Aikamoista on/offia miesystävän kanssa...Hän haluaa oman itsenäisyyden ja minä parisuhteen vaikka osoitteet ovat erit.
Erota hän ei halua, enkä halua minäkään.
Rakastan häntä hyvin paljon ja tunnen että hän rakastaa minua. Luulen että "ongelma" on lapseni (vaikka hänelläkin jälkikasvua on exänsä kanssa).
Hän haluaa seurustella kanssani, muttei halua tulla elämääni muuten tai tällaisen kuvan hän minulle on antanut.
Muutamat väkisillä kahvilla käynnit päivänvalossa, mutta ei yhteistä päivänviettoa lainkaan. Toki arvosta yhteisiä hetkiä paljon, mutta kun minun elämääni kuuluu ne lapsetkin.
On raskasta pyörittää kahta elämää rinnakkain lapset ja "parisuhde".
Lapsillani on ihan osallistuva isä, en isää ole lapsilleni hakemassakaan enkä tarkoita 24/7 yhdessä oloa, minulle riittäisi 2päivääkin viikossa ja tarkoitan ihan kokonaisia päiviä yökyläilyineen päivineen.
Minäkin arvostan omaa aikaa ja aikaa lasten kanssa, mutta haluaisin sitä jakaa myös rakkaani kanssa.
Toki olemme yhdessä aina kun lapseni ovat isällään, mutta vähäksi jää tapailut sitten jos muuten ei nähdä...
Ja on puhuttu ja puhuttu ja tapeltukkin ja oikestaan en saa mitään järkevää selitystä tilanteeseen. On pidetty paussiakin mutta molemmilla kaipaus on repinyt rintaa ja nopeasti taas yhteen palattu.
Minua kiinnostaa onko kukaan muu vastaavassa tilanteessa ja miten asiat ovat loppupeleissä ratkenneet?
Vielä on se rakkaus, mutta tilanteen rassatessa alkaa turhautuneisuus voittaa ja katse alkaa kääntyä pois.
Erota hän ei halua, enkä halua minäkään.
Rakastan häntä hyvin paljon ja tunnen että hän rakastaa minua. Luulen että "ongelma" on lapseni (vaikka hänelläkin jälkikasvua on exänsä kanssa).
Hän haluaa seurustella kanssani, muttei halua tulla elämääni muuten tai tällaisen kuvan hän minulle on antanut.
Muutamat väkisillä kahvilla käynnit päivänvalossa, mutta ei yhteistä päivänviettoa lainkaan. Toki arvosta yhteisiä hetkiä paljon, mutta kun minun elämääni kuuluu ne lapsetkin.
On raskasta pyörittää kahta elämää rinnakkain lapset ja "parisuhde".
Lapsillani on ihan osallistuva isä, en isää ole lapsilleni hakemassakaan enkä tarkoita 24/7 yhdessä oloa, minulle riittäisi 2päivääkin viikossa ja tarkoitan ihan kokonaisia päiviä yökyläilyineen päivineen.
Minäkin arvostan omaa aikaa ja aikaa lasten kanssa, mutta haluaisin sitä jakaa myös rakkaani kanssa.
Toki olemme yhdessä aina kun lapseni ovat isällään, mutta vähäksi jää tapailut sitten jos muuten ei nähdä...
Ja on puhuttu ja puhuttu ja tapeltukkin ja oikestaan en saa mitään järkevää selitystä tilanteeseen. On pidetty paussiakin mutta molemmilla kaipaus on repinyt rintaa ja nopeasti taas yhteen palattu.
Minua kiinnostaa onko kukaan muu vastaavassa tilanteessa ja miten asiat ovat loppupeleissä ratkenneet?
Vielä on se rakkaus, mutta tilanteen rassatessa alkaa turhautuneisuus voittaa ja katse alkaa kääntyä pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mistä päättelet, että hän rakastaa ja "kaipaus on repinyt hänenkin rintaansa"? Jospa hänet onkin ajanut takaisin varma seksi?
Heh, eiköhän sitä seksiä saa itsekukainenkin, tuskin se yhteen "varmaan"tapaukseen loppuisi :) Eli enpä nyt kuitenkaan usko, että hänellä se seksi takaisin ajaa. Fiksunnäköisellä miehellä varmasti ottajia olisi muitakin jos niitä lähtisi hakemaan. Kyllä hän teoin muuten minua huomioi ja kyllä se ikäväkin tuntui ja ihan molemilla.
No, saapikos miesystäsi viettää omien lapsiensa kanssa laatuaikaa
Tulkitsenko oikein, että miesystäväsi lapset eivät asu hänen luonaan?
Häiritseekö sinua se, että hänellä on enemmän omaa aikaa kuin sinulla?
(A lähilapset) (B etälapset) = A haluaa usein ryhtyä kontrolloimaan B:n lapsetonta aikaa.
Oletko mustasukkainen?
Omalle kohdalle jos ajattelisin, niin kyllä pitäisi useampi seurusteluvuosi olla takana, ennekuin haluaisin tiiviimmin viettää seurustelukumppanin lasten kanssa aikaa.
Ja ihan vain siksi, että ajattelen lasten etua.
Tottakai saa viettää aikaa omien lasten kanssa.
Heillä onkin 50/50 lapset eli viikko viikko systeemillä menevät.
Mielestäni en ole mustasukkainen ja arvostan minäkin sitä aikaa ja lasten etu, jos mikä on minullakin etusijalla. Lähinnä toivoisin että voisimme tehdä jotain yhdessä kun molemmilla on lapset kotona, siis koko porukalla, jotta lapsetkin tutustuisivat paremmin toisiinsa.
Tietysti hänellä on enemmän aikaa oman itsensä kanssa kuin minulla, mutta molemmilla myös aika sitova työ. Sen vuoksi toivoisin edes sen muutaman päivän yhteistä aikaa ja ihan molempien lasten kera.
Mutta kommenteista päätellen minä taidan olla se kohtuuton vaatija ja eipä tässä auta kuin yrittää tehdä asenne muutosta.
En ole vaatimassa yhteen muuttoa, enkä sitä haluaiskaan. Molemilla omat asunnot ja sillä hyvä, mutta näkemisiä vain toivoin enemmän. Eipä se auta kuin eteenpäin porskuttaa, kiitosta vastanneille.