Huomenta, On niin paha olla. Ystäväni /rakkaani on sairaalassa; maksakirroosi ja sen tuomat terveyshaitat. Olen hänen vuokseen rukoillut jo pitkän aikaa ja nyt ajattelin pyytää teitä mukaan tähän.Erottiin kuukausi sitten kun oli kaikenmoista säätöä mutta rakkauttani en ole kuitenkaan voinut laittaa narikkaan. Hän on elämäni mies kuitenkin - aina. Hän ei ole pystynyt lopettamaan juomistaan vaikka haluaisi. Elämä on kuulemma niin sekaisin että ei onnistu. Jospa nyt olisi oikea aika lopettaa? Toisaalta se voi olla jo myöhäistä. Kuulin vain että on joutunut sairaalaan ja tilanne ei ole hyvä.
Rukoilkaamme yhdessä ystäväni puolesta
marjakristiina601
60325
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 60
Vanhimmat
Emme voi muta kuin rukoilla ystäväsi puolesta. Ihmiselä on kuitenkin omata taho ja valinta: ei Jumalakaa väkisin ketään vaputa ja pelasta. Tärekin on sittenkin että tämä mies tahtoisi ottaa pelastuksen vastaan vaikka viimeisinä elinviikkoinaan.Äskettäin erään ystäväni tytär menehtyi alkoholismiin.
Mies on sanonut että tahtoo lopettaa ja tarvitsee apua siihen. Jospa nyt saisi apua mitä tarvitsee ja tämä hänet herättäisi lopullisesti. Hänen tarkkaa tilannettaan tällä hetkellä en tiedä. Jumalalla on niin ihme tapa toimia.
Olen ihmetellyt sitä miksi me yleensäkään kohtasimme? Minä 10 vuotta sitten eronnut vain kotona ja töissä käyvä naisihminen 51 vee. Hän 55 vee, mukava , niin mukava ja lutuinen. Hänen ainut vikansa on alkoholin suurkulutus. Kaiken lisäksi asumme vajaan neljän kilometrin päässä toisistamme ja samalla paikkakunnalla olen 20 vuotta asunut näkemättä häntä. Olen yrittänyt järjellä ajatella, että hän ei ole minulle sopiva, mutta ei se vaan noin mene aina. Hän on antanut minulle elinvoimani takaisin. Nyt tahtoisin häntä kaikin tavoin auttaa. Jos en muuta enää kuin rukoilemalla.
Huomenta. koskaan ei ole liian myöhää. Kokemusta omaava. Isäni 80 luvulla oli myös tuon asian kourissa. Hän oli aivan keltainen ja lääkäri sanoi suoraan että jos ei lopeta juomista se tietää ruumis palttoota. Vähän aikaa sairaalasta pääsyn jälkeen oli hyvä eikä hän ryypännyt mutta kun tila koheni alkoi myös unohdus ja juominen nosti taas päätään. Sitten eräänä iltan kun kävin nukkumaan olin hyvin rahaton eikä uni kunnolla tullut. Sitten yhtäkkiä näin ovella valon joka täytti sen kokonaan ja ääni sanoi: -"Älä pelkää, olen tullut siunaamaan teidät." Sitten nukahdin ja nykuin todella levollisesti aamuun saakka. Isäni tuli uskoon parin kuukauden päästä ja juominen jäi ja hän sai takaisin perheensä joka oli myös ajautumassa avioeroon.. Myöhemmin isäni toimi kirkon vapaaehtois töissä ja usko oli syvää... Kiitos Herralle! Suvussani tuli samaan aikaan muitakin uskoon, tiesin että olin saanut siunauksen koko sukukunnalle. Olkoon tämä kertomukseni siunauksena ja rukouksena myös sinulle... rukoilen pulestasi. Muista myös itse rukous ja ylistä Herraa. Ylistysmusiikin voimin saat lisää voimaa se ajaa demonit ulos sillä ne eivät siedä ylistystä toimii myös masennukseen! Siunausta ja Jumalan Armoa Teille, ottakaa vastaan älkääkä epäilkö sillä Herra ei tunnusta jos sanaa...
Kiitos viestistäsi opetuslapsi1. Olen rukoillut ja rukoillut. Kun kohtasin hänet vähän vajaa kaksi vuotta sitten sitten olin ylipainoinen, väsynyt ja elämänhaluni menettänyt. Tunsin löytäneeni sielunkumppanin. Puhuimme ja puhuimme. Hän nosti minut takaisin elämään.Samalla painoni alkoi laskea ja nyt olen 35 kiloa kevyempi.Hän ei lihavuuttani kommentoinut millään tavalla ja sanoi tässä kerran että olet tainnut laihtua muutaman kilon.
Kertoi tilanteensa pari kuukautta tapaamisemme jälkeen ja siitä asti olen häntä iltarukouksessani muistanut. Minä olen niin paljon saanut häneltä voimaa ja itsekunnioitukseni takaisin ja nyt kaikin tavoin häntä haluaisin auttaa. Olen yrittänyt kapinoida rakkauttani vastaan, sillä enhän voi ajatellakaan yhteiseloa noin alkoholisoituneet miehen kanssa, mutta en vain voi luovuttaa. Joku pakottaa minut siihen. Uskon kyllä, että Jumala on se joka on kaiken takana tässäkin asiassa. Nyt rukoilen hänen puolestaan aina kun se vain on mahdollista. Hätäni on suuri hänen puolestaan.
Rukoilen, Uskon ja toivon että kaikki on mahdollista. Jumala tekee ihmetekoja päivittäin.
Rakas sisko, lue Matt.25 niin huomaat että ajattelet niin kuin Jeesus meitä kehoittaa, rakastakaa lähimmäisiämme ja juuri niitä heikoimpia, sorretumpia, vihatuimpia, sairaampia.... juuri he tarvitsevat rakkautemme, pyyteettömän rakkautemme. Ylpeys on synti. Rakkaus jossa on ylpeyttä ei ole mitään vaan nöyrä rakkaus voittaa. Kun heitämme ylpeytemme roskakoriin ja annamme nöyrän rakkauden tulla sydämeen niin Jeesuskin voi tulla sinne asumaan. Joskus sairaudet ja onnettomuudet tulevat tiellemme että ymmärrämme nöyrtyä ja löytää sen oikean Jumalan agabe-rakkauden. Olette rukouksissani.
Kiitos opetuslapsi 1.Luen sen heti kun menen kotiin.
Eilen pohdiskelin ajatusta että olenko itsekäs ihminen. Eli rukoilenko miehen puolesta jotta saisin hänet itselleni vai eikö minulla ole taka-ajatuksia ollenkaan? Yritän nyt vain ajatella niin että vaikka en miestä ikinä enää näkisi ja hänestä kuuluisi niin toivoisin hänen elämänsä jatkuvan ja hänen paranevan. Mutta kuitenkin sisimmässäni pilkistää ajatus että meillä voisi olla yhdessä niin ihanaa. Ymmärrät varmaan tarkoituksen? Tämä ajatus ahdistaa minua nyt kovasti ja haluaisin siitä päästä.
