Yksi vakioaiheita näyttää olevan, pitäisikö kohdata kasvokkain mahdollisimman pikaisesti vai tutustua ensin pitkään kirjoitellen?
Heitänpä vähän omaa näkemystä, näin miehenä, joka ei ole kovin pitkiä jaksoja aikuiselämästään joutunut sinkkuna olemaan mutta ei myöskään ole mikään sellainen adonis, jonka baariintulo saa välittömästi läsnäolevat naiset kiimaisiksi.
Eli: varsinaista parisuhdetta ajatellen on mielestäni ihan hyvä asia ottaa iisisti ja tutustua toisen ajatuksiin kirjoitellen. Mutta kääntöpuolena: pettymys voi olla kova, jos kovasti muodostaa toisesta fyysistä mielikuvaa omissa haaveissaan...
Eli ne kuvat kannattaa kyllä puolin ja toisin vaihtaa aika alkuvaiheessa, vaikkei heti profiilissa olisikaan. Itse olen vähän kahtalaisella mielellä siitäkin: toisaalta, onhan se aika pinnallista, jos muuten mielenkiintoinen ihminen putoaa pois vain siksi, ettei ulkonäkö ole täydellinen. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei itselläni mitään ulkonäkövaatimuksia ole. Voi tosin olla, että meikäläiselle "turn-offit" on vähän erilaiset kuin enemmistölle. Jonkinmoinen ylipaino ei esimerkiksi haittaa lainkaan eikä piittaamattomuus pukeutumisesta tai se, ettei ole pariin vuoteen käynyt kampaajalla tai juuri meikkaa. Mutta jostain syystä kasvojen alueen luomet ja vastaavat ovat aika paha rasti. Samoin kainalokarvat.
Heitänpä vähän omaa näkemystä, näin miehenä, joka ei ole kovin pitkiä jaksoja aikuiselämästään joutunut sinkkuna olemaan mutta ei myöskään ole mikään sellainen adonis, jonka baariintulo saa välittömästi läsnäolevat naiset kiimaisiksi.
Eli: varsinaista parisuhdetta ajatellen on mielestäni ihan hyvä asia ottaa iisisti ja tutustua toisen ajatuksiin kirjoitellen. Mutta kääntöpuolena: pettymys voi olla kova, jos kovasti muodostaa toisesta fyysistä mielikuvaa omissa haaveissaan...
Eli ne kuvat kannattaa kyllä puolin ja toisin vaihtaa aika alkuvaiheessa, vaikkei heti profiilissa olisikaan. Itse olen vähän kahtalaisella mielellä siitäkin: toisaalta, onhan se aika pinnallista, jos muuten mielenkiintoinen ihminen putoaa pois vain siksi, ettei ulkonäkö ole täydellinen. Mutta valehtelisin, jos väittäisin, ettei itselläni mitään ulkonäkövaatimuksia ole. Voi tosin olla, että meikäläiselle "turn-offit" on vähän erilaiset kuin enemmistölle. Jonkinmoinen ylipaino ei esimerkiksi haittaa lainkaan eikä piittaamattomuus pukeutumisesta tai se, ettei ole pariin vuoteen käynyt kampaajalla tai juuri meikkaa. Mutta jostain syystä kasvojen alueen luomet ja vastaavat ovat aika paha rasti. Samoin kainalokarvat.
Vastaukset 82
Vanhimmat
Mahdollisimman nopeasti ensitapaaminen, ja jos miellyttää, niin viikon tai parin kuluttua intiimipuuhiin.
Syyt:
- Vain livekontakstissa voi huomioida kaiken tarpeellisen (ulkonäkö, fyysinen vetovoima, sujuuko vuorovaikutus..)
- Seksuaalinen yhteensopivuus on suhteen yksi tärkein juttu (monta suhdetta kariutunut sopimattomuuden takia..).
Nettideitit ovat kylläkin omalta kohdaltani taakse jäänyttä elämää, livenä suoraan on paljon laadukkaampaa vastakappaletta tarjolla.
Komppaan täysin, mitä nopeammin sen parempi. Toki ensin täytyy sen verran keskustella että tietää edes perusasiat vastapuolesta. Tuo aika on suhteellista sikäli että jotkut pistää monta viestiä päivässä, jotkut yhden viikossa. Että suhteutettuna, tutustu ensin hieman viestien mutta kuitenkin, livet heti jos tuntuu että on semmosta ilmassa mitä hakee oikeasti.
Samoin itsellä nettideitit taakse jäänyttä, phuh luojan kiitos, uuden ihmisen kanssa kaikki on aina uutta ja kyllä se on aika stressaavaa opetella aina uusi ihminen. Etenkin kun on tosissaan..
Jos haluaisin tavat livenä miksi ylipäätään hakisin sitä netissä?
Minulle netin idea on siinä, että "näen" miehen todellisen luonteen ja sen kuinka paljon hän on valmis näkemään vaivaa jos tapani ajatella, ilmaista itseäni ja persoonallisuus häntä kiinnostaa. Jos nämä ei ole riittäviä, mies ei näe vaivaa.
Itse ole ainakin kyllästynyt niihin miehiin jotka pyytävät treffeille pelkästään ulkonäön takia. Kyllähän sen näkee kun mies osoittaa mielenkiintoa, mutta koskaan ei voi tietää onko mies kiinnostunut oikeasti minusta vai oliko kyseessä pelkästään ulkoiset tekijät.
Haen siis sitä neulaa heinäsuovasta, miestä jolle minun persoona on tärkeämpi kuin ulkonäkö. Aika iso porukka miehistä kun tuntuu ajattelevan, ettei ulkonäöltä ok naisella voi olla aivoja tai ajatuksia. Myönnän, että myös minulle miehen ulkoisella olemuksella on väliä. Mutta se on enemmän miehen tapaan pukeutua ja yleisilme, jonka pitää olla siisti ja asiallinen. Todellisuudessa miehen luonne, arvot ja älykkyys on tekijöitä joita joko on tai ei.
Harvoin lähden edes ulos, koska näitä seuraansa tyrkyttäviä miehiä on tuskaksi asti. Useimmat ovat varattuja, jotka leikkivät vapaata tai isku yritykset on 15 v pojan naskalin tasolla. Nykyisin käytän säännöllisesti sormuksia pelkästään sen vuoksi, että saisin olla rauhassa. Mutta ei- miehet ovat härskejä ja todella törkeitä – ehdotuksia tulee jopa sormuksia kantavalle. Joten nykyisin en juuri koskaan lähde ulos. Miestä ei häiritse edes bimbon esittäminen, vaikka miestä kohtelee törkeästi tai kylmästi jos ulkonäkö on kohdalla. Siis oikeasti, mies jota ei häiritse naisen kanamaisuus – siis yäk. Kertoo, ettei mies ainakaan aivoilla kykene ajattelemaan.
Itse uskon, että suhde, joka perustuu ulkoiseen viehtymykseen on huono suhde, eikä sillä pitkän päälle ole mitään tulevaisuutta. Välillä tulee tuska, etsinkö miestä jota ei ole tai ei ainakaan vapaana. Olen ennemmin yksin jos en haaveiden miestä löydä.
