Miten Jeesus on yhtä Isänsä kanssa?
”Minä ja Isä olemme yhtä”, sanoi Jeesus (Johannes 10:30).
Jotkut käyttävät tätä raamatunkohtaa todisteena siitä,
että Jeesus ja hänen Isänsä muodostavat
kaksi osaa kolmiyhteisestä Jumalasta. Tätäkö Jeesus tosiaan tarkoitti?
Tarkastellaanpa tämän jakeen tekstiyhteyttä.
Jakeessa 25 Jeesus sanoi, että hän teki tekoja Isänsä nimessä.
Jakeissa 27–29 hän puhui vertauskuvallisista lampaista,
jotka hänen Isänsä oli antanut hänelle.
Kumpikaan näistä Jeesuksen lausunnoista olisi tuskin tuntunut järkevältä hänen kuulijoistaan,
jos hän ja hänen Isänsä olisivat olleet yksi ja sa-ma persoona.
Sen sijaan Jeesus todellisuudessa sanoi:
minä ja Isäni olemme niin läheisiä, ettei kukaan voi viedä minulta näitä lampaita, niin kuin ei kukaan voi viedä niitä Isältänikään.
On ikään kuin poika sanoisi isänsä viholliselle:
jos käyt isäni kimppuun, käyt minun kimppuuni.
Kukaan ei tästä päättelisi, että poika ja hänen isänsä olisivat sama persoona. Sitä vastoin kaikki tajuavat,
että on kyse heidän välisestään lujasta ykseyden siteestä.
Jeesus ja hänen Isänsä Jehova Jumala ovat ”yhtä” myös siinä mielessä,
että he ovat täysin yksimielisiä tarkoitusten, mittapuiden ja arvojen suhteen.
Päinvastoin kuin Saatana Panettelija ja ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, Jeesus ei koskaan halunnut olla riippumaton Jumalasta.
Jeesus selitti: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan,
vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.
Sillä mitä hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla.”
(Johannes 5:19; 14:10; 17:8.)
Tämä luja ykseyden side ei kuitenkaan merkitse sitä,
että Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta ei voisi erottaa toisistaan.
He ovat kaksi eri yksilöä.
Kummallakin on oma persoonallisuutensa. Jeesuksella on omat tunteet, ajatukset, kokemukset ja oma vapaa tahto.
Siitä huolimatta hän päätti alistua Isänsä tahtoon.
Luukkaan 22:42:n mukaan Jeesus sanoi:
”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.”
Nämä sanat olisivat olleet mer-ki-tyk-set-tö-mät,
jos hänen tahtonsa ei olisi voinut poiketa hänen Isänsä tahdosta.
Jos Jeesus ja hänen Isänsä olivat tosiaan yksi ja sama persoona,
miksi Jeesus olisi _rukoillut Jumalaa_ ja myöntänyt nöyrästi,
ettei hän tien-nyt sitä, mitä ainoastaan hänen Isänsä tiesi? (Matteus 24:36.)
Moniin uskontokuntiin kuuluvat ihmiset palvovat jumalia,
joiden kuvaillaan riitelevän ja tappelevan omien perheenjäsentensä kanssa. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa Kronos syöksi vallasta isänsä Uranoksen ja nieli omat lapsensa.
Kuinka suuresti tämä eroaakaan Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen välisestä ykseydestä, joka perustuu aitoon rakkauteen!
Tämä ykseys tekee heistä todella rakkaita meille.
On vertaansa vailla oleva kunnia olla näiden kahden koko kaikkeuden korkeimman Persoonan yhteydessä.
Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta, että ”he olisivat kaik-ki yhtä,
niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi,
että hekin olisivat mei-dän yhteydessämme” (Johannes 17:20, 21).
Niinpä kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”,
hän ei puhunut mistään mystisestä kolminaisuudesta,
vaan suurenmoisesta ykseydestä – läheisimmästä siteestä,
mikä kahden persoonan välillä voi olla.
”Minä ja Isä olemme yhtä”, sanoi Jeesus (Johannes 10:30).
Jotkut käyttävät tätä raamatunkohtaa todisteena siitä,
että Jeesus ja hänen Isänsä muodostavat
kaksi osaa kolmiyhteisestä Jumalasta. Tätäkö Jeesus tosiaan tarkoitti?
