Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se muistaa kaikki merkkipäivät?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se ostaa aina lahjat merkkipäivinä ja jouluna?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stressaa jatkuvasti mitä ostaisi lahjaksi?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stresseiltään keksii taas ostaa lahjaksi jotain turhaa ja tarpeetonta?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos hän ei harrasta yllämainittuja toimintoja, ei edes ajattele niitä, eikä odota itselleen mitään lahjoja tai merkkipäivänsä tai päiviensä muistamista?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos joku siitä huolimatta ostaa sille lahjoja merkkipäivinä ja se ihminen ottaa ne lahjat vastaan, vaikka ne ovat enimmäkseen tarpeetonta tai sellaista mitä ihminen voi tarpeen tulleen ostaa itsekin?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos sille ihmiselle ne merkkipäivät ja juhlapyhät ei merkitse muuta kuin korkeintaan vapaapäiviä töistä, eikä se ihminen edes yritä näytellä muille sitä että ne päivät merkitsisi mitään muuta?
Tekeekö se vanhemmasta paremman vanhemman kun se esittää lapsilleen, että ne pyhät ja merkkipäivät ovat sittenkin maailman parhaimpia juttuja?
Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa?
Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä?
Tuleeko huonoksi ihmiseksi jos ei näyttele hyvää ihmistä?
Sellaisia kysymyksiä tässä joulun alla tullut mietittyä.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se ostaa aina lahjat merkkipäivinä ja jouluna?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stressaa jatkuvasti mitä ostaisi lahjaksi?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stresseiltään keksii taas ostaa lahjaksi jotain turhaa ja tarpeetonta?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos hän ei harrasta yllämainittuja toimintoja, ei edes ajattele niitä, eikä odota itselleen mitään lahjoja tai merkkipäivänsä tai päiviensä muistamista?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos joku siitä huolimatta ostaa sille lahjoja merkkipäivinä ja se ihminen ottaa ne lahjat vastaan, vaikka ne ovat enimmäkseen tarpeetonta tai sellaista mitä ihminen voi tarpeen tulleen ostaa itsekin?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos sille ihmiselle ne merkkipäivät ja juhlapyhät ei merkitse muuta kuin korkeintaan vapaapäiviä töistä, eikä se ihminen edes yritä näytellä muille sitä että ne päivät merkitsisi mitään muuta?
Tekeekö se vanhemmasta paremman vanhemman kun se esittää lapsilleen, että ne pyhät ja merkkipäivät ovat sittenkin maailman parhaimpia juttuja?
Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa?
Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä?
Tuleeko huonoksi ihmiseksi jos ei näyttele hyvää ihmistä?
Sellaisia kysymyksiä tässä joulun alla tullut mietittyä.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Taidan linnoittautua tänäkin jouluna kämpille omiin oloihin kännykkä suljettuna ja riittävällä määrällä alkoholilla varustettuna.
Jouluun vielä yli kuukausi, mutta jotkut sekoavat siitä jo nyt. Mikä ihmisiä vaivaa? En tajua. Minua ei vaivaa joidenkin ihmisten jouluhulluus ja -hössötys. Saavat ihan vapaasti säätää joulun alla mitä säätävät ja seota mitä sekoavat. Mutta mikä taas vaivaa on se, että ne jotkut ihmiset haluavat minunkin osallistuvan siihen samaan hulluuteen.
Eipä tässä muuta tältä erää. Kiitos kun jaksoit lukea.
TULEE
Ich komme!
People are people... sellaisia aikoja sitä eletään. Ehkä meidän tulisi miettiä enemmän, miksei taivaalta sada pommeja lumen sijaan. Voisiko rauha omaan elämään riittää juhliksi pyhiksi. Ehkä ei, näillä näpyttimillä. Hitonjoulu.
Ainakin lapsi tahtoisi itselleen rakastavan vanhemman... lahjoja enemmän tai vähemmän, ei mikään aine maailmassa tule korvaamaan iloa vuorovaikutuksesta, kun kumpikin saa lahjansa, rakkauden ja välittämisen lahjan. Valitettavan vituttavaa, että joulusta on tullut kilpavarustelua lahjoissa. Ihmistä ja ihmisarvoa ei mitata siinä mitä antaa tai minkä verran saa. Aine ja tavara ei korvaa vierellä oloa, yhdessä kulkemista tai muuta. Voi pohtia ihan mitä vain ihmisyydestä, mutta välittämisen voi näyttää vain yhdellä tapaa.
Kalsea kaiku... hyvin tekeminen ja hyvittäminen, kaikki jeesustelu joulun ympärillä. Siellä on lapsi lumihangessa, syli avoinna. Missä lämpö..? Ihmisten kaikenlainen tyhmyys silti käsin kosketeltavissa.
Joulu syntyy sydämeen, minulle yksin ollen, jossain yön ja päivän karussa, kiireestä pois, hyvin aineettomasti. Aina on näin ollut. Sen eteen ei tarvitse tehdä mitään, eikä se kysy lupaa tullakseen.
Mirri sanoi justiin hei juu. Se on syväkatseinen... kuten asiaan kuuluu.
http://www.youtube.com/watch?v=5JoPFIWOONU
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se muistaa kaikki merkkipäivät?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se ostaa aina lahjat merkkipäivinä ja jouluna?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stressaa jatkuvasti mitä ostaisi lahjaksi?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stresseiltään keksii taas ostaa lahjaksi jotain turhaa ja tarpeetonta?
