Laitoin toisaallekin, joten pistetään tännekin, josko tavoittaisi paremmin ;)
Valmistun ensi kuussa suuhygienistiksi. En hallitse hammaskivi-instrumentteja kovin hyvin ja subgingivaalisen hammaskivenpoisto on siis varmaan melkein mahdottomuus.
Kerroin opettajalle asiasta, joka kehotti vain töihin ja sitten oppii kuulema. Harjoittelu olen suorittanut, mutta sain asiasta palautetta ko. paikoissa. Olen ihan hukassa. Kuinka voin hakea edes töihin???
Vastatkaas alalla olevat!
Valmistun ensi kuussa suuhygienistiksi. En hallitse hammaskivi-instrumentteja kovin hyvin ja subgingivaalisen hammaskivenpoisto on siis varmaan melkein mahdottomuus.
Kerroin opettajalle asiasta, joka kehotti vain töihin ja sitten oppii kuulema. Harjoittelu olen suorittanut, mutta sain asiasta palautetta ko. paikoissa. Olen ihan hukassa. Kuinka voin hakea edes töihin???
Vastatkaas alalla olevat!
Vastaukset 12
Vanhimmat
Kieltämättä kuulostaa hieman oudolta että tuossa vaiheessa opintoja et hallitse hammaskivi-instrumentteja. Miten olet suorittanut klinikkajaksot, etkö ole siellä jo saanut palautetta asiasta ja mahdollisesti siten lisää opetusta? Tätähän opetellaan jo oppimisstudiossa ihan opintojen alussa? Ootko varma ettei nyt vaan iske paniikki kun valmistuminen lähenee?
Outo kommentti myös opettajalta, antaa aikamoisen kuvan koulutusohjelmasta jos sieltä valmistuu suuhygienestejä jotka ei (mielestään) hallitse hammaskivenpoistoa. Oikeassa on kyllä siinä että töissä sen homman todellisuudessa ja todella vasta oppii. Jos olet epävarma taidoistasi niin mikset menisi oppimisstudioon treenaamaan muiden ryhmien kanssa tai harjoittele luokkakaverilla.
Kannattaa valmistumisen jälkeen hakeutua hetkeksi ainakin kunnalliselle puolelle hommiin, jossa yleensä on yksityispuolta paremmat instrumentit ja välineet (mun kokemuksella), saat hoitaa ja "harjoitella" kaikenlaisia potilaita ja aikaa per potilas on yllin kyllin.
Tsemppiä, kyllä se siitä!
Niitä harjoittelijoita taitaa olla siellä kunnallisella puolella jo riittävästi. Onhan sinne saatu aikaiseksi semmoiset jonot, että ei paremmasta väliä. Taitaa olla kovin yleistäkin, että kyllä siellä saa harjoitella kaikenlaisilla potilailla?
Ei kun päinvastoin. Kunnallisella puolella ei ole riittävästi henkilökuntaa eikä määrähoja joten jonot johtuu siitä.
Riippuu varmasti ihan kunnasta. Kokemukseni perusteella kunnallisella puolella on pääsääntöisesti ollut paremmat puitteet työskentelyyn. Mitä "harjoitteluun" tulee, niin ehkä vähän väärä termi mutta kunnallisella puolella potilasaines on monipuolisempi kuin yksityispuolella ja näin ollen työtehtävät ovat myös monipuolisempia ja opettavaisempia. Yksityispuolella suuhygienisti lähinnä poistaa hammaskiveä ja/tai avustaa lääkäriä, en koe että siellä omaan työnkuvaan voisi niin paljon vaikuttaa. Edelliset siis perustuvat vain omiin huomioihini.
Ei niistä instrumenteistä tarvi niin huolta kantaa, ultraan sopivan jämäkkä scaler-kärki (esim LM-ultraan pe-37) niin sillä saa neljään milliin asti oikein hyvin subgingivaalisenkin pois.
Tärkeintä on terävät instrumentit! Terkkarissa niitä ei välttämättä kukaan teroittele, joten jos ei halua yrittää usealla tylsällä instrumentilla (joskus vasta kolmas tai neljäs on edes jotenkin toimiva), kannattaa opetella teroittamaan.
Kyllä työ täytyy opetella kunnolla. Terveyskeskuksessa on monipuolisempaa, esim. lapsia paljon ja ravinto- ja puhdistusopastusta, josta selviää puhumalla. Mutta paljon myös sitä hammaskiven poistoa. Yksityisellä aikuispotilaille tulee lähes pelkästään tätä kivenpoistoa. Jos sitä ei hallitse ja hammaslääkäri löytää hammaskiveä suuhygienistin jäljiltä, sanomista kyllä tulee.
Tieto tulee kirjoista, mutta käytännön työ on vain opeteltava elävässä elämässä. Kysy neuvoja opettajiltasi ja opiskelukavereiltasi, pyydä lisäpotilaita harjoitteluun, jos tuntuu epävarmalta.
yli 20 vuotta erikoishammaslääkärillä (parodontologi)säännöllisesti kalustoa hoitaneena, yksityispuolella, olen siinä ohessa kolunnut myös lukuisia hammashygienistejä.
Tässä joukossa on ollut yksi hammashygienisti, jonka ammattitaito ja tietotaito oli niin huippua, että muutama parodontologikin jää taidoiltaan pahasti alle sen. Harmillista, että hukkasin hänen tietonsa, kun vaihtoi vastaanottopaikkaa, eikä muistissa enää ole kuin etunimi, Paula. (pks)
Ihmettelenkin koulutuksen tasoa, onko se niin erilaista eri paikoissa, vai onko kyse oppimisen halusta. Tähän täytyy myös todeta, että kokemusta on aikalailla myös parodontian erikoislääkäreistä, joiden huolellisuudessa ja ammattitaidossa on niin suuria eroja, että joku ei pärjää edes keskiverto hammashygienistille...
