en löytänyt oikein sopivaa "palstaa" tälle mutta kun vituttaa niin rankasti ja naimisissakin oon niin laitan sitten tänne. oon kurkkuani myöten täynnä miestäni ja perhettäni!!! melkein kymmenen vuotta olen tätä sirkusta passannut,siivonnut,kokannut,hoitanut pyykkihuollon ja kauppa-asiat, kaiken päälle vielä oman vuorotyön. kiitoksena tappelevat pennut ja mies joka laukkaa harrasuksissaan tai juopottelemassa vapaa-aikansa! nyt paloi käämit! jaksa tätä paskaa enää! itteni unohtanu täysin, harrastuksista ja omasta ajasta tietoakaan. joku pakollinen meno jos on ollut niin siitä potenut huonoa omatuntoa kun on pakon edessä pitäny jättää koti ja lapset miehen harteille siks aikaa. nyt mietin eroa rau rekan alle menoa. jättäsin sille tän kaiken paskan! tilanne on siinä pisteessä ettei mikään tunnu enää miltään, en jaksa välittää siivouksista,olkoon lapset ruuatta. mies nyt on missäs muuallakaan kun yöelämässä näin lauantai iltana ja minä turhasta valittava akka jos asiasta uskallan mainitakkaan. inhoan miestä ja nyt jopa jo lapsia jotka huonosta olostani huolimatta ovat taas vaatimassa jotain ja kyselemässä missä isä on. tekisi mieli vaa mennä pois eikä palata koskaan. anteeksi.
vituttaa
en jaksa
5324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voi Sinulle! Ja virtuaalihali!
En ymmärrä, miksi naiset siedätte miehiä, jotka aiheuttavat teille mielipahaa. Ei siitä suhteesta lähteminen niin vaikeaa ole. Ei sen jälkeen, kun sen ymmärtää olleen parhaaksi itselleen (ja lapsilleen).
Itse olen ollut elämäni varrella vahva. Olen eronnut, löytänyt rakkauden, eronnut ja löytänyt rakkauden. Ja lopulta olen löytänyt miehen, jossa minua ei ärsytä mikään. Lapsia on siunaantunut 3 ja avioliittoa takana 10 vuotta.
Olen niin paljon onnellisempi näin lähempänä neljääkymmentä, kuin parikymppisenä.
Naiset, ottakaa rohkeasti se askel parempaan elämään. Tuo tilanne syö teidät sisältä loppujen lopuksi. Kuten AP sanoikin, sitä unohtaa itsensä huonossa parisuhteessa.
Ei enää valittavia viestejä, tehkää asialle jotain!
Hei aloittaja!
Ymmärrän hyvin että tilanne hatuttaa! Älä nyt kuitenkaan niitä kertomuksestasi päätellen alle kymmenvuotiaita lapsia tilanteesta syytä. Eiköhän pienten lasten käytös ole ennenkaikkea vanhempien vastuulla.
Pyri saamaan tilanteeseen korjaus heti huomenna. Tarvitset paikan missä juttelet rauhassa miehesi kanssa. Lähtekää vaikka kävelylle. Kerro hänelle rauhallisesti mutta yhtään sanomastasi tinkimättä miten huonosti asiat ovat. Vaadi että saat apua kotitehtäviin ja että yhdessä vaikutatte lasten käytökseen. Jos apua ei muuten tunnu järjestyvän palkkaatte pahimmaksi ajaksi siivojan selvittämään suurimpia sotkuja. Jos miehen mielestä maksaa liikaa voit rauhassa keroa ettei siivoojan palkka ole läheskään yhtä suuri kuin lasku avioerosta.
Menkää yhdessä perheneuvontaan. Kävipä miten tahansa on laiha sopu parempi kuin kymmennen vuoden suhteen päättyminen vihan vallassa.
Juuri nyt tarvitset lepoa niin että jaksat selvittää tilanteen miehellesi huomenna.
Rauhallinen mutta päättäväinen asioiden kertominen tekee taatusti voimakkaamman vaikutuksen kuin ukolle räyhääminen kun se jossain vaiheessa kömoii kotiin, todennäköisesti pienessä hiprakassa.
Voimia ja kaikkea hyvää!
Jos mies ei ole alkoholisti ja kykenee halutessaan ottamaan vastuuta, silloin ehdotan sinulle äärimmäisen radikaalia ratkaisua. Tee irtiotto. Etsi itsellesi salaa halpa asunto ja varmista että mies pärjää taloudellisesti lasten kanssa vähän aikaa. Jätä koko perhe niin että mies kuulee asian vasta päivänä jolloin muutat pois. Lapsille kerrot että äiti lähtee vähäksi aikaa muualle, tottakai voit tavata lapsia koko ajan, suunnittele etukäteen miten.
kuukausi tai kaksi vastaamassa yksin lapsista tekisi miehellesi hyvää.
Ap, tiedostan täysin pahanolosi ja tilanteesi, eikä se ole aiheeton.
Olet todella väsynyt, voin uskoa sen. Hae kiireesti apua nyt ensin itsellesi, ehdottaisin lääkäriltä, sillä ei ole ihmekään jos olet toissa tolaltasi ja ajatyksesi harhailevat.
Pyydä lapsille hoitaja jos ukko ei suostu ja ennenkaikkea jos sinulla on vanhammat, joiden kanssa olet yhdeydessä, kerro heille totuut, älä salaa. On heillekin parempi tietää totuus perheestänne, älä häpeä asiaa. Vanhempasi kyllä auttavat.
Koeta kuitenkin olla rähjäämättä sille ukollesi ja älä missään nimessä syyllistä lapsiasi, pyydä apaua heidän hoitamiseensa.
Lapsetkin ovat varmasti hämillään tilanteestanne ja kyselevät isän perään, keneltä muulta kuin sinulta. Samoin lapset kasvavat ja niilläkin on kasvamisen kipuja, jotka kuuluvat normaaliin lapsen kasvuun. Ikvä vain, lapset eivät ole nukkeja, jotka ovat hiljaa ja hymyhuulin aina.
Älä tee mitään ajattelematonta.
Kun olet itse saanut hieman voimia, jaksat lähteä asioita selvittämään paremmin ja yhdessä esim niiden vanhempien kanssa, jotka ovat tukena tai joku muu taho johon luotat.
Tuolla lääkärin luona otat puheeksi asian ihan näin kuin olet tännekin kirjoittanut, kaikkein parhaiten se onnsituu, kun otat kopion tuosta kirjoituksestasi ja annat lääkärille luettavaksi, hän varmasti osaa lukea sen sanoman oikein.
kerron senverran itsestäni, että olen ihan tuon samanlaisen asian kanssa kamppailemassa, olen lapsen vanhempi, joka en saanut tietää asioista ajoissa, häpeän vuoksi lapseni ei kertonut, Nuo samat sumeat ajatukset olivat hänell'äkin pyörineet, ei suostunut menemään lääkäriin ja kauhulla näen miten ihminen alkaa vihata omia lapsiaan ja mietin kiivaasti, kuinka pelastaisin edes heidät.
Tähän liittyy uusi kolmas henkilö, joka aivopesee niin täydellisesti, että mitään muuta tahoa ei kuuntele, ei näe , ei kuule. Joten älä hae auttajaa vääristä paikoista.
Miehesi kuulostaa ihan samanlaiselta vastuuttomalta ihmiseltä, kuin lapsekin puolisio, nykyisin ex, mutta oli kuitenkin parempi tätä aivopesijää, jolla on takanaan valtava määrä pahan tekoa ihmisille.