulkonäköön jne. Jokaisen pitää kuitenkin löytää joku joka soittaa hänelle, tai sitten on oltava itse se soittelija. Jos aivan kaikki (100% sisältäen pojat ja tytöt) sanovat "ei", niin sitten on vaikea lähteä arvaamaan mikä on vialla.
Jos sinusta tuntuu, ettei ole ketään jolle puhua, voit aina laittaa mailia [email protected] (:
Älähän nyt tuon takia masennu ja lopeta jopa koulua. Ihan tavallista tarinaa, niin sanoakseni. Suomessa ei vain ole helppo saada ystäviä enää lapsuusajan jälkeen. Ihmisillä on omat varaumansa, eivätkä ne seuraansa suorastaan tyrkyttävät ole sitten välttämättä sen luotettavampia. Näkyiskö siellä jotakuta muuta hiljaista poikaa tai vaikka tyttöäkin, jolle voisit itse puolestasi olla päivän pelastus? Hanki kavereita koulun ulkopuolelta, jos sinne on valikoitunut vain tietyntyyppisiä, vähän epäkohteliaita. Kyllä se ryhmien laatu vain vaihtelee. Kouluakin voisit hätätapauksessa vaihtaa, mutta sinua ei onneksi kai kuitenkaan kiusata?