Suhdetta takana sellaset 2 vuotta ja pieni vauvakin tullut uutena juuri.. Oli sananharkkaa miehen kanssa ja ärsytin sitte oikeilla sanoilla vissiin kun hyökkäsi minua kohti otti kurkust kiinni ja tönäs seinään niin että taju lähti.. nyt on paikat vähän kipeenä... mieskin pelästy käytöstään ja on pyydetty jatkuvasti anteeks ja on luvannu sydämensä pohjalta ettei tuu ikinä toistuu..johtu vaan kuulemma stressistä jne..ja kaik räjähti kerral...pelottaa vaan et jos lapselle joskus "räjähtää"?? Onko muilla samankaltaisia kokemuksia?? Mitä tehdä tai ajatella... Asia häiritsee mua ja mietin sitä koko ajan... itkettää ja masentaa...rakastan kuitenkin tätä miestä koko sydämestäni mut lastani kyl enemmän... auttakaa...
mitä tehdä?? miten reagoida??!!
idontknow3
501066
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 50
Vanhimmat
Nyt tarkkana. Tarvitset varmaankin asiantuntija-apua. Periaatteessa vastaus on yksinkertainen: välitön ero. Mutta sinun täytyy harkita vauvan huoltajuuskysymystä. Viranomaiset eivät automaattisesti usko pahoinpitelyilmoitustasi, koska jotkut naiset valehtelevat saadakseen lapsen huoltajuuden.
Eli jos on jälkiä tullut, käy näyttämässa poliklinikalla ja sano, mistä ovat syntyneet. Jos ei muuta, tapauksesta tulee merkintä virallisiin asiakirjoihin, mistä voi olla arvokasta hyötyä jatkossa. Terveyshenkilökunta osaa myös viedä jutun eteenpäin.
Voit jatkaa miehen rakastamista, mutta se ei tarkoita, että painat vaarallisen käytöksen villaisella. Siitä ei hyödy kukaan. Kuten sanoit, lapsen turvallisuus on tärkein asia.
jos nainen rakastaisi miestä, niin TUSKINPA tätä tahallaan ärsyttäisi tuollaiseen pisteeseen... järki hei, ei sillä naisellakaan ole oikeutta ihan miten huvittaa käyttäytyä ja sitten itkeä seurauksista!
Kyllä, vaikka nainen miten ärsyttäisi, isompi syyllinen on se, joka käy käsiksi. Ja on oikeus itkeä seurauksista.
On minullakin varmasti tullut käyttäydyttyä kun paskiainen viiden vuoden aikana mutta kertaakaan ei ole tämä mies minuun kiinni käynyt. Huudettu on puolin ja toisin mutta käsiksi ei koskaan olla toisiimme käyty, paitsi kerran suuttuessani viskasin tyynyllä. Tätä ennen minulla oli mies jonka väkivaltaisuus alkoi juuri tuolla.. se päättyi sitten sairaalareissuun kylkiluu murtuneena vannoin ettei koskaan enää. Lähde kun kerkiät
kyllä mä näkisin, että enemmän sillä henkisen väkivallan käyttäjällä on päässä vikaa....
Sinä nyt et parisuhteista tiedä hölkäsen pöläystä muutenkaan.
Oli nainen tai mies, niin päällekäymiseen ei ole koskaan syytä paitsi itsepuolustustilanteessa kun toinen käyttää fyysistä väkivaltaa. Silloinkin ensisijainen puolustautumiskeino on laittaa jalkaa toisen eteen ja paeta.
Lifemocker on niiiiiin väärässä syyllistäessään sitä joka käyttää sanan säilää. Jokaisen täyspäisen aikuisen tulee kestää lapsellistakin provosointia. Jos ei kestä niin aina voi lähteä. Käsiksi käyminen on raukkamaisin teko ja sen puolustelukin osoittaa ääliömäisyyttä.
Aloittajalle sanoisin, että älä odota toista kertaa. Hän tulee tekemään sen joskus uudestaan. Ei ehkä viikon, kuukauden tai vuodenkaan sisällä mutta joskus. Itse saattaisin antaa uuden mahdollisuuden mikäli kaikki olisi muuten hyvin ja mies menisi terapiaan.
se onkin kiva elää siellä vaalenpunaisessa satumaassa, vai mitä? ;)
Ai missä vaaleenpunasessa satumaassa? Ei tää kyl ihan siltä näytä, vai oliks se se paikka missä ite kuvittelet olevas?
en kyllä miettis hetkeäkään... Lähtisin saman tien. Ja niin olen tehnytkin. Lasten kanssa oltiin kodittomia muutama päivä ja asuttiin erään ystäväni nurkissa. Ukko itki takaisin, mutta en mennyt. Hakatkoon niitä uusia naisiaan.
