Täällä kirjoittelee 13-vuotias tyttö, joka menetti veljensä pari päivää sitten...
Mulla oli kaks tuntii matikkaa koska viime perjantaina ei ollu matikkaa.
No, kumminkin mä sain niiden matikantuntien välisellä välitunnilla viestin mis
äiti kerto et mun veli on joutunu auto-onnettomuuteen ja et se olis matkalla sairaalaan...
Mun sydän jätti yhen lyönnin lyömättä, kun mä luin sen Auto-onnettomuus sanan,
mä en uskonu sitä, vaan luin sen viestin kymmenii kertoja, kunnes
mä tajusin et totta se oli... kello soi ja kaikki ryntäs sisään mut mä vaan seisoin siinä ja olin täydellisesti Shokissa. Mä heräsin takaisin todellisuuteen ja mä rupesin itkemään ihan täysillä. Lopetin itkemisen ja päätin että mun pitää äkkiä mennä sairaalaan.
Ryntäsin ihan täysillä luokkaan, opettaja oli ihan hölmistyny
ja mun luokka kaverit meinas ensin kysyy et mis mä olin ollut, mut sit kun
ne huomas mun levinneet ripsarit ja meikit kaikki hiljeni.
Tungin siinä tavaroita reppuuni ja lähin luokasta. Opettaja juoksi perään
ja kysy et mikä mulla on hätänäja minne mä olin menossa.
Mä vaan sanoi itkuisesti et mun veli on sairaalassa. Se meni hiljaseks ja jäi käytävälle seisomaan.
Mä juoksin sairaalaan ja sit ku mä olin päässyt sinne, mä yritin löytää
mun veljeni. Sitten ku mä vihdoin löysin sen luo, se oli jo kuollut.
Siitä pääsi jälleen itku... uskomatonta, henkilö
jonka kanssa mä olin leikkiny lapsena useita kertoja, oli opettanut minut ampumaan ilmakiväärilla,
opettanut veistämään, opettanut kalastamaan, antanut mulle ensimmäisen
energia juoma hörpyn oli poissa... siinä mä olin, istuin lattialla ja pidin mun
veljeni naarmuisesta kädestä kiinni, pidin kiinni kädestä joka oli useammat
kerrat solminut perhot mun vapani siimaan, makasi siinä kuolleena.
Huomenna mun veljelläni on hautajaiset...
mä en halua mennä sinne, mä en halua olla todistamassa tapahtumaa, jossa mun rakas veli haudataan!
Mun isäpuoli, luulee et se vois lohduttaa mua jotenkin... Se luulee et mä
piristyisin sanoista, jotka tulee mieheltä, joka luulee voivansa korvata mun oikeen isän... nyt se luulee myös korvata mun veljen.
tekis mieli ruveta riehumaan.. tekis mieli lyödä tää tietokone paskaks ja hajoittaa tavaroita... tekis mieli itkeä itseni kuiviin...
tää ei ollut sitten mikään trollaus...
Mulla oli kaks tuntii matikkaa koska viime perjantaina ei ollu matikkaa.
No, kumminkin mä sain niiden matikantuntien välisellä välitunnilla viestin mis
äiti kerto et mun veli on joutunu auto-onnettomuuteen ja et se olis matkalla sairaalaan...
Mun sydän jätti yhen lyönnin lyömättä, kun mä luin sen Auto-onnettomuus sanan,
mä en uskonu sitä, vaan luin sen viestin kymmenii kertoja, kunnes
mä tajusin et totta se oli... kello soi ja kaikki ryntäs sisään mut mä vaan seisoin siinä ja olin täydellisesti Shokissa. Mä heräsin takaisin todellisuuteen ja mä rupesin itkemään ihan täysillä. Lopetin itkemisen ja päätin että mun pitää äkkiä mennä sairaalaan.
Ryntäsin ihan täysillä luokkaan, opettaja oli ihan hölmistyny
ja mun luokka kaverit meinas ensin kysyy et mis mä olin ollut, mut sit kun
ne huomas mun levinneet ripsarit ja meikit kaikki hiljeni.
Tungin siinä tavaroita reppuuni ja lähin luokasta. Opettaja juoksi perään
ja kysy et mikä mulla on hätänäja minne mä olin menossa.
Mä vaan sanoi itkuisesti et mun veli on sairaalassa. Se meni hiljaseks ja jäi käytävälle seisomaan.
Mä juoksin sairaalaan ja sit ku mä olin päässyt sinne, mä yritin löytää
mun veljeni. Sitten ku mä vihdoin löysin sen luo, se oli jo kuollut.
Siitä pääsi jälleen itku... uskomatonta, henkilö
jonka kanssa mä olin leikkiny lapsena useita kertoja, oli opettanut minut ampumaan ilmakiväärilla,
opettanut veistämään, opettanut kalastamaan, antanut mulle ensimmäisen
energia juoma hörpyn oli poissa... siinä mä olin, istuin lattialla ja pidin mun
veljeni naarmuisesta kädestä kiinni, pidin kiinni kädestä joka oli useammat
kerrat solminut perhot mun vapani siimaan, makasi siinä kuolleena.
Huomenna mun veljelläni on hautajaiset...
mä en halua mennä sinne, mä en halua olla todistamassa tapahtumaa, jossa mun rakas veli haudataan!
Mun isäpuoli, luulee et se vois lohduttaa mua jotenkin... Se luulee et mä
piristyisin sanoista, jotka tulee mieheltä, joka luulee voivansa korvata mun oikeen isän... nyt se luulee myös korvata mun veljen.
tekis mieli ruveta riehumaan.. tekis mieli lyödä tää tietokone paskaks ja hajoittaa tavaroita... tekis mieli itkeä itseni kuiviin...
tää ei ollut sitten mikään trollaus...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Sori, tohon yhteen kohtaan korjaus:
Nyt se luulee et se vois korvata myös mun veljeni*
LEPÄÄ RAUHASSA
Otan sydämestäni osaa veljesi kuoleman johdosta
Olen hyvin pahoillani perheestäsi :(
Voimia sinullekkin
jättiläismäiset osanotot ja halit..
Kiitos sanoistasi, ne lohduttivat minua kummasti
Kiitos kaikille vastaajille
Osanottoni! Itse menetin siskoni vuosi sitten tapaturmassa, eikä siitä ihan heti nousta jaloilleen..
ao. linkistä löytyy omia kokemuksia laajemmin surustani, jos tykkäät lukea. Ja jos tahdot laittaa mulle sähköpostia, niin jätä säpöosoite kommentteihin, niin otan yhteyttä - kommenttejahan ei julkaista, jos en niitä hyväksy, joten muut ei osoitettasi tule näkemään.
http://taikuuksia.blogspot.fi/search/label/Suru