Kymmenenvuotta sitten kärsin pakonomaisesta piireestä. Minulla oli tarve pestä kaikkea mm. kirjoja, esineitä, vaatteita, huonekaluja yms kaikkea mahdollista koska olihan muut niihin koskeneet. Nyt minulle on alkanut tulla takaisin niitä piirteitä. Mieheni petti minua vuosi sitten ja erosimme kuukausi sitten. Pettämisen seurauksena olen tuntenut inhotusta, pesen kaiken mihin mieheni on kosenut, esineet, vaatteet, pesen pyykkiä jatkuvasti koska kun olen ne pessyt vaikka ne olisi puhtaita tunnen jonkunlaista puhtautta koska mieheni likasi meidän suhteen pettämällä. Olen yrittänyt kontrolloida ajatuksiani ja lopettaa tuon koska en halua sitä samaa helvettiä mitä koin kymmenen vuotta sitten. Eilen sain paniikkikohtuksen ennen nukkumaan menoa jonka myös olen viimeksi saanut kymmenen vuotta sitten. Olin hysteerinen, itkin, en saanut henkeä mutta rauhotuin. Sen loputtua tunsin jonkilaista tyyneyttä. Olo on jokseenkin rauhallisempi nyt enkä koe, että minun tulisi pestä jotain esineitä tai vaatteita. Miten nyt käy? Myös ystävi kertoi kaksi viikkoa sitten, että hänet oli raiskattu teininä. Miten voin saada paniikkikohtauksen jonka olen viimeksi saanut kymmenen vuotta sitten? Kulkevatko tämä raiskaus ja pettäminen jollaintapaa käsikädessä?
Pettämisen seurausko?
Pelokas00
2156
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pettäminen ja ystäväsi raiskaus ovat niin traumaattisia ja perusturvallisuuden rikkovia kokemuksia, että varmasti niillä on yhteys noihin pakonomaisiin oireisiisi ja paniikkikohtauksiin. Suosittelisin, että hakeutuisit lääkärin kautta ammattiauttajien luo, sillä heille voit turvallisesti kertoa kokemuksistasi ja tunteistasi sekä saada tukea, jotta oireesi eivät ainakaan pahenisi. Siis avun hakuun pikaisesti ennen kuin olo käy sietämättömäksi. Toivotan sinulle paljon voimia ja jaksamista, sillä tuollaisten kokemusten kohtaaminen ja käsitteleminen on varmasti raskasta.
Minä kärsin ajoittain paniikkikohtauksista. Alkoivat hyvin traumaattisen tapahtuman seurauksena yli kymmenen vuotta sitten. Pääsin "eroon" niistä ammattilaisten avulla eli pari kertaa terapiaa ja puoli vuotta lääkitystä. Sen jälkeen meni useampi vuosi ilman kohtauksia. Sitten mies petti ja jonkin ajan päästä alkoivat kohtaukset.
Itse tulen niiden kanssa toimeen, eli annan tulla, en tappele vastaan ja totean, että ok, kehoni kertoo minulle nyt jotain. Tämän opetti terapeutti eli niitä ei voi estää, mutta niiden yläpuolelle voi opetella nousemaan, niin, että ne eivät hallitse sinua. Eivät ne minulla kauhean kauaa kestää, vartin keskimäärin ja sen jälkeen on olo hieman hutero hetken ajan.
Stressin hallinta on minulla aina ollut heikko, vaikka muut pitävät minua hyvin vahvana ja stressin hyvin hallitsevana ihmisenä. Se on osa omaa vyyhtiäni. Painan, siedän ja kestän yli rajojeni enkä osaa lyödä hanskoja tiskiin ja luovuttaa ajoissa. Eli en oikein kunnioita omia rajojani. Enkä sitä ole vieläkään oppinut, tosin tiedostan asian yritän opetella. Ei ole helppoa sanoa ei.
Neuroosesta voi päästä eroon, mutta se ei käy tuosta vaan. Kannattaa kuitenkin edes yrittää, niillä kun on tapana pikkuhiljaa voimistua ja lopulta ne voivat invalidisoida ihmisen elämää ja sosiaalisia suhteita. Jos/kun sinusta tuntuu, että jätät jotain tekemättä "likaisuuden" takia, älä jää odottelemaan. Silloin oire jo rajoittaa tekemisiäsi. Se on kuin pirulle antaisi pikkusormen. Sivusta olen tällaista kaarta seurannut.
Ikävää, että miehesi petti, mutta nyt on kyse itsestäsi. Perusturvallisuudesta, kontrollin menettämisen tunteesta omaan elämään. Pesemällä ja puhdistamalla yrität pitää jonkin osan kontrollista hallussasi. Se on kuitenkin kuin huijaisit itseäsi, saat ehkä hetken rauhan, mutta ongelma on ja pysyy käsittelemättömänä sisälläsi.
Yllä jo joku suositteli kääntymään ammattilaisten puoleen. Se, että ei jaksa kantaa kaikkea kokemaansa taakka kevyesti ja ongelmitta ei ole merkki heikosta tai mieletään sairaasta ihmisestä, pikemminkin päinvastoin. Normaali ja terve ihminen kestää vain rajallisesti. Omat rajat täytyy vain opetella löytämään.