Miten katsotaa asia erossa asunnon suhteen jonka ole omistanut enne kun olet mennyt avioliittoo eikä avioehtoa ole. joutuuko talon myymään tai lunastamaan kun ero tulee
asunto erossa
epätietoinen 30
311877
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Se otetaan huomioon ja jos lyhyt liitto niint asinko on pienempi. Jos ero on tulossa niin paras olisi että yrität toisen saada suotumaan avioehtoon asunnon osalta niin hyvä tulee. Ensin lasketaa puolisoiden omasiuus ja siitä vähennetään velat ja kummalle jää enemmän realiomaisuustta maksaa siitä puolet köyhemmälle. Jos puoliso ei ole koko yhdessäolon aikana maksanut asunnosta mitään ja voit myös näyttää sen toteen niin pääset vähemmällä.
>>Ensin lasketaa puolisoiden omasiuus ja siitä vähennetään velat ja kummalle jää enemmän realiomaisuustta maksaa siitä puolet köyhemmälle.
voi ystävät rakkaat, tehkää se avioehto aina ja varsinkin silloin kun toisella on omaisuutta. Valitettavasti avioliitossa omaisuus tavallaan muuttuu "yhteiseksi" eli osituksessa lasketaan molempien omaisuudet ja velat yhteen ja puolitetaan.
On hirveää riitelemistä useimmiten asioiden selvittely, sillä joudut näyttämään toteen kaiken millä pyrit tasoitusta hakemaan asiaan. Joudut ottamaan kalliin lakimiehen ja lakimies se nosta luuria ilman makausa, ei liimaa postimerkkiä ilman maksua ja voit joutua lopulta maksamaan vielä tämänkin palkkion ilman minkäänlaista korvausta.
Se avioehto on aivan välttämätön jos on toiselle este liittoon, silloin hän onkin tullut sinun omaisuutesi vuoksi, älä anna periksi tässä asiassa.
Jos toinen vetoaa, että tai itse ajattelet , että emme koskaan eroa, jätä moinen ajattelu, sillä siinä vaiheessa kun ero sitten tulee, et pysty enää saamaan aikaan tuota avioehtoa, toinen ei sitä allekirjoita. Ja näitä ikuisia liittoja näyttää nykyisin olevan aina vain vähemmän.
Lisäksi on tulleet nämä uusioliitot, joissa avioehdon pitäisi olla ihan pakollinen asia, siinä on usein jo lapsia mukana ja monesti toinen on saanut perintöjäkin, uuusiopuolisolle ne vielä pitäisi jakaaa, jos on jo tyhmyyttä joutunut ex:lle jakamaan .
Raha-asioiden hoidosta kannattaa laatia aina kirjallinen sitoumus, olipa sitten kyse avioliitosta tai avoliitosta. Tarkoitan tällä ihan päivittäisten asiodien hoitoon, asuminen, ruuat, laskut , jotka koskettavat yhteistä taloutta.
Vaikka se asunto olisi toisen, toisen tulee maksaa asumisen kuluista osansa ja kiinteistön kulumisestä, jotta voi tehdä korjauksia tarvittaessa, aina on pientä remontin tarvetta. Ja kaikki rahankäyttö näistä säilytykseen, jotta on jotain jolla osoittaa oikeudenmukaisesti asiat tarvittaessa.
Näitä toisen omaisuuden toivossa naineita kun on pilvin pimein tässäkin maassa.
Avio-oikeus on kaikkeen puolison omaisuuteen, johon avio-oikeutta ei ole suljettu pois joko avioehdolla tai testamentin/lahjakirjan ehdolla. Omaisuuden osituksessa lähtökohtaisesti puolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus puolitetaan siten, että varakkaampi antaa köyhemmälle omastaan riittävän tasingon.
Joissakin tapauksissa puolittamisesta on mahdollista poiketa ositusta sovittelemalla. Sovittelun edellytykset on kerrottu avioliittolain 103b §:ssä.
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#L2P103b
Tuohon voi kyllä lisätä, ettei avio-oikeutta ole PAKKO käyttää. Ositus voidaan sopia. Tähän vaaditaan vaan yksimielisyys puolisoiden välillä. Ja sitähän erossa ei aina ole.