Mies, jolle minun ulkoinen olemus on ykkönen ja motivaatio tutustua ei vain kelpaa. En kaipaa itsetunnon pökitystä ulkoisessa puolessa, mutta haluan tuntea miehen arvostavan minua ihmisenä. Tämä on miehille täysin käsittämätöntä. Nainen jonka ulkoinen habitus on aina ollut ihan ok, kokee sen ulkonäön kehun lähinnä vain heikkotasoisena ja ällöttävänä paskan jauhantana. Hei haloo omistan peilin ja osaa arvioida ulkonäön ihan itse, siihen ei miestä tarvita.
Live elämässä mies kertoo ensinnä ne jutut joiden kuvittelee olevan naiselle ne ratkaisevat tekijät millä nainen on helposti ja vaivattomasti iskettävissä – miksi ei myös netissä. Harvoin mies jaksaa kirjoitella viikkokaupalla ilman kuvaa tai tapaamista, jolle naisen kirjoituksissa ole jotain mikä kolahtaa. Siksi en koskaan anna kuvaa tai suostu nopeaan tapaamiseen.
Jokainen ajattelee kuitenkin omalla tyylillään. Itse olen varma, saan karsittua tällä tavalla ne pinnalliset miehet pois, jotka eivät kuitenkaan kelpaisi sitten pitkässä juoksussa.
Seksillä ei tämän kanssa ole mitään tekemistä, sillä naisena jos seksiä kaipaa menee siihen vain pieni hetki baanalla ja sitä olisi mistä valita. Tai jos haluaisi pinnallisen miehen kait sen vaivattomasti löytäisi sitten live elämästä – ei todellakaan vaadi naiselta edes panostusta. Riittää kun sanoo kyllä treffeille. Suhteen saisi enemmän kun helposti, jos laadulla ei ole väliä.
Sattumoisin, jos hakee aitoa ihmissuhdetta, missä arvoilla ja tavalla elää on jotain yhteistä, myös naisen on nähtävä vaivaa ja jaksamista seuloa miehiä. Naisena pääsisin paljon helpommalla, jos haluaisin käyttää ulkoisia apuja miehen koukkuun saamiseen. Siihen ei tarvita edes pientä yritystä.
Varatuissa näkee joskus helmiä ja myös omaa helmeä katsele. Jos ei vastaa tule, ei tule. Sitten olen yksin. Pinnallista ja ulkonäkökeskeistä miestä en vain huoli.
Netissä näkyy olevan paljon miehiä joille netti on pelkästään helppo ja vaivaton tapa iskeä nainen ilman vaivaa tai pienintäkään panostusta. Mutta miksi netissä olisi yhtään enempää niitä fiksuja kun elävässäkään elämässä? Onneksi minulle riittäisi se yksi. Vielä toistaiseksi en siitä ajatuksesta ole luopunut. Etenkin kun on tosissaan.
Hieno kirjoitus, kiitos, onhan täällä palstalla samankaltaisesti ajattelevia naisia kuin mitä itse olen miehenä. Tässäkin ketjussa jo nuo muut ja monessa aiemmassa kun ovat palstan rutinoituneet jo ehtineet neuvoa "nopea tapaaminen" ja se tuntuu olevan heidän mielestään se juttu jolla mennän maaliin. Minusta parempi juuri noin että haluan löytää helmen ja ihan ok on nähdä hieman vaivaakin sen eteen eikä se nyt niin mahdottoman rasittavaa ole vähän kirjoitella ensin. Kyllä se live-tapaaminen sieltä aikanaan sitten järjestyy eikä haittaa välimatkakaan sitten siinä tapauksessa, jos ei sitten toimikaan niin so what, homma tulee päätökseensä ja kumpikin voi jatkaa etsintää tahoillaan mutta tietää kuitenkin tutustuneensa ihmiseen eikä kuoreen niin kuin käy siinä tapauksessa että heti törmää lyhkäisille treffeille ja puhelee siellä säästä jonkun ihan tuntemattoman kanssa.
Marko?
Kiitos,
Sinulla on pakko olla itsetunto kohdillaan kun osaat ajatella mitä kirjoitin.
ei osunut :)
Itsetunto on hyvä koettaa pitää sopivissa rajoissa, kun ei liikaa eikä liian vähän kuvittele itsestään niin säilyy luonne miellyttävänä :-)
"Myönnän, että myös minulle miehen ulkoisella olemuksella on väliä. Mutta se on enemmän miehen tapaan pukeutua ja yleisilme, jonka pitää olla siisti ja asiallinen. Todellisuudessa miehen luonne, arvot ja älykkyys on tekijöitä joita joko on tai ei. "
Niin, sinne liveen mennään tutkimaan juuri noita asioita, puhutaan "kemioiden" kohtaamisesta. Vain livessä tiedät miltä toinen ihminen oikeasti näyttää, vaikuttaa ja tuntuu.
Pitkien kirjottelujen haittapuoli on se että ihminen rakentaa omassa päässään illuusion joka ei kuitenkaan vastaa sitä mitä se toinen on todellisuudessa.
Tottakai on hyvä ensin selvittää kohtaako arvot ja mieltymykset ylipäänsä, sen verran täytyy toki ajatuksia vaihtaa ja suodattaa ettei suinpäin ryntäile tapaamiseen jos joku vaan on viitsinyt vähän jotain kivaa kirjoitella, tietysti ensin täytyy kirjoittamalla ruotia sielujen syvyyksiä ja siltä pohjalta päättää lähteekö liveen. Mutta siihen riittää ihan viikkokin, ei tarvitse viikkotolkulla skriivata. Joskus riittää pari päivääkin jos yhteydenpito on hyvin aktiivista.
Toisen ominaistuoksua (tai hajua lol) ja kehonkieltä et voi tulkita muualla kuin livessä, nekin voi olla yllättävän tärkeitä asioita. Sen sijaan pitkien turinoimistuokioiden aikana ehtii liaaksi tosiaankin rakentaa päässään mielikuvaa toisesta mutta 99% se on väärä kuva josta seuraa jonkin asteinen pettymys.
Tuo on hyvä käytäntö ettei anna omaa kuvaansa jos haluaa varmistua kiinnostaako oma persoona, suosikaa sitä. Kunhan pistätte niihin ominaisuuksiin todelliset tiedot, valehteleminen on kaikkien ajan haaskausta ja ilon pilaamista.
Jokainen toki toimii omalla tavallaan, yhtä oikeaa ratkaisua ei ole, ratkaisuja on useampia.
Saisinko nuuhkaista neidin kainaloa jotta nähdään voidaanko tässä asiassa edetä :D
Illuusion luominen mieleen on toki jonkinasteinen ongelma mutta pitää koettaa rajoittaa liiallista intoutumista, toisaalta kun saattaa siinä käydä toisinkinpäin että seuraa positiivinen yllätys ehkä molemmille. Minä ainakaan en anna mielelle lupaa "intoilla" liikaa niin pysyy jalat maassa.
"Tuo on hyvä käytäntö ettei anna omaa kuvaansa"
Minusta jonkinlainen valokuvanvaihto on kuitenkin hyvä jossain vaiheessa ennen tapaamista niin tietää suunnilleen mitä odottaa mutta ei sillä kuvan saamisella mikään mahdoton hoppu ole.
"Jokainen toki toimii omalla tavallaan, yhtä oikeaa ratkaisua ei ole, ratkaisuja on useampia. "
No näinpä juuri.