Jos rakastat lasta, niin lähdet nyt. Jos päätät jäädä, anna lapsesi huostaan jotta se saa turvallisen kodin.
Vaikka olisi sanonut mitä, ei mikään sana anna lupaa käydä sinuun käsiksi!!! Et ole tekoon mitenkään syyllinen!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä: miehesi väkivaltaisuus ei muutu, vaan pahenee ajan kanssa!
Itse rakastan exääni, mutta parempi on tehdä se etäältä ja suojattuna, kuin saman katon alla hellan ja nyrkin välissä, mihin yhteiselomme lopulta johti. Parempi erota nyt yhden sinut traumatisoineen kokemuksen kanssa, kuin myöhemmin tuollaisia vielä lisää saaneena, lapsesta puhumattakaan!
tuo on täysin paskapuhetta. kenet tahansa saa lyömään jos tätä ärsyttää tarpeeksi! miksi kerjätä verta nenästään jos tietää lopputuloksen!? TÄYSIN turha alkaa itkemään sitten jälkeenpäin kun on ollut itse osasyyllinen tapahtumaan!
henkinen väkivalta on myöskin väkivaltaa!
Olen naispuolinen ja olen sitä mieltä, että henkinen väkivalta on yhtä pahasta, kun fyysinen väkivalta.
Mielestäi KUMPIKAAN osapuoli ei saa käyttää toiseen henkistä kun ei myöskään fyysistä väkivaltaa. Toisen käyttämään henkiseen väkivaltaa ei tarvitse vasta ja etenkään ei käytetä kovaa fyysistä väkivaltaa sillä verukkeella, että kun toi niin miksi en minä. Tästä se kehä alkaa. Ollaan, kun pieniä lapsiaa, minä löin, kun sinä löit tai sanoit jotain, yms.
Mutta se ettei voi mistään sanoa, ettei tule turpiin. Se on myös henkistä väkivaltaa, että toisen tarvitsee pelätä saavansa turpan, jos huomauttaa esim. siivouksesta.
Jos todella ajattelet noin mustavalkoisesti, että toisen ärsyttämisen jälkeen toisella on oikeus käyttää väkivaltaa toiseen niin paljon, että lähtee taju niin kyllä silloin ollaan aiika heikoilla.
Itse olen tähän asti pystynyt puhumaan asioista ja mieheni ei ole kertaakaan vielä edes huutanut minulle ja olemme ollet yhdessä yli 7-vuotta. Ja olen kyllä kertonut hänelle, että minusta olisi todella kiva, jos herra vie roskat samalla, kun lähtee töihin, vaikka itse olen kotona.
Jopa laki kieltää toisen pahoinpitelemisen. Jos minä sanon sinua kusipääksi ja sinä vedät minua turpaan, voin olla aika varma käräjien päätöksestä siitä kumpi on syyllinen. Minkäänlainen käytös ei oikeuta pahoinpitelemään toista ihmistä. Ärsyttävästä tilanteesta voi lähteä pois, siihen ei ole pakko jäädä ja antaa ärsyttää itseään siihen pisteeseen että lyö. Mikään, ei mikään ole tekosyy hakata ketään.
kuka oikeudesta on puhunut? sanoin, että selkeä syy-seuraus suhde havaittavissa, ja tässä yhtälössä nainen on kyllä ihan yhtä syyllinen kuin mieskin!
niin, jotkut naisethan juoksevat miehen perässä vittuilemassa tälle jos toinen koittaa tilanteesta pois lähteä. ei se mies ole ainut syyllinen näissä kaikissa tilanteissa!
