Monet nykyajan sinkut ovat varmasti huomanneet, kuinka vaikeaa nykyisin on löytää kumppania, ja kuinka yhtä pahalta tilanne näyttää, vaikka asian eteen yrittäisi jotakin tehdä. Olisiko siis helpompi vain suosiolla jättäytyä pois sinkkumarkkinoilta?
Niin, onhan tuo tietenkin aika pessimistisesti ajateltu, kun ainahan sanotaan, että koskaan ei pitäisi luovuttaa, eikä lannistua vaikka pakkeja tulisikin tai suhteet päättyisivätkin hyvin pian. Kuitenkin, vaikka moni sinkku hyvin optimistinen yrittää ollakkin, niin tämä nykyinen pariutumiskulttuuri saa ajattelemaan, että olisikohan ihan itseänsä säästääkseen, ja turhautumista ja katkeroitumista välttääkseen, helpompi vain luovuttaa?
Itse olen huomannut sen, olen siis mies, että varteenotettavia naisia seurustelukumppaniksi, ei nykyisin tapaa oikein kertakaikkiaan missään. Samanlain ajattelee varmaan moni muukin mies, ja nainenkin miesten suhteen. Vaikka monet väittävät että naisilla on helpompaa, niin en usko että onko monellakaan naisella yhtään sen parempi tilanne, etenkin jos pidempiaikaista kumppania hakee. Niin kuin on puhuttu, että suomessa live-elämässä vain baareissa on suotavaa mennä tekeen tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kukapa sitä aina viitsii menää rasittaan itseään ja lompakkoaan johonkin meluisaan yökerhoon, kaiken maailman pintaliitäjäpissisten, känniörveltäjien ja muiden elvistelijöiden sekaan. Baareissa oleskelevat enimmäkseen juuri nuo edellä mainitsemat, ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita siellä tapaa vain hyvin harvoin, jos ollenkaan.
Netissä taas on liian kova kilpailu ja kovat vaatimukset monilla, etenkin naisilla, jotka jo alkuvaiheessa seuranhakijan karkoittaa. Sitten sellainen eittäin inhottava ilmiö esiintyy netissä ja live-elämässäkin, että yhä useammin tapaa ihmisiä, joidenka pitäisi olla vapaita, mutta eivät kuitenkaan oikeesti sitä ole. He voivat olla jonkinlaisessa suhteessa, mutta etsivät ja testaavat, et jos se vieläkin parempi löytyisi.
Nykypäivänä tämä pintaliito-city kulttuuri, tuo nykykulttuurin syöpä, kohtuutomine kumppanivaatimuksineen, ja sinkkuuden ihannoimisineen, jyllää kaikkialla etenkin kaupungeissa, ja sillä on hyvin suuri osuus nykyisen paritumiskulttuurin vaikeuteen. Yleensäkin tämä nykykulttuuri on tehnyt monet ihmiset hyvin itsekkäiksi ja kylmiksi. Sellaisia aitoja ja ystävällisiä, tositarkoituksella seuraa etsiviä tapaa nykyisin vain äärimmäisen harvoin. Liekö heidät sitten jo viety?
Mitäs mieltä muut, onkohan luovuttaminen nykyisin melkeinpä parempi vaihtoehto?
Niin, onhan tuo tietenkin aika pessimistisesti ajateltu, kun ainahan sanotaan, että koskaan ei pitäisi luovuttaa, eikä lannistua vaikka pakkeja tulisikin tai suhteet päättyisivätkin hyvin pian. Kuitenkin, vaikka moni sinkku hyvin optimistinen yrittää ollakkin, niin tämä nykyinen pariutumiskulttuuri saa ajattelemaan, että olisikohan ihan itseänsä säästääkseen, ja turhautumista ja katkeroitumista välttääkseen, helpompi vain luovuttaa?