"Minä ainakaan en anna mielelle lupaa "intoilla" liikaa niin pysyy jalat maassa"
Jep mutta omasta kokemuksesta tiedän että tuo on vaikeaa, useimmat eivät siihen pysty. Itsekin olen liveen lähtiessä viimeistään pyrkinyt nollaamaan kaikki odotukset ja kuvitelmat päästäni että lähtisin ikäänkuin "puhtaalta pöydältä". Yritän olla ajattelematta muuta kuin että lähden vieraan ihmisen kanssa kahville tai mitkä treffit onkaan kyseessä (joskus on tehty baariinkin tietysti tapaaminen) enkä odota mitään erityistä (tulevaisuutta).
Joidenkin kuvan olen saanut etukäteen mutta olen tehnyt myös täysin kuvattomien kanssa livet silloin kun ihminen tuntuu spesiaalilta, sen arvoiselta että kannattaa lähteä katsomaan ilman fotoakin.
Hyvin mukavia naisia on ollutkin eikä kukaan ole mitään oksennusrefleksiä koskaan aiheuttanut, ainakaan eka tapaamisella :P
Ne pilvilinnat kannattaa jättää kotiin kun lähtee treffeille,vaikka taustalla toki on "entäs jos" -ajatus yhteisestä tulevaisuudesta kannattanee tapaamiseen suhtautua ikäänkuin menisi katsomaan vain että millainen on se ihminen kirjoitusten taustalla ja hyväksyy sen että ehkä onkin jollekin toiselle sopivampi. Ei pidä siis ajatella tällainen vaan nimenomaan millainen.
Joskus tai aika useinkin ihmiset ovat mukavampia kuin voisi kuvitella tai etukäteen odottaa, siksipä ei haittaa vaikka ihan aina ei näin olisikaan, voittoprosentti kuitenkin ihan kohtuullinen.
Tietysti kaunis ajatus tutustua toisen luonteeseen kirjoittamalla, ja itsekin teen niin muutaman viestin verran. Mutta jos ei niiden muutaman viestin jälkeen tapaamista järjesty, niin tuskinpa sitä seuraa ollenkaan.
Harvalla on aikaa ja intoa kirjoittaa viikkokausia vain kirjoittamisen vuoksi, kun jo kokemuksesta tietää, että todennäköisesti siitä ei seuraa treffejä. Ja suurimmassa osassa treffejä käy ilmi, että toinen ei ole sopiva ihminen, vaikka kirjoittelu olisi sujunut hyvinkin. Pettymys on sitä suurwmpi, mitä kauemmin kirjoiteltu.
”Niin, sinne liveen mennään tutkimaan juuri noita asioita, puhutaan "kemioiden" kohtaamisesta. Vain livessä tiedät miltä toinen ihminen oikeasti näyttää, vaikuttaa ja tuntuu.”
Koska, minulle on miehen aivot tärkeämpiä kuin se kemia niin toimin omalla tavalla.
Mies, joka ei kosketa ensinnä ajatuksen tasolla, ei todellakaan jaksa herättää kiinnostusta.
Haen elämän kumppania, jota jaksan katsoa kun vuodet vierii ja molemmat vanhenee.
Kumppania, jonka seurassa aidosti viihdyn ja joka viihtyy minun seurassa.
Seksiä (vaikka olisi päivittäin) on vain 1% kaikesta vapaa-ajasta ja jos se loppu on sellaista, ettei viehtymys ole molemminpuolista niin käy kuten useimmilla pareilla. Ollaan tottumuksesta ja haaveillaan ajasta jolloin pääsee viettämään ns. laatuaikaa = ilman sitä kumppania.
Osa ihmisistä hakee suhdetta ja kun sellainen on kaipaa aikaa milloin sai olla vapaa. Jos haluaa olla vapaa, miksi vaivautua edes suhteeseen? Pelkän helpon seksin vuoksi ? Siihen ei todellakaan parisuhdetta tarvita.
Kenelle riittää päivä tai viikko, aikarajaa en voi asettaa. Se tulee, kun ja jos on tullakseen tai sitten ei. Huomautan kahden kauppa tarkoittaa, ettei siihen riitä yksipuolinen näkemys. Ehkä näkemyksemme eroaa siinä, etten luo mielikuvaa ulkonäöstä. Työni puolesta tiedän, miten ulkoista on todella vaivaton muuttaa pelkällä asuvalinnalla ym. Stailaamalla 99 % ihmisistä saadaan näyttämään normaalista paremmalta korostamalla hänen parhaita piirteitä ja häivyttämällä huonoja.
Elämää riittävästi takana, tavannut monta kaunista ja komeaa, jotka saattavat olla hyvinkin pinnallisia – kuten valtaosa ns normaaleistakin. Niitä, joilla rahaa on, jotka kuvittelevat, että älykkäälle ihmiselle riittää musta visa kiinnostuksen herättämiseen. Rahapussin paksuus tai ulkonäkö ei korreloi ihmisen älyä tai edes arvoja tai tapaa suhtautua parisuhteeseen. Kaikissa ulkonäkö luokissa, sosiaalisessa taustassa, ammattiryhmissä, varakkuudessa löytyy sekä helmiä että pinnallista pinta porukkaa.
Sisintä, älyä ja arvoja ei sitten olekaan helppo muuttaa, valtaosa ihmisistä tyytyy kuitenkin siihen hyvin pinnalliseen.
Jos haluan rahaa, kykenen sitä tekemään itsekin. Tähän ei miestä tarvita.
Jos haluan seksiä, sitä on enemmän kuin helppo saada tai itse hoitaa. Tähänkään ei tarvitse miestä etsiä tai vaivautua käyttämään muuta aikaansa.
Perustaakseen perheen, siihenkään ei nykyisin tarvita miehestä kuin tippa. Markkinoilla vapaasti saatavissa tai lääkärin pienoisella avulla. Tik Tak….
Jos haluan parisuhteen, jotta olisi joku. Mitä hyötyä ottaa ihminen jonka kanssa ei oikeasti viihdy tai joka ei viihdy sinun kanssasi? On paljon parempi olla yksin kun keskinkertaisessa suhteessa.
Vuosien kuluessa kun rima nousee ja kriteerit tiukkenee, sillä entistä selvemmin osaa tietää mitä haluan suhteelta ja mitä miehessä arvostan. Yksinäisyys ei ole minulle mikään kammottava peikko, mutta totta kait minäkin toivoisin haaveeni miehen elämääni saapuvan. Saapuuko vai ei – sitä en tiedä, mutta ympärille katselen.
Vaikka toinen ei mieltyisikään ulkonäköön ei siitä pitäisi olla mitään vahinkoa. Ensimmäinen tapaaminen mahdollistaa kuitenkin sen, että pääsee viettämään hetken ihmisen kanssa, jonka arvot ja ajatukset ovat mielenkiintoisia. Vaikka ei löytäisi sitä oikeaa kumppania parisuhteeseen saattaa löytää aidon ihmisen, jopa ystäväksi asti. Minun näkemyksen mukaan ei huono kauppa kuitenkaan.
Näitä aitoja ihmisiä on aina ilo saada elämään – edes siksi pieneksi hetkeksi.