Ei tietenkään. Riitaan tarvitaan aina kaksi, mutta se joka lyö on rikosoikeudellisessa vastuussa. JA vaikka miten vittuilisi se ei ole syy lyödä toista. Mikään ei ole tekosyy pahoinpitelemiselle, Ei ole olemassa sellaista tekosyytä mitä voi käyttää siihen että lyö toista ihmistä. Väkivalta on väärin, niin henkinen kuin fyysinen! Henkiseen kaikki, ihan kaikki syyllistyvät joskus vaikka riidellessään. Sitä voi pyytää ja sen voi antaa anteeksi ellei se ihan kohtuutonta ole. Pahoinpitelyä ei voi pyytää tai antaa anteeksi. Se on aina anteeksiantamatonta ja rikkoo ihmistä myös henkisesti. Kenenkään ei tule alistua väkivaltaisen miehen tai naisen uhriksi. Tiedän parisuhdeväkivalta tapauksen missä ystäväni tyttöystävä hakkasi häntä. Onneksi mies tajusi lähteä, ja ei ollut silti lyönyt takaisin.
Ainoa missä tilanteessa voisin hyväksyä toisen ihmisen lyömisen on hätävarjelulain nojalla, jos t oinen uhkaa henkeä tai jotain perheenjäseneni henkeä, voisin lyödä. Muuten en koskaan.
Aikuinen ihminen osaa purkaa agressionsa muualle, vaikka kuntosalilla nyrkkeilysäkkiin.
aika jännä, ettei mun ole koskaan tarvinnut riidellessä korottaa ääntä taikka alkaa milläänlailla vittuilemaan toiselle.
että siinäkin ollaan menty jo liian pitkälle, jos toinen juoksee huutamassa sun perässä!
joskus ensimmäinen tyttöystävä jostain suuttuneena mulle ja huusi/uhkaili että lyö minua kohta. noh, minä sitten rauhallisella äänellä totesin, että "voit toki lyödä, mutta sitten tulee kyllä takaisinkin".... sitten itquwonquparqu että "sulla on JUST TOMMONEN moraali.." haha, hauska ensin uhkailla väkivallalla ja sitten mainita jotain toisen moraalista. mutta eipä käynyt käsiksi! :D
Lyöty ei ole KOSKAAN syyllinen lyömiseen, piste. Toinen osapuoli voi valita tilanteesta poistumisen. Jos nainen on käyttänyt henkistä väkivaltaa aiemminkin niin miehen olisi pitänyt lopettaa suhde. Henkinen väkivalta ei ole hyväksyttävää mutta aikuinen ihminen ei anna loukata itseään henkisesti vaan lähtee pois. Fyysinen väkivalta on aina tuomittavaa ja siinä on VAIN yksi syyllinen: se joka käy käsiksi.
Mä en lähde erottelemaan kumpi on pahempi, se kun mies lyö naista vai se kun nainen lyö miestä. Molemmat on ihan yhtä väärin.
Mä saatan haistatella suuttuneena ja mennä mököttämään johonkin mutta annan myös toiselle sitä tilaa sillä tarvitsen sitä itsekin. Varmaan menis aika rajuks huutamiseks jos toinen seurais perässä joka paikkaan ja jankuttais samaa asiaa.
Jos on toiselle suuttunut (mulle vihainen tarkoittaa jo ihan eriasiaa) niin parempi nukkua yön yli ja puhua sitten jos on ollut isompi välien selvittely. Nimenomaan siksi ettei se sitten ole sitä perässä juoksemista ja vittuilua..
Simasuuneiti lukee nyt lakia meille. Lakioikeutta siis, mutta onko lakioikeus aina sama kuin todellinen oikeus, onkin paljon vaikeampi kysymys.
Pitääkö todellisuuden taipua aina lain alle, vai lain todellisuuden? Siinäpä oikeusoppineille ja maallikoillekin riittää työsarkaa.
Totta kirjoitit. Mutta myös henkisen väkivallan tekijä on rikosoikeudellisessa vastuussa. www.om.fi/5342.htm
Minua ei kyllä kukaan ole onnistunut ärsyttämään niin paljon että olisin joutunut käyttämään väkivaltaa vaikka niin paljon on koeteltu että enempää ei ehkä voisikaan. Olen mies ja nainen on lyönyt minua. Sekään ei oikeuta minua lyömään takaisin koska en varsinaisesti kokenut olevani uhattuna. Pidin naisen käsistä kiinni kunnes hän rauhoittui ja lähdin pois enkä palannut koskaan.
Aina voi lähteä pois tai olla hiljaa jos toinen huutaa. Voi sulkea korvansa ja miettiä muita asioita sillä aikaa kun toinen mäkättää. Jos hermot ei kestä niin mikä pakko siihen tilanteeseen on jäädä?
