meinaan kun asiaa ajattelee, niin ulkonäöllä ensinnäkin on takuulla vaikutusta. Jos on valittavana kaksi muuten samanlaista ja "tasoista" ihmistä, niin se fyysisesti viehättävämpi vie voiton. Myös naisilla, vaikka moni yrittääkin väittää, että miehen ulkonäöllä ei olisi naiselle väliä.
Ja mitä luonteeseen tulee, niin kyllä se kiinnostavaa elämää viettävä, seksikäs ja ehkä hieman paheellinenkin mies tai nainen aina vie voiton siitä tylsästä, kiltistä ja tavallisest ja niin kovin ennalta arvattavasta ihmisestä.
Naisia tästä syytetään, mutta yhtä lailla se koskee miehiäkin. Useimmat miehet rakastuvat kaikkein voimakkaimmin juurikin näihin "hankaliin" naisiin ja se kiltti ja tavallinen "kunnollinen" nainen ei herätä miehissä mitään laimeaa kiinnostusta syvällisempiä tunteita.
Ja mitä luonteeseen tulee, niin kyllä se kiinnostavaa elämää viettävä, seksikäs ja ehkä hieman paheellinenkin mies tai nainen aina vie voiton siitä tylsästä, kiltistä ja tavallisest ja niin kovin ennalta arvattavasta ihmisestä.
Naisia tästä syytetään, mutta yhtä lailla se koskee miehiäkin. Useimmat miehet rakastuvat kaikkein voimakkaimmin juurikin näihin "hankaliin" naisiin ja se kiltti ja tavallinen "kunnollinen" nainen ei herätä miehissä mitään laimeaa kiinnostusta syvällisempiä tunteita.
Vastaukset 21
Vanhimmat
"Useimmat miehet rakastuvat kaikkein voimakkaimmin juurikin näihin "hankaliin" naisiin ja se kiltti ja tavallinen "kunnollinen" nainen ei herätä miehissä mitään laimeaa kiinnostusta syvällisempiä tunteita."
Ehei, miehet kyllä arvostavat kunnollisia ja kiltteja naisia enemmän kuin riidanhaluisia ja lutkaavia. Valitettavasti vain ne kiltitkin naiset haluavat sen jännittävän runttaajakarjun, eivätkä huomioi ollenkaan tylsempiä miehiä.
Pötypuhetta. Ei miehiä todellakaan kiinnosta mitkään hankalat naiset. Ei mitkään myötäilevät ovimatotkaan, mutta minkä ihmeen takia hankalat naiset kiinnostaisi? Ehkä jotain pelimiehiä kiinnostaa nainen jonka pokaamisessa on haastetta. Tällainen pelleily ei muita miehiä kiinnosta.
Ei kiinnosta jännittävät ja paheelliset miehet. Kuulostaa tosi oldschoolilta, oliko in joskus 60-luvulla ;)? Tiedän monia naisia, jotka haluaisivat (täysin) raittiin miehen -itsekin haluaisin- mutta eipä niitä juuri ole.
Sä kävit aukoon mulle päätä tuolla Miehen logiikassa...
Häh?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Vainoharhaisuus
Aggressiivinen reagointisi kertoo siitä, että taisin osua kipeästi.
Päinvastoin. Ne hankalat naiset, joita minulla on ollut, ovat kaikkea muuta, kuin ihastuttavia. Jotkut muut miehet ovat niihin tietysti ihastuneet ihan täydellisesti pitkän kaavan kautta...
Noh, mulla on sellaisia pinnallisia ihastumisia aina vähän väliä ja sellaisia on noita hankaliakin naisia kohtaan saattanut kehittyä, mutta kyllä niiden naisten luonne yleensä on tappanut kaiken mielenkiinnon joskus heti alkuun, joskus kuukausien kuluessa.
Yksi todella taidokas huijaus tuossa oli mihin menin rakastumaan ihan kunnolla.
Kiltit, kunnolliset naiset ovat lumoavan ihania ja rakastettavia, sellaisiin minä yleensä rakastun. Harmi vain, että ainoat, ketkä minut näkevät, ovat ne kelvottommat naiset, jotka hakevat itsetunnolleen pönkittäjää.
Jos on valittavana kaksi muuten samanlaista ja "tasoista" ihmistä, niin se fyysisesti viehättävämpi vie voiton.
Ei vaan henkisesti, pelkän kuoren kanssa seurustelu on pidemmän päälle ihan perseestä. Mielummin se tyyppi kiinnostaa ihmisenä enemmän, kuin kuorena. Jos päässä liikkuu vain silmät, niin laiha lohtu se on. Mitä nyt lienet saman tasoisella tarkoitatkaan. Mä koen asian just toisinpäin, että ulkokuori voi olla ns. "saman tasoinen", mutta persoona viimeistään erottaa jyvän akanasta. Eli vaikuttaa valintaan.
Eli suomeksi, voi olla kaksi aikalailla ulkokuoreltaan "saman tasoista" miestä, mutta persoona sitten määrää, kuumman eduksi homma menee. Yleensä ihmiset valitsee sen jonka kanssa asiat sujuu paremmin ja luonne tuntuu mukavemmalle elää.
Tai ainakin mä valitsen sen mukaan, jonka kanssa tulen toimeen ja jonka kanssa löytyy yhteinen sävel. En sitä jonka kanssa kaikesta saa vääntää ja tuntuu vaikealle tajuta edes toisiaan. Ja se tosiaan saa olla vaikka maailman komein karju, evvk. Komeus kun on henkistäkin, charmia.