Kiitos että rukoilet puolestamme! Minulla on ollut suuri tuska ja hätä tämän miehen puolesta jo puolitoista vuotta ja nyt sen tiedä jaksanko enää tsempata. Mitä vielä minun olisi tehtävä?
Ala puhumaan elämän sanoja älä kuoleman, eli puhu asioista positiivisesti vaikka ne tuntuu mahdottomilta. Negatiivisuus tulee siltä vihtahousulta ja sitä saa mitä pelkää... tämänkin opin Herralta vuoden kestävässä pelko koulussa. Herra toi eteeni mitä ihmeellisimmissä paikoissa ja kertoivat pelosta. itse menin kerran rintatutkimuksiin ja siellä näkyi jotain mutta en antanut pelolle valtaa vaan komensin Jeesuksen nimeen sinne viimeisimpään nurkkaan ja eipä siellä sitten mitään vakavaa ollut. Hymyilin linja autossa onnellisena kotiin menessä ja ajattelin että etpäs pelotellut minua. Sinun on myös hyvä alkaa käymään jossain seurakunnassa jonka tunnet kodiksesi saat sieltä tukea jos et ole sitä jo tehnyt ja ehkä joku päivä miehesikin seuraa sinua sinne... ja niinhän tapatuu. Vihtis tuo noita sanoja ja ajatuksia ja pelkoja mieleemme, ettemme kelpaa ja mikään ei onnistu. Jumala ei antanut meille pelkoa.
Kun isäni sai infarktin viitisen vuotta sitten äidin kanssa hautasimme hänet heti.Eli pelkäsimme pahinta. Isä kuitenkin selvisi ihan hyvin. Yleensä olen ajatellut aina sitä pahinta vaihtoehtoa mitä voi ajatella tehdäkseni surutyötä jo etukäteen ja pelatakseni ns varman päälle. Nytkin olen koko ajan pelännyt pahinta ja hätäni vain on kasvanut.
En tiedä mitä sillä olen voittanut; ainakin pahan olon itselleni näemmä. Minullako on siis varaa ajatella positiivisia ajatuksia negatiivisten tilalla? Ihan oikeasti voinko ajatella tulevaisuutta tämän miehen kanssa vaikka se nyt tuntuu uskomattomalta?Olen luullut että niin ei saa tehdä: Siinä kun on oma haluni niin voimakas ja en halua olla itsekäs.
Olen kristillisen kasvatuksen saanut maija meikeläinen.Aina olen rukoillut ja uskon kyllä Jumalaan. En paljon kirkossa ole känyt muuta kun pakolliset jutut, mutta jostain kumman syystä olen ajautunut hautausmaalle vanhan naapurini/ystäväni haudalle. (tosi vanhan, meillä oli ikäeroa vajaa 50 vuotta) Siellä olen saanut rauhan itselleni.
Kiitos hyvistä neuvoista; olo tuntuu jo paremmalta jos saan sittenkin toivoa!!
Pelon kasvattaminen on vain hyvä vihtiksen mielestä, ei anneta sitä iloa sille. jos rakastat miestäsi oikeasti on sinulla oikeus toivoa teille hyvää elämää. en itsekään pääse usein kirkkoon kun asun maalla metsän keskellä ilman ajo korttia ja mieheni ei usko mutta hän kyllä ymmärtää ja antaa minun uskoa =) Joskus olen päässyt vierailemaan muissa seurakunnissa ja niissä ihanasti ylistetään Jumalaa ja Sana on tärkeää ja elävää. Jumala on minulle ELÄVÄ, ei mikään lahko. sen hän on todistanut monesti ihmeittensä kautta. Olen alkanut saaman näkyjä ja minulle on sanottukin että olen saanu profetoimisen armolahjan - KIITOS HERRALLE! Niin, muista myös aina kiittää Herraa ja lukea sanaa joka muuttuu eläväksi mitä enemmän sitä lukee ja rukoukseksi kun lukee sitä ääneen. Viimeisin näkyni ; profetioita-suomi24, raamatullise iltanäyt. Jotenkin tunnen että olen ottanut sydämelleni teidän asian tai se on Jeesus minussa. Kävin uskonkasteella 2010 ja sen jälkeen on uskoni syventynyt ja näyt päivä päivältä lisääntyneet. Minäkin olen uskonut jo 6vuotiaasta ja sain jo silloin ihmeitä mutta nyt se on todellisen syvää....
Kiitos opetuslapsi1. Kävin kurkkaamassa tuonne profetiapuolella ja 20.11 ollut näkysi liikutti minua kovin. Mies joutui silloin sairaalaan. Uskon kyllä, että näylläsi on suurempi merkitys, mutta jotenkin samaistan tuon miehen näkemääsi lampaaseen.
Olen tätä meidän juttuamme tuon miehen kanssa paljon miettinyt.Monta kertaa olemme eronneet ja taas yhteen palanneet. Nyt olemme olleet erossa kuukauden päivät, mutta en voi häntä unohtaa. Voin olla väärässä, mutta Jumala on meidät yhteen tarkoittanut. Ainakin minä tiedän miksi hänet kohtasin. Hänestä en ole varma.
Kiitos että olet ollut apunani tässä. Koko viikonloppu meni rukoillessa ja itkuntyrskeessä. Rukoilin ja rukoilin ja samalla pelkäsin pahinta. Olin aamulla ihan lopussa ja en oikein tiennyt miten jatkaa ja jaksaa enää.
Jeesus johdatti sinut meidän luoksemme tänään antaakseen meille toivoa.
Kiitos siitä!
Miehen ystävä soitti minulle, Hän pääsee huomenna sairaalasta pois.Ei kuulemma halua mennä katkolle vaikka hänelle sitä mahdollisuutta tarjottiin. Haluaa määrätä itse mitä tekee. Ystävä pyysi soittamaan miehelle ja soitin, Ei halunnut puhua kanssani.
Rukoilen Jumalaa jotta tämä kääntäisi ensi yönä miehen pään tajuamaan mitä haluaa. Oli kyllä raittiina tämän vuoden kolme ensimmäistä kuukautta, mutta pystyykö enää samaan? Rukoilen taas että pystyy.