Olet lapsellinen lifemocker.
tottakai lyöty on syyllinen.
otetaampa tilanne: menet yöllä snäkärijonoon aukomaan päätäsi - saat tietenkin turpaan.
noh, jos et olisi aukonut päätäsi niin et olisi saanut turpaan! :D
onko liian monimutkainen ajatusleikki? ;)
ei siinä ole mitään lapsellista että itseään puolustaa.
Totta mutta eriasia mikä luokitellaan henkiseksi väkivallaksi? Jos suutuspäissään sanoo toiselle pahasti, ei se ole henkistä väkivaltaa vaan siihen tarvitaan enemmän. Jos riidan aikana lyö toista ihmistä ei voi vedota siihen että toinen ihminen käytti henkistä väkivaltaa sanomalla minua vaikka tyhmäksi.
"Henkisen väkivallan tunnusmerkkejä eivät vielä täytä yksittäiset loukkaavat ja
satuttavat viestit tai yksittäiset riidat tai kokemukset epäoikeudenmukaisesta
kohtelusta. Henkisen väkivallan tunnusomaisina piirteinä on totuttu pitämään sen
toistuvuutta ja pitkäkestoisuutta, tarkoituksellisuutta sekä vallan epätasaista
jakautumista henkisen väkivallan tekijän ja sen kohteen välillä"
Yes, you do KNOW!
Poistu välittomästi tuon miehen luota. Tällä kertaa sinulla oli onnea, et kuollut tai vioittunut lopuksi elämääsi. Seuraavalla kerralla todennäkoisesti ei ole yhtä hyvä onni. Kuka sitten huolehtii lapsestasi kun sinä lojut porkkanana sängyn pohjalla lopun elämääsi?
Tajuatko, nainen, että sinun VELVOLLISUUTESI on pitää itsesi terveenä ja kunnossa lapsesi tähden.
Sinun VELVOLLISUUTESI on lapsesi. EI pahoinpitelijämiehesi!
Tietenkin saat rakastaa tuota pahoinpitelijää, joka on niiiiiiiiiin iiiiiihana ja hyvä silloin kun ei hakkaa. Rakasta vaikka niin kovasti että muutut siniseksi. MUTTA tee se kaukana hänestä! Ja suojellaksesi lastasi ja itseäsi, hanki lähestymiskielto.
Tuon verran sinä kyllä voit nähdä vaivaa.
"Poistu välittomästi tuon miehen luota."
Kuka suojelee lasta sen ajan, kun hän on isän ja äitipuolen kanssa?
"Poistu välittomästi tuon miehen luota." tarkoitti itsestään selvästi LAPSEN KANSSA.
Kuinka kukaan lukija voi edes ajatella että nainen jättäisi lapsensa miehen pahoinpdeltäväksi.
"Kuinka kukaan lukija voi edes ajatella että nainen jättäisi lapsensa miehen pahoinpdeltäväksi."
Poliisi vie lapsen isälle, jos äiti ei anna. Jos äiti panee hanttiin, isä saa täyshuoltajuuden.
Äidin pitää voida todistaa pahoinpitely.
Lähde turvakotiin, anna miehelle Lyömättömän linjan yhteystiedot. Jos oli eka kerta eikä vastaavaa (lähellekään vastaavaa: tuo on nimittäin jo todella vakavaa väkivaltaa!) ole sattunut aiemmin, miehelle voi antaa vielä mahdollisuuden. Mutta ei pelkillä anteeksipyynnöillä, vaan hänen täytyy käydä nyt asiat läpi niin, että voi olla varma, ettei tapahtunut toistu. Käytännössä siis terapiaa, tukiryhmää tai vastaavaa tarpeeksi pitkän ajan. Ja sitä ennen katsot ettet jää kahden hänen kanssaan etkä kolmin hänen ja vauvan kanssa - eikä tietenkään vauvakaan voi jäädä kahden hänen kanssaan.
mitä vattua ja naisessako ei ole mitään vikaa, että saa vittuilla miehelle mielin määrin ja miehen pitää vaan pitää pokka?! kyllä on naisessakin vikaa!
Voin kertoa, että minä tiedän pariskunnan, jossa voi vattuilla mielin määrin ja kumpikaan ei lyö.
Kyllä niitä löytyy joiden hermot pitää......
