Eli, olen nyt alkanut tulla siihen tulokseen, että on aika erota. Miehelle koira on tärkeä, minä en pidä siitä lainkaan. Koira kusee sisälle, ulvoo minut ja pienen vauvamme hereille, on tajuttoman villi ja se karvanlähtö on jotain kamalaa. Myös tottelevaisuus on mitä on, koira kusee allensa jos sitä komentaa esim. pistämään maate. Pehmeä luonne, en keksi muuta. Mies väittää että olen elukalle liian julma. Lapsi ei voi olla sohvalla, saatika lattialla rauhassa ilman, että koira pomppii päälle tai tulee nuolemaan kasvoja tms.. Lelut tuhoaa silmänräpäyksessä. En ole koskaan koko koiraa halunnutkaan, ja mies on vain sitä mieltä, että hänellä on oikeus koiraan jos hän niin tahtoo. On koira ollut jo kerran lähdössä meiltä, mutta mies pyörsi puheensa, ja ilmoitti, etten minäkään saa lähteä. Nyt pinnani on lopullisesti palanut, en jaksa enää koiria. Eikö kuulostaisi reilulta, jos lähtisin, ja jättäisin miehen keskenään koiransa kanssa? Antaisin siis mahdollisuuden hankkia sellainen vaimo/tyttöystävä, joka niistä kuolaavista, karvaisista haisukasoista pitää? Ja noista aamuherätyksistä.. Koira siis aloittaa korviavihlovan ulvonnan miehen lähtiessä töihin, ja miehen mielestä on vain hyvä, että heräämme aikaisin?!? Wtf, vauva pitää nykyään nukuttaa omaan sänkyynsä, itkee hysteerisenä niin kuin aamuisinkin kun herää koiran ulinaan.. Nukkuu ehkä sen 6 tuntia yössä, onneksi nukkuu päivällä.. Mutta minähän en saa nukutuksi enää, kun ulinaan olen herännyt.. Rakentavia neuvoja, anyone? Niin, ja turha ehdottaa, että alkaisin touhuta koiran kanssa, ei kuulu mun toimenkuvaan. Koira on miehen harrastuskoira, ja ollaan ennen sen pakkohankintaa sovittu, että mun ei tartte pistää tikkua ristiin koko elukan suhteen, minä kun en sitä olisi edes halunnut.
Miehen koira saa minut hulluksi
Koiranvihaaja?
111209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos koira on tärkeämpi kuin oma lapsi, on parempi kun toinen väistää. Otappa nyt heti suunta, vaikka viikoksi mummolaan ja jätä äijä koirineen kotiin.Äläkä vastaa puheluihin.Soita viikon päästä, että tuletko lapsen kanssa takasin vai jatkaako koira. Jos koira on metsästyskoira, niin aika huonolla pidolla se on. Tuossa kärsii myös se eläin, ei yksin sinä ja vauva, mies ei vaan osaa valita ja hyväksyä tilannetta.
Jos tuli mieleen, etten tiedä koirista mitään, minulla on kaksi paimenkoira ja metsästyskoira , niin ja lapsiakin 6 ja kaikilla on ollut oma rauha ja tila.
Jos asutte omakoti tai rivitalossa niin koira ulos ja jos kerrostalossa niin koira parvekkeelle. Juuri tämän takia en koskaan ota koiraa koska herättelee milloin mihinkään aikaan ja onneksi meidän kissat odottaa kunnes ihmiset herää. Kun aikanaan kissoita aika jättää niin en koskaan ota mitään kotieläimiä koska ne rajoittaa elämää ja aina jun reissuun lahtee niin mihin eläimet hoitoon ja nyt kun lapsikin kohta täysi-ikäinen niin en halua mitään huolehdittavaa enää koskaan ja onnkesi puolisokin samaa miesltä että silleen. Seuraavan kerran kun koira herättää niin annat sille selkässaunan niin oppii ettei herätetä ketään.
Te kumpikin aikuinen olette rääkkääjiä, mies koiransa ja sinä lapsesi. Mies jättää koiransa "itkemään" kotiinsa jossa hyvin tieää että koiraa ei hyväksytä.
Sinä olet valinnut tuoda lapsesi "kotiin" jossa ei ole hyä olla, jossa koira kävelee lapsesi päällä ja tuhoaa hänen kasvukalustoaan (leluja).
Kuinka maailmassa sinä olet seonnut noin paljon että olet saattanut lapsesi tuollaiseen "kotiin"!?
Tajuatko että sinä olet harkiten hankkinut itsellesi 18 vuoden velvollisuuden lastasi kohtaan. Siihen sisältyy joukko erilaisia valintoja. Tuo jo tekemäsi valinta on ollut todella huono, kuten olet saanut huomata.
Miten olisi jos keskittäytyisit miesten ja koirien sijasta täysin lapseesi? Käytä kaikki energiasi hänen kouluttamiseen, opettamiseen ja hyvinvointiin. Jos todella teet sen oikein, sinulla ei pitäisi jäädä edes aikaa laukata miesten perässä!!!!!!!!
Tiedän kyllä, että valinta on ollut huono, mutta koiran käytös oli aluksi ihan erilaista. Minä huolehdin sen lenkityksistä yms., mutta enää en voi, en uskalla riskeerata vauvaa vaunuissa (koira on huonosti hihnassa käyttäytyvä) ja mies sitä ei lenkitä. Käy vain muutaman kerran ulkona pihallamme tarpeillaan.. Mies on siis sitä mieltä, ettei muuta liikuntaa tarvitse.