Minua vaan niin pelottaa enkä oikein tiedä miten säilyttäisin positiivisen asenteeni enää. Rakastan häntä niin paljon!!!
marjakristina, valitettavasti me emme voi kun rukoilla ja sitä teen kanssasi. Eilenkin rukoilin monta kertaa, vielä nukkumaan mennessäkin ja nyt ennen kuin vastasin. Valitettavasti Jumala on antanut meille oman tahdon jonka kautta hän paremmin näkee kuka on meistä tosissaan hänen suhteensa... Olisi ihana kun miehesi ymmärtäisi että tämä voi olla hänen viimeinen mahdollisuus ja merkittävä sellainen. Jumala on tuonnut hänet tähän tien risteykseen jossa hänen täytyy tehdä valinta. Siksi meille tulee joskus ylipääsemättömiä vaikeuksia, koska on muutoksen aika ja että uusi pääsee syntymään vanhan pitää kuolla ja se voi olla meille satuttavaa tämä voi olla myös sinulle, sillä jos suhteestanne ei tulekkaan mitään voi Jumalalla olla tarjolla sinulle jotain parempaa jota et vielä näe sieltä taistelun keskeltä... Ehkä se seurakunta tuo sinulle uuden sielun kumppanin jos tämä ei onnistu, mutta ei anneta vielä periksi. Kuunteleppa you tubesta esim. Petri Kososta ja Petrus Ahosta ja yhdet suosikkini ovat Freddy Hayler ja Paul Wilpur ihanaa ja voimallista ylistystä juuri sinun omaan tuskaan. Joskus laulan vain pelkkää halleluujaa tai virsiä niin kauan kun masennus tai viha väistyy ja se on aina toiminut....
Rakkaita Siunauksia teille molemmille... Herra pitää teitä silmällä, siksi hän toi teidät kai minunkin eteeni.... hän näkee teidän molempien tuskan...
Kiitos opetuslapsi1. Kyllä tämä on ollut rankkaa aikaa. Joku kumma laittoi minut tälle mihelle soittamaan vaikka en muuta saanutkaan sanottua kun olen hänestä huolissani, kiitos, hei ja anteeksi. Kuukateen emme ole olleet tekemisissä ja sekin oli minun päätökseni.Tuli vaan niin paha olo siitä kun ei halunnut puhua enempää.
Käyn niin ylikierroksilla nyt. Soitin muutama päivä sitten jopa ennustajalle ja hänen tylyt sanansa, että mies on tiensä valinnut ja joulun jälkeen tulee suuri hiljaisuus pyörivät ajatuksissani koko ajan.
Rukoilenko tarpeeksi hänen puolestaan? Toisaalta haluaisin unohtaa.Olen niin väsynyt.Ihan niin kuin olisin maratoni-juoksun tehnyt. Takki on ihan tyhjä. Oma mielenterveyteni on vaakalaudalla jo. Jos annan hänet Jumalan käsiin teenkö väärin?
Toisaalta en haluaisi vielä luovuttaa.
Niin voihan olla, että Jumala on ajatellut asiat hiukan toisin ja se jää nyt nähtäväksi. Voihan olla että emme tämän miehen kanssa enää koskaan olla tekemisissä, mutta kaikkea hyvää hänelle haluan jatkossakin.
Täytyy nyt yrittää löytää jonkinlainen tasapaino tälle asialle. Liika on liikaa. Tuntuu vain että minä olen se jota aina halutaan satuttaa.
Terkuin
Auts, älä mene missään nimessä millekkään ennustajille ym. ym. Se on sitä vihtiksen eksytystä joka yrittää näin käyttää valkoista vaattetta. Siitäkin voisin kertoa paljon, olen käynyt sitäkin tietä ja se on kapea... Usko vain rukoukseen ja Jumalan johdatukseen. Ei sinun aina tarvitse löytää sanoja Herralle sillä hän tietää ne jo ennen kuin niitä huokaat, voit vain asettua hänen syliinsä ja olla läsnäolossa. Psalmi:139.
Kiitos! En tiedä mistä johtuu, mutta aamupäivästä tuli minulle niin rauhallinen olo ihan yhtä äkkiä.
Herra on kanssasi, hän antaa meille rauhan! Kiitos ja ylitetty olkoon hän!
Niin kaikki tuska on poissa. Vaikka ajattelen miestä en tunne enää epätoivoa, pelkoa enkä hätää tämän puolesta. Tunnen vain lämpöä kun ajattelen häntä.
Taakka on poistettu harteiltani
IHANAA! HERRA ON VOIMALLINEN JA EI MEILLÄ OLE MUUTA RAKKAAMPAA KUIN HÄN: HÄN ON MEIDÄN ENSIRAKKAUTEMME! AAMEN!
Hei taas! Hyvä oloni jatkuu vieläkin ja minusta tuntuu että kaikki kääntyy parhain päin. Jotenkin uskon että mies pystyy tällä kerralla vastustamaan alkoholin kutsua.Rukoilen vieläkin monta kertaa päivässä hänen vuokseen, mutta tuo toivo on nyt virinnyt minuun ja enkä ole enää ahdistunut. En tiedä miten tämä meidän juttu päättyykään vai päättyykö se, mutta eiköhän se pikku hiljaa selviä sekin. Nyt ainakin molemmilla on aikaa asiaa käsitellä kaikessa rauhassa. Ja eiköhän tuo miehen "selvyys" helpota asioita aika tavalla. Asiat näyttäytyvä ihan eri valossa kun on selvinpäin.
Ihana kuulla tai lukea että siellä on kaikki hyvin. Jumala on ottanut teidät johdatukseensa ja haluaa eheyttää teidät, Kiitos Herra siitä! Sinun pitää lakkaamatta kiittää ja rukoilla ja ylistää häntä, niinäkin päivinä kun kaikki on hyvin. Rukoile joka päivä Isä meidän rukous ja vaikka useampaan kertaan, nämä ovat uskovina tehtävämme jokapäiväisesti loppuun saakka. Herra Siunatkoon Teitä!
Näin kyllä teen. En tiedä mikä on miehen tilanne nyt; sairaalasta on päässyt pois mutta hänestä ei ole mitään kuulunut. No ottaa yhteyttä jos tarvetta ilmaantuu. Sitä toivon hupsu vieläkin.
AAMEN!
Herra antoi tähän vastaukseksi Malakia 4luku. KIITOS! YLISTETTY OLKOON JEESUS KRISTUS; YLÖSNOUSSUT; TAIVAALLINEN JUMALA JA PYHÄ HENKI!
Näin miestä lauantaina sellaisessa paikassa jossa ei yleensä tavata. Ilostui minut nähdessäni - tai ainakin kuvittelin niin. Yritti illalla soittaa työnumerooni koska numeroni on salainen. Kadotti puhelimensa ja samalla numeroni tässä joku aika sitten.
En tiedä miksi törmättiin toisiimme? Ihan kuin joku meitä johdattaisi!! ??
Jumalan johdatusta, luota siihen... hän ei anna pelkoa ja hänen läsnäolossaan on rauhaisa olla. Ihana kuulla että kaikki menee hyvin, anna vain aikaa vaikka tiedän kuinka malttamattomia me olemme... se toinen s.... luo paniikkia, stressiä ja pelkoa jne. negatiivista jos niitä tuntee on hyvä lisätä ylistystä ja rukousta sillä negatiiviset asiat ei ole Herrasta ja sille toiselle me ei anneta periksi koska me tunnistamme hänet. Kiitos HERRA ihanasta johdatuksestasi ja suojan annosta marjakristiinalle ja hänen miehelleen! Voitte ehkä pian lukea yhdessä nämä hengen johdatukset sillä nämä ovat todistusta Herran hyvyydestä! Seurailen sinua...Iloista joulun odotusta rakas sisko!