Itse olen huomannut sen, olen siis mies, että varteenotettavia naisia seurustelukumppaniksi, ei nykyisin tapaa oikein kertakaikkiaan missään. Samanlain ajattelee varmaan moni muukin mies, ja nainenkin miesten suhteen. Vaikka monet väittävät että naisilla on helpompaa, niin en usko että onko monellakaan naisella yhtään sen parempi tilanne, etenkin jos pidempiaikaista kumppania hakee. Niin kuin on puhuttu, että suomessa live-elämässä vain baareissa on suotavaa mennä tekeen tuttavuutta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kukapa sitä aina viitsii menää rasittaan itseään ja lompakkoaan johonkin meluisaan yökerhoon, kaiken maailman pintaliitäjäpissisten, känniörveltäjien ja muiden elvistelijöiden sekaan. Baareissa oleskelevat enimmäkseen juuri nuo edellä mainitsemat, ja potentiaalisia kumppaniehdokkaita siellä tapaa vain hyvin harvoin, jos ollenkaan.
Netissä taas on liian kova kilpailu ja kovat vaatimukset monilla, etenkin naisilla, jotka jo alkuvaiheessa seuranhakijan karkoittaa. Sitten sellainen eittäin inhottava ilmiö esiintyy netissä ja live-elämässäkin, että yhä useammin tapaa ihmisiä, joidenka pitäisi olla vapaita, mutta eivät kuitenkaan oikeesti sitä ole. He voivat olla jonkinlaisessa suhteessa, mutta etsivät ja testaavat, et jos se vieläkin parempi löytyisi.
Nykypäivänä tämä pintaliito-city kulttuuri, tuo nykykulttuurin syöpä, kohtuutomine kumppanivaatimuksineen, ja sinkkuuden ihannoimisineen, jyllää kaikkialla etenkin kaupungeissa, ja sillä on hyvin suuri osuus nykyisen paritumiskulttuurin vaikeuteen. Yleensäkin tämä nykykulttuuri on tehnyt monet ihmiset hyvin itsekkäiksi ja kylmiksi. Sellaisia aitoja ja ystävällisiä, tositarkoituksella seuraa etsiviä tapaa nykyisin vain äärimmäisen harvoin. Liekö heidät sitten jo viety?
Mitäs mieltä muut, onkohan luovuttaminen nykyisin melkeinpä parempi vaihtoehto?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Luovuttaminen on aina ollut helpompaa.
Olen yksinäinen runkkari, enkä ole koskaan voinut mieltää itseäni sinkuksi pitkälti juuri noiden syiden vuoksi. Luovuttaminen on rennompaa, ainakin jos pääsisi jotenkin seksuaalista tarpeistaan eroon. Ehkä kastraatio tms. olisi paikallaan...
Mene lekuriin ja pyydä SSRI-lääkkeitä ja rauhoittavia niin helpottaa jo aika tavalla. Kastraatio on vähän turhan pysyvä ratkaisu, mieti jos joskus Suomessa prostituutio laillistetaan ja maksullisten naisten taso paranee.
Eiköhän tuo jo ole laillista. Tai ainakin helposti saatavissa. Tasosta en tiedä, makuasia varmaan. Ja rahalla saanee. Tarjontaa kuitenkin aikalailla kaduilta nettiin ja kaikkea siltä väliltä.
Suomessa on kallista ja naisten taso on huono. Vanhoja, rumia, lihavia ja kuitenkin kehdataan pyytää 200€ peruspanosta?! Jos haluaa tasokasta, sellaista oikein luksushuoraa, niin sitten on jo nelinumeroiset summat. Katso vaikka mitä Espanjasta tai Thaimaasta saa pikkurahalla. Suomi on paska maa, täällä on paskat umpifemakot poliitikot joilla ei ole tippaakaan halua bordellibisneksen kehittämiseen. Jeesuksenusko ja feminismi on pilannut ne saatanan paskat.
Itsekin olen ihmetellyt tuota rumien tonnikeijujen määrää Suomessa tarjolla olevissa maksullisissa naisissa. Ainoastaan pääkaupunkiseudulla tarjonta on laadukkaampaa, mutta pohjoisen perukoilta sinne ei noin vain aina pääse. Täytyy olla siis todella pahasti puutteessa olevia miehiä, että maksavat reilua ylihintaa noille traanivalaille. Todistaa vain markkina-arvoteorian puolesta tämäkin, että jopa ruma läskiläjänainen voi olla kallis huorakin, jolla ilmeisesti riittää asiakkaita...