Kokemuksesi ja sen myötä näkemyksesi myös hammaslääkäreistä ei anna kovin ruusuista kuvaa kaikista hammaslääkäreistä. Sen ovat myös monet potilaat joutuneet toteamaan ja kokemaankin.
Kuitenkin kaikkien aikaansaanokset kuuluvat sen "niin hyvän hoidon" nimikkeen alle, ja veloitukset ovat viimeisen päälle. Ei ole kuulunut niistä "harjoittelijoiden hinnoista", viittaan palstan alkuun, vaikka usein tuntuu, että hoitotapahtumat pitäisi kuulua siihen kategoriaan!
Hallitsen siis koneellisen hammaskivenpoiston ja sirpillä, mutta kyretit taka-alueilla on se ns. heikko kohta. Aikaa kun on niukasti hommasta suoriutumiseen, niin ei oikein voi jäädä kokeilemaan, miten homma onnistuisi.
En enää voi järjestää lisäharjoittelua koululla. Raivostuttaa, että asiat on niin pirun pienestä kiinni! Olisi niin helppoa, kun pääsisi jonnekin, jossa voisi kokeilla kyreteillä ja joku ohjaisi ja näyttäisi, kuinka työ kannattaa suorittaa.
Lisään vielä, että kysyin kunnalliselta, pääsisinkö työharjoitteluun valmistumisen jälkeen (eli työkkäri kustantaisi), niin en pääse juurikin opiskelijamäärän takia.
Suunnitelma B olisi hakea töihin paikkaan, jossa pula suuhygienisteistä ja sanoa rohkeasti, mikä tilanteeni on ja ehkä paikasta irtoaisi apua ja tukea?? Mielestäni opin asioita ihan normaalisti ja käsitaidot on ihan hyvät muilla alueilla(taiteellinen).
Ja tuossa koulussa harjoitteluun.
Ensin meillä oli nukeilla harjoittelu, jossa poistettiin "hammaskiveä". Tämä tehtiin itsenäisesti ja arvioitiin myös itsenäisesti.
Koulussa ei juuri saanut potilaiden kanssa kovin kummoista tuen määrää, mutta sain hammaskiven poistettua kyreteinkin, kun aikaa oli runsaasti.
Ensimmäisen työharjoittelun koulun ulkopuolella tein paikassa, jossa käytettiin lähes aina koneellista.
Seuraavaan työharjoitteluun koulu ei löytänyt (!!) harjoittelupaikkoja kaikille ja jäin vähän tyhjän päälle. Muuttaminen harjoittelun ajaksi ei ollut mahdollista henkilökoht. syiden takia. Tehtiin sitten koululla asiakkaita, mitä sattui olemaan. Lopputulos oli, että 1-2kk aikana (kuten pari muutakin opiskelijaa) kanssa tein saman määrän potilaita harjoittelun aikana kuin muut kentällä tekivät 1-2 PÄIVÄN aikana. Meille keksittiin sitten kaikenlaista muuta ei-kliinistä...
Menin sitten kolmanteen työharjoitteluun, jossa tuli palautetta, etten hallitse kyrettejä niinkuin pitäisi. He totesivat, etteivät voi alkaa potilaiden aikaan opettamaan, kuinka työ tehdään. No, yritin kovasti ja harjoittelu meni läpi. En kuitenkaan palautteen mukaisesti hallinnut kaikkea aivan nappiin.
Tulipa vaan mieleen, että mainittiinko sulle vasta kolmannessa harjottelussa ettet hallitse kyrettejä? Tuntuiko sinusta itsestä että hallitset kyretit? Miten mielestäsi teidän kemiat kohtasi viimeisessä harjoittelussa?
Meinaan et tälle naisvaltaiselle alalle mahtuu kaikenlaista porukkaa. Aika moni voi tahalleen kaivaa uusille/harjottelijille "kuoppaa", litistää uuden ja innokkaan työntekijän itsetunnon nolliin ilkeällä ja jopa perättömällä negatiivisella palautteella.
Tuntuu kyllä hassulle että tosiaan valmistumisvaiheessa vasta sulle sanottas ettet hallitse kyrettejä. Miten muut osa-alueet? Tietenki jotku asiat oppii helpommi kuin toiset. Jos olet harjoittelun kuitenki läpi päässyt niin sehän tarkoittaa että osaat kyllä kyretit ja työskentelyn. Tarvitset vain lisää käytännön kokemusta. Eli ei muutaku töitä vain etsimään mahdollisimman nopeaa että pääset jatkamaan itsenäistä oppimista! :) ps. eikä välttämättä kannata mainita ettet hallitse kyrettejä, luota itseesi ja harjoittele rohkeasti!
On tosiaan tekijöitä ja "tekijöitä" suuhygienistienkin joukossa. Oma esimerkkini: Vuosikymmenten aikana yksityispuolella saamieni hyvien kokemusten jälkeen siirryin kunnalliselle puolelle. Ja kas, tämä neito tuntui varovasti kaivelevan mahd. ruuantähteitä ja jotain, ja sitten olikin homma hoidettu. Toinen tapaus oli aivan sama, aikaa tuhraantui n. 10 min. ja sitten homma hoidettu. Kolmannella kerralla onnisti! Vallilasta löytyi oikea, asiansa osaava ja viitseliäs suuhygienisti, ei tuhraa, vaan tekee työnsä kunnolla. Ja kaikilla kolmella sama työnantaja, Helsingin kaupunki. Pelkään pahoin, ettei tämä tehotyöntekijä viitsi hienoista työolosuhteistaan huolimatta kauaa viihtyä kaupungilla...