Tarkastellaanpa tämän jakeen tekstiyhteyttä.
Jakeessa 25 Jeesus sanoi, että hän teki tekoja Isänsä nimessä.
Jakeissa 27–29 hän puhui vertauskuvallisista lampaista,
jotka hänen Isänsä oli antanut hänelle.
Kumpikaan näistä Jeesuksen lausunnoista olisi tuskin tuntunut järkevältä hänen kuulijoistaan,
jos hän ja hänen Isänsä olisivat olleet yksi ja sa-ma persoona.
Sen sijaan Jeesus todellisuudessa sanoi:
minä ja Isäni olemme niin läheisiä, ettei kukaan voi viedä minulta näitä lampaita, niin kuin ei kukaan voi viedä niitä Isältänikään.
On ikään kuin poika sanoisi isänsä viholliselle:
jos käyt isäni kimppuun, käyt minun kimppuuni.
Kukaan ei tästä päättelisi, että poika ja hänen isänsä olisivat sama persoona. Sitä vastoin kaikki tajuavat,
että on kyse heidän välisestään lujasta ykseyden siteestä.
Jeesus ja hänen Isänsä Jehova Jumala ovat ”yhtä” myös siinä mielessä,
että he ovat täysin yksimielisiä tarkoitusten, mittapuiden ja arvojen suhteen.
Päinvastoin kuin Saatana Panettelija ja ensimmäinen ihmispari, Aadam ja Eeva, Jeesus ei koskaan halunnut olla riippumaton Jumalasta.
Jeesus selitti: ”Poika ei voi tehdä yhtään mitään omasta aloitteestaan,
vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.
Sillä mitä hän tekee, sitä Poikakin tekee samalla tavalla.”
(Johannes 5:19; 14:10; 17:8.)
Tämä luja ykseyden side ei kuitenkaan merkitse sitä,
että Jumalaa ja hänen Poikaansa Jeesusta ei voisi erottaa toisistaan.
He ovat kaksi eri yksilöä.
Kummallakin on oma persoonallisuutensa. Jeesuksella on omat tunteet, ajatukset, kokemukset ja oma vapaa tahto.
Siitä huolimatta hän päätti alistua Isänsä tahtoon.
Luukkaan 22:42:n mukaan Jeesus sanoi:
”Älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.”
Nämä sanat olisivat olleet mer-ki-tyk-set-tö-mät,
jos hänen tahtonsa ei olisi voinut poiketa hänen Isänsä tahdosta.
Jos Jeesus ja hänen Isänsä olivat tosiaan yksi ja sama persoona,
miksi Jeesus olisi _rukoillut Jumalaa_ ja myöntänyt nöyrästi,
ettei hän tien-nyt sitä, mitä ainoastaan hänen Isänsä tiesi? (Matteus 24:36.)
Moniin uskontokuntiin kuuluvat ihmiset palvovat jumalia,
joiden kuvaillaan riitelevän ja tappelevan omien perheenjäsentensä kanssa. Esimerkiksi kreikkalaisessa mytologiassa Kronos syöksi vallasta isänsä Uranoksen ja nieli omat lapsensa.
Kuinka suuresti tämä eroaakaan Jehova Jumalan ja hänen Poikansa Jeesuksen välisestä ykseydestä, joka perustuu aitoon rakkauteen!
Tämä ykseys tekee heistä todella rakkaita meille.
On vertaansa vailla oleva kunnia olla näiden kahden koko kaikkeuden korkeimman Persoonan yhteydessä.
Jeesus rukoili seuraajiensa puolesta, että ”he olisivat kaik-ki yhtä,
niin kuin sinä, Isä, olet minun yhteydessäni ja minä sinun yhteydessäsi,
että hekin olisivat mei-dän yhteydessämme” (Johannes 17:20, 21).
Niinpä kun Jeesus sanoi: ”Minä ja Isä olemme yhtä”,
hän ei puhunut mistään mystisestä kolminaisuudesta,
vaan suurenmoisesta ykseydestä – läheisimmästä siteestä,
mikä kahden persoonan välillä voi olla.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Miksei Jeesus sanonut:
Minä ja pyhä henki ollaan yhtä?
Miksi Jeesus rukoili itseään ja väittikin rukoilevansa Isäänsä?