Voi kauheeta kun kukaan ei halua luovuttaa kehoaan teidän käyttöönne pikkurahalla.
Vahvistitte näkemystäni siitä, että suurin osa huorissakäyvistä miehistä on tyhmiä, etten sanoisi jälkeenjääneitä.
Kukahan feministilehmä saisi hankittua teille diagnoosin kunnan kustantamana?
Sinä se empatiakyvytön idiootti olet, niin kuin vain nainen voi olla.
Uskomatonta. -_-
Jos sinä selaisit jotain katalogia, jossa naisille tarjotaan jonkinlaista poikaystäväkokemusta tai kenties vaan mieshuoraa illaksi ja kaikki miehet olisivat saman hintaisia, niin millaisen valitsisit? Tässä vaihtoehdot:
http://i.istockimg.com/file_thumbview_approve/11861722/2/stock-photo-11861722-overweight-man.jpg
http://www.scifiscoop.com/wp-content/uploads/2009/08/true-blood-frenzy-8.jpg
"Winners never quit and quitters never win but those who never win and never quit are idiots."
"Sitten sellainen eittäin inhottava ilmiö esiintyy netissä ja live-elämässäkin, että yhä useammin tapaa ihmisiä, joidenka pitäisi olla vapaita, mutta eivät kuitenkaan oikeesti sitä ole. He voivat olla jonkinlaisessa suhteessa, mutta etsivät ja testaavat, et jos se vieläkin parempi löytyisi."
Uskon, että tuollaista on. Tuo saa sitten monen epäilemään niitä puhtaita kaveruus/ystävyyssuhteita miesten ja naisten välillä. Myönnän, että "sä kuitenkin panet niitä"-epäily loukkaa, kun ei itselle tulis mieleenkään olla sellaisessa kanssakäymisessä kavereiden kanssa - saati roikkua jossain puolivillaisessa paremman-puutteessa-suhteessa. Tuota epäilyä tulee kuitenkin vastaan. Kavereista ja ystävistä en silti aio luopua, vaikka kertakäyttöihmissuhde-pintaliito-sinkkukulttuurin tarjoamat mahdollisuudet siitä paranisikin kenties.
Itse olen jo luovuttanut ts. en etsi mitään.
Ap:n kirjoitus vastaa täysin omaa käsitystäni tilanteesta. Itse on jo luovutttanut. Omalla kohdallani pitäisi tapahtua ihme ja siihen on vaikea uskoa.
Kyllä luovuttaminen on varteenotettava vaihtoehto vielä kun on hieman itsetuntoa jäljellä. Yrittäminen syö sitä kohtuullisen nopeasti ellei mitään tulosta tule. Olen päättänyt vielä luovuttamisen lisäksi muuttaa jonnekin syrjäseudulle jossa ei ole käymisen arvoisia baareja eikä varmaan edes nuoria naisia. Välttyy monilta kiusauksilta ja monilta turhilta yrityksiltä.
Olen tosissani ajatellut munkkiluostariakin.
Minusta jotenkin tuntuu, että pariutuminen olisi pitänyt suorittaa alle 25-vuotiaana. En vain ollut millään tavalla valmis siihen kaikennäköisten henkisten lukkojen takia. Nyt olen 31 ja tyttöystävä alkaisi tuntua ajankohtaiselta, mutta pahoin pelkään, että kaikki varteenotettavat kumppanit ovat jo pysyvässä suhteessa...
Varsinkin kaltaisilleni ujoille, empaattisille, fiksuille ja kivannäköisille miehille pariutumistilanne on huono, sillä saman kaltaiset naiset varataan heti ensimmäisenä koko loppuelämäksi.
On virheluulo, että netistä kumppanin löytäisi helpommin kuin baarista. Netissä voi katsoa tarjontaa, mutta siinä tulee helposti valintamyymälä-meininki, jossa hylätään heti joku, jolla on ruksi vähänkään väärässä kohdassa, vaikka pitäisi katsoa oleellisia tietoja esim. haluaako lapsia vai ei, koska siinä asiassa ei voi tehdä kompromissia.