- No ei taida tulla.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos hän ei harrasta yllämainittuja toimintoja, ei edes ajattele niitä, eikä odota itselleen mitään lahjoja tai merkkipäivänsä tai päiviensä muistamista?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos joku siitä huolimatta ostaa sille lahjoja merkkipäivinä ja se ihminen ottaa ne lahjat vastaan, vaikka ne ovat enimmäkseen tarpeetonta tai sellaista mitä ihminen voi tarpeen tulleen ostaa itsekin?
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos sille ihmiselle ne merkkipäivät ja juhlapyhät ei merkitse muuta kuin korkeintaan vapaapäiviä töistä, eikä se ihminen edes yritä näytellä muille sitä että ne päivät merkitsisi mitään muuta?
- Ei tee.
Tekeekö se vanhemmasta paremman vanhemman kun se esittää lapsilleen, että ne pyhät ja merkkipäivät ovat sittenkin maailman parhaimpia juttuja? - Ei tee, mutta ehkä lapsi ei kaipaa rooleja. Ehkä lapsen myötä pyhille ja merkkipäiville tulee toisenlainen merkitys?
Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa? - En jaksa uskoa, että tekis. Itse en ainakaan halua esittää, mutta toivo että käsitän päivän merkityksen lapselle.
Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä? - Ei, mutta voi oppia roolin. Harjoitus tekee mestarin.
Tuleeko huonoksi ihmiseksi jos ei näyttele hyvää ihmistä? - Ei.
Sellaisia kysymyksiä tässä joulun alla tullut mietittyä.
Miettiminen on joskus mukavaa.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se muistaa kaikki merkkipäivät? Ei tule. Mutta jotkut (etenkin vanhemmat) ihmiset ilahtuvat muistamisesta.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se ostaa aina lahjat merkkipäivinä ja jouluna?E tule. Mutta sama kuin edellä, ihmiset ilahtuvat muistamisesta. Eikä tarvitse ostaa, voi vaikka tehdä tai kirjoittaa jotain.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stressaa jatkuvasti mitä ostaisi lahjaksi? Stressaavat ihmiset eivät ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan.Eivät kai sinänsä huonompiakaan.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stresseiltään keksii taas ostaa lahjaksi jotain turhaa ja tarpeetonta? Hiukan parempi minusta on ihminen, joka jättää turhat ja tarpeettomat kauppaan. Jos nyt parempia ihmisiä onkaan, mut noin teoriassa.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos hän ei harrasta yllämainittuja toimintoja, ei edes ajattele niitä, eikä odota itselleen mitään lahjoja tai merkkipäivänsä tai päiviensä muistamista? Eikä huonompia ihmisiä myöskään ole.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos joku siitä huolimatta ostaa sille lahjoja merkkipäivinä ja se ihminen ottaa ne lahjat vastaan, vaikka ne ovat enimmäkseen tarpeetonta tai sellaista mitä ihminen voi tarpeen tulleen ostaa itsekin? Ei tee huonompaa tai parempaa, mutta ihminen yleensä yrittää olla pahoittamatta sellaisen ihmisen mieltä, joka jotain haluaa antaa.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos sille ihmiselle ne merkkipäivät ja juhlapyhät ei merkitse muuta kuin korkeintaan vapaapäiviä töistä, eikä se ihminen edes yritä näytellä muille sitä että ne päivät merkitsisi mitään muuta?
Ihmisestä ei tule huonompaa tai parempaa, muuta kuin omissa mielikuvissa. Kannattaa lakata miettimästä, mitä muut ajattelevat. Kunhan ei tuota kohtuuttomasti pahaa mieltä kellekään.
Tekeekö se vanhemmasta paremman vanhemman kun se esittää lapsilleen, että ne pyhät ja merkkipäivät ovat sittenkin maailman parhaimpia juttuja? Minusta lasten intoa ei saa vesittää, mutta ei tarvitse myöskään esittää mitään yli-innostunutta itse, jos sitä ei ole. Lapset vaistoaa falskiuden ja siitä tulee kaikille kurja fiilis.Voi luoda oman tavan viettää joulua lapsen/lasten kanssa. Sellaisen, mistä myös lapsi/lapset tykkää.
Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa? Ei, mutta kuten sanoin, jos lapset on innoissaan ja joulumielellä, niink uin yleensä,sitä ei kannata turhaan latistaa.
Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä? Jotkut voi luulla niin, mutta ei.
Tuleeko huonoksi ihmiseksi jos ei näyttele hyvää ihmistä? Ei.
Sellaisia kysymyksiä tässä joulun alla tullut mietittyä
Nää oli mun näkemyksiä, jollain muulla taas muut ajatukset..
http://www.youtube.com/watch?v=hCHsx_RxjRc&feature=endscreen&NR=1
Vastaan nyt kaikille ja korostan, että kyseessä on henkilökohtaiset mielipiteeni ja asennoituminen aiheesiin.