Eihän Jeesus kertaakaan rukoillut itseään vaan rukoili aina isäänsä... Mä oon samaa mieltä aloittajan kanssa.. Jumalan ja Jeesusksen välisestä suhteesta.. Sellanen pitäisi olla jokaisen suhde Jumalaan, mut onko???? Onko kenelläkään sellasta suhdetta Jumalaan? Onko aloittajalla?
Vähän niinkuin isällä ja lapsella pitäis olla ( siis luojansa kanssa). Siitähän raamattu puhuu... Vanha testametti puhuu että "noudata kaikessa minun tahtoani, älä poikkea siitä oikealle tai vasemmalle" Jumala halusi että hänen tahtoaan kysytään joka ikiseen asiaan.. Kun tutkiskelee vanhaa testamenttia niin huomaa että esim saul ja muut, kun ei kysynyt jumalan tahtoa vaan toimi omin päin meni metsään.. Vastaako Jumala jehovantodistajille kun siltä jotakin kysytte? Puhuuko pyhä henki teille?? Ihan mielenkiinosta vaan kyselen koska en oo koskaan kuullut että jehovantodistajat puhuisi yhteydestä isään tai siitä miten isä puhuu heille tai vastaa heille.. Mä ainakin haluisin sellasen suhteen isään kuin jeesuksella oli..
Jehovantodistajien kokouksessa ainakin kuulin kun kokous aloitettiin rukouksella:
"Rakas Taivaallinen Isämme Jehova jne."
Oletan et he kyl pitää Jehova Jumalaa hyvin läheisenä ja myös parhaana Ystävänään,
jolle voi aina kertoa ilot ja murheet,oli kello mitä tahansa...
Ja Vt-materiaali kyl puhuu Taivaalllisestä Isästä
ja yhteydenpidosta häneen ihan hurjan monissa artikkeleissa....
Virallinen sivu on hyvä kohde ettii verkkokirjastossa julkaistuja juttuja:
//”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä’”
Mitä sana ”isä” tuo mieleesi?
Rakastavan ja lämminsydämisen miehen, joka on syvästi kiinnostunut perheensä hyvinvoinnista, vai miehen,
joka lyö perhettään laimin tai jopa kohtelee sitä kaltoin?
Vastaus riippuu paljolti siitä, millainen on ollut oma isäsi.
JEESUS käytti usein sanaa ”isä” puhuessaan Jumalalle tai Jumalasta.* Opettaessaan seuraajiaan rukoilemaan hän sanoi:
”Aina kun rukoilette, sanokaa: ’Isä.’ ” (Luukas 11:2.)
Millainen isä Jehova oikein on?
On erittäin tärkeää tietää vastaus tähän kysymykseen,
sillä mitä paremmin ymmärrämme,
millainen isä hän on,
sitä lähemmäksi pääsemme häntä ja sitä enemmän rakastamme häntä.
Kukaan muu ei voisi kertoa meille
yhtä paljon taivaallisesta Isästämme kuin Jeesus.
Hänellä oli läheinen suhde Isäänsä, ja hän sanoi, ettei ”kukaan muu tunne täysin Poikaa kuin Isä, eikä kukaan muu tunne täysin Isää kuin Poika ja jokainen, jolle Poika haluaa hänet ilmaista” (Matteus 11:27)
. Parhaiten Isän oppii siis tuntemaan Pojan kautta.
Mitä Jeesus sitten opetti taivaallisesta Isästämme?
Hän sanoi muun muassa: ”Jumala rakasti maailmaa niin paljon,
että hän antoi ainosyntyisen Poikansa, jottei kukaan häneen uskova tuhoutuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.” (Johannes 3:16.)
Nämä sanat paljastavat, että Isän hallitseva ominaisuus on rakkaus
(1. Johanneksen kirje 4:8).
Jehova ilmentää rakkauttaan monilla tavoilla – ilmaisemalla hyväksyntänsä, osoittamalla sääliä,
suojelemalla, antamalla kuria ja huolehtimalla tarpeistamme.///
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2012489?q=taivaallinen isä&p=par
hakusanalla "taivaallinen isä" löytyi heti 41 tulosta...
http://wol.jw.org/fi/wol/d/r16/lp-fi/2012489?q=taivaallinen isä&p=par
http://wol.jw.org/fi/wol/s/r16/lp-fi?q=taivaallinen isä&p=par
on se sivu kun tein haun.