Jokainen toki toimii omalla tavallaan, yhtä oikeaa ratkaisua ei ole, ratkaisuja on useampia. Tämä on sellainen johon auliisti yhdyn.
Hitto kun olet fiksu nainen, sinulle tosiaan ei ole minkäänlainen ongelma se että löytääkö miehen vaan se että löytääkö tasoisensa miehen, siinä onkin iso pähkinä purtavaksi mutta toivon että saapuu se mies vielä jonain päivänä elämääsi, ansaitset kyllä sen. Tästähän tuli melkein kuin joku vieraskirjahehkutus joita en harrasta mutta olkoon sitten niin :p
Luu jää valitsijan käteen.
Täydellisesti oivallettu.
Kyse on varmaan siitä, että ikää on riittävästi aikuisen naisen verran (45). Kerran siipeni polttaneena ja vahingosta oppineena. Tasapainossa itseni kanssa ja itsekkäänä ihmisenä täysin tietoisesti katselemassa miestä, joka täyttäisi sieluni tyhjän paikan ja jonka sydämeen minä voisin sopia.
Kiitos kannustuksesta, toivon sinulle sitä samaa. Nuoreksi mieheksi harvinaisen fiksu minun makuuni. Olen muutaman kerran kirjoituksia katsellut tai ainakin samalla nimimerkillä
"Tasapainossa itseni kanssa ja itsekkäänä ihmisenä täysin tietoisesti katselemassa miestä, joka täyttäisi sieluni tyhjän paikan ja jonka sydämeen minä voisin sopia"
Näillä on hyvä mennä, veikkaan että suuri osa miehistä helposti saattaa hieman pelästyä fiksuuttasi, samalle tasolle kun taitaa olla aika vaikea päästä ja sitten vielä pitäisi pysyäkin siellä, no kyllä lienee sellainenkin mies jossain on.
"Nuoreksi mieheksi harvinaisen fiksu minun makuuni. Olen muutaman kerran kirjoituksia katsellut tai ainakin samalla nimimerkillä"
Ei ihan nuori mutta enpä olekaan tainnut minnekään ikääni paljastaa täällä palstalla, jolkooon salaisuus ainakin vielä toistaiseksi. Syyllinen taidan olla, kaikki eivät kaikesta tunnu oikein tykkäävän mitä kirjoitan mutta täällähän tärkeintä onkin että keskustelu pysyy yllä.
Osui ja upposi.
Yksinolon keino käyttää aikaa on myös herättää keskustelua. Kaikkia ei voi miellyttää.
Eikä oikein tarkoitus olekaan, ainakaan minulla.
Kieroutunut huumorintajuni saa usein laskemaan omaa mustaa huumoriani jopa itsestäni.
Mieltymykseni sarkasmiin saa joskus aikaan tilanteita joiden huvittavuus ei monellekaan avaudu.
Hyvään keskusteluun kun ei välttämättä tarvitse toisesta tietää ulkonäköä, ammattia tai muutakaan epäoleellista. Värikäs keskustelu, joka kykenee liikkumaan tavanomaista hienommalla tasolla on nautinto, joka koukuttaa helposti.
Yhdessä asiassa olet oikeassa, näitä vapaita minulle sopivia miehiä on vapaalla todella vähän tai sitten sitä vain ei ole tullut kohdattua. Kronkeli luonne, mutta mitäs nainen vialleen mitään voi – saati edes haluaisi. Pahinta on varmaan se, että työelämässä näitä näkee, mutta etiikka estää minkäänlaisen filungin sen suhteen. Varsinkin kun salaan oman yksityiselämän totaalisesti ulos työelämästä. Lisäksi käytän säännöllisesti sormuksia, koska en jaksa selitellä muille miksi olen yksi tai miksi jokainen tarjokas ei kelpaa edes harkintaan. Joillekin ihmisille on todellinen kauhistus, nainen joka viihtyy myös yksi eikä laske rimaa vaikka kuinka hänelle se selitetään.
"Mieltymykseni sarkasmiin saa joskus aikaan tilanteita joiden huvittavuus ei monellekaan avaudu."
Osui ja uppos tänne, sama vika mulla :P
Juu, joskus ihan mukavaa tällätavalla anonyymisti "jutella", ehkä siinä vilahtaa jotain mielikuvia keskustelukumppaneistakin välillä mutta hauskuus oikeastaan juuri siinä ku ei ihan tarkaan tiedä toisista kaikkea eikä julkisella foorumilla voikaan paljastaa mitään henkilökohtaista, silti saattaa jutut soljua hyvin keskenään niin että on viihdyttävää kaikille osapuolille.
Minkäs sille kronkeliudelleen voi, vähän samaa vikaa minulla. Sitä joko tyytyy vähäisempään kuin mitä oikeasti haluaa, löytää sen "oikean" joko hetkeksi tai pidemmäksi ajaksi tai sitten viihtyy itsekseen, sekin kyllä ihan hyvä vaihtoehto kunhan vain ei tee siitä vankilaa itselleen.
Minusta on vapauttavaa keskustella ilman ennakkokäsityksiä vastapuolesta.
Huomasin pitkästä aikaa tekeväni sen kuitenkin kun oletin sinun olevan nuori herrasmies.
Muutamasta kommentista toki luokittelen sinut siis yhä herrasmieheksi. Yleensä ne vanhemmat herrasmiehet on hyväksi havaittu ja kiinnitetty, ettei heillä ole tähän aikaan aikaa kirjoitella nettiin.
Mrrr…. pitäisihän minun tietää, ettei kannata olettaa mitään. Edes tekstin sisällöstä ei koskaan voi täydellä varmuudella tietää sukupuolta, ikää tai muutakaan. Kirjoitustyyli paljastaa kyllä usein ihmisen tavan ajatella ja ilmaista itseään. Varsinkin kun itsellä on tapana joskus kiusoitella porukkaa ja katsoa millaista reaktiota se saa aikaiseksi.
Vankila se ei ole, sillä olen mieluummin yksi kun vietän aikaani juottoloissa, missä seuraan tuppaa tuppautumaan aina niitä kaljaveikkoja, joille on todella mahdoton käsittää ettei seura kiinnosta tai etten todellakaan ole hakemassa tilapäisseuraa. Toisaalta taidan olla sen verran mukavuuden ystävä, että takkatuli, lasillinen hyvää punaviiniä takkatulen loimussa ja kunnon kirja tai leffa kuulostaa huomattavasti mukavammalta kuin ilta lähes tuntemattomien seurassa, joiden ajatukset eivät kolahda. Muutenkin on harvat ja valitut, jotka oikeasti tuntevat minut. Suojelen siis yksityisyyttäni suhteellisen paljon ja valkkaan todella suurella sihdillä ne, joiden sallin näkevän minusta useampi kuin muutaman tason.
Asiasta kolmanteen, kerroit tavanneesi yhden mielenkiintoisen ( toisessa viestissä). Saitko netin kautta vai livenä? Itseä asia kiinnostaa, koska olen vain katselemassa vähän tilannetta, oma persoonallisuus on hieman poikkeava ja myös haen massasta poikkeavaa miestä olisi oikeasti kiva kuulla missä sellaiset liikkuu? Olisi ihan kiva saada vinkki.
Varmaankin pimenevä vuoden aika aiheuttaa jälleen kerran tuon halun katsella ympärille.
