Niin vaikeaa, auttakaa kiltit.

Olemme siis aikuisia ja molemmilla vaikea lapsuus, josta ei ainakaan helpotusta asioihin ole ollut. Hänellä on lapsi, minulla ei. Mutta asiaan.

Tapasimme 7 vuotta sitten. Tämän jälkeen olemme molemmat olleet jatkuvassa kriisissä suhteessamme. Emme ole osanneet tehdä suhteesta normaalia ja rauhallista. Molemmat ovat olleet hyvin mustasukkaisia ja epävarmoja itsestämme. Suhteemme aikana olemme kuitenkin todenneet että kyseessä on ensimmäinen oikea rakkaus. Olin hyvin mustasukkainen hänen lapsensa äidistä, joka aloitti jatkuva soittelun kun kuuli minusta. Olivat eronneet vuosia aikaisemmin ja naisella oli vaihtuvia suhteita.

Olemme eronneet suhteen aikana 3 kertaa. Kerta kaikkiaan asiat ovat menneet niin solmuun, että olen ollut kykenemätön ajattelemaan ja heittänyt hänet pihalle haluamatta enää siinä vaiheessa keskustella mistään. Typerää, tiedän.

Olemme aina palanneet yhteen. Hänellä on ollut lyhyitä muutaman kerran tapailuja väleissä, joilla hän on lähinnä halunnut loukata minua. He olivat myös lapsensa äidin kanssa melkein joutuneet sänkyyn. Sitten oli kuulemma ruvennut oksentamaan.

Pointti on se, etten pääse näistä naisista yli. Haluaisin kuitenkin olla yhdessä. Olemme suhteen aikana oppineet ja kasvaneet paljon. Hän kertoo, ettei ole rakastanut näitä tapailemiaan naisia eikä ketään muutakaan.

Miten pääsen eroon ajatuksistani vai pääsenkö vai mitä!! Apua!!
4168
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Luottamusta ei saa ostettua kaupasta. Se luottamus tule pään sisältä ja teidän pitää sisäistää se että luotatte toisiinne. Mitä järkeä on seurustella jos riitelee vuosia ja vuosia. Siinä menee elämä hukkaan. Kompromissejäkin pitää tehdä, muuten suhde ei toimi. pitää osata puhua rauhallisesti huutamatta. jos ette osaa niin ette osaa myöskää olla yhdessä ja seurustella.

Äänestä
  • Tämä on totta ja sen olen aina tiennyt. Mutta järki ja tunteet eivät aina kulje käsi kädessä. Ymmärrän kaiken järjellä ajateltuna. Etenkin kun kotoa ei ole tullut minkäänlaista normaalin parisuhteen mallia. En syytä lapsuutta mutta vaikeaa kuvitella, ettei se vaikuttaisi.

    Itselleni ongelma ovat nämä muut naiset. Tiedän, että nämä ovat olleet suhteen ulkopuolella. Silti minulla on tunne, että hän on pettänyt minua ja koen itseni hyvin loukatuksi.

    Enkä tajua miksi hän melkein meni sänkyyn eksän kanssa jos väittää päässeen tästä jo vuosia ennen yli.

    Äänestä

Rakas ystävä, me emme pysty auttamaan teitä. Te itse autatte itseänne, sinä autat itseäsi ja mies itse auttaa miestä itseään. Kun ihminen on tyytyväinen elämäänsä ja löytänyt sisäisen rauhan, niin hän on ihannekumppani myös.

Sparraajana tarvitsette pariterapeutin. Ihan hyvä tuosta tulee kun aikaa kuluu ja keksitte parempia tapoja toimia. Sinuna keskittyisin olemaan ihana, rakastava ja rakastettava kumppani. Millään mörköilyllä et voi kahlita tai rangaista miestä niin että hän ryhtyy uskolliseksi. Ainoastaan kun kanssasi on hyvä olla eikä vaihteeksi potkita pellolle haukkujen saattelemana, se uskollisuuskin löytyy välillenne.

Äänestä
  • Kiitos, kiitos ja kiitos.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Argh kirjoitti:

Olemme siis aikuisia ja molemmilla vaikea lapsuus, josta ei ainakaan helpotusta asioihin ole ollut. Hänellä on lapsi, minulla ei. Mutta asiaan.

Tapasimme 7 vuotta sitten. Tämän jälkeen olemme molemmat olleet jatkuvassa kriisissä suhteessamme. Emme ole osanneet tehdä suhteesta normaalia ja rauhallista. Molemmat ovat olleet hyvin mustasukkaisia ja epävarmoja itsestämme. Suhteemme aikana olemme kuitenkin todenneet että kyseessä on ensimmäinen oikea rakkaus. Olin hyvin mustasukkainen hänen lapsensa äidistä, joka aloitti jatkuva soittelun kun kuuli minusta. Olivat eronneet vuosia aikaisemmin ja naisella oli vaihtuvia suhteita.

Olemme eronneet suhteen aikana 3 kertaa. Kerta kaikkiaan asiat ovat menneet niin solmuun, että olen ollut kykenemätön ajattelemaan ja heittänyt hänet pihalle haluamatta enää siinä vaiheessa keskustella mistään. Typerää, tiedän.

Olemme aina palanneet yhteen. Hänellä on ollut lyhyitä muutaman kerran tapailuja väleissä, joilla hän on lähinnä halunnut loukata minua. He olivat myös lapsensa äidin kanssa melkein joutuneet sänkyyn. Sitten oli kuulemma ruvennut oksentamaan.

Pointti on se, etten pääse näistä naisista yli. Haluaisin kuitenkin olla yhdessä. Olemme suhteen aikana oppineet ja kasvaneet paljon. Hän kertoo, ettei ole rakastanut näitä tapailemiaan naisia eikä ketään muutakaan.

Miten pääsen eroon ajatuksistani vai pääsenkö vai mitä!! Apua!!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu