Olen parikymppinen nainen, mitoiltani 158/68. En viihdy omassa kehossani, olen lihonut merkittävästi lyhyen ajan sisällä. En halua asettaa tavoitteita liian korkeiksi ja tavoittelen nyt alkuun 62 kilon painoa. Motivaationi on kuitenkin onneton ja olen hieman masentunut. Kaikki laihdutusyritykset kaatuvat kärsimättömyyteeni; Kiloja olisi saanut pudota jo yhden terveellisesti eletyn päivän jälkeen, jotta pysyisin tavoitteissani, vaikka tiedän, ettei moinen ole mahdollista.
Olen aina ollut pyöreä. Ala-asteella olin tosi lihava, kunnes perheemme otti koiran, jonka kanssa aloin lenkkeillä ja laihduin normaalipainoiseksi. Tälläkin hetkellä minulla koira, jonka kanssa lenkkeilen 1-3 tuntia päivässä. Harrastamme myös aktiivisesti palveluskoiralajeja eli elämäni ei ole pelkkää sohvalla löhöämistä. Teen myös fyysistä työtä.
Ongelma onkin ehkä syömisessä. Tuntuu, etten vain pysty vähentämään sitä ilman, että olen koko ajan nälkäinen, käyn säästöliekillä, enkä jaksa mitään. Aamuisin syön mysliä jogurtilla, muroja tai pari ruisleipää. Päivällisellä tai lounaalla syön joko muutaman leivän tai lämpimän ruoan. Iltapalaksi mysliä tai leipää. Välipaloiksi popsin hedelmiä pitääkseni makean- ja roskaruoanhimoni loitolla. Itsekurini pitää usein kaupassa, mutta jos joskus tulee ostettua kotiin herkkuja, ne tulee ahmittua. Ongelma on myös siinä, ettei ahmimiseni vaadi välttämättä herkkuja, vaan sen "en minä jaksa laihduttaa, ruoka on liian hyvää" -tunteen iskiessä kelpaa vaikka ruisleipä, kunhan sitä on paljon. Annoskokoni ylipäänsä ovat ehkä turhan suuria. Viikonloppuisin tulee n. parin viikon välein nautittua alkoholia ja sen seurauksena roskaruokaa. Krapulassa en voi ajatella muuta kuin ruokaa.
Niin. Jos en halua nipistää syömisestä, pitäisi lisätä liikuntaa. Mutta olen mestari keksimään syitä, miksi en tekisi mitään. Muutin mieheni kanssa hiljan yhteen uudelle paikkakunnalle ja kaverini jäivät 50 kilometrin päähän. Minulla on täällä tuttavia, mutta ei ketään kaveria, joka lähtisi salille tai johonkin bodypumppiin. Yksin en halua mennä, enkä miehen kanssa kehtaa. Miehen kanssa oli tarkoitus aloittaa uintiharrastus, mutta vartaloni oli muuttunut kesän uintireissuista niin, että pillahdin itkuun nähdessäni itseni peilistä. Ei tullut siitäkään siis mitään. Olen alkanut tekemään yhden lenkeistä koirani kanssa juosten. En tiedä kauanko motivaationi juoksemiseen kestää, koska juokseminen saa oloni huonoksi (kurkkuun sattuu kylmä ilma, kädet puutuvat, alavatsaan sattuu). Kotijumppaa en kehtaa mieheni nähden tehdä. Lisäksi samaa kipuiluongelmaa on niissäkin. Punnertaa en osaa, vatsalihakset sattuvat häntäluuhun kaikilla muilla alustoilla paitsi sängyssä ja kyykyt sattuvat polviin. Lisäksi ajatus jonkin saliharjoittelun suhteen inhottaa juuri sen kotona odottavan koiran takia. Kuinka kamalaa on palata salilta rättiväsyneenä, kun vastaanotossa on energinen heiluhäntä, jota pitäisi heti olla juoksuttamassa jonnekin?
Mistä saan siis motivaatiota? Tällä hetkellä ryven vain itsesäälissä, eikä homma etene minnekään. Miten voisin muuttaa syömisiäni? Millaista lisäliikuntaa voisin harrastaa?
Olen aina ollut pyöreä. Ala-asteella olin tosi lihava, kunnes perheemme otti koiran, jonka kanssa aloin lenkkeillä ja laihduin normaalipainoiseksi. Tälläkin hetkellä minulla koira, jonka kanssa lenkkeilen 1-3 tuntia päivässä. Harrastamme myös aktiivisesti palveluskoiralajeja eli elämäni ei ole pelkkää sohvalla löhöämistä. Teen myös fyysistä työtä.