Uskon, että aiemminkin on joutunut tekemään työtä sen eteen, että on löytänyt kumppanin ja saanut suhteen toimimaan. Ehkä nykyään on vaan totuttu siihen, että elämä ja sosiaalisuus tapahtuu netissä ja sieltä netistä on niin pitkä matka todelliseen elämään.
Minusta ainoa keino löytää kumppania on se, että on aktiivinen (riippumatta siitä, onko mies vai nainen) ja että yrittää katsoa kumppaniehdokkaita avoimin mielin. Mitä pidempiä vaatimuslistoja on (alkaen hiusten väristä ja ammatista), niin sitä vaikeampaa löytäminen on. Jos taas olisi avoimempi ja olisi valmis muuttamaan kumppanin perässä jne, niin todennäköisyys löytämiseen kasvaa.
Olen jo luovuttanut. Tulin tahtomattani takaisin sinkkumarkkinoille 40 ikäisenä ja minulla olisi vielä ollut toiveita, mutta minua lähestyy vain 50 miehet nettitreffeillä, mikä taas tarkoittaa sitä, että antaisin lopunkin elämäni tavallaan pois. Siirtyisin suoraan hänen mukanaan elämän ehtooseen. Meillä olisi hyvää aikaa parista vuodestaa max 10 vuotta. Kun hän on harmaa ja kasassa jo nyt.
Etsin itse muutaman vuoden nuorempaa tai itseni ikäistä, mutta sen ikäiset ovat niin vaativia, ilkeitä ja jotenkin ihan eri linjoilla. Mun pitäisi olla niille jokin aikuinen versio Brittney Spreasista. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita isoilla tisseillä ja valtavilla tuloilla. Ihan ihme vaatimuksia. Tapasin muutaman ikäiseni, mutta he ovat jotenkin jo ukkoja. Muutamilla treffeillä meno oli vähintääki loukkavaa.
Mun halu miehiä kohtaan on sammumassa, poistin treffiprofiilin ja luovuin unelmasta omaan perheeseen.
Olet kyllä malliesimerkki ihmisestä, jolle ei mikään kelpaa.
Saisit 10 vuotta itseäsi vanhempia miehiä, mutta se ei käy koska he ovat sinulle liian vanhoja ja ilmeisesti kaikki "harmaita ja kasassa" (btw tunnen monia elinvoimaisia 50-vuotiaita miehiä)
Saisit oman ikäisiäsi, mutta he eivät kelpaa, koska ovat muuten vaan ukkoja.
Nuorempia et saa, koska sinä olet heille liian vanha. Oh, the irony. Sitä saa mitä tilaa.
Niin saisi vaatimattomamman näköiset nuoret miehetkin huomattavasti vanhempia naisia mutta ruikuttavat silti yksinäisyydessään nuorikkojen perään..
Eikä vanhemmille gubeillekaan tunnu muuta kuin nuorikot kelpaavan. Fine, jäädään yksin sit kaikki, v*tunko väliä?
Kaikista parhainta olisi jos kaikilla olisi halu katsoa mitä tuleman pitää ja ihan oikeasti kokeilla tuleeko suhteesta merkittävästi vanhemman/nuoremman kanssa mitään. Eihän siihen ole pakko jäädä.
Eräs kaverini suhtautui kovin epäilevästi suhteen jatkamiseen itseään nuoremman naisen kanssa (eikä se ero ollut kymmentäkään vuotta) koska koki heidän olevan niin eri elämänvaiheissa. Kysyin kaverilta, että onko hän sitten havainnut heidän suhteessaan jotain todellisia ongelmia eikä vaan kuviteltuja. Ei ollut, eikä kaveri sittemmin enää asiaan palannut, vaan meni naisen kanssa naimisiin, ja heillä on nyt jo lapsikin.
Mitä tulee "vaatimattoman näköisiin nuoriin miehiin" niin ei ainoa heidän ongelmansa ole vaatimaton ulkonäkö, vaan se yhdistettynä ujouteen mikä estää aktiivisen parisuhteeseen hakeutumisen ja jättää passiiviseksi "saaliiksi". Puumanaiset sanovat, että heistä kiinnostuneista nuorista miehistä on ylitarjontaa, joten hissukat eivät ole sen paremmassa tilanteessa vanhempien naistenkaan kanssa.