Niin; Jumalan johdatusta mitäpä muuta :) Laitoin hänelle aamusella viestin omasta puhemestani. Katsotaan soittaako. Joku kumma meitä vetää yhteen. Ja rukoiluni jatkuu...
SYDÄMEN RAKKAUS VETÄÄ TEITÄ JA SE RAKKAUA TULEE HERRALTA; AAMEN!
Sain parhaan joululahjani. Mies soitti tänään minulle, On ollut selvin päin sairaalasta lähdön jälkeen. Kiitos Herra että olet kuullut rukoukseni !
Herralle Kunnia ja Kiitos! Olinkin varma että tämä päättyy hyvin. Tunsin Herran johdatuksen keskustelumme aikana! Herra Siunatkoon ja Armahtakoon teitä! Iloista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2013! Muistakaa Kiittää Jumalaa lakkaamatta...
Olen katsonut elämäni kahta alkoholistia. Toinen oli isäni ja toinen äitini.
Isäni joi itsensä hengiltä. On aika karua löytää mätänemässä oleva isä lattialta kuolleena.
Äitini joi kunnes sai aivoinfarkin, nyt hoitokodissa.
Kukaan ei pysty lopettamaan alkoholsmia ja raitistamaan ihmistä kun ihminen itse.
Voit rukoilla ja tehdä kuperkeikkoja, se ei asiaan vaikuta mitenkään.
Tämä mies, jota kerroit ei tule raitistumaan, ei rukoilusi siihen auta mitenkään.
Hänellä on jo maksakirroosi ja rasvamaksa. Hänen sisäelimensä ovat tuhoutuneet ja haima vetelee viimeisiään.
Tämä mies tulee kuolemaan alkoholin aiheuttamiin vaurioihin.
Voit juosta kirkossa ja rukoilla, mutta se on täysin turhaa.
Jätä uskonto sikseen ja lähesty tätä miestä ihmisenä.
Tarjoa realistista apua, kuuntele, kerro, että olet huolissasi. Auta häntä näinä viimeisinä aikoina. Jos hän kieltäytyy avusta, anna hänelle kunnioituksesi ja jätä hänet rauhaan.
Aikuinen ihminen tietää mitä tekee.
Ensimmäinen viinapaukku/olut juodaan aina selvinpäin.
En halua masentaa, mutta on turhaa luoda pilvilinnoja ja pudota sieltä alas.
Voimia sinulle, tulet vielä kyyneleiden läpi katsomaan elämää. Silti kannattaa kokeilla.
Hyvä alkkisten lapsi! Pilvilinnat on rakenneltu jo hamassa nuoruudessa ei enää tässä iässä ja en varsinkaan tule sieltä putoamaan. Tiedän kyllä realiteetit tähänkin asiaan ei sinun niitä minulle tarvitse selittää. En juokse kirkossa - en ole niitä ihmisiä. En voi pitää itseäni edes uskovaisena.
Jos hän ei tule raitistumaan se on hänen valintansa. Oletko selvännäkijä kun tiedät ettei hän pysty raitistumaan? Kuitenkin sanoit että "Kukaan ei pysty lopettamaan alkoholsmia ja raitistamaan ihmistä kun ihminen itse" Ei siitä varmaan haittaakaan ole että rukoilen hänen puolestaan? Kaikki tukeni hänellä jo on.
No kuitenkin - soitti jouluaattona uudestaan ja selvinpäin.
Ei tarvitse olla selvännäkijä. On vain surullista, miten annetaan väärää toivoa rukouksilla ja uskonnolla. Ihmiset jotka joutuvat kärsimään alkoholistin valinnoista eivät ole tehneet mitään pahaa.
Rukoilun ylimainostettu teho on 0.
Alkoholismi on tappava tauti ja alkoholisti repii pinnan alle kaikki läheltään.
Rukoilusta ei ole haittaa, ei tosin mitään hyötyäkään.
Hei
marjakristiina, pitkästä aikaa... ja Hyvää loppu Vuotta! On ihana huomata että kaikki on edelleen hyvin ja osaat pitää puolesi pahoja kirjoituksia vastaan etkä suotta niistä masennu... niin kuin alussa kerroin isästäni se kaikki oli hyvin totta, ei ole syytä siitä valehdella... Isäni juominen loppui kuin seinään kun Herra tuli hänen elämäänsä. Itsekkin jossain vaiheessa elämää nautin alkon juomia, ei ollut kuitenkaan alkoholi ongelmaa mutta uskonkasteen jälkeen minultakin otettiin pois sen halu... nyt jouluna kävin ehtoollisella ja otin sen pienen, mitättömän tilka viiniä jossa ei ole alkoholiakaan nimeksi... niin olihan pahaa! On totta että kaikki eivät parannu, mutta ovatko he oikeasti sitä rukoilleetkaan tai eivät halua ottaa sitä vastaan. Olen rukoillut sisareni puolesta että tämä saisi pois myös viinan himon ja hän huutaa ettei hänen puolestaan tarvitse rukoilla... Lääkärit voivat laittaa ihmisen katkolle ym. ym. mutta harvoin auttaa ja sittenkin se on aikaa vievää mutta kun Herra parantaa, avun saa heti. Tiedän muitakin jotka ovat päässeet eroon viinasta uskon avulla ja sitä on turha vähätellä, se on täyttä totta... Usein apu tulee silloin kun ihminen on aivan pohjalla, tarpeeksi nöyrä, ilman ylpeyttä (synti).
Kyllä herran parantamiset heikoilla ovat. Käykää katsomassa kuolemansairaita lapsia ja miettikää, miksi jumalanne ei heitä synnittömiä ja hauraita paranna.
Voitteko oikeasti katsoa nälkään kuolevia lapsia ja hakattuja, raiskattuja lapsia ja kertoa heille, että jumala halusi tätä?
Te pyöritte oman napanne ympärillä ja teidän tekopyhä hurskstelunne on vain huonoa omaatuntoa.
Rukoilu on itselle valehtelua. Kun ei pysty tekemään mitään asialle, pitää jotenkin itselle hyvittä, astuu tämä taikausko ja loitsujen tekeminen.
Väärän toivon kylväminen jo räikeää petosta, valehtelua ja turhan toivon luomista.
Uskonnon suomin valtuuksin voi huutaa hallelujaa ja valehdella ja sepitellä ihmeparantumistarinoita.
Yhtäkään todistettua paranemista ei ole vielä tapahtunut.
Uskonlahkojen paranimeset ovat huijauksia ja näitä on tuhansia.
Kummasti parantuneet, eivät halua mennä puolueettoman lääkärin tutkittavaksi ja ihmeen nähneet (todistaneet) ovat hävinneet kun tuhka tuuleen.
Kun vaihtaa alkoholismin uskoholismiin, voidaan vain todeta riippuvuuden kohteen vaihtuneen, ei poistuneen. Vs. vaihdetaan alkoholi huumeesee, muihin lääkkeeseen. Hoidetaan vain oireita, ei itse sairautta.