Tosin, tämä pariskunta ei tee sitä, koska se ei todellakaan kuulu heidän parisuhteeseen.
taidat olla itse näitä hakkaaja miehiä, kun noin kovasti puolustelet. Itse opetan jo lapsilleni, että vaikka kuinka ärsyttää niin ei lyödä saa. Meillä siihen miehen ärsyyntymiseen riitti jo se, että muutama tiski oli jäänyt tiskipöydälle. Olinhan laiska paska, kun olin äitiyslomalla hoidin muksuja ja HÄN kävi töissä. Ai juu, en saanut edes pitää kavereihin yhteyttä. Ärsyyntyi jos puhuin puhelimessa. Onko siis tälläinen ärsyttäminen siis sinun mielestä naisen vika? Vai voisko olla mahdollista, että se vika on siinä joka ärsyyntyy? Mietippäs vähän itsekkin...
ei ole mitään ongelmaa lyödä naista takaisin jos minun päälle käy. samalla mitalla takaisin!
No siksi sää täällä sinkkuna pyöritkin.. Viisas ihminen, mies tai nainen ei turvaudu väkivaltaan. Mä en oo koskaan lyöny ja mua ei oo lyöty. En nakkikioskilla, enkä parisuhteessa. Huutaa voi, mutta kiinni ei saa käydä. Mulla jos tunteet kuumenee, meen pois. Ihan itsekkäistäkin syistä.. Lyöjä on se, jonka poliisit vie. Ja muutenkin ei oo pakko olla semmosten ihmisten seurassa, jotka saa kiehumaan..
ne on ne periaatteet. ei mulla ole mitään halua kenellekkään vittuilla taikka kenenkään käydä käsiksi. mutta itseänsä saa ja pitää puolustaa!
Tottakai itseään saa ja pitääkin puolustaa, mutta vasta kun olet ajettuna nurkkaan. Aina pitää ensin yrittää puhua ja kävellä tilanteesta pois. Vasta kun hätävarjelulaki tulee käyttöön voi toiseen ihmiseen käyttää voimakeinoja, eli kun henkesi tai terveytesi tai kolmannen osapuolen henki tai terveys on uhattuna.
Ei sen takia että sinua haukutaan.
Einmal ist keinmal sanoo saksalainen sananlasku. Jos tapaus todella on ainutkertainen ja aloittaja tietää provosoineensa miehen reaktion omalla käytöksellään on mielestänil hiukan ennenaikaista huutaa: Ristiinnaulitkaa!
Vakava keskustelu miehen kanssa ja mahdollisesti keskusteluapua hänelle (ja miksei myös aloittajalle) agressionhallinnassa johtaa todennäköisesti teidän molempien ja myös lapsen kannalta parempaan tulokseen. Turha sitä pirua on maalata seinälle lapsia pelottelemaan.
Kaikkea hyvää!
just joo. Stressin syy kun miehes vetää turpaan. Ja muka ei ikinä enään lyö ja sinä uskot kaiken. Voin kertoo et saat varmasti vielä nyrkkiä. Väkivaltaiset miehet alkaa heti sepittämään kaikenlaisia syitä et miksi löi ja ei varmaan lyö enään ja naiset uskoo kaiken. Omapa on henkesi, vie lapsesi ainakin jonnekkin lastenkotiin turvaan ensin.
Teillä taitaa olla molemmilla siellä vähän stressiä päällä. Pienokaisen syntyminen (ensimmäinen laatuaan?) muuttaa elämää kertaheitolla ja yhtenä seurauksena on varmasti stressi. Uuden tulokkaan myötä huomio kiinnittyy herkästi lapseen eikä puolison tarpeita ehditä enää huomoida samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tämä tietenkin lisää stressiä entisestään. Lisäksi stressiä voi olla raha-asioista, työasioista yms. Painetta kun tulee tarpeeksi, voi käyttäytyminen olla arvaamatonta ärsytyskynnyksen ollessa kohtuu matala.
Ei miestä kannata heti heittää pihalle, vaikka turvallisuuden tunne onkin saanut kolauksen. Nyt olisi tärkeää miettiä oliko tämä vain hetken hairahdus vai onko miehen taustoissa jotain sellaista, että tilanne voi uusiutua? Miten vanhemmat käyttäytyivät toisiaan kohtaan miehen kotona, oltiinko siellä väkivaltaisia? Onko mies aikaisemmin ollut väkivaltainen?