Puhumattakaan siitä, että jos vaatimattoman näköinen nuori mies haluaisi perustaa perheen, niin silloin viisikymppinen nainen on aika kehno vaihtoehto.
"Olisiko siis helpompi vain suosiolla jättäytyä pois sinkkumarkkinoilta?"
tottakai. itse en ole noita pelejä pelaillut koskaan
Hyviä ajatuksia aloittajalta. Kumppanin löytäminen ei tosiaan ole helppoa ainakaan tässä yli 30-vuotiaiden ikäryhmässä, jos tarkoituksena on löytää kestävä parisuhde. Kuten aloittajakin totesi, varteenotettavia naisia seurustelukumppaniksi on lähes mahdoton kohdata, jos ei työ tai harrastukset ole sellaisia, joissa luontevasti kohtaisi uusia ihmisiä. Ja varmasti aika harvalla niin on. Baarielämässä samanhenkisen sinkun kohtaaminen on äärimmäisen epätodennäköistä, jos ei kuulu erityisesti baareissa viihtyvään ryhmään. Näin ollen ainakin omalla kohdallani tuntuu siltä, että netti on selkeästi paras väylä muiden sinkkujen kohtaamiseen.
On varmasti totta, että ne aidot, ystävälliset ja tositarkoituksella seuraa etsivät poistuvat sinkkumarkkinoilta keskimäärin kohtalaisen aikaisessa vaiheessa. Heille kun kysyntää kuitenkin on. Siitä huolimatta elän vahvassa toivossa sen suhteen, että vielä yksi sellainen omalle kohdallenikin osuu - olenhan itsekin sellainen ja silti sinkku.
Asiaa ei kuitenkaan helpota se, että iän myötä on oppinut yhä paremmin tuntemaan itseään ja siten myös tietämään, millainen kumppani olisi itselle sopiva. Tavallaan kriteerit kumppanin suhteen (tiedostetut tai tiedostamattomat) tuntuvat siis kiristyvän hiljalleen, vaikka kuinka haluaisikin olla asian suhteen mahdollisimman avoimin mielin. Jonkinlaista tasapainoiluahan tämä on niiden kriteerien ja ennakkoluulottomuuden välillä. Ja kaiken tämän lisäksi pitäisi vielä niitä tunteitakin löytyä sitten, kun sen aika on. Nekään kun eivät tule käskemällä tai järkeilemällä. Ei ole helppoa.
Mitä tulee luovuttamiseen, niin itse en edes ajattele moista. Enemmän tai vähemmän aktiivisesti aion jatkossakin kohdata ihmisiä. Kyllä se sopiva jossain vaiheessa kohdalle osuu, vaikka se aikaa veisikin. Asuinpaikka pääkaupunkiseudulla on toki omalla kohdallani hyvä asia tässä suhteessa, koska täällä niitä muitakin sinkkuja tiettävästi asustelee.
"Mies, joka ei halua olla naisten poljettavana lattiamattona, ei ole nössö. Mies, joka ei halua elatusmaksuja, omaisuuden laillista ryöstöä, parisuhderiitoja tai sitoutumista, ei ole pelkuri, vaan rohkea suunnannäyttäjä, joka ottaa kohtalon omiin käsiinsä omasta elämästään. Mies, joka ei halua tuhlata aikaansa ikäviin ja ahdistaviin ihmisiin, on kaukaa viisas. Uskallan väittää, että mies, joka käyttää aikansa ja rahansa omaan unelmaansa, on onnellisempi kuin kymmenet – jopa sadat – miljoonat parisuhdehelvetissä elävät ihmiset. Tämä on valinta, joka on yksin miesten käsissä."