Uskonlahkojen ihmeparanemislupaukset lisäävät ahdistusta ja potilas joka ei parane, saa lisää tuskaa. Itsemurhariski kohoaa huomattavasti pettymysten myötä.
Herra ei paranna, jos parantaisi mihin me enää lääkkeitä, lääkäreitä, hoitajia tarvitsisimme?
Uskovaiset eivät tarvitse siis näitä? Ikävä kyllä, siellä ne uskovaiset ovat terveyskeskuksessa ja apteekissa, vaikka muuta täällä julistavat.
Hei Älä Valehtele! Niin herran teitä ei kukaan tiedä eikä kohtaloaan. Vaikea sanoa kuka meidän kohtalomme päättää vai päättääkö kukaan.
Ihmeparanemiseksi kyllä sanoisin sen että ex-mieheni tuttavalla oli mahasyöpä jota yritettiiin leikata. Avattiin vain ja pantiin kiinni koska lääkärit sanoivat että mitään ei ole enää tehtävissä. Parin kuukauden päästä syöpää ei enää ollut. Kukaan ei voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut.
Hei opetuslapsi1 ja hyvää loppuvuotta sinullekin! Rukoilu jatkuu tämän miehen puolesta vieläkin. En voi sitä lopettaa. Pienen sanasen itsenikin puolesta rukoilin lauantaina ja Herra toteutti sen jo Sunnuntaina. Tyhmä oli rukoukseni ja sen Herralle sanoinkin, mutta kuitenkin. Ko mies soitti minulle Sunnuntaina ja sanoi, että on niin masentunut; mahaa koskee, univaikeuksia ja on koko ajan paha olla. Pyysi käymään - menin. En tiedä auttoiko käyntini häntä, mutta nauraa ainakin saimme. Meillä molemmilla on terapeuttinen vaikutus toisiimme. Sanoin, että saa soittaa milloin vain vaikka yöllä. Soitti vielä illalla ja toivotti minulle hyvää yötä.
Pikkuhiljaa ja päivä kerrallaan varovasti. En tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta itse olen saanut mielenrauhan ja sen soisin tälle miehellekin.Asiat - vaikeatkin, näyttäytyvät heti eri valossa kun itsellä on hyvä olla, En millään olisi voinut uskoa, että hänelle enää edes menen käymään, mutta joku päätti toisin.
Terveisin
Ihana nähdä että kaikki on edelleen johdatuksessa. Rukous ei ole koskaan tyhmää. Me voimme rukoilla kaiken sen hyvän puolesta minkä vuoksi hän kuoli puolestamme... joskus vastaukset kestää sillä vanhan kuolettaminen vie oman aikansa ja sitten uusi pääsee rakentumaan. Koen että miehesi tarvitsee Herralta saatavaa rauhaa... suokoon Herra sitä hänelle, oloon hän teidän kanssanne ja olkoon teiile armollinen. En tiedä miksi mutta olen ottanut teidän asianne niin omakseni. Kaikkea hyvää ja siunausta elämäänne.
Kiitos opetuslapsi1, kiitos
Hei Opetuslapsi 1. Minä se täällä marjakristiina601
Pitkään on mennyt. Rukokseni ovat vaan jatkuneet joka päivä. Olemme miehen kanssa lähentyneet valtavasti, mutta viimeinen niitti vielä puuttuu. Miehen puolesta kerroin eräälle henkilölle asian, joka on tätä ahdistanut pitkään kun miehellä ei ole ollut voimia/uskallusta kertoa sitä itse. Tämä henkilö on narsistinen eikä usko miehen pieniä vinkkejä ja sanomisia asiasta. Nyt väänsin rautalangasta.. Ennen ei olisi ollut minullakaan ollut taitoa ja uskallusta näin toimia, mutta tuntuu että enkelit ovat minua tähän tehtävään vahvistaneet ja tämä on ollut tarkoitukseni ja työni tämän miehen suhteen.
Mies on käynyt sairaalassa nesteen poistossa, mutta nyt ovat arvot parantuneet huimasti ja nestettäkään ei ole kuukauteen kertynyt enää ollenkaan. Itse on ihmetellyt moista, mutta minä kyllä tiedän mikä on kaiken takana. Niin kuin sinäkin Opetuslapsi1 :)
Hänen puoleltaan on ollut nyt vajaan viikon hiljaiseloa. Keräilee varmaan itseään kokoon tuon jupakan jäljiltä, jonka MINÄ järjestin. Aika näyttää tuloksen, mutta minulle on vain tärkeintä se, että mies saa sielulleen rauhan. Muutikin asiat järjestyvät sen jälkeen.
Jos olet linjoilla rukoile puolestamme, jotta tämä kaikki olisi uuden alku, kiitos!
Ihana kuulla sinusta/ teistä! Olen usein ajatellut sinua ja ystävääsi, ihmeellistä kyllä olit mielessäni juuri eilen kun kävin nukkumaan. Rukoilen toki puolestanne, kaikkea hyvää teille ja Siunausta, kyllä Jumala on parantamassa suhdettanne, muuten olisitte jo varmasti erillänne... Rukoillaan yhdessä ja kerro miten menee jatkossa... lähden kyllä kohta muutaman viikon matkalle, mutta kun tulen seurailen kyllä tilannetta ja pidän teidät rukouksessa, KIITOS vielä sinulle, marjakristiina, rakas, ystäväni ja siskoni!
Kiitos opetuslapsi 1! Mukavaa että vastasit minulle.
Joku tarkoitus tällä meidän suhteellamme on. Emme voi olla erillämme vaan joku saa meidät aina palaamaan yhteen. Jostain kumman syystä meille on tullut tärkeäksi miehen äidin rukous, jonka hän pikkupojalleen opetti yli viisikymmentä vuotta sitten. Mies on jutellut paljon vanhemmistaan eritoten äidistään. Hän kirjoitti rukouksen minulle viime viikolla ylös kun olen hatarapää. Rukous ei ole kummoinen, hyvin lyhytkin, mutta se tuntuu liittävän meidät vielä tiiviimmin yhteen: Rakas Isä taivaassa, sulje silmät lapsesi. Vierelläni olkoon Herran Enkeli. NYt säilytän Rukousta tyynyni alla. Se on kirjoitettu yhden kirjekuoren nurkkaan ja omistettu tytölleni Marjalle.
Minä niin rukoilen ja toivon. Eihän Jumalalta saa miestä toivoa, mutta minulla on kuitenkin tunne että teemme hyvää toisillemme kaikkine vikoinemme. Meillä on toistemme kanssa hyvä ja rauhallinen olla. Oikein hyvää matkaa sinulle opetuslapsi 1. Palataan vielä....
Hei
Lähden viikonloppuna, joten voin keskustella perjantai päivään, sitten tulee tauko. Kävin illalla saunassa ja juttelin siellä Herran kanssa. Sauna on hyvä hiljentymisen paikka. Maanantai iltana kun kävin nukkumaan muitin sinut ja minulle tuli valtava rakkauden energiavirta tuolta ylhäältä, sanoi: - "Minäkin rakastan sinua, Herrani... mutta en enää maallisella rakkaudella, vaan taivaallisella, sillä minkä sinä olet ylleni vuodattanut ja sitä saan jakaa muillekin!"