Sopia voi toki mitä vaan, mutta verottaja voi iskeä, jollei mennä lain mukaan. On ikävää, jos joutuu maksamaan veroa siitä, että vain pitää erossa oman omaisuutensa. Kannattaa siis tehdä se avioehtosopimus
Ei verottaja iske. Selvitin tuon erojärjestelyjeni aikaan. Osituksessa voi omaisuuden jakaa miten vain, eikä verottaja siihen puutu.
Verottajan juristi sanoi muistavansa kaksi tapausta, joissa harkittiin lahjaveroa. Kummassakaan tapauksessa sitä ei määrätty. Noissa tapauksissa avioliitto oli solmittu verottomien omaisuusjärjetelyjen mahdollistamiseksi, mutta verottajan puolelata katsottiin, että homma oli tehty niin taitavasti, että vero olisi valituksella poistunut.
Minua tuo juristi neuvoi arvottamaan omaisuutemme paperilla siten että se näyttää menevän suunnilleen puoliksi.
Käytännössä kävi niin, että kun liitin ositussopimukseni veroilmoitukseeni, sain siitä seuraavana vuonna moitteet. Verovirkailija sanoi, että se olisi pitänyt laittaa heille sinä vuonna kun kiinteistöverot määräytyvät uusin perustein. Muuten se paperi ei heitä kiinnosta.
Kyllä se verottaja valitettavasti voi iskeä. Olen nähnyt tänä vuonna annetun ennakkoratkaisun, jonka mukaan avioero-osituksen varakkaampi osapuoli joutuu maksamaan lahjaveroa siitä, että pitää oman omaisuutensa. Lahjaveron alaista on se laskennallisen tasingon osuus, jonka vähemmän omistava ikään kuin lahjoittaa takaisin tälle enemmän omistavalle. Ei mene minun oikeustajuuni, mutta näin on ilmeisesti verohallinnossa laajemminkin.
Ei mene kyllä minunkaan oikeustajuuni. PerVL 18 §:n 1 momentin 1. virke:
"Lahjaveroa on suoritettava, kun omaisuus lahjana siirtyy toiselle:"
Kun puoliso B luopuu tasingosta ja puoliso A sen vuoksi pitää omaisuutensa, on melko keinotekoista esittää, että tasinko-omaisuus olisi jotenkin tullut B:lle ja B:n lahjoittamana siirtynyt takaisin A:lle, tai edes siten, että B:lle jo ennen ositusta olisi syntynyt tasingon suuruinen saaminen A:lta, josta luopuessaan B osituksessa antaisi lahjan A:lle.
Olisi mielenkiintoista tietää, minkä veroluokan mukaan vero määräytyisi. Jos nimittäin ositus toimitetaan avioliiton aikana eli avioerohakemuksen jättämisen jälkeen, mutta ennen avioeropäätöstä / harkinta-ajan päättymistä, puolisot kuuluvat vielä 1. veroluokkaan. Jos ositus toimitetaan vasta avioeropäätöksen jälkeen, ex-puoliso kuuluukin 2. veroluokkaan. 100.000 euron lahjasta lahjavero on 1. veroluokassa 10.810 euroa ja 2. veroluokassa 27.280 euroa.
Veroluokat menevät juuri noin eli jos eropäätös on jo tehty, vero määräytyy 2. veroluokan mukaan, ennen eropäätöstä vielä 1. veroluokka. Kalliiksi siis tulee, jos varakkaampi puoliso on saanut esim. perintöä niin paljon, että hän joutuisi maksamaan tasinkoa tuon 100.000 euron verran.
Jos siis pariskunta on sovussa, kannattaisi miettiä omaisuuden jakaminen ENNEN kuin haetaan sitä eroa. Ennen avioerohakemuksen jättämistä on nimittäin vielä mahdollista tehdä avioehtosopimus, jolla tällainenkin ongelma pystyttäisiin helposti ratkaisemaan.
Kaikkein kummallisinta on se, että jäämistöosituksessa osapuolet voivat sopia tasingon maksamisesta tai maksamatta jättämisestä ihan mitä vain ilman lahjaveroveroseuraamuksia. - Tai ei nyt IHAN miten vain, sillä jos leski maksaa perillisille ylisuuren tasingon, siitä voi tulla lahjavero.
