..vai mitä?! Ongelmani on siis se, että mieheni tai hänen veljensä tai muuten vaan minulle tärkeän miehen kehuessa/hehkuttaessa toista naista, tulee minulle olo, kuin se olisi minulta pois. Aivan kuin se tekisi minut rumemmaksi, vaikka järjellä ajateltuna tiedän olevani juuri sen näköinen kuin olen, vaikka joku toinen näyttäisi miltä.
Tulee olo "Miksen minä kelpaa?" ja koen omituista mustasukkaisuutta siis muistakin miehistä, kuin omastani. Monet sanovat minua kauniiksi ja seksikkääksi, mutta alemmuuskompleksini on silti älyttömän suuri, kun tapaan kauniin naisen. Ajattelen heti, että kaikki miehet katsovat vain häntä, eikä itselläni ole oikeastaan minkäänlaista mahdollisuutta mihinkään, kun maailmassa on aina kauniimpia ja parempia, kuin minä itse.
Millä ihmeellä näistä ajatuksista pääsee eroon?
Tulee olo "Miksen minä kelpaa?" ja koen omituista mustasukkaisuutta siis muistakin miehistä, kuin omastani. Monet sanovat minua kauniiksi ja seksikkääksi, mutta alemmuuskompleksini on silti älyttömän suuri, kun tapaan kauniin naisen. Ajattelen heti, että kaikki miehet katsovat vain häntä, eikä itselläni ole oikeastaan minkäänlaista mahdollisuutta mihinkään, kun maailmassa on aina kauniimpia ja parempia, kuin minä itse.
Millä ihmeellä näistä ajatuksista pääsee eroon?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Laittamalla elämänarvot uuteen tärkeysjärjestykseen. Pinnallisuus tuntuu olevan sinulle elämässä aika suurella sijalla. Keskity olemaan niitä sinua kauniimpia naisia kiinnostavampi noin muuten, sisäisillä avuillasi. Siinä että olet muuten mielenkiintoinen, mielipiteesi asioihin ovat kiinnostavia, olet hyvää seuraa ja myös oikeasti hauska, niin sellaista jopa miehet osaa arvostaa enemmän kuin sitä pintaa. Usko vaan.