Eilen siinä lauteilla hymyilin ylös, kun tiesin sinunjo vastanneen ja kutsuneen minua, sanoin taas: -" Sinä tiesit tämän jo eilen, sinä johdatat heitä edelleen, Marjakristiinaa ja tämän miestä, Kiitos Herra!
Tunsin kuinka tuo rakkaus alkoi taas virrata, se on sitä Pyhää Henkeä. En tiedä miltä nämä kirjoitukseni sinusta kuullostavat, mutta et olisi varmaan kutsunut jos ihan tyhmänä pitäisit. =). Minulle tämä usko on täyttä totta ja elävää, ihmeet ovat vain lisääntyneet, Kiitos Herralle!
Luin tuota meidän ketjuamme alusta, palauttaakseni asioita mieleeni ja huomasin että olemme melko saman ikäiset, olen 52v. Jumalalla on selvä tarkoitus kun on näin meidät yhdistänyt. On ihana huomata kuinka olet tullut vahvemmaksi ja syynhän me tiedämme. Minullakin on tyynyn alla rukouliina, jossa lukee pieni rukous. Jos vielä muitat niin tehosta rukoustasi Isä meidän rukouksella, ota se jokapäiväiseksi, ainakin 1x päivässä... minä rukoilen sitä 2-3x päivässä, se on rukous joka Herra meille jo Raamatussa opetti...
Siunausta ja Jumalan Armoa!
Kiitos taas sinulle! Niin sen tiedän että olen vahvistunut. Ennen minä olin se joka lytättiin jalkoihin ja aina käänsin poskeni uuteen lyöntiin. No posken käännän kyllä vieläkin, mutta ei se minua enää satuta. Minut haukuttiin lyttyyn viime keskiviikkona. Sanottiin mitä tämä mies voi nähdä minussa kun olen läski ja allit roikkuvat käsivarressa. No olen aina ollut ylipainoinen. Parhaammillani painoin lähes 120 kiloa. Tämän miehen ansiosta painan nyt karvan yli 80 kg joten läski olen vieläkin. Niin tuo mies on minua auttanut huomaamaan itseni ja ainutlaatuisuuteni ja on ottanut minut vastaan ihmisenä tuijottamatta läskeihini. Hänen ansiostaan olen nyt mitä olen - osaksi. Varmaan suuremman työn on tehnyt tuo Yläkerran Herra tuolla.
Olen sinua monta kertaa ajatellut ja täällä pyörähtänytkin, mutta kun kaikki on ollut aina vain "vaiheessa" ja ei ole ollut mitään raportoitavaa.
Tätä miestä olen yrittänyt auttaa parhaan kykyni mukaan, Jopa kääntämällä sen kuuluisan toisen poskenkin ja siitä itse kärsinyt. Lähtenyt vaivihkaa pois kun työni olen saanut tehtyä. Olen miehen hädän aistinut sielussani; tiesin jopa milloin oli sairaalaan joutunut ja hänelle lohdutusviestin laitoin. Kaikki tämä hätä ja paha olo konkretisoitui toissa viikonloppuna kun pyysi minua taas auttamaan. Keskiviikkona aamulla totesin että työni on jälleen tehty, johon vain huokaisi. Hänellä ei ollut enää yhtään voimia jäljellä ja vastustella.
Joku minulle viikonloppuna kertoi sen, että minä tulisin olemaan se, joka tämän "likaisen " työn tekee. Siksi tein minkä tein. Menin illalla hänen luokseen ja kerroin häntä ahdistaneelle kaiken mitä mies oli minulle sanonut. Voi olla että mies on valehdellutkin minulle tästä, mutta en oikein usko. No aika näyttää.
Koko tämän episodin jälkeen tunsin rauhan virtaavan sieluuni, joten en usko että tein väärin. Koko viikon minulla on ollut uskomattoman hyvä olla . Uskon että miehelläkin on nyt hyvä olla, vaikka ei minuun ole yhteydessä ollutkaan.Tämä homma on ollut korkeimman kädessä koko ajan. En voi sitä muuten ymmärtää. Läski ja juoppo. Uskon, että tämä on nyt se käännekohta joka näyttää nyt suunnan eroaako tiemme tosistaan hänen kanssaan.Voihan olla että työni hänen vuokseen on nyt tehty. Olen aika uupunut henkisesti, mutta kuitenkin rauha on sielussani nyt.Sitä rauhaa olen hakenut jo kohta pari vuotta.
Aika mielenkiintoista se, että siitä rukouksesta on tullut meille niin tärkeä. Mies ei missään nimessä ole uskonnollinen ihminen, mutta lämmin ja ihmisistä välittävä kylläkin. Rakkaan edesmenneen mummoni opettamaa iltarukousta Daavidin virttä toistelen joka ilta: Herra on minun paimeneni... Isä meidän sopii vielä joukkoon hyvin. Kiitos - saan sinulta voimia :)
Hei... anna niiden toisten haukkua mitä haukkuu, se usein osuu lopulta omaan nilkkaan. se että sanoit olevasi läski, entäs sitten omasi kannat, olen muuten liki samanpainoinen ja pahimillaan lähentelin 100:sta. Mutta me kelpaamme hänelle tällaisena kuin olemme ja uskon että miehesikin on nähnyt juuri tuon sisäisen kauneutesi, joka on tärkeintä. Olet vahva rukouksessa sillä tunnut olevan nöyrä, silloin on ihminen vahvimmillaan kun on avuttomin, kun ylpeys on karissut pois! Ylpeys on synti ja se loistaa noiden pilkkaajien puheissa ja kateus. Mitä he kadehtivat, no, tuota sinut rakkaudellista luonnettasi, sinä otat huomioon lähimmäisesi oli hän kuinka kurja tahansa, Kiitos siitä Herra! Muista Jeesus ja ryöväri ristillä, ei hän ylpeänä kääntänyt tälle alhaiselle selkää (näin kuvannoillisesti) Otappa taas tuo Psalmi 139 ja asetu johonkin rauhassa lepäämään ja lue se nautiskellen, ime se itseesi.... olen usein itkenyt tuon psalin kohdalla, tuntuu että Herra on silloin lähellä, olemme hänen läsnäolossaan. Ehkäpä joku päivä miestäkin alkaa puhuttaa nämä asiat ja voit myös antaa näitä neuvoja hänelle, ja uskon että jo puhuttaa kun on säästänyt tuota rakasta rukousta, miksi muuten?
Rakkaudella teitä molempia kohtaan, sitä taivaallista rakkautta! =)
Tunnen sinun rakkautesi ja Hänen tuolla ylhäällä myös. Miten toinen voikaan tuntua niin tutulta? Ihan kuin olisin tuntenut sinut aina - sielunsisareni. Kiitos...
Samoin,
siksi sinua niin usein mietinkin, mitä kuuluu ja sitten vastasi - johdatusta!