Ikinä ei saisi olettaa liikaa mutta siihenhän me ihmiset syyllistymme kuitenkin, no eipä se niin vaarallista ole kuitenkaan vaikka ennakkokäsitys vähn väärä olisikin.
Jo noissa aiemmissa kirjoituksissasi kiinnitin huomiota siihen kuinka tuntuu ihan siltä kuin joku olisi kirjoittanut omia ajatuksiani ja taas on tuossa tekstissäsi asiaa joka sai lähes kylmöt väreet selkäpiihin kun jopa sanat ovat lähestulkoon samoja mitä itsekin olen jo jossain käyttänytkin, really weird :D
Netin kautta, kuvattomalle kirjoittelin ja taisin tehdä löydön, kiirehtimätön ajatustenvaihto kirjoittelemalla on saamassa vakavampia sävyjä, välimatkaakin on mutta pikkuhiljaa katsastellaan kuinka käy.
Toivon pilkahdus ;)
Massasta poikkeavia siis voi hyvällä tuurilla tavata. Toivon koko sydämestä onnea helmen kalastukseen. Välimatka on juuri niin pitkä kuin itse sen koet ;)
Toinen joka koskettaa aidosti sisintä on kaiken sen vaivan arvoinen eikä sitä kilometreissä lasketa. Saattaa olla, kuten aikaisemmin kirjoitit, vielä tulla tilanne missä joudut nuo kaksi kirjainta eteen laittamaan – toivottavasti.
Aivan riemastuttavaa kuulla hienojakin kokemuksia.
Mistä päin..? Järvenpäästäkö?
On aivan älytöntä roikkua jossain netissä ja kirjoitella toiselle "hienoja sanankäänteitä". Siis mitä v ittua?
Tottakai kannattaa ensin jokunen viesti vaihtaa ja sitten soitto, että "näkee" onko toinen samalla aaltopituudella. Sitten treffit julkiseen paikkaan.
Treffeillä selviää kokolailla käsitys toisesta ja mikäli on sinnepäin oleva tyyppi, niin jatkossa selvii enemmän toisesta. Netissä voi olla millainen " sanakeisari " hyvänsä, mutta livessä täysin luuseri.
Aivan samoin voi olla siellä pikatapaamisessa vastapuolella nokkelat jutut ja asioita joita jää paljon pimentoon, paljastuvat sitten aikanaan mutta ehkä suhde on jo edennyt vaiheeseen jossa toinen sitten joustaa helpommin, onko hyvä? ei minusta kun saattaa jäädä kuitenkin vähän kaivelemaan.
Itse jousta ennemmin ulkonäkövaatimuksesta kuin miehen älystä ja persoonasta.
Pikaiset tapaamiset ovat ainakin minulle tuoneet vain huonoja kokemuksia. Osalla miehistä kuin on tapaamisen jälkeen tapana siirtää ajattelu alaspäin. Jokin sulaa miehen aivoissa.
En tiedä kumpi on pahempi miehen typeryys vai se, että mies olettaa, ettei nainen kykene havaitsemaan tätä. Toki myönnän, että vastaavaa esiintyy osalla naisissa ja joillekin riittää pelkkä paksu lompakko nähdäkseen miehen mielenkiintoisena. Loistavia parisuhteita on, vaikka niiden esiintyminen on keskimääräistä vähäisempää. Ilahdun aina, kun näen vanhan pariskunnan joiden liitto on pitkäikäinen yhä olevan toistensa parhaita kavereita ja välittämisen aitoa. Tunnusta, joka kerta tuntevani kateuden pistävän sydämeen. Se minun toinen puoli on vain kadoksissa.
Mutta niin sun näin, on tämä mielenkiintoinen läpileikkaus ihmisistä ja heidän suhtautumisesta parisuhteeseen. Jos tästä ei mitään jäisikään, niin kokemusta tämä ainakin tuo. – vaikkakaan ei seksissä.
Vain korkea tasoiset miehet kykenevät kirjoittamaan hienoin sanakääntein ja kykenevät siihen myös live elämässä. Heikkotasoisilla taas ne puuttuvat molemmissa. Kirjoituksen tasossa näkee miehestä niin paljon. Jos juntti ei kelpaa livessä – ei se kelpaa myöskään netissä.
Toisaalta livenä on mahdollisuus niilläkin, jotka eivät hallitse yhdyssanoja ja suomen kielen lauseoppia, mutta ovat muuten hyviä tyyppejä... Sinun ehkä siis kannattaa tavata livenä!
Ei todellakaan. Miehen sivistystaso on pakko olla korkealla. Pelkkä hyvä tyyppi ei riitä.
Etsin miestä pysyvästi omaan elämään ja jakamaan kaikki sen vaiheet.
Ensi tapaaminen on paljon parempi kuin kirjoittelu. Siinä "näkee" suurinpiirtein millainen toinen on. Mikäli nappaa, niin lisää tutustumaan.
Nämä "elämäntapa netti ihmiset" hukkaavat elämänsä netin syövereihin.
Miksi olla sitten netissä ollenkaan? Mene baariin, näet suurinpiirtein tarjonnan jo ovelta ja ei kun tutustumaan, mikäli nappaa niin ehkä pääset saatille jo samana iltana.
Ehkä kaikki ei hae juoppoa? Ehkä baarissa on hiukan vaikea päätellä toisen harrastuksia, siviilisäätyä, ikää, lasten määrää, lemmikkejä, jne. jne.
Jospa yrittäisit muiden neuvomisen sijaan vain löytää itse sen kumppanin? Kun kerran niin hyvin tiedät, miten se kuuluu tehdä.
Ehkä kaikki ei ole juoppoja siellä baarissakaan ja aian samalla tapaa siellä suosimallasi pikatapaamisella voi vastapeluri olla juoppo, ei voi tietää ennen kuin tuntee oikeasti. Voithan mennä myös vaikkapa lavatansseihin, siinä pyörhdellessä voit ohimennen sitten kysellä noita oleellisia asioita.
Yritän toki, eihän se helppoa ole kenellekään, nyt on yksi juttu josta voi jotain kehittyä ja siksipä en juuri tällähaavaa muita haekaan mutta aika näyttää kuinka siinä käy.
Ei se juoppous tule esiin niissä viesteissäkään, se on "kultivoitunutta alkoholin maistelua vapaa-aikana" tai vastaavaa jos tunnustaa tuotakaan. Ei ihmiset loppujen lopuksi niitä totuuksia välttämättä viesteissäänkään kerro. Mutta jos toinen on livessä pyörryksissä tai haisee vanhalle niin on syytä epäillä. Joko on ujo tai juoppo, näin karkeasti ilmaistuna :D
Pisteet sinulle.
Mies, jolla on korkea periaate. Toivottavasti onnistut löytämään sen oman helmen.
Aina on hieno huomata kaltaisiasi miehiä olevan, vaikka ei omalle kohdalle satu.
Eipä niin kun voihan se olla juoma kädenulottuvilla kirjoittaessakin aivan samoin kuin että juoppo voi koota itsensä sinne tapaamiseen useitakin kertoja tai olla jopa pikkuhiivassa siellä, jos osaa peittää hyvin niin ei sitä välttämättä huomaa. Tuo nyt on oikeastaan sellainen juttu joka lopullisesti selviää vasta kun suhde on jo edempänä tutustumisvaiheesta. Kaikkea ei voi tietää eikä tarvitsekaan mutta minusta hyvää osviittaa antaa se kirjoittelu, siinä kirjoitellessaan kun ehkä helpompi on kertoa asioita elämästään ja itsestään kuin kasvokkain livetapaamisessa.
