Sukujuhlat

Et ole kamala ihminen, ja lopettaisin sinuna muutkin, turhat juoksemiset toisten juhlissa.

Itse taas olen miettinyt, miksi on niin vaikea lähteä puolison suvun juhliin? Meillä on ollut alusta asti itsestään selvyys, että minä menen heidän ja hän tulee kanssani meidän suvun juhliin.

Tottakai kaikkiin kissanristiäisiin ei vain ehdi / jaksa, mutta miksi niistä on pakko saada riita aikaan?

Ja muuten lastenhoitajaksi jääminen on minusta pätevä syy olla menemättä. Eli tahdikkuutta vähän mieheltä nyt.

Miksi sukujuhlissa pitää käydä?

Koska ovat sukua, ei ole kunnon syy.

Se, mikä sinun suvullesi on ihan itsestäänselvyys, ei ole sellainen muille suvuille.

Onneksi minun sukuni asuu niin kaukana ja viihtyy omissa oloissaan, eikä pidä sukujuhlia, niin ei tarvitse käyttää omaa vapaa-aikaansa näiden kanssa seurusteluun. Vain sen takia, että on osaksi yhteiset geenit.

5 päivää viikossa töitä ja 2 päivää vapaata. Sori, aikaa ei mulla ainakaan riitä sukujuhliin, ei osallistumiseen eikä järjestämiseen. Enkä syytä yhtään niitä, jotka niitä järjestävät, onneksi ei ole tullut kutsuja.

Vanhat on jo niin vanhoja, ja nuoret oppineet nuorten tavoille.

Ei paluuta 50-luvulle, kiitos.

ett ole kamala. kai sitä vuosien varrella kyllästyy kaikkiin juhliin. jos olet kaikki vuodet ollut juhlissa niin tietenkin nousee metakka kun ykskaks kieltäydyt...

Itse miehenä kanssa en ihan mihin tahansa lähde ja kotanakin saa kahvia. Puolisoni venjen puoliso piti 40 vuotisjuhlat mutta ei 50. Itse en muista 40 vuotisjuhlia koska vain kahvilla kävin ja olen puolisolleni ilmoittanut että kahville ne viitsi lähteä ettäpitää olla muutakin ja jos et vielä miehen suvun henkilöiden kanssa tule toimeen niin ei sinne väkisin kannsta mennä. Mikä pointti miehelläsi on että kaikissa suvun kissanristiäisissä on oltava vaibn eikö osaa kieltäytyä suvun juhlista muiden painostuksen takia.

Samaa oon joskus miettiny,miksi sukujuhliin joidenkin mielestä on ikään kuin pakko mennä.Joillekin on tärkeää,että saadaan otettua se yhteiskuva,jossa "kaikki hymyilee yhdessä",vaikka kuvien ottamisen välillä vellovat mitä ihmeellisemmät tunteet.Sama ihminen,joka vaatimalla vaatii tulemaan yhteisjuhlaan,on kahden kesken "iskenyt sydämeen viiltävästi -ja lujaa" Jäin pois hänen juhlista ja siitä olen saanut kuulla vielä kymmenenkin vuoden jälkeen,kun nähtiin pikaisesti kaupungilla.Alan vähitellen oppinut kulkemaan kadun toista puolta,ettei törmättäisi enää.

Meillä omien sisarusten kesken pidetyt juhlat ovat synkemmät tunnelmaltaan, kuin mitä on mieheni suvun hautajaisissa.
Kun mieheni puolella on hautajaisia,siellä on laulu-esityksiä,tilanteeseen sopivia ja tunnelma on "läheinen" Meidän suvun puolella kun on vaikkapa synttärit,siellä osa on mustissa puvuissa ja kaikki istuvat "naama vakavana" eikä laulua kuulu.Jos joku yrittää keventää tunnelmaa,katsotaan häntä eräiden toimesta "pitkin nenän vartta" ja paheksutaan.
Siksi olen ajatellut,että mieheni puolen suku-tapahtumiin osallistun jatkossakin.Oman puolen sukujuhliin osallistun ainoastaan hautajaisiin.ellen satu itse kuolemaan seuraavaksi sisaruksistamme.Hautajaisissa meidän puolella ei sentään aleta arvostella ja sättiä ketään.Siellä voi poiketa pikaisesti juomassa kahveet.

Juhlien tunnelma ratkaisee siis minne askeleet käyvät.Ei sukulaisuus.
Ja kyllähän aikuisella on lupa valita,missä juhlissa käy.Ei siitä perhesopu saisi kärsiä.Mieheni jätti meidän puolen sukujuhlat heti kun huomasi juhlien tunnelman.Itse kävin yksin muutamissa.mutta nyt sitten itsekin jätän ne väliin.

Kyllästyneelle vaimolle: Jos tästä on nyt tullut tälläinen sota niin kait nyt voit tajuta että miehellesi on tärkeää että sinä menet hänen kanssaan ja onko se nyt niin vaikeaa sinun tukea häntä? Jos et mene niin luulenpa että tämä jää teidän väliin loppuajaksi ja paisuu vaan muitten ongelmien kanssa. Mene ja etsi lasten hoitaja ja ehkä voit sopia että lähdet vaikka vähän aikasemmin niistä senkin takia että lastenhoitaja pääsee aikaisemmin menemään. Kompromissiä muuten tästä tulee valtataistelu ja näyttää että se jo sitä on. Jos rakastat häntä niin onko se nyt niin vaikeaa mennä yksiin juhliin vaikkakin pari kertaa vuodessa?
On helppoa ruveta vihaamaan puolison sukua ja kavereita mutta siitä ei tule muuta kun surua jälkeenpäin ja voit sitä katua joku päivä.
Miehes voi kyllästyä suhun kohta!