Kerronpa tässä samalla yhden mieleenpainuvan ja rakkaan asian mikä minulle kävi. Eräs seuraili keskustelujani tuolla profetiat puolella ja oli jo luovuttamassa uskonsa mutta minun kirjoitukseni, hänen mukaan sai hänet kääntymään takain. Hän oli nähnyt unen jota kukaan ei osannut tulkita hänelle, mutta minä tein sen. se kertoi vertauskuvallisesti hänen tyttärensä uskoon tulemisesta ja kaikista parasta oli kun hän ilmoitti keväällä että menee uskon kasteelle... Voi miten onnellinen olin! Taivaassa oli varmasti suuret juhlat. Niin ihmeellinen tuo meidän Jumalamme On!
Hei, Ennen kuin matkoille lähdet rukoile vielä minulle kärsivällisyyttä - ole niin ystävällinen. Olen melko impulsiivinen ihminen ja toimin aina nopeasti olkoon asia mikä tahansa. Tämä pari vuotta on opettanut minua kärsivällisyyteen - no toisten vuoksi osaankin olla, mutta en itseni.Tahtoisin, että se mikä tapahtuu tapahtuisi jo eilen. Varsinkin kun en tiedä mitä tapahtuu. Sen tietää vain tuo Yläkerran Herra!
Hyvää matkaa sinulle. Minulla alkaa loma reilun viikon kuluttua. En kyllä tiedä mitä sen aikana tekisin, mutta eiköhän se jotenkin kulu.
Kiitos,
rukoilen puolestasi. Nuo ovat tuttuja tunteita itsellänikin, kun ymmärsin sen aloin laskemaan kymmeneen ennen kuin tein tai sanoin mitään, siitä on hieman apua. Kun uskoni syveni kärsivällisyyskin parani ja jos joskus erehtyykin, tulee heti tunne että pitää pyytää anteeksi, mehän olemme vain ihmisiä, kun olemme kääntyneinä vankasti Jumalan puoleen, hän kyllä kouluttaa meitä tässäkin asiassa, kaikki ei vain käy hetkessä ja sen ymmärtäminen auttaa myös. Usein kun rukoilen, haluaisin sen tapahtuvan heti, mutta sanon kuitenkin: - Tapahtukoon sinun tahtosi!
Ja siinä ymmärrän pienuuteni ja sen että minun tulee kärsivällisesti odottaa ja rukoilla uudelleen ja uudelleen. Katsoin Raamatusta tähän sopivaa Psalmia ja löysin Psalmin 141, lue sitä, ja korota myös omaa ääntäsi Herran puoleen, niin olemme vahvempia, kun kaksi rukoilee saman puolesta.
ps. illalla tuli hassu ajatus mieleen, että voisit ilahduttaa miestäsi tekemällä tuosta rukouksesta huoneen taulun hänelle..?? =) Muuten, kesken kaiken, anteeksi nää kirjotus virheet.... =D
Hyvää lomaa sinullekkin, jos et muuta keksi, etsi Herraa, hän antaa sinulle iloa, teille molemmille!
Kiitos vinkistä. Laitan tyttäreni (19v)hommiin. Maalaa ja piirtää tosi hyvin. Niin, jospa saisin sen tälle miehelle joskus antaa. Voi olla nyt suuttunutkin minulle. En tiedä onko hiljaisuus hyvä vai huono asia. Siksi tuota kärsivällisyyttä pyysinkin.
Aivan,
tässä sitä kärsivällisyyttä tarvitaan, sillä tuo tpoinenkin tarvitsee myös omaa tilaa ja aikaa miettiä asioita... mutta luotetaan Herran apuun, sillä niin ihanasti hän meitä johdattaa, kaikki ei vain käy hetkessä, mutta tapahtukoon Hänen tahtonsa!
Se voisi olla iloinen asia, aivan sydämen perille menevä asia, tuo taulu, sillä tuo rukous on hänelle selkeästi rakas... olisikohan enkeli minulle kuiskinut korvaan tuosta ideasta... =D
Hei, Oletkos jo lomalta palannut? Itselläni toinen viikko menossa ja hiukan tylisitytää, Ensin olin viikon sairaslomalla kun äänihuulet tulehtui ja ei kuulu kun pihinää. Nyt käheästi puhun.
Minulla on ollut tosi vaikea kaksiviikkoinen; tämä on ollut vähän kun retriitissä olemista kun ei ole saanut puhua. Miehestä olen kerran kuullut, mutta sama jatkuu siellä. Miten voin häntä auttaa kuitenkaan kun hänellä ei ole enää voimia yhtään jäljellä vastustella tai sitten on valehdellut minulle koko ajan. Hänen entinen (??) naisystävänsä tulee väkisin miehen luo hääräämään eikä ymmärrä poistumiskehoituksia. Poliissistakin on jo puhuttu, mutta ei haluaisi siihen ryhtyä.Hän on ihan maassa. NO mitäpä inä siihen enää sekaantumaan.
En voi enempää hänen puolestaan tehdä kuin rukoilla vieläkin ja toivoa että saisi itselleen mielenrauhan ja voimaa tuolta ylhäältä.
Masentunut marja
Hei marja!
Nyt on taas lomat loppu ja syys edessä.Miten sinulla menee tänään? Kirjoituksesi oli aika apeaa luettavaa. herra on puhunut minulle näinä päivinä Jesaja 55 kautta ja Luuk. 21. on Herralta ollut tärkeää viestiä ja laitoin niistä viestiä myös tuonne profetiat palstalle, otsikko: Ilmoituksia Herralta. Uskon siellä olevan sinullekkin lohdullista tietoa. Rukoilin puolestasi ja miesystäväsi puolesta myös lomalla ja ei meillä ole muuta kuin luottaen, lakkaamatta rukoiltava edelleen, ja uskoa niinkuin jo olisimme saaneet. Ehkä Herra laittoikin sinut sairaslomalle, että voisit todella hiljentyä ja mennä hänen eteensä, kuin pieni lapsi. Jos et ole ylistänyt ja kuunnellut ylitys musiikkia, kehoitan sinua niin tekemään, sillä tiedän että se kohentaa mielialaa ja avaa myös taivaan rukouksille, silloin olemme avoimen taivaan alla.
Kärsivällisyyttä ja voimaa sinulle, eletään totuudessa.
Siunausta!
Pyysin Herralta Sanaa tällepäivälle ja Hän antoi ja avasi raamatun auki Psalmien, 38 ja 39 ja 40 kohdalta, näin sinut ja tiesin että hän haluaa puhua myös sinulle näiden sanojen kautta...
Hei Sinulle Opetuslapsi !! Palasin tänään töihin neljän viikon lomalta. Alku menee harjoitellessa varmaankin. Viikon verran minulla on ollut parempi olo jo kun huomasin, että en vain voi lakata toivomasta ja rukoilemasta. Olen aina niin malttamaton joka asiassa ja Jumala haluaa varmaankin minua tässä opettaa. Nyt on ollut lämmin ja hyvä olla.