Tuossakin on kyllä perää, kaikessa mitä sanoit.
Tuossa tapauksessa kävi niin että kun en liikoja odottanut saattoi löytyä aika helmi ihmiseksi mutta saapa nähdä kuinka homma etenee, toiveikas olen kieltämättä.
Sun otsikkos kertoo kaiken ikisinkku M. Hyvää jatkoa.
Tarkoittanet nimimerkkiä? Se nyt vain kertoo ehkä tilanteesta toisten tilanteiden välissä ja kyllä siihenkin voidaan ehkä jossain vaiheessa vielä laittaa etuliite ex, ei kuitenkaan ihan heppoisilla perusteilla. Kiitos, jatko on jokatapuksessa hyvää.
Mulle kävi niin että olin kirjoitellut miehen kanssa vähän yli vuoden verran. Ja siinähän tosiaan ehti keskustella kaikista asioista maan ja taivaan välillä.Noh meidän keskustelut luisti todella hyvin ja tavallaan tiesimme toisistamme jo kaiken. Kehuimmekin toistemme ulkonäköä aivan liikaa. Tämän vuoden aikana tosiaan muodostui se mielikuva toisesta ihmisenä eikä enään vain kuvissa.
Sitten mies yhtäkkiä ehdotti vihdoin ja viimein ensitapaamista. Minulla meni luu kurkkuun, ahdistuin. En vain uskaltanut tavata miestä. Loppupeleissä olin kyllä aika nössö kun en edes ottanut sitä riskiä. Kynnys oli vain liian suuri. en ymmärrä mistä johtui. Olin kai jo ajatellut hänet liian "oikeaksi" omissa kuvitelmissani ja sen myötä mielenkiintokin miestä kohtaan katosi kuin tuhka tuuleen. Että tästä ainakin itse opin että ei kannata pitkittää jutustelua tällaiseen pisteeseen.
Tuo vuosi kyllä jo pitkä aika, olisi kieltämättä jossain vaiheessa siiinä välillä ehkä kannattanut tapaaminen koettaa järjestää. Harmi kun kävi noin ja ihan turhaan nössöilit, ei me miehet mitään mörköjä olla, ensikerralla sitten vähn nopsempaa toimintaa.
Niin no olisihan sitä jälkeen päin ajateltuna toki pitänyt tapaaminen järjestää aiemmin mutta välimatkakin tuntui olevan ylitsepääsemätön este. 4 tunnin ajomatka nimittäin. Vaikka olisi kyllä luullut että vuoden aikana sen olisi saanut järjestymään. Mutta oma vika kun minä itse vain pitkitin asiaa.
"ei me miehet mitään mörköjä olla"
Wuut, ei vai? Täytynee rakentaa minuuteni uudestaan :P
Hei mies ja nainen voivat olla pelkkiä ystäviä edelleen vaikka kolahdusta ei molemmilla sattuisikaan eteen. Sellaisia, joiden kanssa tulee oikeasti juttuun kannattaa kerätä talteen kun helmiä. Rohkeutta seuraavaan kertaan. Uskoisin, että vuoden jälkeen molemmat kokivat pettymyksen kun eivät kohdanneet ja ehkä miettivät vielä vuosien jälkeen miksi tilaisuuden päästivät käsistään.
Ystävyys, taide ja rakkaus eivät ole elämässä välttämättömiä,
Minulle ne ovat lähinnä niitä asioita, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisia.
Matka toki on jonkinlainen hidaste ja aika pitkähän teillä väli on ollut, yli 300km arvelisisin mutta etäsuhteessa olleena tiedän ettei mitenkään mahdoton kuitenkaan.Vaikka ei jokaviikonloppukaan ehtisi näkemään niin joinakin kuitenkin ja jäähän vielä loma-ajat ja muut joita voi sovitella niin että tulee yhteistä aikaa. Lopulta saattaa käydä niin että suhde kaatuu tuohon välimatkaan mutta silti siitä jää vähintäänkin mukavat muistot ja ystävyys, siksi ehdottomasti kannattaa tapaaminen järjestää niin ei jää jäljestäpäin harmittamaan.
Ei ei ja vielä kerran ei
Koska kaikki miehet ovat ihan samanlaisia ja toimivat kuin robotit, missään nimessä et saa muuttaa yhtään mitään. Kollektiivinen äly on olemassa ja se on miehinen tai naisellinen muuta ei voi olla olemassa. Kaikenlainen poikkeama on tästä ehdottomasti kiellettyä.
Järkevin kommentti aloittajan kysymykseen on nimimerkillä "livenä paras".
Heti vaan treffeille jos ulkonäkö miellyttää (yleensä ei)
Tärkeimmät asiat:
- ulkonäkö, fyysinen vetovoima, sujuuko vuorovaikutus
- seksuaalinen yhteensopivuus
ja kolmantena asiana luonne ja tavat, jotka selviävät monesti vähän myöhemmin kun on paremmin tutustuttu
Itselle se luonne on tärkein, joten kallistun nimimerkki "Jokainen tyylillään" puolelle. Ajattelen hyvin pitkälle samalla lailla. Jos ajatus- ja arvomaailma eivät kohtaa, ulkonäöllä ja fyysisellä vetovoimalla ei ole juuri mitään merkitystä.
En lähtisi treffeille muutaman viestin perusteella, koska mahdollisuus on, että vastaan tulee ihminen, jonka kanssa ei ole oikesti mitään yhteistä. Eli haluan jonkin verran syvällisempää tutustumista ensin kirjoittaen.
Ja ihan oikeaa parisuhdetta olen vailla enkä mitään parin päivän, viikon tai kuukauden sutinaa. Jos sellaista hakisin, niin prioriteetit olisivat varmaan vähän toiset.
Hei siitähän on juuri kyse.
Toisille se ulkonäkö ja seksuaalinen vetovoima on se ykkönen, mutta ei kaikille.
- seksuaalinen yhteensopivuus
Tämähän selviää vain yhdellä lailla, seksillä,
Olkoon kuinka fossiilista ajattelua tahansa, niin itse en tähän ikään mennessä ole koskaan, enkä myöskään jatkossa harrasta seksiä, ellei kyse ole vakavasta suhteesta.
Oman uskomuksen mukaan seksi ilman tunnetta on sisällöltään niin köyhään, etten tunne sitä kohtaan mitään mielenkiintoa. Hankala luonteeni kuin edellyttää, luottamusta mieheen, eikä se ihan hyvää iltaa, nimeni on Kalle synny. Jos tämä on este löytää itseä miellyttävä mies, silloin olen loppuelämän yksi. Jääräpäisesti siis pidän kiinni omasta tavasta toimia, eikä sitä kyllä yksikään mies tule rikkomaan.
Jokainen ratkaisee asiat ihan itsekseen ja toimii itselle parhaalla mahdollisella tavalla.
Miettikää asiaa hieman toiselta kannalta
Eikö ole erinomaista, että jos ajatukset näkemisestä ja seksin aloituksen tärkeydestä on miehellä ja naisella kovinkin erilaiset niin säästyy molemmat nololta tilanteesta live elämässä.