Suosittelesin teitä hahmottelemaan kokonaistilannetta. Yrittäkää miettiä mitä stressaavia tekijöitä teillä tällä hetkellä on elämässä ja miten voisitte niitä vähentää. Yrittäkää myös vauvasta huolimatta löytää aikaa toisillenne. Alan ammattilaisten mukaan pariskuntien tulisi viettää laadukasta kahdenkeskeistä (ei tv:n tuijotusta) aikaa 15-20 tuntia viikossa. Yhteinen aika lujittaa parisuhdettanne.
Herravarjele noita sinun juttujasi, joita kirjoittelet kuin olisit jokin parisuhdeterapeutti! Mikä ihmeen puoskari olet? Lukenut psykologian perusteet ja päättänyt alkaa jaella "asiantuntevia" neuvoja nimimerkillä, joka on väännös parisuhdeterapeutin nimikkeestä?
Jos mies lyö niin siinä ei aleta "hahmotella kokonaistilannetta" vaan haetaan lääkärintodistus ja ammattiapua, jos edes yritetään jatkaa yhdessä.
Kirjoista voi kyllä oppia yhtä ja toista, mutta kaikkein paras opettaja on elämä itse.
Heittäköön ensimmäisen kiven se, joka ei ole mitään väärää tehnyt.
Kerran tönäisin tyttöystävääni niin että tämä menetti tasapainonsa ja kaatui. Tapahtumaa edelsi se että riidan jälkeen hän seurasi minua joka paikkaan, vaikka toistuvasti pyysin jättämään rauhaan ja lähtemään kotiinsa. Tilanne harmittaa, mutta mitä olisi pitänyt tehdä, soittaa poliisi, koska tyttöystävä ei jätä rauhaan.
Ihmiset tekee virheitä. Väkivalta ei ole hyväksyttävää mutta asioissa on aina monta puolta. Mene yli ja tee selväksi, ettei se saa toistua. Toimi myös itse kuten toivot hänen toimivan. Jos mies käy vielä käsiksi, valitse toinen tie. Halaus ja tsemppiä.
Kohta se vauva on orpo jos vielä jatkat sen miehen kanssa. Sitten varmaan hauskaa on
Toivon et mies hakkaa sut tai vauvan kuoliaaksi niin sitten joku toinen äiti näkee et väkivaltaisesta miehestä kannattaa erota heti. Tai ei naiset niin viisaita ole et ne tajuais siltin erota.
Mä kävin mun miehen kimppuun kunnolla kun selvisi, että se on pettänyt mua vuosikausia. Revin, löin, riuhkoin kaikin voimin. Siis nainen olen, ja aina uskonut, että ihmiselle ei tule "vahingossa" sellaista tilannetta, jossa toisen oikeus fyysiseen koskemattomuuteen "unohtuu".
Tästä on aikaa kohta viisi vuotta, ja voin sanoa, että järkytyin itse omasta raivosta ja käytöksestäni ihan tolkuttomasti. Se oli vastoin kaikkea, mihin olin uskonut. Sekä itsestäni että ihmisen toiminnasta yleisellä tasolla. Pohdittiin asiaa jopa terapeutilla, joka otti sen vakavasti eikä kuitannut sitä olankohauksella sanoen "että sä nyt vaan hermostuit stressistä".
Itse en ole koskaan sitä ennen, enkä sen jälkeen käynyt kenenkään kimppuun. Pettäminenkään ei ollut oikeutus sille, vaikka mies sanoi jälkikäteen ymmärtävänsä.
Jokaisella ihmisellä on oikeus suuttua, raivota ja vaikka paiskoa kamoja päreiksi. Mutta toiseen ei kosketa. Ei koskaan.
Mitään tai ketään puolustelematta, sanoisin kyllä, että henkinenkin pahoinpitely on ihan yhtä paha asia. Toisen ihmisen voi murskata niin monella tavoin.
Aloittajalle sanoisin, että älä ainakaan mitätöi asiaa tai vähättele sitä. Käykää edes jossain puhumassa asiasta, paljon tuntuu muutenkin olevan teillä nyt pinnassa. Kyse voi olla vain ja ainoastaan tästä yhdestä kerrasta tai sitten ei. Sitä et tiedä.
Lyöjä on aina yksin vastuussa lyönnistä, molemmat huonosta tilanteesta lyönnin ympärillä.
Mä olen nössö. Mä en uskaltasi lyödä naista. Siksi kukaan nainen ei minusta tykkää ja naiset ei halua nössöä miestä.