Tänään tuli tehtyä yhteenveto. Se jotenkin iski sisuksiini. Lukiessaan joka päivä uutisia, alkaa pikkuhiljaa hahmottua miten maailma pikkuhiljaa uppoaa ja arjesta tehdää selviytymistä.
Olen vasta nuori opiskelija ja mietein tässä kahvikupin äärellä miksi kouluttautua yhteiskuntaan ja maailmaan, kun ei se kuitenkaan ota vastaan. Tai mistä sitä tietää. Tulisiko ottaa elämä eläimenä. Nauttia.
En ole hippi. Hipit huumeet ja rauha. Itse olen tavallinen nuori, mutta kovin luonnonläheinen. Ihminen elämä ja onnellisuus. Utopista vai mitä.
Eilen kuvittelin nauttivan iloisesti suklaapalasta ja hetken rauhasta. Olen ajatellut monien vastoinkäymisten jälkeen, että elo, on se aina eloa, siitä pitää nauttia. Mutta kun miettii miten suklaa on valmistettu jossain päin Ecuadoria.
Lapsi, nuori tai iäkäs on kerännyt vaivalloisesti pitkän päivän ajan kaakaopapuja, jotta saisi vähän hirssiä ja papuja.
Mutta emmekö me muutkin tee niin? Opiskelemme jos haluamme ja sen ajan kitkuttelemme pienillä käteen jäävillä rahoilla. Aina pääomaa ja resursseja on liian vähän. Ikinä ei tarpeeksi ja haluaminen kasvaa kaikessa.
Nuoret masentuvat ja vanhemman sairastavat.
Kaikkia yhdistää selviytyminen epävakaassa yhteiskunnassa. Lama, sodat ja konfliktit. Ihmiset häiriintyvät ja tulee näitä mustia uutisia.
Maailma ahdistaa. Varsinkin yhteiskunta.
Mutta jos vain hetken kiivasta pyörimistä ajattelematta haukkaat palan appelsiinia ja näet tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia, anna maailman ajautua siihen minne me ihmiset olemme tyhmyyttämme sen ajaneet, huokaa ja maista puhdasta alkuperää ja tiedät voivasi mennä ja tehdä. Aloittaa kaiken. And the moment is bright as a first day of earth.
Olen vasta nuori opiskelija ja mietein tässä kahvikupin äärellä miksi kouluttautua yhteiskuntaan ja maailmaan, kun ei se kuitenkaan ota vastaan. Tai mistä sitä tietää. Tulisiko ottaa elämä eläimenä. Nauttia.
En ole hippi. Hipit huumeet ja rauha. Itse olen tavallinen nuori, mutta kovin luonnonläheinen. Ihminen elämä ja onnellisuus. Utopista vai mitä.
Eilen kuvittelin nauttivan iloisesti suklaapalasta ja hetken rauhasta. Olen ajatellut monien vastoinkäymisten jälkeen, että elo, on se aina eloa, siitä pitää nauttia. Mutta kun miettii miten suklaa on valmistettu jossain päin Ecuadoria.
Lapsi, nuori tai iäkäs on kerännyt vaivalloisesti pitkän päivän ajan kaakaopapuja, jotta saisi vähän hirssiä ja papuja.
Mutta emmekö me muutkin tee niin? Opiskelemme jos haluamme ja sen ajan kitkuttelemme pienillä käteen jäävillä rahoilla. Aina pääomaa ja resursseja on liian vähän. Ikinä ei tarpeeksi ja haluaminen kasvaa kaikessa.
Nuoret masentuvat ja vanhemman sairastavat.
Kaikkia yhdistää selviytyminen epävakaassa yhteiskunnassa. Lama, sodat ja konfliktit. Ihmiset häiriintyvät ja tulee näitä mustia uutisia.
Maailma ahdistaa. Varsinkin yhteiskunta.
Mutta jos vain hetken kiivasta pyörimistä ajattelematta haukkaat palan appelsiinia ja näet tulevaisuuden täynnä mahdollisuuksia, anna maailman ajautua siihen minne me ihmiset olemme tyhmyyttämme sen ajaneet, huokaa ja maista puhdasta alkuperää ja tiedät voivasi mennä ja tehdä. Aloittaa kaiken. And the moment is bright as a first day of earth.