Olen joskus ollut sen verran pettynyt ihmisiin, kaikkein läheisiimpiinkin. Niin pettynyt, että en ottanut vastaan lahjoja keneltäkään, en ulkona käydessäni tarjottuja juomia yms. Vitutti sen verran se lahjominen monilla tavoilla, se että ajatuksiani niistä lahjojista yritettiin ostaa. Kuka halusi lahjoittaa siksi että saisi joskus vastalahjan, kuka siksi että pitäisin hänestä enemmän lahjan vuoksi, kuka siksi että tukisin sen typerää käsitystä milloin mistäkin asiasta. Huomasin sen lahjojen antamisien alhaiset syyt jo hyvin varhain, joten lakkasin välittämästä lahjoista. Lakkasin välittämästä niiden saamisesta enkä ole erityisemmin välittänyt vaivata päätäni lahjojen antamisestakaan. En ainakaan silloin, kun niitä lahjoja KUULUU ANTAA. Heh, ei mulla jostain syystä ole ikinä rahaakaan sellaisiin yleellisyyksiin kuin lahjat silloin kun niitä lahjoja KUULUU ANTAA. Kun muutamat sellaiset päivät vuodessa alkaa lähestyä, alkaa myös vitutuskäyräkin nousta. Kumma juttu... Kumma juttu sekin, että jos jollekin ostaa lahjan silloin kun lahjaa EI KUULU ANTAA, niin silloin se ei ole lahja. Tai ei se näyttäisi joistakin tuntuvan lahjalta. Se otetaan jonain itsestäänselvyytenä, ei kauniina eleenä, mikä silloin jonain vääränä hetkenä tuntui vaan niin oikeana. Mutta auta armias, jos ei ole lahjaa tai ei oikein osaa ostaa tai on yksinkertaisesti sillä hetkellä niin persaukinen ettei ole varaa siihen lahjaan mikä nyt KUULUU OLLA juuri niinä tiettyinä päivinä, niin oletkin yhtäkkiä paha ihminen ja roisto. Vitun väliä siitä, miten jollakin menee taloudellisesti, kunhan se lahja on olemassa silloin kun se KUULUU OLLA.
Joo. Itse olen sanonut muutamalle minulle joskus lahjoja ostavalle ihmiselle, ettei mulle todellakaan tarvitse ostaa mitään. Olen sanonut senkin suoraan niille ihmisille, että minä olen huono ostamaan lahjoja kenellekään. Minulta saa niitä harvoin. Mutta silti erityisesti yksi niistä ihmisistä ostelee mulle lahjoja, koska niitähän KUULUU OSTAA, tiettyinä päivinä vuodessa. Ostelee vaikka olen sanonut, ettei minun mielipiteeni ja ajatukseni kenestäkään muutu suuntaan tai toiseen lahjan tai lahjattomuuden myötä. En ole käynyt kauppaa ajatuksistani tai mielipiteistäni ikinä enkä enää tässä iässä ala sitä enää käymäänkään. Turha taito, paitsi jos on taipumusta politikointiin.
Nyt olen sitten tämän yhden ihmisen kohdalla päättänyt taas kerran kieltäytyä jatkossa kaikista lahjoista mitä se mulle tulevaisuudessa meinaa ostaa tai lahjoittaa. Saa lahjoittaa ne jollekin jolta saa vastalahjoja. Sille samalle ihmiselle on jokaisena jouluna ollut helvetin tärkeää minun läsnäolo joulun aikaan, vaikka itse olen usein ollut hyvin vastahakoinen siihen koko touhuun. Usein olen ollutkin läsnä, koska onhan se kuitenkin hänelle tärkeää ja minulle ajatus on usein vastenmielinen. Siihen tottakai liittyy muistot siitä, että yhtään joulua sen ihmisen seurassa ei voi sanoa mitenkään onnistuneeksi. Ei voi sanoa edes sitä, että oli ihan kivaa. Mutta silti on niin helvetin tärkeää se minun läsnäoloni silloin. Tiedän miten kohta alkaa taas se "lahjominen". On syötävää, on juotavaa, vietetään mukavasti aikaa jouluna ja kaikkea muuta paskaa. Lopputulos on taas se, että jossain kohti iltaa alkaa vaan vituttamaan kaikenmaailman jankkaamiset kaikesta kuin huono ihminen olen, miten itsekäs paskiainen olen jne. Se kaava on ollut muuttumaton jo vuosikausia. Ja tietenkään siinä kyseessä olevassa ihmisessä ei ole mitään vikaa. Hän on aina tehnyt kaiken oikein, ollut hyvä ihminen ja mikä tärkeintä on aina muistanut ostaa lahjan silloin kun se KUULUU OSTAA. Mitä se ihminen taas ei muista on se, että minä olen melkein joka joulu mennyt hänen seurakseen, vaikka olisin mielelläni aina ollut jossain muualla. Olen mennyt, koska se ihminen on kaikesta huolimatta minulle tärkeä ja tiedän kuin paljon hänelle läsnäoloni merkitsee. Mutta se ei ole kuitenkaan se ostettu lahja ja lahjanhan KUULUU olla ostettu. Jotenkin haluaisi uskoa, ettei lähipiirissä ole niin halpoja ihmisiä, mutta kyllä se ihmisen sisin pulpahtaa säännöllisin väliajoin esiin. Tänä vuonna, jos vietän jouluni sen ihmisen seurassa, ei tule tapahtumaan enää sen vuoksi että tiedän kuin tärkeää hänelle läsnäoloni on. Tänä vuonna jos samaan seuraan eksyn tulee johtumaan siitä, että yhdelle toiselle pienelle ihmiselle on tärkeää nähdä hänelle tärkeät ihmiset viettämässä yhdessä joulua. Ainoastaan yhden pienen viattoman ihmisen takia. Mieluummin viettäisin sen joulun tänä vuonna sen pienen ihmisen takia kahdestaan. Silloin ei ainakaan tulisi riitaa jouluna. Siitä olen varma. Tosin tuntuu, että ehkä se on vaan kaikille parempi et vietän jouluni yksin omassa seurassa. Saavat pari muuta tuntea itsensä Todella Hyviksi Ihmisiksi haukkumalla ja arvostelemalla kilpaa minua ja persoonaani. Samapa se.