Ja kaksi "tylsää" ja kilttiä tarvii tosiaan. Turha niiden on yrittää mennä yhteen jonkun sellaisen kanssa, joka ei niiden kiltteyttä arvosta. Vakka kantensa ja silleen.
Jos on kaksi kotihiirtä, ne saa hyvin seuraa toisistaan, kun bilehileet taas on toisilleen mitä oivallisinta seuraa. Saman sorttiset mielenkiinnon kohteet tekee asiassa aikas paljon.
Siksi kauheen hiljainen ja nöyrä tyyppi ei ehkä pärjää äänekkään ja menevän ihmisen rinnalla, jäämättä joskus jalkoihin. Siispä katse enemmän omankaltaiseen tai hiukan rohkeempaan, sen menohirmun sijaan, jonka perässä on raskas raahautua..
Kun luonteenlaadut skulaa yhteen, niin kaikki loppu onkin sitten vaan enää asenne kysymystä.
Genion luonne, mitä mieltä olet siitä?
Mitä väliä. :)
Toivoisin vähän objektiivisempaa kannanottoa, toi vaikutti jotenkin subjektiiviselta...
Miksi pitäis jutella nimimerkistä Genio? Kun ei ole mitään haluja jutella.
Nainen on demonisten henkivaltain luomus, jolla mies pyritään syöksemään turmion syövereihin.
Ja baarit on itse perkeleestä, siellä naiset poksuu yh:ksi tosta noin vaan ja elämänsä on piloilla.
Ja ruotsinlaivat myös, ei niille uskalla lähteä.
On tää maailma vaan pelottava paikka.
Mä olen nainen, ja mulla kyllä ne miehen henkiset ominaisuudet ratkaisee. Henkinen yhteys ja yhteenkuuluvuuden tunne. Tietenkin kumppanin pitää viehättää myös ulkoisesti, mutta mulla on käynyt niin, että kun on löytynyt ihminen, jonka kanssa se henkinen yhteys on löytynyt, ja olen ihastunut ja rakastunut, niin siitä ihmisestä tulee mun silmissä puoleensavetävä, vaikka en sitä ihmistä olisi sellaisena ennen tutustumista pitänytkään. Näin mulle on ainakin käynyt molemmissa elämäni parisuhteissa.
En muutenkaan ymmärrä parinvalinnassa mitään kriteerilistoja, riman ylläpitämisiä ja ihmisten jaottelemista eri tasoihin. Oma kokemus on, että kun se itsestä sopivalta tuntuva (ja päinvastoin) ihminen löytyy, niin millään kriteereillä, rimoilla ja tasoilla ei ole siinä vaiheessa mitään merkitystä. Mun rima on tasan siinä, mikä mun sydämessä tuntuu hyvältä. Ja siitä mulla ei ole varaa - eikä tarvettakaan - sitä rimaa laskea.
Nykyinen nettideittimaailma mun mielestä rajoittaa hirveästi kumppanin löytymistä, koska ne on kuin karjamarkkinat, jossa sitä karjaa arvioidaan mitä erilaisimmin kriteerein, eikä sellaiselle luonnolliselle tunneyhteyden muodostumiselle jää siellä tilaa. Ja mulle ainakin se tunneyhteys on se kaikkein tärkein juttu, eikä se, että se kumppani täyttää jotkut tietyt kriteerit.
Mutta niitä ihmisiä, joiden kanssa se tunneyhteys muodostuisi molemmin puolin, ei kyllä kovin usein tule vastaan. Eikä pidäkään tulla. Ei jokainen tarjolla oleva voi olla itselle mahdollinen kumppani. Ja päinvastoin.
Noinhan se menee oikeassa elämässä. Harmi vaan kaikille atm-uskoville, menee pohja niiden uskosta ja elämällään ei ole mitään tarkoitusta, jos tämän myöntäisivät. Toisaalta, kun ei ole elämänkokemusta, uskoo mihin tahansa.
Ei mene pohja uskosta. Naiset kokevat syvää tunneyhteyttä kostuneen pimppansa kautta. Jos pimppa ei kostu, niin yhteyttä ei synny. Olet kiva kaveri mutta pimppani ei ole kostea, joten en voi seurustella tai harrastaa seksiä kanssasi.
Ihan samoin toimii mies. Jos ei kanki osoita naisen suuntaan, niin suhde jää siihen jo ensisekunneilla.
Bullshittiä että vaikeat ja "vaaralliset" olisivat haluttuja kummankaan sukupuolen enemmistön toimesta. Mutta se ei tarkoita, että tylsyys olisi pop. Pitää sen kumppanin kanssa olla hauskaa, huumoria ja mielenkiintoista elää. Kiltti mies pystyy ihan hyvin olemaan huumorintajuinen, myös vähän ilkikurisella tavalla tilanteen salliessa, kiltin miehen ei myöskään tarvitse olla kaikkien tossunalusena. Kilttikin mies voi järjestää naiselleen mielenkiintoisia treffejä ja vaikka matkoja.
Jos taas on palsta-ätmien tapaan "kiltti" niin se tarkoittaa kuolettavan tylsää reppanaa, joka ei osaa eikä uskalla vitsailla rohkeammin, ei ole valmis ottamaan sitä vertaa riskiä, että lähtisi naisensa kanssa Turussa käymään, on kaikkien naapurien ja sukunsa pompoteltavana tossunalusena, kun ei osaa eikä uskalla sanoa "ei" ikinä kenellekään jne..