...siis näin miehenä naisia. Useamman parisuhteen perusteella syntynyt käsitys, että naisilla on kovin usein taipumus siihen, että pikkujutut paisutellaan hirveiksi draamoiksi. Okei, minä ymmärrän sen, että kun on väsynyt ja/tai jostain syystä stressiä ja sellaista pikkukiveä on kertynyt kenkiin hiertämään, niin silloin voi vähän keittää yli. Mutta miksi helvetissä teidän pitää antaa sellainen valta niille raivotunteille, miksi ette voi keskustella JÄRKEVÄSTI? Ja miksi te olette silloin niin prkl epäreiluja ja alatte syyttää "kun sä et tee ikinä mitään" vaikka toinen voi osoittaa pitkän listan hoitamiaan asioita? Ja miksi te katsotte oikeudeksenne suuttua lisää siitä listasta, vaikka se on täysin TOTTA?
Enkä minä käsitä sitä, että suutuspäissä sanotaan pahasti ja sitten myöhemmin sanotaan, ettei tarkoitettu. Jos minä sanon naiselle pahasti, niin silloin minä tarkoitan myös eikä sitä ikinä peruta.
Enkä minä käsitä sitä, että suutuspäissä sanotaan pahasti ja sitten myöhemmin sanotaan, ettei tarkoitettu. Jos minä sanon naiselle pahasti, niin silloin minä tarkoitan myös eikä sitä ikinä peruta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tottakai. Kaikki naiset on sellaisia. Tietysti. Myös kaikki miehet kittaa kaljaa ja hakkaa vaimojaan, kuten täällä on kirjoitettu. Mm. Näin ihmettelen alienina ihmisiä.
Olen itse pitänyt ohjenuorana sitä mitä entinen pomo kerran sanoi minulle.Kysyin miten hänen onnellinen parisuhteensa on kestänyt kun olivat nuoresta asti olleet kimpassa...hän vastasi" kunnioitus on rakkauden lisäksi kaikkein tärkein,sinä päivänä kun meillä haistatellaan päin naamaa ja solvataan niin se on sitten siinä".
Tottakai suuttua saa ja pitääkin mutta senkin voi hoitaa tyylikkäästi.En minäkään käsitä miten yhtenä päivänä ollaan niin ihania ja rakastetaan ja seuraavana päivänä haukutaan lyttyyn.
Jos ulkopuoliset asiat stressaa niin aina voi mennä metsään huutamaan,ei puoliso ole mikään jäteastia jonka niskaan kaadetaan päivän potutukset.Moni käyttäytyy niin että esim töissä ei uskalla sanoa kellekään vastaan ja se purkautuu sitten kotona tutulle ja turvalliselle kumppanille joka tietenkään ei käsitä mistä on kysymys.
Minä en ainakaan voi sietää että kun mies tulee töistä naama väärän ja kysyn mikä on niin aina vastaus on " ei mikään".Mutta mä saan sietää sitten outoa käytöstä ja tiuskimista ja mökötystä....tivaamalla saan sitten muutaman tunnin päästä selville että töissä oli kränää tms...sama juttu jos on mulle vihainen...saan repiä sanat suusta.Sanos mieluummin että nyt potuttaa koska...tai en pitänyt siitä kun teit noin...asia tulisi selväksi heti eikä koko ilta mene pilalle.
Aloittaja: myös tuollaisia miehiä on, ja voi jeesus että ne vasta osaavatkin olla raivostuttavia!!!!
Minä en miesten / naisten yleisistä taipumuksista tiedä.
Mutta ihan vain puolisossani (varmasti yksittäistapaus miesten joukossa) minua ketuttaa kyllä tolkuttomasti, jos hän pitää jotain minulle merkityksellistä asiaa "pikkujuttuna" eikä edes yritä ymmärtää, mikä siinä minulle on se iso ja tärkeä pointti.
Tuosta olen samaa mieltä, että miksi perua suutuspäissä sanottuja asioita. Miksi kukaan sanoo asioita niitä tarkoittamatta?! Mitä järkeä siinä on? Miten silloin voi luottaa mihinkään, mitä toinen sanoo - voihan se aina perua puheensa.
Hauskaa, että kuullostaa erittäin tutulta mutta meillä minä olen se rauhallinen joka yritän keskustella ja mieheni se joka alkaa raivota, huorittelee ja heittelee tavaroita niinkin suuren asian takia että sanoin jotain täysin neutraaliksi tarkoitettua(esim. viimeksi että olin ylpeä hänestä). Miehet paisuttelevat asioita myös.