Lieneekö jotakin 10 vuodessa muuttunut. Minun juttuni meni näin.
Kesyin verottajan neuvonnasta osituksen verotusta. Siellä tyttö sanoi, että jos ei tule tasajakoa, lahjavero iskee.
Soitin sitten muuta kysyäksyäkseni Pro-Liittolaisten käytettävissä olevan suuren hesalaisen lakiasiaintoimiston juristille. Tulin siinä sanoneeksi, että tasajokohan osituksessa pitää tehdä. Muuten iskee lahjavero.
Sehän ei pidä alkuunkaan paikkaansa, sanoi juristi. Tavallisen osituksen voi tehdä aivan miten tahansa ilman mitään veroseuraamuksia. En tiedä yhtään tapausta jossa veroa olisi tullut. Kuka sinulle sellaista on sanonut.
Vastasin, että verottajan neuvojatyttö.
Kysy siltä tytöltä, minkä Lahjaverolain pykälän mukaan aikovat verottaa, sanoi juristi. Oikeusoppineiden yhteinen näkemys on, ettei Lahjaverolakia voi soveltaa avieron ositukseen. Samat opit ollaan luettu verottajan juristien kanssa.
Soitin verottajan neuvojatytölle ja esitin tuon kysymyksen. Tyttö pyysi puhelinnumeroani ja sanoi että heidän juristinsa soittaa minulle. Ylempänä kerroinkin mitä verottajan juristi tarinoi.
Sinulla ei ilmeisesti ole verottajan kirjallista kantaa asiaan. Onkohan asia ymmärretty puolin ja toisin samalla tavalla?
Kerrroit aiemmin keskustelleesi verottajan edustajan kanssa omaisuuden siirroista ositusta hyödyntäen. Näin voidaankin tehdä, eli jos ositusperuste on olemassa, voidaan toisen nimissä olevaa omaisuutta siirtää toiselle tasinkona eli veroa ei mene. Jos avioeroasian annetaan raueta eli eroa ei haetakaan, ositus ja omaisuuden siirrot jäävät kuitenkin voimaan.
Kerroit myös saaneesi moitteet ositussopimuksen liian myöhäisestä toimittamisesta verohallinnolle. Verottaja toivoo, että sinne lähetettäisiin kaikki ositus- ja perinnönjakosopimukset. Tämä mm. juuri siksi, että pystyvät tarvittaessa määräämään lahjaverot, jos omaisuutta ei jaetakaan lain mukaan. Kiinteistöverot taas määräyvtyvät omistuksen mukaan ja omistuksen siirtymisestä verottaja saa kylläkin tiedon lainhuudon hakemisen myötä.
Voihan sitä tietysti ottaa riskin, tehdä osituksen haluamallaan tavalla ja toivoa, ettei verottaja saa tietää asiasta tai ei välitä verottaa. Itse en uskaltaisi tällaista riskiä ottaa tai neuvoa näin ketään, varsinkaan jos on kyse suurista summista.
Jos mennään naimisiin, pitää muistaa avioliiton taloudellinen puoli. Jos halutaan, että kumpikin saa eron yhteydessä pitää oman omaisuutensa, pitää tehdä avio-oikeuden kokonaan poissulkeva avioehtosopimus. Ei se sen vaikeampaa ole ja silloin ei tule turhia verojakaan.
Verottajapuolen henkilöt ovat ihmisiä. Voivat yrittää verottaa, mutta valituksella verotus poistuu.
Itse olin niin ahkera ja menestyksellinen veroasioista valittaja, että kun eräänä vuonna kysyin jotakin ex-eukkoni, opettajan, verovähennyksistä, virkailija sanoi, että kyllä teidän vähennyksistänne on hyvksytty kaikki.
Valituksen kirjoittaa nopeasti, mutta verottajalla se teettää paljon töitä.
Minä lähetin osituspaperini liian aikaisin. Siksi kiinteistöverot menivät väärin perustein. Virkailija motkotti, että eivät se sitä paperia tarvitse kuin kiinteitösverotusta varten.
