Jonkun kerran tapailtuani miestä, hän vakuutti rakastavansa minua. Sitten kysyi, kun en itse siihen mitään vastannut, että, enkö minä rakasta häntä.
Vastasin, että pidän kyllä hänestä, mutta rakkaus on tässä vaiheessa aika iso sana.
Tiesin kyllä, että sydämessäni on rakkautta tuota miestä kohtaan, mutta en niin pikaisesti ollut valmis sitä sanomaan ääneen.
Hän sanoi myös ettei ikinä jättäisi minua ja yhdessä selviäisimme mistä vaan...
Parin päivän päästä näistä kauniista sanoista hän häipyi kuin pieru Saharaan mitään selittämättä.
En ymmärrä tämmöstä. Tuuliko se vain hänen huuliaan heilutti?! :-O
Vastasin, että pidän kyllä hänestä, mutta rakkaus on tässä vaiheessa aika iso sana.
Tiesin kyllä, että sydämessäni on rakkautta tuota miestä kohtaan, mutta en niin pikaisesti ollut valmis sitä sanomaan ääneen.
Hän sanoi myös ettei ikinä jättäisi minua ja yhdessä selviäisimme mistä vaan...
Parin päivän päästä näistä kauniista sanoista hän häipyi kuin pieru Saharaan mitään selittämättä.
En ymmärrä tämmöstä. Tuuliko se vain hänen huuliaan heilutti?! :-O
Vastaukset 20
Vanhimmat
Annoitko pillua sen jälkeen kun oli sanonut rakastavansa? Voin minäkin sanoa ihan mitä tahansa hölynpölyä jos sillä tavalla saan pillua. Paskaa puhumalla panemaan pääsee sanoi jo mummovainaa.
Tyypillistä narukäsipunttiATM:n käytöstä. Eka ripustaudutaan ja sitten pelästytään ja juostaan haneen.
No, pahempi olis ollut jos se olis ripustautunut pakkomielteisesti sinuun. Näitäkin tapauksia löytyy ATM:stä ja PALJON.
Normaali ihminen lähtee suhteesta, jos ei saa vastarakkautta, ei tuossa ole mitään ihmeellistä.
Ei tuo kyllä kovin normaalilta kuulostanut.
tai sittten hän ajatteli että mahdollisesti saatat jättää hänet.hän jätti sinut kun ei halunnut tulla jätetyksi.
Ai jos on tavattu muutaman kerran niin pitää pystyä sanomaan, että rakastaa toista?
Kyllä minä teoillani (ja sanoillani myös) osoitin, että tykkään hänestä ja haluan jatkaa tapailua ja tutustumista.
Ihmisillä on eri käsitykset rakkaudesta. jotkut puhuvat rakkaudesta jo siinä vaiheessa, kun he tuntevat eri tavalla jonkun ihmisen seurassa kuin suurimman osan muusta seurasta. Jotkut taas kertovat rakastavansa jotain henkilöä vasta jossain muussa vaiheessa, joten parasta on yleensä kysyä mitä hän pitää rakkautena. On myös niitä henkilöitä jotka sanoo rakastavansa ja sanoo tarkoittavansa sillä että tekisi mitä vain, vaikka oikeasti vain hakee jotain toisen ihmisen reaktiota sanaansa, kuten ensimmäinen vastaaja tässä kirjoituksessa viittasi.
Omalla kohdalla en kauhean helpolla sano rakastavani ihmistä. Rakkauden käsitykseni nykyisin on melkein jo sitä että tekisin mitä vain ihmisen puolesta ja olen hyvinkin realistinen ihminen ja en kauheasti valehtele, joten sitä rakkauden sanaa ei helpolla tulekkaan.
Eräät ihmiset rakastavat vähän kaikkea….
Autoa, ruokaa, elokuvaa ja naisia
Ei rakkaus ja rakastaminen ole kaikille samaa tarkoittava termi. Osalle se on vain opittu klisee, jota viljellään silloin kun oletetaan toisen sen haluavan kuulla.