Se vielä, että ei vanhemmus ainakaan minun tapauksessani ajatuksiani ja asennettani jouluun ole millään tavalla muuttanut. Ei minusta mitään joulusäätäjää tai -hössöttäjää tullut. En ole kyllä estänyt muita tekemästä sitä. Olen vaan toivonut, että minun annettaisi pysyä erossa siitä. Mutta sekin on näköjään liikaa toivottua. Ja lapsista puheenollen. Tuskin monestakaan lapsesta joulu olisi kivaa, jos ei jouluna lahjoja saisi. Tuskin monestakaan lapsesta synttärit olisi läheskään niin kivoja, jos ei synttäreinä lahjoja saisi. Hmmm... Mistäköhän moinen johtuu? Mistä ne sen on oppineet? Keneltä ovat oppineet?
Itse ne kerrat kun olen juhlinut synttäreitäni, olen aina sanonut ettei tarvitse miettiä mitään lahjaa. Aina on riittänyt se kun kutsutut vieraat ovat tulleet. Se on ollut ihan riittävä lahja. Joskus joku on ostanut jotain, ei sitä ole viittinyt silloin siitäkään numeroa tehdä. Jos osti siitä huolimatta että sanoin sen olevan tarpeetonta, niin kai se ihan omasta halusta sen osti odottamatta mitään vastalahjaa. Tiedä nyt aina niistäkään, mutta en ole jaksanut asialla kovin paljon päätäni vaivata.
Nojoo. Tämänlainen avautuminen tällä kertaa. Ei mulla nyt ole tarkoitus tässä kerätä mitään sympatiapisteitä, sääliä tai muuta vastaavaa. Sitä vaan tässä, että jos joku tutuistanne tai joku lähipiirissänne ei toimi joissakin asioissa perinteisesti tai jotain kirjoittamia sääntöjä noudattaen, niin antakaa hänen olla sellainen kuin hän on. Veikkaan, että sellainen ihminen ei erityisemmin puutu teidänkään tekemisiinne ja antaa teidän olla sellaisia kuin te olette. Ei näissä asioissa ole oikeaa tai väärää, hyvää tai huonoa tapaa elää. Tai oikeastaan on, mutta se on taas minun henkilökohtainen mielipiteeni mitä en täällä totuutena julista, joten jätän sen täällä kertomatta...
Jotkut teistä laittanut musiikkiakin tänne, joten kai tässä minultakin yksi kappale lohkeaa.
http://www.youtube.com/watch?v=3thYtiYTHkc
Kiittämätön paskiainen.
Saat kävellä (niin halutessasi) valmiiseen joulujuhlaan: ruuat ja juomat ja muu, ja kehtaat kutsua sitä paskaksi..
Oliskos sun vuoro järjestää läheisillesi jotain? Nähdä vaivaa vuorostasi?
Toivottavasti sinulle tulee Oikein Yksinäinen Joulu ja Uusi Vuosi.
Nyt "teitä on nähty" -nimimerkin takana kirjoittavalla olisi oivallinen tilaisuus laajentaa ihmisymmärrystään. Voisit ainakin yrittää. Koitapa unohtaa mielestäsi tuomitseminen ja omat huonot ihmissuhteesi ja lue nuo edelliset viestit uudelleen ja oikeasti kuunnellen. Vastauksestasi kun näkee, että totaalisesti missasit asian ytimen.
No mitä ite luin tuon avautumisen, niin minusta siinä oli ihan järkeen käypä ajatus, kuka lie olikaan. Tai olin näkevinäni asiassa jotain omaakin pään sisältöä.
Ihmisethän usein tekee asioita siksi, että niin on opetettu tekemään eikä suoraan sydämestään ja omasta tahdostaan. Vaan näin kuuluu tehdä...etiketteilyä. Myös lapset opetetaan saamaan tiettyinä aikoina lahjoja. Jos ei niitä koskaan opetettais saamaan lahjoja, ei ne niitä osaisi kaivatakkaan. Eikö?
Se ettei joku kaipaa juhlia ja joulu tyyppisiä kemuja ei kai kuitenkaan tarkoita, ettei antaisi muiden niistä pitää. Itse vaan ei satu pitämään tärkeänä sitä kaikkea juhla hösellystä ja ohjelmaa. Luomalla luotu juttu on hengetöntä, jos ei siinä ole tosissaan mukana.
Mun vanhemmilla on myös joskus hankaluuksia käsittää miksi mä en välitä tehdä joulua ja höseltää kauheesti niitä jouluaskareita. Sehän kuuluu perinteeseen! Ethän vaan tule pilaamaan omalta lapseltasi jouluja olemalla tekemättä joulua. daah, no meillä tulee varmaan olemaan omannäköinen joulu, koska me ei kumpikaan kaivata mitään kellojen kilinää ja joulupiparien tuoksua tms. Isovanhemmat pitää huolen, että joulu ei jää vieraaks. :)
Kokata kauheesti pahaa ruokaa, josta ei tykkää, siivota kaapitkin vaikkei niissä edes joulua meinaa viettää, ostella tilin tyhjäksi kaikkea krääsää, jotta olis tullut lahjoja ostettua. Jne. Se semmonen ei nappaa. Mukavaa on olla hyvässä seurassa ja viettää vapaata, mutta ei siihin oikeasti tarvita mitään tekemällä tehtyä it's gotta be christmas and all.
