Olen ollut onnellinen poikaystäväni kanssa nyt kaksi vuotta. Nyt viime aikoina parisuhteemme on muuttunut, paljon. En saa viettää aikaa ystävieni kanssa, ilman että hän suuttuu. En käydä harrastuksissani, en oikeastaaan mitään. Minun pitää kokoajan kertoa hänellä missä olen, kenen kanssa ja miksi. Jos olen ystävieni kanssa, pelkään että hän suuttuu. Hän haluaa että elämässäni on vain hänet. Hänestä on tullut omistuksen haluisempi ja mustasukkaisempi. Haluan jatkaa yrittämistä. Olemme puhuneet asiasta mutta se ei ole ainakaan toistaiseksi auttanut... Onko muilla ollut samanlaista ? Viisaita sanoja ? Ihan mitä vain?
Haluaisin keskustella jonkun kanssa asiasta, kun ystävien kanssa en voi....
Haluaisin keskustella jonkun kanssa asiasta, kun ystävien kanssa en voi....
Vastaukset 5
Vanhimmat
Älä suostu luopumaan kaikesta, keskustele hänen kanssaan, toista ei saa tukahduttaa, jos hän jatkaa liian mustasukkaisella tiellä, luovu hänestä, vaikka kipeää tekisi. olet vielä nuori, ja liika vahtaaminen tukahduttaa rakkauden.
Miehsi on joko narsisti tai kontrollifriikki joka haluaa ahllita naistaan eikä salli mitään omaa naiselleen ja juokse vielä kun kerkiät ja voi muuttua väkivallaksi ajan myötä.
Muista pitää omat jutu ja jos tulee sanomista niin kerrot miehellesi että ei kuulu hänelle missä oelt ja kenen kanssa mutta eroa ennen kuin on myöhäistä ja pahenee ajan mittaan. Parisuhteessakaan ei voi olle 24/7 ja pitää olla sitä omaakin elämää.
Se on tainnut itse tehdä jotain selkäsi takana ja nyt paikkailee huonoa omatuntoa kauttasi vaatimalla sinua itsellesi 24/7. Se tuosta lähinnä tulee mieleen.
Poikaystävälläsi on jotain hyvin pahasti vinossa.
On todella hyvä että tuo tuli esille ennenkuin menitte naimisiin ja hankitte lapsia! Sinun on helppo vielä tässä vaiheessa antaa tilaisuus poikaystävällesi koota itsensä, katsoa voiko hän elää normalissa suhteessa jossa kumpikin osapuoliso on tasa-arvoinen: tyo, ystävät, omat harrastukset.
Jos asutte saman katon alla, sinun on parasta heti muuttaa omillesi. Poika tarvitsee aikaa rauhassa tottua ajatukseen että sinä olet oma yksilo joka tarvitsee myos omaa tilaa.
Asua saman katon alla se EI onnistu.
Saat rakastaaa häntä niin paljon kunnes muutut siniseksi mutta ennenkuin poistut tuon pojan välittomästä , täysiaikaisesta läheisyydestä, mikään ei muutu. Poika tulee kiristämään otteitaan päivä päivältä enemmän kunnes on liian myohäistä!
Saattaa olla että vuosien jälkeen poika on kasvanut tarpeeksi sisältäpäin tajutakseen mitä yksilovapaus tarkoittaa. Saattaa myoskin olla ettei hän koskaan sitä opi ymmärtämään. Missä tapauksessa eläminen tuollaisen kanssa on lähes mahdotonta.
kannattaisiko keskustella noista teidän suhteenne ongelmista ihan kahden kesken. jotainhan teillä nyt on päin helvettiä...