Häh? Hoohohoo. Tuntuu olevan ylipääsemättömän vaikeaa monelle ilmaista edes lievästi tykkäävänsä toisesta, ellei alla ole vähintään mäyräkoiran verran etanolipitoista liquidia. Niin kuka nyt jotain "RAKASTAN SUA" uskaltais mennä heitteleen...
Jos minulla on lähes fyysista kipua tuottavat tunteet, niin kyllä se aika helppoa on sanoa. Nämä tunteet vain ei ihan joka tyttöön syty, oikeat ovat harvassa.
Ap:n tapaus taisi puhua lämpimikseen..
Minulla on erilainen näkemys asiasta.. Ei kukaan voi tietää mitä se on jos ei ole itse kokenut sitä. Tunnemyrsky on tajuton, jos tuollainen suhde sitten kaatuu jostain syystä. Siinä on jo mielenterveyskin vaakalaudalla....
Turpiin on tullut, kyllä.
Älä hei viitsi tässä kohtaa mitään järjetöntä soopaa ainakaan mulle. Minä ku
olen jo aikuinen ihminen, ymmärtänet.
No et siltä vaikuita. Teemu puhuu asiaa.
En ole koskaan saninut rakastavani naista. Ikää 45 v ja pitkäkin suhde takana.
Sanoisin naiselle ehkä joskus tulevaisuudessa rakkaudesta jotakin, jos keskinäinen luottamus olisi niin luja, että keskinäistä suhdetta ei tarvitsisi enää epäillä lainkaan.
En helposti sano, aikaa siihen menee. Ensitunnehan on ihastus. Jos sitten kestää ja jatkuu ja muuttuu tosissaan otettavaksi seurustelusuhteeeksi niin sitten kyllä, jossain vaiheessa, kun sellainen olo tulee.
Ähkimisen yhteydessä saatan sanoa.
Sanon koska;
-siitä tulee itselle hyvä mieli, saa käsitellä tunteita
-siitä tulee toiselle hyvä mieli (ehkä)
Mutta nykyään tiedän että ei kannata sanoa ennen naista koska naiset tulkitsevat sen ikävällä tavalla.
En ole koskaan sanonut kenellekään rakastavani. Enkä usko sanovani sitä kovin helposti, mutta mistä sen koskaan tietää.
Hmm, helposti ja helposti. Vain jos tosiaan tunnen rakkautta ko. ihmistä kohtaan. Ei tuon sanominen tarkoitettuna tunnu yhtään vaikealle. Kerron mielelläni ääneen tunteistani toiselle, kun niitä olemassa on.
Turhia höpinöitä taas olen varsinkin vanhemmiten oppinut välttämään. En halua puhua sellaisia asioita toiselle mitä en tarkoita myös.
No mieti asiaa toisinpäin. Entä jos olisit itse tulenpalavasti rakastunut johonkuhun mieheen, ja jonain päivänä tunnustaisit rakkautesi, ja mieheltä tulisi samanlainen vastaus, että hän pitää kyllä sinusta mutta rakkaus on aika iso sana.
Miltä luulet että sinulta tuntuisi? Ei yhtään siltä, että olisit saanut saavillisen jääkylmää vettä niskaasi?
Siinä vaiheessa kun rakkautensa tunnustaa, sitä on yleensä siihen sitoutunut, ja juuri lupaa ettei ikinä jätä jne. Mutta kun se kylmä vesi yltää luhin ja ytimiin asti, sen alkaa ymmärtämään täydellisenä torjuntana, ja itsensä vain väliaikaisena ihastuksena, joka sysätään syrjään heti kun kuvioihin astuu oikeasti varteenotettava kumppani.
Ylpeyden loukkaus, pettymys, epätoivo, loukattu itsetunto. Vähemmästäkin sitä poistuu takavasemmalle kiireen vilkkaa, jalka koipien välissä ja pää joko painuksissa tai nokka pystyssä, miten asian nyt vaan ottaakaan.