Tässä esimerkki verottajan toiminnasta. Verolait ovat osin tulkinnanvaraisia.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012112516369000_uu.shtml
Ositussopimuksemme kohtalosta verotoimistossa minulle jäi se vahva mielikuva, ettei sitä juuri vilkaistukaan. Ex-eukkoni sai mm. lähes 200 000 e vakuutussijoituksen, mutta tuskinpa verottaja tarkisti, onko koko sijoitusta edes olemassa, vai kaunistellaanko hihasta vedetyllä jutulla ositussopimusta.
Aika höpöjuttuja sinulle on sanottu, jos muka kiinteistöverot menivät väärin perustein sen vuoksi, että lähetit ositussopimuksen verottajalle "liian aikaisin". Ositussopimusta ei ole mahdollista lähettää verottajalle, mitenkään väärään aikaan, koska mitään deadlinea ei ole. Deadline puolestaan on lainhuudon hakemisella ja se on 6 kk ositussopimuksen allekirjoittamisesta.
Kiinteistövero määrätään sille, joka omistaa kiinteistön kalenterivuoden alussa. Yksinkertaisempikin ihminen osaa lukea ositussopimuksesta milloin kiinteistön omistus siirtyy - edellyttäen tietysti, että sopimuksen laatija on osannut tuon ajankohdan siihen selvästi kirjata.
Verotus on nykyään massaverotusta eli valtava määrä asioita käsitellään melkoisella vauhdilla. Ja käsittelijöillä ei ole juridista koulutusta. He osaavat perusasiat varmasti erinomaisesti, mutta eivät välttämättä ymmärrä monimutkaisempia sopimuksia. Verotuksessa tapahtuu isojakin virheitä. Asianosainen sitten valittaa, jos ymmärtää puolestaan itse, että siihen on syytä. Monesti sopimusten suunnitteluun ja laatimiseen käytetään viikkotolkulla aikaa ja sitten asian käsittelijä verotoimistossa ratkaisee asian vartissa. Ei siis ihme, jos joskus menee vähän väärin.
Se mahdollisuus kuitenkin aina on, että verottaja (ja nimenomaan joku asiantuntija sieltä) alkaakin tutkia jotain juttua tarkemmin. Perusasiathan hoidetaankin "liukuhihnatyyliin" juuri siksi, että resursseja jää enemmän vaikeisiin tapauksiin ja sellaisiin, jossa yritetään veronkiertoa. Kaikki eivät kuitenkaan jää kiinni, mutta riski on aina.
Kiinteistöveron menivät eromme jälkeisenä vuotena puoliksi minulle ja exälleni. Kun soitin siitä verottajalle, sanoi nainen että pitäisi olla jotakin ns. kättäpidempää verotusperusteiden muuttamiseksi. Sanoin että lähetin teille ositussopimuksen viime vuonna. Siihen nainen sanoi, että se meni väärän vuoden papereihin. Olisi pitänyt lähettää vasta tänä vuonna.
Kyllä verottaja iskee, jos sillä on mahdollisuus. Isävainajani perinnön arvoa se korotti melkoisesti perukirja-arvosta.
Ositussopimuksiin verottaja ei puutu, koska niiden perusteella on vaikeaa mitään veroa langettaa.
Toisaalta, mikä riski tuossa lahjaverossa olisi. Jos saat vaikkapa 200 000 e omaisuuden hintaan 50 000 e, se lahjavero, teet hyvät kaupat!
Ei siitä jupakasta linnaan laiteta.
Tuo kiinteistöverojuttunne kuulostaa oudolta, jos laihuuto oli hoidettu asianmukaisesti. Milloin se siis oli haettu? Tietysti jos ositus tehtiin loppuvuodesta, oli verottaja ehkä ehtinyt postittaa kiinteistöverolaput jo ennen kuin tieto uudesta omistuksesta oli sinne ehtinyt saapua.