Kuten elävässä elämässä on monta tapaa ajatella ja elää ja jokainen olkoon juuri se oikea sille ihmiselle, joka sitä elämää elää. Toisen tapaan elää ei kannata sopeutua vaan etsiä sitä ihmistä jonka tapa elää ja ajatella on lähellä omaansa. Säästyy monelta murheelta ja riidalta.
Minusta on ainakin todella netin paras puoli juuri se, että ne joiden ajatus poikkeaa paljon omastani eivät jaksa tai viitsi kirjoittaa oikeastaan mitään tai muutamaa viestiä pidempään ellei nainen anna kuvaansa tai suostu tapaamiseen. Täydellinen keino karsia pois miehet, joiden ajatukset eivät vastaa oman ihannemiehen kuvaa.
Koska en ole itse mikään täydellinen en myöskään etsi täydellistä miestä. Uskon kuitenkin minua viisaamman ihmisen sanontaan. Hyvässä parisuhteessa ollaan silloin kun se molemmista tuntuu luontevalta, molemmat pystyvät olemaan omia ilman kulisseja ja ajatukset ja arvot katsovat samaan suuntaan.
Ehkä näin vanhemman naisen käsitys on nuoremmista hieman outo, mutta antakaa jokaisen valita se oma tapa. Huvittavinta on katsella kun nuorilla tuntuu olevan niin kiihkeän kiire päästä itse asiaan.
Jos tarkoitus on muodostaa vakava parisuhde, joka kestää niin yllättävän vähän aikaa sen puntaroimiseen ollaan valmiit laittamaan. Jos tarkoitus on hakea pelkää seksiseuraa, miksi vaivautua naamioimaan se parisuhteeksi. Tänä päivänä on molemmille sukupuolille täysin sallittua oman halunsa mukaan harrastaa seksiä ilman mitään sitoumusta.
@Jokainen tyyllillään:
Millä tyylillä purat seksuaalisen paineen, joka syntyy, kun pitkän - tai lyhyemmänkin - tauon jälkeen kohtaat ihanalta vaikuttavan vastakkaisen sukupuolen edustajan.
Tulee halu syliin. Pallit räjähtävät.
Kyllä totuus on, että seksi tulee luonnostaan, kunhan siihen on molemmilla riittävästi mielenkiintoa.
Naisena katson vain asiaa naisellisesta näkökannasta ja koska miesten tapa ajatella on rakettitieteen omaista – minun mahdoton edes yrittää ymmärtää, en vaivaudu pikku päätäni sillä rasittamaan.
Järkevänä naisena en myöskään lähde tapaamaan miestä, joka ei kykene herättämään edes sitä pienintä mielenkiintoa, niin ei tule heräteltyä miehessä turhia toiveita. Minusta siis reilua toimintaa.
PS seksuaaliset paineet eivät omalta kohdalta koskaan ole olleet oman hallinnan ulkopuolella.
Ja ainahan voi aikuinen pitää hauskaa ihan itse – ei siihen toista tarvita. Lisäksi libido on niin eritasoista eri ihmisillä. Myönnettäköön, että ihastuminen aiheuttaa sen voimakkaan kasvun. Itselle kun se ihastuminen onkin mystistä toimintaa, johon ei pelkkä miehen ulkonäkö riitä.
@Jokainen tyyllillään:
Mahtaa se seksi olla tylsää ja pysyäkin sellaisena tuollaisten pitkien järkevien aikaa vievien nettimielentilasyväluotauskeskustelujen ja itsetyydytysten jälkeen.
Pääasia on, että itselle se on riittävää;) Ei valittamista, kiitos kohteliaisuudesta:
Kuten nimimerkki kertoo jokainen tyylillään.
Ihan päinvastoinhan se yleensä menee. Kun toisesta oikeasti välittää, toisen tuntee hyvin ja häneen luottaa, niin seksille voi antautua täydemmin ja estottomammin ja siitä nauttii enemmän. Voi myös hyvillä ja turvallisin mielin kokeilla erilaisia juttuja. Tylsää on mielestäni nimenomaan seksi joka liikkuu pelkästään fyysisellä tasolla ja jossa ei ole todellista, syvempää kosketusta toiseen ihmiseen.
Seksuaalisessa kanssakäymisessä pääsee periaatteessa lähemmäksi toista ihmistä kuin missään muussa, joten en halua päästää niin lähelle ketään (lähes tulkoon) ventovierasta. Ja koska itse haluan olla seksissä(kin) aidosti läsnä, niin ei oikein onnistu sekään, että antaisin vaan kroppani toisen käyttöön ja itse olisin jossain muualla. Enkä näe syytä miksi niin tekisin, joten jätän sen tyyppisen seksin kokonaan väliin. Ja harrastan vain seksiä, josta voin ihan oikeasti nauttiakin. :)
Ehkä tällaista on tänä päivänä joidenkin vaikea ymmärtää, koska nykyään niin monet ihmiset ovat aika lailla rajattomia, edes tervettä itsesuojelua ei monikaan tunne.
jees, sama vika rahikaisella
Sen verran tullut vietettyä elämän aikana aikaa tietokoneen ääressä, ett kallistuisin ehkä live tutustumisen puolelle. Eli mun ääneni menee näkemiselle.
Nopea tapaaminen parien viestien jälkeen. Mutta muistakaa miehet ei kahvilatreffejä, ne on tuhoon tuomittuja.
Miehelle on paras treffipaikka sellainen, jossa on muutakin tekemistä, kuin istua pöydässä ja olla tentattavana.
Mikähän on sitten se nopea tapaaminen. Onko niin kuin mun tapauksessa, että mies olisi halunnut yhden viestin jälkeen tavata ja kun kerroin hiukan pidenpää
kirjoittelua, niin suuttui saatan**ti ja haukkui minut ylimieliseksi akaksi.
Videopuhelu ja videochat yhdistävät viestittelyn turvallisuuden ja vaivattomuuden live-tapaamisen tutustumistasoon. Ulkonäkö, ulkoinen olemus ja kyky keskustella tulevat hyvin esiin.
Siis nopeasti Skypeen kun ensimmäiset viestit on vaihdettu ja profiilit kohtaavat.
Oikeilla treffeillä päästään sitten koskettamaan, halaamaan ja siitä eteenpäin.
Järjen käyttö on sallittua, jopa suotavaa. Yksi viesti ei kerro vielä mitään. Jokusia viestejä kannattaa vaihtaa, mikäli nappaa, niin soittakaa ja mikäli nappaa vielä, niin tapaaminen julkiselle paikalle.
Tästä ketjusta tulee mieleen lähinnä ihmisten sokeus sille, kuinka erilaisia ihmiset ovat, ja kykenemättömyys nähdä, että se mikä toimii itselle, ei välttämättä toimi muille, ja että joustokin voi joskus kannattaa.
Itse kuulun siihen vähemmistöön, joka ei pysty kiinnostumaan naisesta riittävästi tätä vikitelläkseen, ellei tunne naisen ajatusmaailmaa vähintään muutaman syvällisemmän viestin verran. Käytännössä uskon, että jos naista ei saa lähtemään sellaiseen viestittelyyn, niin hän joko ei tunne itseään riittävästi tai sitten hän ei ole riittävän kiinnostunut samoista asioista.
