Minulla on tämä miespuolinen kaveri harrastuksen kautta (oikeastaan aika montakin), ja viime pari vuotta on tullut heiteltyä aina vähän puujalkaläppää nähdessämme.
Olin harrastajaporukan kesken viettämässä kotibileitä ekaa kertaa lähiaikoina. Viinaa juotiin enemmän tai vähemmän, kaveri ainakin otti enemmän kuin minä. Jossakin vaiheessa kahden kesken jäätyämme, alkoi kaverini avautumaan minulle sydämensä pohjasta. Yllätyin tästä, koska kukaan tässä harrastusporukassa ei ole avautunut minulle kuuden vuoden aikana niin kuin hän. Saimme selville että molemmat sairastamme lievästi samaa kehitysvammaa, hän kertoi huonosta nuoruudestaan ja suhteistaan, ja kertoi kokevansa mielenterveydensä järkkymistä näistä johtuen. Sinä aikana kun hän kertoi omasta pahasta olostaan, näin selvästi katseestaan kuinka häneen sattui. Näin saman tuskan mitä itsekin olen samoin kokenut joskus, edelleen myös hieman.
Lopuksi hänellä oli tarve pahoitella avautumistaan, mutta sanoin että avaudu vaan jos on tarve.
Jälkeenpäin olen ollut hieman hämmentynyt keskustelusta. Hänellä on oma lapsuuden ystävänsä ja parin vuoden tyttöystävänsä, minä olen lähinnä treenituttava parin vuoden takaa. Miksi hän juuri minulle avautui? Samalla tunnen jonkinlaista sielunveljeyttä häntä kohtaan samoista kokemistamme asioista, ja myötätuskaa. Sellaista, jonka haluan naisena hoivata pois hänestä. Pelkäänkin nyt, että sekoitan tämän tunteen ihastumiseen. Samantien herätin itseni että en saa sekoittaa ihastumisentuneita ihan jo järkisyistä: hän on ollut seurustelusuhteessa jo pari vuotta, niinkuin minäkin, ja rakastan omaa miestäni.
Enpä tiedä kuinka paljon hän itse muistaa keskustelua juomisensa jälkeen, täytyy vähän tutkailla käyttäytymistä kun ensikerralla nähdään. Tällaista kaveria en tahtoisi menettää, joka ymmärtää minua kuten minä häntä, ja toivon että meistä tulisi joskus myös hyvät ystävät.
Olin harrastajaporukan kesken viettämässä kotibileitä ekaa kertaa lähiaikoina. Viinaa juotiin enemmän tai vähemmän, kaveri ainakin otti enemmän kuin minä. Jossakin vaiheessa kahden kesken jäätyämme, alkoi kaverini avautumaan minulle sydämensä pohjasta. Yllätyin tästä, koska kukaan tässä harrastusporukassa ei ole avautunut minulle kuuden vuoden aikana niin kuin hän. Saimme selville että molemmat sairastamme lievästi samaa kehitysvammaa, hän kertoi huonosta nuoruudestaan ja suhteistaan, ja kertoi kokevansa mielenterveydensä järkkymistä näistä johtuen. Sinä aikana kun hän kertoi omasta pahasta olostaan, näin selvästi katseestaan kuinka häneen sattui. Näin saman tuskan mitä itsekin olen samoin kokenut joskus, edelleen myös hieman.
Lopuksi hänellä oli tarve pahoitella avautumistaan, mutta sanoin että avaudu vaan jos on tarve.
Jälkeenpäin olen ollut hieman hämmentynyt keskustelusta. Hänellä on oma lapsuuden ystävänsä ja parin vuoden tyttöystävänsä, minä olen lähinnä treenituttava parin vuoden takaa. Miksi hän juuri minulle avautui? Samalla tunnen jonkinlaista sielunveljeyttä häntä kohtaan samoista kokemistamme asioista, ja myötätuskaa. Sellaista, jonka haluan naisena hoivata pois hänestä. Pelkäänkin nyt, että sekoitan tämän tunteen ihastumiseen. Samantien herätin itseni että en saa sekoittaa ihastumisentuneita ihan jo järkisyistä: hän on ollut seurustelusuhteessa jo pari vuotta, niinkuin minäkin, ja rakastan omaa miestäni.