Turhan lahjaveron maksaminen ei todellakaan ole "hyvä kauppa". Jos A:lla on omaisuutta 200.000 ja B:llä 0. Sitten erotaan ja A:n pitäisi maksaa B:lle tasinkoa 100.000. Osapuolet sopivat, että kumpikin pitää omansa. Tällöin A joutuu maksamaan lahjaveron tuosta B:n hänelle ikäänkuin takaisin lahjoittamasta laskennallisesta tasingosta eli 100.000 eurosta. A ei varmastikaan iloitse tekemästään hyvästä kaupasta - varsinkaan jos joutuu maksamaan veroa II-veroluokan mukaisesti.
Laihuudon tein huhtikuussa, joten olihan siin toista vuotta aikaa.
Osituksen lahjaveropeikosta vielä. Kirjoitin verottajan palautesivulle, että miksi neuvonnassanne varoitellaan perusteettomasti osituksen lahjaverosta, kun sitä kuitenkaan ei voi määrätä.
Vastasivat, että joskus ositukseen voi liittyä vastikkeettomia luovutuksia, ja niissä tapauksissa voidaan harkita lahjaverotusta.
Eli, nuo ovat juuri niitä avioliittoja ja -eroja, joissa suuriakin omaisuuksia siirretään ilman veroja toiselle henkilölle.
Kyllä verottaja voi sen lahjaveron määrätä ja näinhän tehtiin yllä mainitsemassani ennakkoratkaisussakin.
Perusperiaate on siis se, että tasinko on verovapaa. MUTTA jos maksaa liian suuren tasingon tai jättää sen maksamatta, niin silloin voi mennä lahjavero, jos asia tulee verottajan tietoon.
Voihan se yrittää määrätä. Kokonaan eri juttu on, pysyykö verotus valitusasteissa. 10 vuotta sitten saamani tiedon mukaan veroa ei voi normaalisti määrätä.
Et ole nyt ymmärtänyt pääpointtia. Tasinko on verovapaa, mutta vain jos se maksetaan lain mukaan. Liian iso tasinko on ylisuuren osuuden osalta lahja. Lahjasta menee lahjavero. Verohallinto tulkitsee myös tasingon maksamatta jättämisen avioero-osituksessa lahjaksi, ja siitä on minulla tiedossani verottajan kirjallinen päätös. Onko tämä viimeksi mainittu verotuskäytäntö sitten oikeustajumme mukaista, onkin toinen juttu. En tiedä mistä ja kenen kanssa olet 10 vuotta sitten puhunut, mutta näin tämä verotuskuvio nyt vain menee.
Ystäväni erossa hän ei vaatinut avio-oikeutta miehensä omaisuuteen. Eli miehen nimissä asunto auto. Mies ei joutunut maksamaan lahjaveroa. Tilanne ehkä olisi ollut toinen, jos asunto ja auto olisi ollut molempien nimissä?
Avio-oikeutta ei vaadita, se tulee suoraan lain nojalla kun avioliitto solmitaan.
Onko verottaja tehnyt lahjaveroasiassa päätöksen? Jollei ole, verot voivat tulla maksuun jos ja kun verottaja huomaa asian. Verottaja ei mitenkään seuraa avioeroja, joten jollei ositussopimusta ole sinne toimitettu, ei verojakaan ole voitu määrätä.
Jos asunto olisi ollut molempien nimissä, olisi tieto uudesta omistajasta mennyt verottajalle ja hyvin todennäköisesti olisi tullut kysely saantoperusteesta. Jos omaisuus jää aiemmalle omistajalle, eikä ositussopimusta toimiteta mihinkään, ei verohallinto välttämättä edes tiedä koko osituksesta. Kiinnijäämisriski on kuitenkin olemassa.
Tässä vielä linkki erääseen oikeustapaukseen, jossa lahjaveroa on määrätty tilanteessa, jossa pariskunta oli sopinut, että enemmän omistava pitää oman omaisuutensa. Veroa joutui siis maksamaan se, joka ei maksanut tasinkoa, vaikka lain mukaan olisi pitänyt.
http://www.edilex.fi/oikeuskaytanto/hao/turun_ja_porin_lo19860808?archive=1
Summa summarum: siviilioikeudellisesti puolisot voivat sopia osituksesta mitä haluavat eli heillä on sopimusvapaus. Lahjaveroa voi kuitenkin tulee maksettavaksi, jos ei toimita lain mukaan.