Tiedän kuitenkin, että voin myös erehtyä, ja siksi voin lähteä treffeille nopeamminkin. Silloin kuitenkin odotan, että nainen vie, jos kokee minut riittävän kiinnostavaksi, sillä tiedän, että itse en pysty siinä tilanteessa viemään uskottavasti.
Näistä syistä uskon, että tuleva elämänkumppanini löytyy joko harrastusten kautta tai nettideitistä, mutta tuskin satunnaisen kohtaamisen kautta, jollaiseksi lasken nopeat treffit.
Olet ihan oikeassa eikä näihin juttuihin mitä ehdottomia sääntöjä ole. Pääasia on että kuuntelee itseään ja tekee niin kuin itsestä hyvältä ja oikealta tuntuu. Jokainen ihminen, kohtaaminen ja tilanne on kuitenkin omanlaisensa.
Myös se miten nopeasti ihmiseen tutustuu vaihtelee todella paljon. Ainakin live-elämän kokemuksista olen huomannut, että kun samanhenkiseen ihmisen törmää, niin tutustuminen etenee aika nopeasti ja aika pian ollaan aika syvissäkin vesissä. Mutta tällaisia ihmisiä tulee vastaan tietysti hyvin harvoin.
Uskon siis että kumppani voi löytyä - ja usein löytyykin - satunnaisen kohtaamisen kautta. Mutta täydellisellä hakuammunnalla ja sokealla sarjadeittailulla nettideiteissä ei varmaankaan.
Ihmisen näkeminen kertoo paljon enemmän, kuin netissä kirjoittelu. Jos tapaamisen myötä ihminen tuntuu hyvältä, niin jatkossa voi puhua ja kokea syvällisempiä juttuja.
On aivan älytöntä kirjoitella kuukausi tolkulla jollekkin joka ei johda mihinkään.
Niin, ellei sitten näe arvoa jo siinä ajatustenvaihdossa itsessään.
Ihme jaarittelijoita tässä ketjussa.. Tai pikemminkin jaarittelija, koska niin on tyyli samaa kaikkitietävää. Tuttu tyyli mutta näin tällaista samanmoista toisella suomi24-palstalla. Joillakin on vapaa-aikaa ja joutavaa viitseliäisyyttä :DDD
Ei himpskutti tuollaista jaksa lukea.
Ootsä ADHD?
Pitkään kirjoittelemista ja aikaisintaan vuoden kuluttua eka tapaaminen livenä, netissä kun liikkuu kaikenlaista porukkaa.
Itse kyllä pidän parempana että kirjoitellaan ensin 10-20 vuotta. Sen jälkeen voi muutaman vuoden miettiä että lähteekö treffeille vai ei. Näin tämä homma minusta kaikkein parhaiten toimii.
Aivan! Sitten nainen voikin yhtäkkiä päättää kokeilevansa jos joku parempi sattuisi tulemaan vastaan ja lopettaa kirjoittelemisen kuin seinään. Ehkä elinaika riittää vielä pariin tämmöiseen jahkailuvaiheeseen...
Jos kirjoittelee sen verran että kehittyy jo jonkinlaisia tunteita niin silloin ei välttämättä ole liian kriittinen tavatessa. Myöskin on paljon enemmän keskusteltavaa kun toisen tuntee jo jollain lailla.
Mun puolestani voitte roikkua netissä vaikka ikänne, mutta suosittelen perseen nostoa penkistä ja lähtemään ulos tapaamaan ihmisiä.
Kyllähän nettideittailu on ylipäänsä suosta. Mitä väliä miten nopeasti treffeille menee, siis menee, jos sattuu löytymään kiinnostava tapaus.
Kukaan, tai erittäin harva on kuitenkaan sellainen nenätysten, että kahvittelun
jälkeen uusintaa tulee. Se on vai niin, että kiinnostus löpsähtää,
enkä nyt puhu ulkonäöstä. Ei vaan ole mitään , miksi kannattaa edes
yrittää toista kertaa.
Kas siinäpä syy, että sanoin hyvästi tälle pöllöilylle. Voi luokitella huijari
veijari kerhoon, koko käyttäytymistä. Kaikki pas_ka alkaa jo profiilista, kun
totuuden siementä saa hakea kissojen ja koirien kanssa.
Varmaan aika paljon itsestä kiinni tuleeko uusinta vai ei. Itse olen tavannut 6 naista tätä kautta ja 3 kanssa asia jatkui ensimmäisen kerran jälkeen. Noista lopuista 3:sta kaksi olisi halunnut vielä nähdä, mutta minä en.
Ja olivat ulkonäöllisesti kaikki minua parempia. Hups... mulla taitaa olla aika siisti persoona siis.
Miltä kuulostaisi keskipitkä kirjoittelu ja tapaaminen sen jälkeen?
Tarkka seula, valittu kenen kanssa kirjoitellaan.
Pitkät kirjoittelut sisällöllisesti ja paljon tietoa.
Ajallisesti siis aikaa ei paljon, sisällöllisesti senkin edestä.
Luottamusta riittävästi ja sitä mielenkiintoa.
Kuva lähetetty ja puhelinnumerot.
Katsotaan päästäänkö tapaamiseen ja mitä seuraa.
Joten jokainen tyylillään, itsellä hyvin positiivinen mieli.
Ja kaikille teille, netissä on paljon erilaisia ihmisiä ja tyylejä.
Mainitsenpa tässä ihan pikaisesti oman aatokseni. Minä olin kokemusteni pohjalta luonut sellaisen asenteen, että ensin pitää kirjoitella ja tutustua sitä kautta ja sitten rauhassa jossain vaiheessa tavata. Kirjoittelin sitten joidenkin miesten kanssa mutta ei ollut sellaista kutinaa, että pitäisi kiirehtiä tapaamaan ja minä olin ihan tyytyväinen. Mutta sitten kävi niin, että ystäväni kehotuksesta katsastin erään miehen nettisivun. Minulle tuli sellainen fiilis, että tuon miehen haluan. En tehnyt sitten elettäkään vaan jäin odottamaan vaan. Vähän hermostunut olin, että eikö se mies aio tehdä mitään aloitetta. Meni jokunen päivä, mutta sitten mies otti yhteyttä ja pyysi perheensä luokse syömään. Vastasin heti, että tietysti ja tapasimme jo seuraavana päivänä. Olemme tunteneet vasta muutaman päivän. Hän on ehtinyt jo epäsuorasti kosiakin (aion vastata kyllä heti kun hän kosii oikeasti). Ja hän sanoi, ettei halua olla erossa päivääkään, joten lupasin hänelle, että tästedes näemme joka päivä. Rakastan häntä jo ja rakastin häntä jo ennen kuin tapasimme. En vaan tiedä, miten se on mahdollista.
Ihan tarkennuksena kysyisin, että oliko tämä mies siis ystäväsi tuttu ja oliko ystäväsi kertonut miehelle sinusta? Vai miksi osasit odottaa miehen aloitetta?
Kyllä, hän oli ystäväni tuttu. Kyllä ystäväni oli sanonut, että olen vapaa.
Kaikki kelle kirjoitin pitkästi lössähti. Eka jonka halusin nähdä heti lähti käyntiin.
Olen siis huono runomies.