Lavasteet tuntuu joskus niin tyhmiltä, kun se hyvä fiilis tulee vaikkei olis mitään joulunväristä eikä näköistä ympärillä.
Muutenkaan miksi suuttua, jos joku ei odota sulta mitään? Jos sä itse haluat toiselle jotain tarjota se lähtee sinusta. Sun halusta, eikä toisen odotuksista.
Odotatko aina jotain antaessasi saavasi siitä kiitosta ja glooriaa? Jos, se ei ole silloin vilpitöntä vaan toisen ostamista. Antajalleen tulee hyvä mieli, vaikkei toinen hyppisikään riemusta ja kumarra syvään. Jos toinen ei odota mitään, ei hän petykkään kun ei saa mitään.
Viime Jouluna ostin itselleni Armanin puvun ja laitoin kuitin äämän
lahjapakettiin punttikalsareitten mukaan. Olikohan se äämä yrittänyt liikkeessa vaihtaa ne kalsarit suurempiin, kun teki bänät
heti Joulun jälkeen?
Niin varmaan. Ostit siis.
Kuin monta kertaa ihmistä täytyy kiittää, että ihminen usko toisen olevan kiitollinen jostain hyvästä teosta, avusta tai vaikkapa lahjasta? Eikö riitä, että kiittää vilpittömästi ja yhden kerran? Kaksi kertaa? Kolme...? Tai onko sitä ikuisessa kiitollisuudenvelassa ja joutuu aina nöyrtymään toisen tahtoon ja tekemään niin kuin toinen tahtoo ja niin kuin toisen mielestä kuuluu tehdä? Minkälainen ihminen ajattelee ja toimii niin? Lääketieteellä taitaa olla jonkinlainen nimityskin sen kaltaisille ihmisille...
Se mitä et taas sinä ja kaltaisesi näe on se, mitä minä ja minun kaltaiseni usein ympärilleensä antavat. Toiset käy ostaa kaupoista lahjoja ja toiset lahjoittaa sellaista mitä ei mistään kaupasta millään rahalla saa. Arvaa kuin monta kertaa olen kuullut kiitoksen siitä? Niinpä... Eipä sen puoleen, olen oppinut senkin ihmisistä jo kauan sitten ettei niiltä kiitosta kannata odottaa sellaisista asioista. Sehän on minun ja minunkaltaisteni velvollisuus ja sitähän minun ja minunkaltaisteni KUULUU TEHDÄ. Ja jostain kumman syystä siinä on aina käynyt niinkin, että kun olen vetäytynyt joidenkin ihmisten läheltä, niin minä en ole kuitenkaan ollut se joka niitä on kaivannut. Jostain syystä se kaivattu ja ikävöity osapuoli olen aina ollut minä. Mistä sekin mahtaa johtua? Niin, joo... tottakai siitä huolesta lähimmäistä kohtaan ja vilpittömästä auttamisen halusta. Mutta aina se vaan unohtuu, että osaan kyllä pyytää apua jos sellaista tarvitsen, vaikka se ei aina helppoa olekaan. En kaipaa apua silloin kun en ole sen tarpeessa, ja harvemmin olen sellaisen avun tarpeessa mitä tarjotaan. En oikeastaan ikinä.
Ja sinulla "teitä on nähty" meni todellakin se ajatus, mitä tässä avautumisellani yritin teidän kanssa jakaa, ohi. Ja meni kai sekin, missä kerroin että minä olen se ketä on aina pyydetty kylään. Meni ohi missä kerroin, että olisin mieluummin ollut aivan jossain muualla, mutta toisen mieliksi menin silti seuraksi jouluna. Menin, vaikka en olisi halunut. Ja kun ne yhdessä vietetyt joulut on aina alkanut, jatkunut ja päättynyt samaa kaavaa noudattaen, niin kukakohan tässä on ollut kiittämätön? Miksi ei kutsuta sellaisia vieraita joita ei tarvitse jossain vaiheessa iltaa haukkua, jotka ovat niin ihania ja Hyviä Ihmisiä? Miksi kutsua kylään sellainen ihminen ketä kaikesta tapahtuneesta päätellen vihaa? Ehkä sinä osaat sen minulle kertoa. Minä en tätä ymmärrä. Minä en kutsu kylään ketään kenestä en pidä. En vietä vapaaehtoisesti vapaa-aikaani sellaisten kanssa joista en pidä. Olenko sen takia kiittämätön paskiainen? Olenko kiittämätön paskiainen jos siinä valmiissa joulujuhlassa on valmiina kaikki sen takia, että kaiken sen kestitsemisen jälkeen joku saa oikeutuksen haukkumaan minua? Kiitos ei. Minä en sellaisia joulujuhlia tai ylipäätään mitään juhlia kaipaa. Minulle riittää joulujuhlat itseni kanssa aivan mainiosti. En ole mikään tumpelo keittiössä ja osaan alkossakin käydä itse juomani ostamassa, mitkä ovat muuten aina laadukkaampia kuin ne valmiissa juhlissa tarjotut. Ja kaiken lisäksi minä viihdyn sen verran hyvin itseni seurassa, että voin joka kerta olla varma siitä ettei juhlissani yksin itseni kanssa mitään riitaa synny.
Eli kyllä teitäkin, "teitä on nähty", on nähty. Paljon enemmän kuin olisi tarpeen.
öö.. en lukenut kuin aloituksen. Täytynee lukea huomenna loput sun jutut.,, mut sun ap.kirjoituksesta heäsi vaan edellinen ajatus mieleen..