Linkistä:
"Lääninoikeus totesi, että miestä ei ollut avioerossa tuomittu
menettämään oikeuttaan saada avio-oikeuden nojalla entisen
vaimonsa omaisuutta eikä häntä myöskään ollut velvoitettu
suorittamaan vahingonkorvausta. Hänen oli siten muukin asiakirjoista
saatava selvitys huomioon ottaen katsottava ositussopimuksessa
luopuneen oikeudestaan saada tasinkoa entisen
puolisonsa omaisuudesta. Vaimo oli siten saanut vastikkeetta
etua, jota oli pidettävä veronalaisena lahjana."
Lahjasta vaimolle ei (tietenkään) olisi ollut kysymys, jos mies olisi avioerossa TUOMITTU menettämään oikeutensa saada avio-oikeuden nojalla tasinkoa vaimonsa omaisuudesta. (Nykyäänhän se ei ole mahdollista.) Mutta kun mies avioeroon syypäänä vapaaehtoisesti luopui sanotusta oikeudesta, niin LO:n mielestä kysymys oli vaimon saamasta lahjasta. (Veron kannalta oikein olisi ollut, että vaimo kanteessaan olisi vaatinut seuraamusta ja mies olisi oikeudessa ilmoittanut tähän suostuvansa. Olisi saatu tuomio.)
Tämä panee aprikoimaan, voivatko puolisot lahjaveroseuraamuksitta sopia keskenään osituksen sovittelusta. He vaikkapa vuoden avioliiton jälkeen erottuaan sopivat, että kumpainenkin pitää omansa. Tuleeko sovittelun olla pesänjakajan päättämä, jotta oman omaisuuden pitämisestä ei lahjaveroa määrättäisi? Vai riittäisikö, että osituskirjassa on keskinäisen sovittelun perusteet selvitetty?
Samaa mietin tuon yllä mainitsemani ennakkoratkaisucasen kohdalla. Siinä nimittäin enemmän omistava puoliso oli varakkaampi nimenomaan siksi, että oli saanut perintöä. Juuri tällaisessa tapauksessa sovitteluvaatimus voisi menestyäkin. Johtaako osapuolten keskenään sopima soviteltu ositus kuitenkin aina lahjaveroseuraamukseen ja sovittelua voi vaatia verotehokkaasti vain toimitusosituksessa tai käräjäoikeudessa? Vaikuttaisi siltä, että kyllä.
Mutta miksi näin on? Ehkä siksi, että osapuolilla on halutessaan aina mahdollisuus tehdä se avioehtosopimus. Jos osituksen voisi tehdä lain vastaisestikin, niin mihin sitten vedettäisiin raja? Itse pitäisin kuitenkin kohtuullisena sitä, että molemmat saisivat pitää oman omaisuutensa ilman veroseuraamusta - varsinkin kun vastaavanlainen sopimus on mahdollinen jäämistöosituksessa ilman lahjaveroseuraamusta.
>>Mutta miksi näin on? Ehkä siksi, että osapuolilla on halutessaan aina mahdollisuus tehdä se avioehtosopimus.
Ai niin, tuollainenkin pykälä on perintö- ja lahjaverolaissa. Yleinen veronkiertopykälä löytyy kuitenkin verotusmenettelylaista:
28 §:
Veron kiertäminen
Jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Jos kauppahinta, muu vastike tai suoritusaika on kauppa- tai muussa sopimuksessa määrätty taikka muuhun toimenpiteeseen on ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, voidaan verotettava tulo ja omaisuus arvioida.
Jos on ilmeistä, että verotusta toimitettaessa olisi meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla, on verotusta toimitettaessa huolellisesti tutkittava kaikki ne seikat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen, sekä annettava verovelvolliselle tilaisuus esittää selvitys havaituista seikoista. Mikäli verovelvollinen ei tällöin esitä selvitystä siitä, että olosuhteelle tai toimenpiteelle annettu oikeudellinen muoto vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta taikka ettei toimenpiteeseen ole ryhdytty ilmeisesti siinä tarkoituksessa, että suoritettavasta verosta vapauduttaisiin, verotusta toimitettaessa on meneteltävä 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
Ei se verottaja normaalin avioehtosopimuksen kohdalla lähde veronkierrosta syyttämään, vaikka melkoisia omaisuusjärjestelyjä voidaankin sitä kautta tehdä.