Minä en ymmärrä sitä näin naisena, että mies ei tajua naisensa väsymystä, hormonikiertoa ja huonoa päivää. Jos on em. tilanne päällä, eikö voi antaa toiselle tilaa levätä ja olla? Pitääkö kerjätä verta nenästään ja hakea huomiota? Sitten kun on naisena vetänyt kunnon överit kun on tuntenut tukehtuvansa ja räjähtävänsä kappaleiksi, miksi pitäisi pyytää anteeksi sanomisiaan? Kun miehen käytös on se viimeinen pisara? Eikä normaali pyyntö, anna mun olla- auttanut?
Jos miehellä on ressiä, väsymystä, kiirettä, tekemättömiä töitä, riitaa jonkun kanssa, pystymättömyyden ja kateuden tunteita joka alalla niin mieshän saa mököttää vaikka viikkoja. Ärtyä ja ärjyä saa niin, että vaimo ja lapset itkee. Nainen ei. Heti olet kammottava akka ja huono äiti. Miehen päätä pitäisi silitellä. Ja naisen pyydellä anteeksi ja kieriä tuhkassa, tervassa ja höyhenissä.
Miksi?
Ei voi, ei pysty ei kykyne ymmärtää.
tuo viimenen on kyllä osaltaan totta miksi naisten pitää niellä kaikki paska ja olla jakoavainhymy päällä tai sit on just huono äiti ja vaimo ja epä onnistunu naisena miks miehet saa räjähtää ja sitä pidetää vaa komeana urhoollisena ja nainen ku kimpaantuu ku on eka nielly ja nielly asiat ja sitte kaikki räjähtää ulos miksi nainen ei silloin saisi räjähtää? tai nainen on hullu ja sekasi. itse en osaa suuttua mutta eksä ei hyväksynyt edes itkemistä nyt osaan sanoa ja puhua asioista vaikka kin väsyn helposti ja pillahdan itkuun joskus pienestäkin ja sit tulee kerrottua kaikki mikä painaa molempien puolelta ainut tapa mielestäni toimivaan suhteeseen on että osataan puhua asioista asioiden oikeilla nimillä ja puhutaan ja puhutaan ja tehään kompro misseja molemmat osaa uhrautua kun sitä tarvitaan ja molemmat osaa pitää myös omasta tilastaan kiinni. molemmat osallistuu asioihin puolueettomasti toki on naisten ja miesten hommat mutta jos nainen vaikka tiskaa niin miksi mies ei voisi huuhdella astioita? tai jos mies lämmittää saunan miksei nainen voisi tuoda puita jos toinen imuroi toinen pesee lattiat jos toinen katsoo telkkaria saa toinenkin katsoa jos toinen on väsynyt toinen hoitaa asioita ja antaa toisen levätä kun toinen on levännyt ja toinen hoitanut kotia voi levännyt vaikka hieroa toisen selkää. pyyteettö myys on kans yksi tärkeimpiä asioita sekä yllätykset pienet arkiset etenkin pitää hehkua yllä joka ilta toivotetaan suukon kera hyvät yöt ja kerrotaan että rakastaa sekä päivän huonot asiat ja päivän ihanat asiat mitä se toinen teki ei mitään valitusta. sekä tärkeää on myös ajatella aina välillä että tekisinkö ensitreffeillä näin? jos tänä iltana tapaisin mieheni ensimmäisen kerran olisinko antanut jalkojeni karvoituksen kohota kolme senttiseksi siispä suihkuun ja jalat ajeleen hotpantsit jalkaan toppi päälle ja miehen tykö sohvalle ;D tässä vaan vähä vinkkiä miten oma suhteeni toimii ja siis itse olen nainen :)
Mua itteäni ärsyttää se, että jos on ajatuksissa joku pieni juttu, joka harmittaa, mutta koen sen niin ettei toiselle tarvi sanoa. Hetken kun sais vain rauhassa asoita kelata niin se menis ohi, mutta ei. Kumppanin kyselyt "mikä hätänä?" "onko kaikki on?" "oot outo, onko kaikki hyvin?" alkaa ärsytttään, varsinkin jos joutuu useamman kerran sanomaan, että ei mikään, anna kun hetki olla rauhassa. Yleensä alan tiuskimaan hälle ja ärsyynnyn.