Ajattelin kysäistä täältä mielipiteitä, että koska kannattaa huolestua, kun syöminen on ruvennut kuvottamaan/oksettamaan.
Sairastuin puolitoista vuotta sitten masennukseen johon sain lääkityksen ja lihoin paljon. Lopetin lääkkeet vuosi sitten. Masennus on tällä hetkellä erittäin lievällä tasolla, kuin vertaa viime vuoteen, jolloin pahimmillaan oli keskivaikea/vaikea. Kesällä aloitin tallilla kesätyöt ja elokuussa oppisopimuksen samalla tallilla. Touko-syyskuun aikana laihduin 13 kiloa työnteolla ja ruokaa yms herkkuja söin niin paljon kun sielu sieti. Lokakuun paino pysyi hyvin samassa. Työpäivän aikana syö mitään (tallilla ei jääkaappia/mikroa). Kun tulen kotiin pakotan itseni syömään jotain, vaikka ei tee yhtään mieli syödä mitää. Nälkä on kyllä melko usein, mutta pelkkä ajatuskin kuvottaa. Ruokaa pystyn syömään vain vähän, kun maha tulee jo täyteen ja siitä seuraa oksettava olo. Ei kuitenkaan niin oksettava olo, että oksentaisin. Paino on pudonnut nyt kahdessa viikossa 3 kiloa. Painoa on tavoitteena pudottaa vielä n. 7-10 kiloa. Olen nyt laskenut parin viime päivän kalorimäärät ja olen syönyt vain n. 500 kaloria per päivä. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi syödä, se vaan rupeaa oksettamaan.
Voikohan tämä olla joku ohimenevä vaihe, vai pitäisikö ruveta huolestumaan? Mitat ovat,jos jotain tällä tiedolla teette 174cm/77kg, lääkkeiden lopetamisen jälkeen paino oli n.94kg. Olen 19 vuotta.
Sairastuin puolitoista vuotta sitten masennukseen johon sain lääkityksen ja lihoin paljon. Lopetin lääkkeet vuosi sitten. Masennus on tällä hetkellä erittäin lievällä tasolla, kuin vertaa viime vuoteen, jolloin pahimmillaan oli keskivaikea/vaikea. Kesällä aloitin tallilla kesätyöt ja elokuussa oppisopimuksen samalla tallilla. Touko-syyskuun aikana laihduin 13 kiloa työnteolla ja ruokaa yms herkkuja söin niin paljon kun sielu sieti. Lokakuun paino pysyi hyvin samassa. Työpäivän aikana syö mitään (tallilla ei jääkaappia/mikroa). Kun tulen kotiin pakotan itseni syömään jotain, vaikka ei tee yhtään mieli syödä mitää. Nälkä on kyllä melko usein, mutta pelkkä ajatuskin kuvottaa. Ruokaa pystyn syömään vain vähän, kun maha tulee jo täyteen ja siitä seuraa oksettava olo. Ei kuitenkaan niin oksettava olo, että oksentaisin. Paino on pudonnut nyt kahdessa viikossa 3 kiloa. Painoa on tavoitteena pudottaa vielä n. 7-10 kiloa. Olen nyt laskenut parin viime päivän kalorimäärät ja olen syönyt vain n. 500 kaloria per päivä. Kyse ei ole siitä ettenkö haluaisi syödä, se vaan rupeaa oksettamaan.
Voikohan tämä olla joku ohimenevä vaihe, vai pitäisikö ruveta huolestumaan? Mitat ovat,jos jotain tällä tiedolla teette 174cm/77kg, lääkkeiden lopetamisen jälkeen paino oli n.94kg. Olen 19 vuotta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Toivottavasti et lopeta syömistä perusaineenvaihdunta hidastuu huomattavasti ja myöhemmin vuosien kuluessa lihot pienelläkin syömisellä kilot tuplasti takaisin, eli vaikka oksettaa niin syö.
Ehdottomasti kannattaa huolestua, jos normaali, tuore ruoka tai ajatuskin siitä oksettaa.
En halua pelotella, mutta itselläni oli sydämen vajaatoiminta ja maksani oli turvonnut ja siitä seurasi ruokahaluttomuus ja juuri tuollainen kuvailemasi oksettava olo, kun ajattelinkin ruokaa, varsinkin ns. lämmintä ruokaa tai liharuokaa. Tuskin sinulla samaa sairautta on, mutta huonovointisuuteesi voi löytyä ihan ruumiillinen syy.
Suosittelen lääkärillä käyntiä. Sitä odotellessa yritä löytää sellaisia ruokia, jotka eivät okseta. Itselläni sellaisia olivat mm. keitetyt munat, hapankorput, banaani, leipäjuusto ja hedelmärahka. Sinulla ehkä jotain ihan muuta?
Sydänvika minulta jo löytyykin. Tai no SVT (supraventrikulaarinen takykardia), joka on operoitu 2008. Rytmihäiriökohtaksia minulla on tullut sen jälkeen vain kaksi. Mutta muljumisia voi tulla kerran kuussa tai joka päivä kuussa arviolta 1000 kertaa päivässä. En usko, että tuo vaikkuttaa ruokahaluuni, koska ennen olen syönyt liiankin hyvällä ruokahalulla. Mutta voihan se tietenki olla jotain muutakin.
Toivon kovasti, että tämä ei ole mitään alkavaa anoreksiaa! En millään jaksaisi mitään uutta sairautta kaiken muun lisäksi. Olen koko pienen ikäni ravannut sairaaloissa, sydämen, skolioosi, reuma epäilyiden, jännetupentulehduksien ja rasitusvammojen takia. Ja sitten vielä tuo masennus..
Omg
Mitätäältapahtuu