Enpä tiedä kuinka paljon hän itse muistaa keskustelua juomisensa jälkeen, täytyy vähän tutkailla käyttäytymistä kun ensikerralla nähdään. Tällaista kaveria en tahtoisi menettää, joka ymmärtää minua kuten minä häntä, ja toivon että meistä tulisi joskus myös hyvät ystävät.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei lainkaan ole ennenkuulumatonta että oikealla ajalla kerrotaan hyvinkin henkilokohtaisista asioista ulkopuoliselle. Ilman viinahoyryjä hän tuskin olisi jaaritellut omia asioitaan lähes tutemattomalle.
Toisaalta tuo on taakka. Sinun on AINA muistettava, olit kännisä tai selvinpäin , että et koskaan paljasta ystäväsi kertomaa muille. On niin helppo tietyissä tilanteissa lipsauttaa tuo kovin henkilokohtainen uutinen ulos, muiden tietoon. Siinä tapauksessa arvostamasi ystävä on täysin menetetty. Kukaan, ei hän sen enempää kuin kuulijatkaan , enää kunnioita sinua kun tietävät sinut lorppäsuuksi. Tuo on se taakka.
Hänen sinulle avautumisensa ei tarkoita että hänellä on mitään syvällisempiä tunteita sinua kohtaan. Sinä vain satuit olemaan paikanpäällä kun hänelle tuli tarve kertoa ajatuksistaan jollekin.
Joten teet kaiksita fiksuimmin kun kohtelet häntä sinä samana treenituttavana kuin ennenkin.
Tekisit TODELLA älykkäästi kun pysyisit yhteisistä viinajuomingeista poissa. Niistä ei yleensä KOSKAAN seuraa mitään positiivista. (Kuten jo olet saanut huomata)
Kuten nytkin sinä näet tuon lorpottelijän negatiivisessa valossa, (aiemmin hän oli reilu ja suora harrastupiirisi jäsen) ja alat jopa sotkea tunteitasi asiaan johon sinulla ei ole osaa ei arpaa..
Juuri siksikin oli pakko tulla anonyymisti jonnekin avautumaan ja selvittämään päätä, tähän mennessä olen kierinyt kahden vaiheilla kerronko vain miesystävälleni, jolle yleensä kerron kaiken minua vaivaavan asian. Mutta ehkä pidän tiedon itselläni ja anonyymisti tässä ketjussa. Helpotti oloa kummasti jo tämäkin.
Kiitos oppeliini1.
Aion kuitenkin pitää huolen tästä miehestä ja tuen häntä tarvittaessa, sillä kenenkään ei pidä rypeä huonossa olossaan. Haluan auttaa häntä.
Mietin vastaustasi viestiini. Teetkohän sittenkään oikein halutessasi auttaa häntä.
Mies ei ole valinnut sinua aviovaimoehdokkaakseen. Hänellä on jo toinen johon hän luottaa ja turvaa (ja jota hän itse tukee) . He kaksi ovat yhteinen tiimi. Sinä olet ulkopuolinen.
Tekisit todella viisaimmin pitämällä hänet hiukan etäisyydellä ja rehellisenä harrastupiirisi kaverina. Tuo olisi vain oikein ja reilua kaikkia kohtaan.
Sinun halusi "auttaa" todennäkoisimmin saa aikaan takaiskuja jotka vahingoittavat teitä kaikkia neljää.
Sinulla on oma poikaystävä josta jonain paivänä tulee lastesi isä. Keskitä huomiosi, hellyytesi ja auttamishalusi häneen. Sinä itse olet valinnut hänet huolellisesti ja harkiten. Aivan tarpeettomasti heittäsit poikaystäväsi luottamusta pois. Tiedät jo tällä hetkellä mitä tulisi tapahtumaan.
Se valinnan valta, se valinnan valta. Oikein käytettynä kaikki hyotyvät, väärin käytettynä - kaikki kärsivät.