Olen työyhteisössä (naisvaltainen ala) ainoa nainen joka syö ruokatunnilla oikeaa ruokaa. Eli joko lämmintä ruokaa aivan kohtuullisen kokoisen (ei pienen eikä ison) annoksen, hieman salaattia, juoman, leipäviipaleen. Päälle juon kahvit ja otan ehkä hedelmän tai jos on kiisseliä, niin sitä noin kauhallisen. Olen ainut. Muut ovat linjalla: pelkkä salaatti, jugurtti, leipä, patukka, rahkaa ja ananasta tai laihdutusvalmistelinjalla tai korkeintaan se erittäin nesteinen valmiskeitto, jossa ei ole kaloreita varmasti nimeksikään.
Se tilanne, mitä on syödä päivittäin naisvaltaisessa työyhteisössä ihan normaali tavallinen ruoka, on painostava, suorastaan ahdistava. Joka ainut päivä vähintään pari naista puhuu laihduttamisesta. Aina vähennetään, kevennetään, aina on joku, joka huomio olemattomia läskejään. Joka viikon aluksi taas ilmoitetaan kuka on alkanut millekin kuurille. Ja milllä urheilulajilla taas kiinteytyy.
Olen sitkeästi se porukan "outo, joka syö joka päivä ruokaa". Jopa perunoita ja kastikettakin joskus, hyi olkoon, hiilihydraattejakin, niistähän turpoaa. Joka ei koskaan puhu laihduttamisesta. Joka "muka" ei tajua kirjoittamattomia sääntöjä, että eihän nainen "saa" syödä. Pitää pitää huolta linjoistaan.
Sanaton paheksunnan ilmapiiri on ällöttävä. Joskus lautaseni saa käsittämätöntä huomiota osakseen. Ja se etten koskaan kommentoi kenenkään laihtumisia tai laihduttamisia tai puhu siitä, sehän on ennenkuulumatonta. Täysin epänormaalia: naisen elämään pitäisi kuulua laihdutus aina ja jatkuvasti.
Kuka muu uskaltaa syödä joka päivä kaikesta huolimatta ruokansa, kun on huomannut samaa? Miten reagoitte sanattomaan paheksuntaan: Taasko tuolla on ruokaa? Ei kai se joka päivä tosissaan syö?
Ja miten naiset on, voiko miehet käsittää sitä koskaan, että naisten syömisetkin keskenään voi olla tosi painostava tilanne?
Se tilanne, mitä on syödä päivittäin naisvaltaisessa työyhteisössä ihan normaali tavallinen ruoka, on painostava, suorastaan ahdistava. Joka ainut päivä vähintään pari naista puhuu laihduttamisesta. Aina vähennetään, kevennetään, aina on joku, joka huomio olemattomia läskejään. Joka viikon aluksi taas ilmoitetaan kuka on alkanut millekin kuurille. Ja milllä urheilulajilla taas kiinteytyy.
Olen sitkeästi se porukan "outo, joka syö joka päivä ruokaa". Jopa perunoita ja kastikettakin joskus, hyi olkoon, hiilihydraattejakin, niistähän turpoaa. Joka ei koskaan puhu laihduttamisesta. Joka "muka" ei tajua kirjoittamattomia sääntöjä, että eihän nainen "saa" syödä. Pitää pitää huolta linjoistaan.
Sanaton paheksunnan ilmapiiri on ällöttävä. Joskus lautaseni saa käsittämätöntä huomiota osakseen. Ja se etten koskaan kommentoi kenenkään laihtumisia tai laihduttamisia tai puhu siitä, sehän on ennenkuulumatonta. Täysin epänormaalia: naisen elämään pitäisi kuulua laihdutus aina ja jatkuvasti.
Kuka muu uskaltaa syödä joka päivä kaikesta huolimatta ruokansa, kun on huomannut samaa? Miten reagoitte sanattomaan paheksuntaan: Taasko tuolla on ruokaa? Ei kai se joka päivä tosissaan syö?
Ja miten naiset on, voiko miehet käsittää sitä koskaan, että naisten syömisetkin keskenään voi olla tosi painostava tilanne?
Vastaukset 5
Vanhimmat
No jos toi on sun suurin murheesi, niin maailmasi menee varmaankin lopullisesti sekaisi seuraavasta: sillä ei ole paskankaan väliä, mitä muut tai sinä syötte.
Älä kyttää toisia ja sitä mitä ne syö tai mitään muutakaan toisten elämästä.
Elä vain omaa elämääsi.
taidat olla mies. Naistyöyhteisössä ei ole sellaista käsitettä kuin "elää omaa elämäänsä" ja sellaista ilmiötä, että "sillä ei ole paskankaan väliä, mitä muut tai sinä syötte".
Onpa sinulla kummallinen työyhteisö. Ravintoterapeutteja ette ainakaan ole, saisikos tietää alan tarkemmin? Mallityttöjäkö olette?
Onko nyt aivan totta, että "se etten koskaan kommentoi kenenkään laihtumisia tai laihduttamisia tai puhu siitä, sehän on ennenkuulumatonta" on puettu sanoiksi ja päästetty ulos suusta? Onko sinua oikeasti sanottu oudoksi?
Voi tietysti olla, että tilanne onkin juuri kuvailemasi kaltainen, mutta arvelisin kuitenkin sinun liioittelevan aika räväkästi.
Syömishäiriöt rehottaa Suomen maassa tai ainakin jossakin piireissä..Minun piireissä naiset kyllä syö ihan normaalisti lämpimän ruuan joka päivä eikä ylipainoisia juuri näy.
Kummaa porukkaa. Olen itse yliopistolla mutta me nuoret naiset siellä syömme ihan kunnon lautasellisia ja olemme ihan hoikkia. Onko se sitten joku teidän työpaikan kulttuuri, en tiedä.
Itse syön niin että nälkä menee. Ei ole koskaan tarvinnut laihduttaa kun hoikka olen :) Enkä ole rajoittanut syömistä mitenkään, syön kaikenlaista.