En ole saanut nukutuksi aamuisin enää lainkaan, vauva onneksi nukkuu ulinaherätyksen jälkeenkin. Hirveän hysteerisen itkun jälkeen, tosin.. Olen nyt hakenut vuokra-asuntoa, olen miehelle sanonut etten jaksa enää koiran käytöstä. Mies on kuitenkin edelleen sitä mieltä, että on vain hyvä, että heräämme aikaisin. Ja että minun vain pitäisi hyväksyä koiran käytös. Taidan muuttaa pois heti kun mahdollista, nues ei tosin tiedä muuttoaikeistani mitään, vaikka näkee varmasti, että olen väsynyt tähän tilanteeseen.
Taidan siis tehdä, kuten oppeliini1 tuossa ehdotti, eli jätän miehet ja koirat ja keskityn vain lapseeni. Sattumaan tämä tulee, avioliittoa takana kolmatta vuotta ja yhteiseloa seitsemättä.. Mutta minulle lapseni hyvinvointi on kaikkein tärkeintä.
No mitä tähän nyt sitten pitäisi muka sanoa?
Normaali ihminen miettisi ensin mikä aiheuttaa koiran häiriökäyttäytymisen ja miten siihen voi puuttua. Jos ei itse osaa hakee apua.
Mutta kaippa tuo syy erota siinä missä mikä tahansa muukin. Aikamoisilta paksupäiltä vaikutatte molemmat, joten ero lisäisi lapsen selviytymismahdollisuuksia 50%.
Miehesihän tuossa on se koiranvihaaja: ottaa koiran ja jättää hoitamatta! Ei nyt käy ilmi, minkä kokoinen ja rotuinen koira on kyseessä, mutta KAIKKI koirat tarvitsevat säännöllistä ja kunnollista lenkitystä. Ei mikään ihme, että koiran käytös on mitä on.
Joo, lähde lapsen kanssa mummolaan viikoksi, ja sinuna soittaisin sillä välin myös eläinsuojeluviranomaisille.
Samoilla linjoilla edellisen kanssa. Kouluttamaton koira,joka ei saa edes liikuntaa riittävästi-ei mikään ihme,ettei jätä lasta ja leluja rauhaan. Älä suotta koiraa syytä,mun mielestä vika löytyy yksin miehestäsi.
No nyt alkaa selvitä. Teillä ilmeisesti on vielä suht nuori koira... Että kotirauha sailyy, teepä päivittäin niin, että jätä mies vauvan kanssa ja lähde itse lenkille, mutta ota se koira mukaasi. Se yksinkertaisesti ei saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Ja jos suinkin ehdit, teetä sillä jotain missä se saa käyttää päätään. Koira rauhoittuu nopeammin älytehtävillä kuin lenkityksellä.
Ja jos koira rauhoittuu noin, miehesikin on pakko uskoa, että se tarvitsee muutakin kuin ulkona käyttämisen silloin tällöin. Sitä paitsi mitä pissimiseen sisälle tulee, se voi johtua turhautumisesta, tai sitten sillä on pissitulehdus. Nyt ulos sen koiran kanssa. Koiran huono käytös on 99 % hihnan ihmisen puoli päässä!!
Mies on ottanut koiran harrastuskoirakseen, ei ap. Miehen tulee koiraa ulkoiluttaa ja järjestää rakin aivoille tehtävää. Ei ap:n sitä tarvitse ulkoiluttaa. Naurettava vaatimus.
Jos olisin ap, joko jättäisin miehen, vauvan ja koiran kotiin. Siinäpähän mies näkisi, mitä koira oikeasti puuhaa. Tai sitten ottaisin vauvan ja jättäisin miehen koiran kanssa selviämään ihan itsekseen. Itseni tuntien valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Koiraihmiset eivät taida oikeasti tajuta, ettei kaikki elukoista tykkää eikä halua niistä huolehtia. Kohtuutonta vaatia aloittajaa huolehtimaan vauvan lisäksi kusevasta, kuolaavasta ja haisevasta koirasta. Tiedä milloin käy vauvan kimppuun.
Minulle on sama, vaikka sinä menisit ja hoitaisit koiran tarpeet. :D Nimittäin koira on tuollainen juuri sen takia, että kukaan ei sitä lenkitä tai järjestä sille tekemistä. Ehkä tuossa taloudessa olisi viisainta pistää ukko pihalle, sillä sieltähän alunperin nuo vaikeudet johtuvat, laiskasta ukosta, joka ei hoida koiraansa..
Koira ei ymmärrä teidän riitoja...tietenkin kora tarvitsee päivittäiset lenkit...jos sitä ei lenkitetä...sehän on tosi huonoa hoitoa...sehän on vain hyvän merkki, että miehesi on eläinrakas...olisiko se parempi, että kävisi vieraissa tai olisi joku sadisti...mä en ymmärrä, että miten helvetissä jotkut ihmiset voi olla mustasukkaisia aikuisena avo/aviopuolison hellyydestä eläimiä tai omia lapsiaan kohtaan...? näinhän kävi siinä hirveässä kohtalossa, jonka se pieni Erika tyttö kohtasi...
Eläin ja lapsi tarvitsee hoitoa ja huolenpitoa...sen jälkeen tulee vasta uudet parisuhteet...kyllä te aikuiset löydätte sitä lempimisaikaa...ei se ole pois näiltä, jotka olitte teitä ennen...perkele...opetelkaa olemaan aikuisia ja opetelkaa ihmistyyttä!