Vastaukset 6
Vanhimmat
maailmasta. Onneksi täällä tehdään myös työtä tuhovoimia vastaan ja autetaan uhreja.
http://elamanpuu.blogspot.fi/2011/03/alkaa-peljastyko-nain-taytyy-tapahtua.html
Ite oon 19-vuotias lukiossa neljättä vuotta opiskeleva, keväällä "toivottavasti" valmis ylioppilas. itselle ei juuri merkkaa elämänsaavutuksena valkolakki juuri mitään, mutta jos näin käy että ylioppilaaksi tulen vanhemmat ilahtuvat.
itseeni etsivänä teinipoikana menin vanhempien toivomuksesta lukioon ja mielen sisällä kamppaillut siitä lähtien omista arvoista ja asioista mitä haluan elämältä.
Kokoajan vierastan koko yhteiskuntaa ja suurta osaa siihen liittyviä asioita. En vois sanoa että olisin itsekkään "hippi" vaan normaalia enemmän luonnonläheinen nuori joka tykkää kauniista maisemista ja ei ole kiinnostunut materiasta juuri..
Kavereita on teiniajoista asti säilynyt suht. samoja ihmisiä ja tuntuu että mitä enemmän aika on kulunut sitä enemmän olemme ajautuneet eri aaltopituuksille. Siis minun näkemykseni kaikesta ovat vain pikkuhiljaa muuttuneet ja monille ystäville vakiintunut elämäntyyliksi mm. alkoholin runsas käyttö viikonloppuisin ja arkena jatkuvat urakysymyshommelit yms. kouluun ja koulutukseen liittyvä.
Olen miettinyt omaa päätäni ja ristiriitoja sen välillä ja hoksannut aina kaiken johtuneen isoista "ryhmistä" missä suuri osa on yhteiskunnassa. Moni tekee duunia, käy koulussa, kuuntelee radiosta paskaa, loggaa facebookkiin in out in out in out in out vain sen takia ettei haluta pysähtyä paikoilleen. Kauheinta on varmaan ajattelu kokoajan siitä, mitä muut ajattelevat sinusta ja muiden kyyläily ja cool-facen ylläpitäminen ja tätä kautta asioista luopuminen mistä pidät.
Viestistä saattoi tulla hieman outo ja vain vähän minusta puhuva, johtuu väsymyksestä. Halusin vain välittömästi vastata tähän kyseiseen viestiin jonka vasta löysin. Pahoittelut mahdollisista monista kirjoitusvirheistä, en millään jaksa tarkistaa tätä viestiä.
Go deep and stay clear. Rakkautta kaikille.
Pääsykokeet yliopistoon edessä jos sulla ei ole eximian papereita.
Itse pudottauduin pois yhteiskunnasta, yhteiskunta ei osaa muuta nykyään kuin vaatia lisää ja lisää, syyllistää sitte jos et vain kykene. noh, ei mitään, onnea sen multikult-/globaaliyhteiskunta projektinne kanssa.
Osta jotain reilun kaupan tai sertifioitua suklaata, niin ei tule paha mieli. Ja jätäpä media seuraamatta joksikin aikaa. Itse en paljon seuraa mediaa, koska en jaksa niiden aivopesua ja jotenkin jatkuvaa syyllisyyttä siitä, jos ei seuraa aikaansa. Uutiset ovat monesti väkivaltaa, sotia ja onnettomuuksia. Itse annan piupaut vasemmistolaiselle ja vihreälle syyllistämiselle ja olen lakannut seuraamasta niitä. Noilta asioilta vaan on hankala välttyä, kun koko valtamedia on niitä pullollaan.
Mutta on kieltämättä enemmän "zen"-olo.
Korkea koulutus ja odotukset hyvästä urasta - ei toimi useimmilla.
Sen sijaan jos teet sitä mitä tykkäät ja onnistut saamaan leipäsi siitä tulet onnellisemmaksi.
Kokeilisit ehkä luontokuvausta Instagrammiin tms?
Ehkä siitä aukeaa valokuvaajan ura tai yrittäjyys?
Uskalla "harhailla" ja hakea omaa tapaasi elää.
Se johtaa konflikteihin, aina on niitä jotka yrittävät lannistaa.
Elät kuitenkin vain kerran ja sinun elämä on sinun.