Ainoa, mitä ihmisestä tulee, on joka sekuntti vanhempi. Tämä jatkuu joillakin vain lyhyen ajan ja joillakin vuosikymmeniä.
Hyväksi vois kuvitella ihmisen tulevan kannibaalin padassa, jos on osaava keittäjä.
Genion jouluruikutus on jo alkanut? Naurattaa, kun heppu vääntää Päätalon tuotannon verran juttua siitä, miten Hänen Majesteettinsa vetää tänäkin jouluna lärvit yssikseen luolassaan :D So what?
(sytyttää jouluvalot ikkunaan)
Ei.
mur
Pahoja kysymyksiä, mut sitten ei kuitenkaan. Kysymykset kertoo vain stressisi ja kiireen tason. Ja totuus on, ettet jaksa välittää muista, kun olet niin väsynyt ja töiden kuormittama.
Elikkä. Sun pitäis ottaa nuo kaikki läheiset pois ja jäädä työttämäksi pariksi vuodeksi. Saisit rentoutua oikein kunnolla ja samalla sulla ei olis ketään läheisiä tukemassa.
Ja vasta sen jälkeen voisit mietttiä noita uudelleen...
Mun villi veikka on, et sulla on rahaa ja innostava työ, mut sulla ei ole voimia lähimpiä rakastaa.
Kysymykseni ei kertonut stressini ja kiireeni tasoa. Stressaan nykyisin oikeastaan ainoastaan yhtä asia. Ajoittaisia rahahuolia, sitä että miten ne saa riittämään tässä nykyisessä kalliissa arjessa. Niin kauan kun ei ole mitään "kivoja" yllättäviä menoja, ei tule stressiä niistäkään. Eli se siitä että minulla olisi rahaa. Sitä tulee juuri sen verran, että pärjää jotenkin.
Kiire ei myöskään kuulu elämäntapoihini. Kiireitä on helppo välttää, joten vältän ne. En ala pitämään tässä luentoa miten kiireitä vältetään.
Mulla noita läheisiä enää paljon olekaan ja se läheisin läheinen paljastuu suht säännööllisesti aika halvaksi ihmiseksi joka ei tunne minua lainkaan, vaikka on ollut läheiseni koko pienen elämäni. Mikä on sinänsä aika surullista, koska hän itse näyttäisi kärsivän siitä enemmän kuin minä. Tai kyllä hän oikeastaan tuntee minut, muttei ymmärrä. Kuinka voisikaan, kun ei ymmärrä omaa lähintä lähimmäistäkään eli itseään. Luoja tietää kuinka monta kertaa olen yrittänyt auttaa häntä siinä, että oppisi ymmärtämään itseään ja sitä kautta myös hiukan minuakin, mutta kun ei niin ei. Sitä minä en enää jaksa. Siihen olen väsynyt, en mihinkään muuhun. On kova paikka hänelle, kun yrityksistään huolimatta, minusta ei ikinä tullut sellaista kuin hänen mielestä minun KUULUISI OLLA. En ikinä keskittynyt asioihin mihin hänen mielestä minun olisi KUULUNUT keskittyä. En ikinä kiinnostunut sellaisista asioista elämässä mistä minun olisi hänen mielestä KUULUNUT kiinnostua. Tein omat mokani elämässäni, maksoin siitä aika kalliin hinnan. Joistakin asioista maksan edelleenkin. Mutta se siitä. Totta on sekin, että monista mokistani se läheinenkin on saanut kärsiä. En ole mikään enkeli minäkään. Ja monta kertaa hän on ollut minulle se ainoa auttava sielu, kun olen oikeasti kusessa ollut. Siitä olen hänelle kiitollinen. Olen sen monta kertaa sanonut ja tarkoittanut sitä vilpittömästi. En tiedä missä olisin nyt, jos hän ei olisi ollut tukena silloin kun sitä eniten tarvitsin. Olen siitä hänelle edelleen kiitollinen ja tulen aina olemaan. Mutta olen silti sitä mieltä, että hänellä ei ole oikeutta vaatia minua olemaan jotain muuta mitä olen. Olen silti sitä mieltä, että se kaikki ei anna hänelle oikeutta olettaa et olisin sen takia sellainen minkälainen minun hänen mielestä KUULUISI OLLA. Itselleni ei tulisi mieleenkään vaatia keneltäkään jotain samaa. Ei tulisi mieleenkään muistuttaa joka kerta kun joku vituttaisi mitä kaikkea olen sen jonkun hyväksi tehnyt. Mutta tapansa kai kullakin. Minulla on omani. On aina ollut. Oikeita tai vääriä, sillä ei ole niin väliä. Mutta millä taas on, en sysää vastuuta mokistani muiden niskoille.
Jottei uteliaisuutesi jäisi yhtään tyydyttämättä, kerron parilla sanalla työstänikin. En ole varma siitä innostavuudesta, mutta sitä työtä nyt vielä toistaiseksi on ja olen aika hyvä siinä mitä teen. Työni ei ole vastenmielinen mulle. Palkka voisi olla vähän parempi, mutta muuta valittamista asiasta ei ole.
"Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa? "
Joo, todennäköisesti tekee. Varmaan lapsille voi välittää viestin että mikään ei ole mitään, jos mitään tai ainakaan mitään yhteistä ei pidä minään. Vuoden päivät voisi tietysti nimetä vain esim. numeroilla 1-365. Ei olisi perjantaita, uudenvuodenpäivää tai juhannusta.
"Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä? "
Tai tuleeko hyväksi ihmiseksi, jos ei edes yritä olla sellainen?