Ongelma onkin ehkä syömisessä. Tuntuu, etten vain pysty vähentämään sitä ilman, että olen koko ajan nälkäinen, käyn säästöliekillä, enkä jaksa mitään. Aamuisin syön mysliä jogurtilla, muroja tai pari ruisleipää. Päivällisellä tai lounaalla syön joko muutaman leivän tai lämpimän ruoan. Iltapalaksi mysliä tai leipää. Välipaloiksi popsin hedelmiä pitääkseni makean- ja roskaruoanhimoni loitolla. Itsekurini pitää usein kaupassa, mutta jos joskus tulee ostettua kotiin herkkuja, ne tulee ahmittua. Ongelma on myös siinä, ettei ahmimiseni vaadi välttämättä herkkuja, vaan sen "en minä jaksa laihduttaa, ruoka on liian hyvää" -tunteen iskiessä kelpaa vaikka ruisleipä, kunhan sitä on paljon. Annoskokoni ylipäänsä ovat ehkä turhan suuria. Viikonloppuisin tulee n. parin viikon välein nautittua alkoholia ja sen seurauksena roskaruokaa. Krapulassa en voi ajatella muuta kuin ruokaa.
Niin. Jos en halua nipistää syömisestä, pitäisi lisätä liikuntaa. Mutta olen mestari keksimään syitä, miksi en tekisi mitään. Muutin mieheni kanssa hiljan yhteen uudelle paikkakunnalle ja kaverini jäivät 50 kilometrin päähän. Minulla on täällä tuttavia, mutta ei ketään kaveria, joka lähtisi salille tai johonkin bodypumppiin. Yksin en halua mennä, enkä miehen kanssa kehtaa. Miehen kanssa oli tarkoitus aloittaa uintiharrastus, mutta vartaloni oli muuttunut kesän uintireissuista niin, että pillahdin itkuun nähdessäni itseni peilistä. Ei tullut siitäkään siis mitään. Olen alkanut tekemään yhden lenkeistä koirani kanssa juosten. En tiedä kauanko motivaationi juoksemiseen kestää, koska juokseminen saa oloni huonoksi (kurkkuun sattuu kylmä ilma, kädet puutuvat, alavatsaan sattuu). Kotijumppaa en kehtaa mieheni nähden tehdä. Lisäksi samaa kipuiluongelmaa on niissäkin. Punnertaa en osaa, vatsalihakset sattuvat häntäluuhun kaikilla muilla alustoilla paitsi sängyssä ja kyykyt sattuvat polviin. Lisäksi ajatus jonkin saliharjoittelun suhteen inhottaa juuri sen kotona odottavan koiran takia. Kuinka kamalaa on palata salilta rättiväsyneenä, kun vastaanotossa on energinen heiluhäntä, jota pitäisi heti olla juoksuttamassa jonnekin?
Mistä saan siis motivaatiota? Tällä hetkellä ryven vain itsesäälissä, eikä homma etene minnekään. Miten voisin muuttaa syömisiäni? Millaista lisäliikuntaa voisin harrastaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minusta tuntuu, ettei ongelma ehkä ole niinkään motivaatiossasi vaan ruokavaliossasi. Kerrot syöväsi lähes pelkästään hiilihydraattia, joten ei ole ihme jos tulee äkkiä uudelleen nälkä ja makeanhimo. Eli koeta vähentää leipää, mysliä, muroja jne. ja lisää ruokavalioosi proteiinia (lihaa, kalaa, kanamunaa, rahkaa, raejuustoa, papuja, soijatuotteita...) ja hyvää rasvaa (kalaa, pähkinöitä, siemeniä, majoneesia, kasviöljyjä...)
Liikunnan pitäisi olla sellaista, mikä tuntuisi sinusta itsestäsi hyvältä. Jos juoksu tuntuu pahalta, niin älä juokse, vaan kävele. Miten olisi pyöräily? Uinti? Jokin joukkuepeli? Tanssi? Hiihto? Lajeja on valtava määrä, kokeile ja etsi rauhassa sopivaa.
En mä tuohon lähe. Kyllähän tuolla varmasti laihtuu. Niin laihtuu myös sillä, jos istuu perseellään ja syö pelkkää banaania. Mutta ei sillä voi loputtomiin elää.
Tiedän - kuluta se, mitä syöt. Mutta syöminen on vissiin liian hauskaa ja liikunta taas ei.
Kuinkahan lihavaksi sitä tarvii päästä, että se kuvajainen peilissä riittää pitämään intoa yllä enemmän kuin päivän? Maanantailaihduttajuus ei oikein oo tuottanu tulosta...