Mutta varmasti verottajakin kiinnostuu, jos A ja B toimivat näin:
1) A ja B tekevät avioehtosopimuksen, jolla vain A:n avio-oikeus B:n omaisuuteen on poissuljettu.
2) puolisot hakevat avioeroa
3) toimitetaan ositus, jossa puolet A:n omaisuudesta siirtyy tasinkona B:lle
4) avioeroasia raukeaa, mutta ositus on lainvoimainen.
Sitten aloitetaan alusta eli A ja B tekevät uuden avioehtosopimuksen jolla taas vain A:n avio-oikeus on poissuljettu. Taas haetaan eroa ja toimitetaan ositus. Tätä kuviota (eli kohdat 1-4) toistetaan muutaman kerran.
>>Ei se verottaja normaalin avioehtosopimuksen kohdalla lähde veronkierrosta syyttämään, vaikka melkoisia omaisuusjärjestelyjä voidaankin sitä kautta tehdä.
Muuten kannattaa sekin selvittää, mitä se tasinko tarkoittaa, yleensä se on kaiken puolittaminen.
Ja avoliittolaiset, teidänpä vasta kannattaakin lukea uusi laki tarkkaan, se on varsin pirullinen. Joka haluaa hyväksikäyttää, siihen on nyt annettu oikein lailla lupa.
Minä ainakin tekisin avoliitossakin ja ihan tuomarin avustuksella paperit, jotka sitten pitävät, kun se narsisti alkaa vaati a osuuksiaan.
Nimittäin suuri osa pettureita on myös narsisteja ja hehän eivät rakasta ketään.
Tämä näkyy olevan jo pari vuotta vanha ketju, mutta löytyi, kun etsin tietoa juuri tästä lahjaveroasiasta. Josko tästä olisi jollekin muullekin apua:
En tiedä, onko tullut lakiin muutoksia, mutta ainakin lain tulkintaan. Edelelmainittu tapaus on vuodelta -86. Alla olevassa tapauksessa vuodelta 2013 Oulun hallinto-oikeus on hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen vastaavanlaisessa asiassa. Toinen osapuolista on luopunut 200 000 euron suuruisesta tasingostaan toisen hyväksi. Oulun HAO on katsonut, ettei tätä voida pitää veronalaisena lahjana.
Lainaus: "Hallinto-oikeus hylkäsi valituksen ja katsoi, ettei sitä, että B luopuu vaatimasta tasinkoa avioeron jälkeen toimitettavassa osituksessa voida pitää B:n A:lle antamana perintö- ja lahjaverolain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettuna veronalaisena lahjana. Hallinto-oikeus totesi perusteluissaan, että avioliittolaissa ei ole määrätty osituspakkoa eikä laki aseta estettä sille, että puoliso luopuu vaatimasta tasinkoa. Avioliittolain ositusta koskevat säännökset ovat dispositiivisia, joten puolisoilla on oikeus jakaa omaisuutensa muullakin tavalla kuin puolittamisperiaatteen mukaisesti. Puolison avio-oikeuden nojalla osituksessa saama omaisuus on lahjaverosta vapaata. Vastaavasti voidaan katsoa, ettei olemassa olevan tilanteen pysyttäminenkään eli avio-oikeuteen perustuvan tasinko-oikeuden käyttämättä jättäminen muodosta perustetta lahjaverotukselle. Asiassa ei ole myöskään osoitettu, että B:n nimenomaisena tarkoituksena olisi antaa varallisuutta lahjana A:lle. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan asiaa ratkaistaessa ei ole merkitystä sillä, täyttyvätkö tapauksessa avioliittolain osituksen sovittelua koskevat edellytykset."
Linkki: http://www.oikeus.fi/hallintooikeudet/pohjois-suomenhallinto-oikeus/text/fi/index/hallintooikeusratkaisut_vanha1/hallintooikeusratkaisut_vanha1/oulunhao13.6.20131302551.html