Viime viikonloppuna jouduin ex-anoppini syntymäpäiville melkein vahingossa. Puhuin paljon ex-mieheni avokin kanssa. Sanoin hänelle, että olen ex-miehelleni sanonut, että toivottavasti ex on löytänyt avokista vierelleen arvoisensa ja rakastetun ja rakastavan henkilön, jonka kanssa voi elää onnellisena. Tätä en olisi voinut sanoa aikaisemmin, koska en ole tiennyt rakkaudesta yhtään mitään. Nyt tiedän.
Itku pääsi kun luin noita psalmeja. Kaikella on aikansa ja paikkansa.
Terveisin
Marja
Kiva kuulla että sinulla menee jo paremmin ja tosiaan, anteeksi anto on meille tärkeää jos haluamme jatkaa eteenpäin, tästä kertoo Paavalin toinen kirje korintolaisille, luvussa 2. Vaikka joskus tuntuu ettei voi jollekkin antaa jotain pahaa anteeksi, Paavali siihen kuitenkin kehoittaa... Tutustuppa tähänkin tekstiin.
Jeesus kehoittaakin meitä lakkaamatta rukoilemaan. Siis niinpä mekin teemme!
Tänään Herra antoi maisteltavaksi sanastaan Psalmin 19. Nautitaan siitä yhdessä, se on kaunis Psalmi, lähe vaikka kävelylle ja tunne Jumala lähelläsi. Tiedä jos vastaan tulee jotain miellyttävää.
Hei, Mieleni on tyyntynyt tällä viikolla aika tavalla. Ennen töihin tullessani kuuntelin radiota kun pitkä on matka: melkein 80 km yhteen suuntaan, nyt vain mietiskelen hiljaisuudessa. Tänä kesänä olen halunnut hiljaisuutta ja yksinoloa. Mistä tuo halu sitten kumpuaakaan?
Kun on ajaessa aikaa mietiskellä niin tuli mieleen tehtäväni täällä maan päällä. Avioeron jälkeen olen viettänyt rauhallista elämää lasiani hoitaen ja paapoen. Liikaakin. Ovat nyt siis 23 ja 19 v. Poika täyttää ensi kuussa 24 vee. Äiti on ollut pojalleni tärkeä lapsuudesta saakka. Nyt en enää siitä tärkeydestä tiedä koska ei hän minulle koskaan mitään mainitse. Muualta korviini kantautuu välillä poikani kyselyt, että missähän se äiti on kun ei vastannut puheluun? (yleensä en ole sitä kuullut).
Poikani on ollut koulukiusattu jo ensimmäiseltä luokalta lähtien ja kiusaus loppui vasta kun lukioon meni. Se oli kamalaa aikaa ja varmaankin vaikutti myös eroomme miehen kanssa. Kiusaus loppui, mutta arvet eivät parantuneetkaan ja elää sitkuteltiin kunnes toisella luokalla lukiossa ollessaan alkoi sairastamaan masennusta yms. Alkoivat terapiakäynnit, jotka jatkuvat vieläkin. On masennusta ja nyt kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lääkeitä syö jos muistaa. Yleensä ei muista.
Olen häntä yrittänyt varjella kaikin tavoin, mutta joskus se on mahdotonta kuitenkin.
Jospa minulle ei Jumala kuitenkaan ole tarkoittanut minulle ns omaa elämää, vaikka vilauksen sen kauneudesta ja antoisuudesta minulle tuon miehen mukana näytti? Jospa minut on tarkoitettu poikani omaishoitajaksi lopun elämäänsä tai siis minun elämäni loppuun? Kuitenkin kaipaan sitä syliä ja halauksia ja sitä, että voi kertoa huolistaan jollekin. Sitä yhteen kuuluvaisuuden tunnetta. Jostain kumman syystä ystävät eivät siihen riitä. Eivätkä lapsetkaan.
Sen teidän, että jos meistä jotain olisi tullut olisi poikani elämä muuttunut totaalisesti. No kaikkea sitä miettii kun on aikaa, mutta voihan se näin ollakkin.
Miksi Jumala haluaisi leivän (sana) sijaan antaa omalle lapselleen käärmeen? Ei, niin ei ole, mutta haluammeko me olla täysillä Hänessä? Meidän täytyy vain luottaa, sillä itse emme voi mitään, emmekä ole mitään, vain Hän voi auttaa. tästä olenkin tuolla profetia puolella juuri kirjoitellut, tai Hän on ilmoittanut.
On hyvä välillä pitää hiljaisia hetkiä, kunhan ei jää sinne, sillä silloin se masennus iskee, kun päästämme itsemme liian heikkoon tilaan henkisesti, meidän pitää kuitenkin valvoa alati, sillä tuo vihollinenkaan ei nuku, ja on iloinen jos herpaannumme, mutta ei anneta sitä iloa sille. Katsomme vain Herran kasvoja. Siunattu olet Siskoni!
Hei Opetuslapsi 1, pitkästä aikaa. Niin aikaa on vierinyt ja paljon on tapahtunut - ehkä
liikaakin. Olemme nyt miehen kanssa pari. Viina on jäänyt taakse, mutta en tiedä tuliko se lopettaminen kuitenkin liian myöhään. Sairaaloinen on, mutta yhtä rakas. Sairaalassa tällä hetkellä, koska käsien kordinaatiokyky katosi hetkeksi. Nyt parempaan päin. Raskasta tämä on ollut, mutta kun kuitenkin ihmeitä tapahtuu.
Uskon, toivon, rukoilen
Terveisin
Marja
Ihanaa! Marja siskoni!
olen aina aikaajoin sinua ajatellut ja välillä tuolta profetia puolelta käynyt kurkkimassa josko sinusta jotain kuuluu ja nyt, nyt vihdoin saan kuulla että tuo johdatus on edennyt noin hyvin, en tarkoita sairautta, mutta että olette yhdessä ja tuo viina on taakse jäänyttä elämää, IHANAA!!! Olen nykyään uudella nimimerkillä, sinettisormus1, olin pois täältä vähän aikaa, se oli Herran antamaa koetusta, sitten sain palata takaisin ja tunsin että hän halusi antaa minulle uuden nimen. Pidä Uskostasi kiinni ja levitä sitä rakkautta ympärillesi, se on Jeesukselta. Kiitä häntä siitä mitä olette saaneet ja rukoilkaa miehen sairauden puolesta, rukoile/ rukoilkaa yhdessä päivittäin Isä meidän rukousta ja hän parantaa ja lohduttaa ja vapauttaa. Herra paranna Marjan mies ja anna heille yhteisiä, hyviä päiviä vielä lisää ja anna heidän löytää sinun tiesi, että me saamme kohdata sitten toisemme, iloiten siellä taivas kodissa! Tapahtukoon Sinun Tahtosi ja kirkastakoon tämä sinun nimeäsi. Sinun Ylösnousemus Voimasi Tulee Parantamaa ja Pelastamaan tämän parin, sinun lapsesi.
Aamen.
sinettisormus1 eli se ex-opetuslapsi1
ps. jatketaan rukoilua ...=)