"Epämiehekkäänä pidetty käytös tai harrastus (shakki, baletti, tanssi, muoti, ”tyttöjen jutut”, jne.) ovat yhtä lailla perusteita poikien/miesten kaltoin kohtelemiselle. Jos poika/mies käyttäytyy epämiehekkäästi, seuraava syytös on: ”kukaan tyttö ei ole kiinnostunut tuollaisista pojista”. Äkkiseltään tämä kuulostaa merkityksettömältä, mutta mitä väitelauseella todella halutaan sanoa? Ensinnäkin syytöksen avulla pojille opetetaan, että heidän tulee pyrkiä tavoittelemaan naisten suosionosoituksia (eli toisin sanoen miellyttämään naisia). Toiseksi epäsuorasti väitetään, että välinpitämättömyys naisia kohtaan on sopimatonta miehelle. Ikään kuin heteroseksuaaliset miehet, jotka eivät ole kiinnostuneita naisten miellyttämisestä, ovat jotain sellaista, jota ei tulisi olla olemassakaan. Syytöksen voima perustuu siihen, että se aiheuttaa voimakasta häpeän tunnetta (tämä on yksi lukuisista häpäisytaktiikoista, joihin suosittelen tutustumaan). Yhteiskuntamme sanoma miehille on, että ”et ole oikea mies, jos et hanki itsellesi naista”.
"Onko kukaan pohtinut, kuinka monen pojan unelmaharrastus on jäänyt aloittamatta, koska vanhemmat eivät pidä harrastusta tarpeeksi miehekkäänä? Kuinka moni luonnonlahjakkuus on jäänyt syntymättä, koska ihmiset eivät kohtele massasta poikkeavia poikia/miehiä tasa-arvoisina ihmisinä?"
"Oravanpyörälle on olemassa vaihtoehto. Se on nimeltään “men going their own way” (MGTOW). Liikkeen perustavanlaatuinen ajatus on se, että jokaisella ihmisellä on jakamaton ihmisarvo. Se, että mies ei hukuta elämäänsä parisuhdeongelmiin naisten kanssa, ei vähennä miehen ihmisarvoa. Se, että mies päättää elää yksin, ei vähennä miehen arvoa millään tavalla. Päinvastoin, itsenäinen elämä on jopa viisasta. Itsenäinen elämä mahdollistaa miehelle sellaisia asioita, joita parisuhteessa ja avioliitossa voi olla mahdotonta toteuttaa. Ajattele ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa tai avioliitossa. Kuinka usein niissä mies pääsee toteuttamaan unelmiaan? Kuinka monesti viime vuoden aikana mies on päässyt kalastusretkelle Grönlantiin, asumaan Brasiliassa, reilaamaan Euroopassa (coachsurfing mukaan lukien), tai aloittamaan uutta harrastusta? Nämähän ovat monien miesten haaveita! Ja vertaa lukua siihen, kuinka monesti miehet ovat ostaneet naisille vaatteita, koruja, viininmaisteluillallisia, risteilyjä ja antaneet vapaat kädet kodin sisustamisessa."
Olisi kuitenkin kiva saada pimppiä aina välillä.
Hyvä kirjoitus.
Itse olen jo kai luovuttanut, mutta sosiaalinen paine hankaloittaa sitä. Työskentelen naisvaltaisella alalla ja aina välillä joudun valehtelemaan että mulla on sutinaa. Eihän ne ymmärtäisi ettei mulla ole mitään eikä ikinä ketään ollutkaan. Huonoa en huoli(narkki,alkoholisti,luonnehäiriöinen,väkivaltainen,obeesi,varattu,sovinisti) ja hyvää en saa niin eipä tälle asialle mitäänkään voi.
Olen useasti yrittänyt deittailua mutta joka kerta miehellä on aivan liian kiire. Haluan tutustua rauhassa ennen mitään intiimiä, se tuntuu olevan miehille ongelma, sit niistä ei kuulu enää mitään. Sitten ne jo kävelevätkin kadulla vastaan hotimman beiben kanssa. Tough luck.
Hmm. Sisältyykö huonoihin siis myös ruma mies? Kuvittelisi, että rumia ja normaalipainoisia miehiä olisi paljonkin vapaana... Tuossa Parittomat-sarjassa tuntui olevan ainakin fiksuja, muttei välttämättä niin filmaattisia miehiä mukana.
Ehkäpä kaikki on tosiaan sitten ulkonäöstä kiinni.
Sisältyykö huonoihin naisiin myös ruma nainen?
Nii-in, kaikkihan on nykyisin kiinni ulkonäöstä, jopa työpaikatkin.