Me emme ole yksin maailmassa. Olemme saaneet alkumme rakkaudesta,kiimast, huolimattomuudesta, tyhmyydestä... samma här. Ei kukaan isä tai äiti voi elää niin, että ei oo witunkaan välii Jatkaessamme elämää jatkamme ketjua.
Pitäiskö pienille miehille jo teininä tehdä se juttu? Sama, mikä olis pitäny tehdä jo heidänkin iseille.
En tiiä. En tahtoisi aloittajaa lapseni isäksi. Ystävänäkään ei toimi tuo asenne.
Ostetaan lapsen rakkaus ja välittäminen kaikella kivalla. Eikö niin?
Minulla on aina ollut hyvin vähän aineellista annettavaa kenellekään. Joten ärsyynnyn aina kun minulta sellaista odotetaan. Jos olisin hyvin toimeen tuleva, hyvissä rahoissa oleva ihminen, antaisin joillekin lähellä olevilleni joka joulu tonnin tai pari enkä haluaisi vastalahjaksi mitään muuta kuin sen, että antaisivat minun olla rauhassa.
Mutta sitä aineetonta on taas ollut senkin edestä enkä siinä asiassa ole ikinä ollut saita. Se ei ole maksanut minulle mitään enkä ikinä ole ottanut maksua sellaisesta minkä olen itse "ilmaiseksi" saanut. Ja sekin siitä.
Hyvän ihmisen määritelmästä on käyty vääntöä siitä asti kun ihmiset ovat kommunikoineet eikä yhteisymmärrystä tai vedenpitävää määritelmää sille ole vieläkään. Miksi siis yrittää olla jotain mitä ei ole edes olemassa. Eikö riitä että on vaan ja ainoastaan ihminen sitä yhtään tarkemmin määrittelemättä?
Oletteko muuten itse ikinä pysähtyneet miettimään kuin naurettavaa touhua se koko joulutohina on? Kilpavarustelua lahjoilla, joulujuhlilla, pikkujouluilla ja kaikella muulla turhalla. Mutta jokin oleellinen on aina unohtunut. Niin...
Aloittaja on oikeastaan lapselleen helvetin hyvä isä olosuhteisiin nähden. Ei teeskentele, ei lässytä, kertoo rehellisesti mistä on kyse eikä kohtele lastaan alentevasti. Kohtelee lastaansa vertaisenaan. Kumma kyllä sellainen toimii, aloittajalla on lapsensa kanssa todella hyvät välit. Aloittajalla ei omien vanhempiensa kanssa ole ikinä ollut yhtä hyviä välejä.
Aloittaja ei halua ystäväksekseen kaupustelijoita, mutta ikävä kyllä suurin osa ihmisistä on sellaisia. Palvelus palveluksesta, lahja lahjasta jne. Joten aloittaja on mieluummin ilman ystäviä kuin sellaisten ystävä sellaisten ystävien kanssa. Aloittaja ihmettelee sananvalintaasikin "ei toimi", koska aloittajan mielestä ystävyyden ei ole tarkoituskaan toimia. Aloittajan mielestä ystävyys ei ole bisnestä. Aloittajan mielestä ystävyys ON.
"Ostetaan lapsen rakkaus ja välittäminen kaikella kivalla. Eikö niin? "
Ei. Mun käsityksen mukaan lapset joka tapauksessa rakastaa niitä, joilla on heille aikaa. Ja mihin kukakin aikansa käyttää riippuu paljon valinnoista, ei muusta.
"Minulla on aina ollut hyvin vähän aineellista annettavaa kenellekään. Joten ärsyynnyn aina kun minulta sellaista odotetaan. "
Ikävää jos sellaista odotetaan. Oletko varma, että oikeasti odotetaan, vai kuvitteletko vaan.
"Hyvän ihmisen määritelmästä on käyty vääntöä siitä asti kun ihmiset ovat kommunikoineet eikä yhteisymmärrystä tai vedenpitävää määritelmää sille ole vieläkään. Miksi siis yrittää olla jotain mitä ei ole edes olemassa. Eikö riitä että on vaan ja ainoastaan ihminen sitä yhtään tarkemmin määrittelemättä? "
Jos tuntuu että ei kannata yrittää, niin ei sitten. Omassa elämässäni ainakin on paljon asioita, suuntia, tiloja jne joita pidän hyvänä ja tavoittelemisen arvoisina, vaikka en osaa niitä sanoin määritellä. Joskus virran mukana ajelehtiminen johtaa kohti päämäärää ja joskus ei.
"Oletteko muuten itse ikinä pysähtyneet miettimään kuin naurettavaa touhua se koko joulutohina on? Kilpavarustelua lahjoilla, joulujuhlilla, pikkujouluilla ja kaikella muulla turhalla. Mutta jokin oleellinen on aina unohtunut. Niin... "
Minä en tähän päivään mennessä ole kokenut joulun olevan mitään kilpavarustelua, olen pahoillani jos joillekin tai jossakin se sellaista on. Melko peruskyynisenä ihmisenä minulle on melko samantekevää kannattaako juhlia jeesuksen synttäreitä tai cocacola-mainoshahmon kotikäyntiä, mutta jos ympärillä on lapsia, niin en todella halua antaa niille viestiä, että tämä on jotakin samaa paskaa kuin kaikki muukin eikä tällä ole mitään merkitystä. Ja jotkut pikkujoulut: varmasti naurettavia ja turhia, mutta en näe mitään pahaa siinä, että ihmiset, joita jokin asia yhdistää kokoontuvat yhteen tekemään jotain muuta kuin mitä normaalisti tekevät. Pikkujouluja voi viettää vaikka toukokuussa.
Ei tee. Moni jättäisi monta ostosta tekemättä, ellei tuntisi siitä syyllisyyttä, mikäli ei osta esim. lahjaa kun tietää itse saavansa.
Joissain tapauksissa voi kyllä antaa väärän kuvan.
Kuinka hemmottelet läheisiäsi?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se muistaa kaikki merkkipäivät?
- Ei.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se ostaa aina lahjat merkkipäivinä ja jouluna?
- Hieman. Kertoohan se siitä, että on edes ajatellut toista. Etenkin, jos toiselle lahjat ja muistaminen ovat tärkeitä.
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stressaa jatkuvasti mitä ostaisi lahjaksi?
- Ei. Mutta miksi pitäisikään stressata?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stresseiltään keksii taas ostaa lahjaksi jotain turhaa ja tarpeetonta?
- Ei, vain hieman hölmö.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos hän ei harrasta yllämainittuja toimintoja, ei edes ajattele niitä, eikä odota itselleen mitään lahjoja tai merkkipäivänsä tai päiviensä muistamista?
- Katso vastaus 2.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos joku siitä huolimatta ostaa sille lahjoja merkkipäivinä ja se ihminen ottaa ne lahjat vastaan, vaikka ne ovat enimmäkseen tarpeetonta tai sellaista mitä ihminen voi tarpeen tulleen ostaa itsekin?
- Ei. Ei lahjoista pidä kieltäytyä, ne ovat toisen muistamista ja huomioimista. Ei sillä lahjalla ole väliä, vaikka olisi bokserit tai sukat.
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos sille ihmiselle ne merkkipäivät ja juhlapyhät ei merkitse muuta kuin korkeintaan vapaapäiviä töistä, eikä se ihminen edes yritä näytellä muille sitä että ne päivät merkitsisi mitään muuta?
- EI tietenkään.
Tekeekö se vanhemmasta paremman vanhemman kun se esittää lapsilleen, että ne pyhät ja merkkipäivät ovat sittenkin maailman parhaimpia juttuja?
- Ei, mutta se helpottaa vanhemmuutta. Jouluna voi kusettaa lapsen käyttäytymään hieman kauniimmin (koska tontut!), pääsiäisenä sama juttu (koska pääsiäispupu!), synttäreillä lapsi saa olla huomion keskipisteenä jne.
Sitä paitsi, nää kaikki kehittää lapsen mielikuvitusta siinä missä sadut ja tarinat ylipäätään. Tuetaan sitä.
Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa?
- Hieman. Katso vastaus ylempänä.
Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä?
- Tuskin, mutta ehkä itsestään voi löytää puolia, jotka sitten ajan kanssa omaksuu osaksi minuuttaan.
Tuleeko huonoksi ihmiseksi jos ei näyttele hyvää ihmistä?
- Kuvittelisin, että ne "huonot" piirteet korostuvat kun niitä ruokkii. ;)
Niin tai näin, mikä on hyvä tai huono ihminen? Onko itselleen rehellinen väistämättä huono ihminen, koska tunnistaa ja tunnustaa itsessään valheellisuutta esimerkiksi?
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se muistaa kaikki merkkipäivät? tulee
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se ostaa aina lahjat merkkipäivinä ja jouluna? no ei lahjoi tarvi
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stressaa jatkuvasti mitä ostaisi lahjaksi? ei
Tuleeko ihmisestä parempi ihminen, kun se stresseiltään keksii taas ostaa lahjaksi jotain turhaa ja tarpeetonta? ei
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos hän ei harrasta yllämainittuja toimintoja, ei edes ajattele niitä, eikä odota itselleen mitään lahjoja tai merkkipäivänsä tai päiviensä muistamista? joo
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos joku siitä huolimatta ostaa sille lahjoja merkkipäivinä ja se ihminen ottaa ne lahjat vastaan, vaikka ne ovat enimmäkseen tarpeetonta tai sellaista mitä ihminen voi tarpeen tulleen ostaa itsekin? ei
Tekeekö se ihmisestä huonomman ihmisen, jos sille ihmiselle ne merkkipäivät ja juhlapyhät ei merkitse muuta kuin korkeintaan vapaapäiviä töistä, eikä se ihminen edes yritä näytellä muille sitä että ne päivät merkitsisi mitään muuta? joo
Tekeekö se vanhemmasta paremman vanhemman kun se esittää lapsilleen, että ne pyhät ja merkkipäivät ovat sittenkin maailman parhaimpia juttuja? joo
Tekeekö se vanhemmasta huonomman vanhemman, jos hän suhtautuu lapsienkin edessä niihin päiviin yhtenä päivänä muiden joukossa? joo
Tuleeko hyväksi ihmiseksi näyttelemällä hyvää ihmistä? njoo muitten silmis
Tuleeko huonoksi ihmiseksi jos ei näyttele hyvää ihmistä? no jos on huono, ni sit vois tulla ehkä huonommaks
Sellaisia kysymyksiä tässä joulun alla tullut mietittyä. selvä.
Jos et menisi sen ______ kanssa viettämään joulua vain silkasta myötätunnosta niin et joutuisi viettämään vastentahtoitsa ahdistavaa iltaa. So simple. En minäkään ole aina mennyt vaikka sitä olis multa odotettu, eikä se tee musta yhtään huonompaa ihmistä.