Kyllä, jokin voi olla joskus olla niin vaikeaa, että vaan täytyy pitää omista mielipiteistään kiinni , eikä mennä muiden mukana. Mikä tekee siitä miehen mielipiteestä niin oikean, että vaimon pitää taipua AINA miehensä tahtiin?

Mikä kompromissi se on, että tekee täysin, kuten toinen haluaa? Ei se ole mikään kompromissi.

Ei minua kaduta, että olen jäänyt miehen ja oman puolen sukujuhlista pois. Sain vietettyä omaa aikaa kotona, siivottua rauhassa, istua netissä sunnuntaina, oli ihanaa olla vain yksin, kun mies oli juhlissa. Tuli itsekin sieltä 2 tunnin päästä, pääsi aikaisemmin lähtemäänkin, kun ei voinut/halunnut viipyä kauemmin.

Mieheni on täysin kyllästynyt sukujuhliin, ja ainoastaan joulu on sellainen, joka vielä tuntuu kunnon juhlalta, mutta siellä ovatkin vain vanhemmat ja sisarukset, ei 100 muuta sukulaista.

Emme ole helluntalaisia, emmekä jehovia, eikä meillä siitä syystä järjestetä suuremman luokan sukujuhlia. Jos joku muu suku haluaa järjestää useamman tonnin pirskeitä useana vuonna, niin järjestäköön.

Muttä Helmisen suku ei määrää, mitä aivan eri suvun Virtaset tekevät omalla vapaa-ajallaan.

Et kerro minkä ikäisiä lapsenne ovat. Jos ovat yli 6 vuoden, voitte ihan hyvin ottaa heidät mukaan. Heille omat videot ja eväät mukaan ja saavat katsella sen pari kolmetuntia omia ohjelmiaan sivussa (toisessa huoneessa) sinun ja miehesi viettäessa pikkujoulua.
Tietysti jos lapsenne ovat vauvaiässä ettekä loydä lastenhoitajaa, menkää siitä huolimattaa - lasten kanssa. Vaikka vain moikkaamaan ja nopeasti juomaan vaaditun joulukahvikupillisen ja toivottamaan hyvät pikkujoulut kaikille.
Vie se tiikerikakku ja kaupasta ostamanne piparkakut tuliaisiksi, kenties vielä joululatva kukka mummolle.

Sitten vain poistutte.
Jos suku kerran on niin iso kuin kerroit, heillä keskenään riittää tarinointia vaikka te poistuisittekin melko pian.

Nyt kaikille jää juhlista hyvä mieli: te osallistuitte kaikesta huolimatta ja suku sai nähdä että haluatte omalta osaltanne pitää rauhan maassa.

mua kans ketuttaa sukujuhlat..niissä jos missä ahdistuu..siis ainakin puolet noiski mis mä oon ollut on niin teennäist se meno...ollaan olevinaan että kiva taas kokoontua yhteen mut kaikki kuitenkin vaan kattoo salasesti kelloo millon vois lähtee..mä tein vaan päätöksen etten mee turhanpäiväsiin kokoontumisiin jossei huvita..

Olen pikkuhiljaa kyllästynyt kaikenlaisiin kissanristiäisiin. On se ihän älytöntä, että minun läsnäoloni on jonkin juhlan onnistumisen tae. Meillä kummallakin on iso suku, mutta ainoastaan vaimon puolelta painostetaan osallistumaan juhliin. Vaimoni on sosiaalinen ja minä en. Minulla ei kiinnosta yksinkertaisesti niinkin epänormaali olotila kuin juhlat. Niissä ei oikeasti pääse minkäänlaiseen luonnolliseen keskusteluun ihmisten kanssa. Aina kun kevät alkaa, alkaa myös kalenterin täyttäminen kaikenmaailman juhlilla. Ja niitähän riittää. Olen ilmoittanut vaimolle, että saa mennä yksin. En jaksa tällaista rumbaa.

Jos käy töissä ja on pieniä lapsia, ovat usein toistuvat juhlat raskaita, vaikka muuten pitäisikin niistä. Raskaan viikon jälkeen tahtoisi levätä ja joskus olisi hyvä antaa aikaa ystävillekin.

Ei ole mitään mielekästä, jos oikeasti halutaan tavata toisia niin tavataan, pelkät pakolliset synttärit sun muut niin voisi jättää nekin pois.

Totta että niin kuin osa tuossa kirjoittaa niin viikon ainoa vapaapäivä pitäisi uhrata sukulaisten kanssa pakko tapaamiseen.

Mun mielestä ne sukulaiset ketkä on läheisiä toisilleen niin tapaa usein, muut ei.

hah. no et todellakaan ole.

Me teimme aikanaan mieheni kanssa sopimuksen, mihinkään sukukokoontumisiin ei ole pakko osallistua. piste. Minä osallistun todella harvoin, mies jää lähinnä pois suuremmista haaremeista ja ristiäisistä.

Olette avioituneet keskenänne, ette sukujenne kanssa.

Noin mitättömistä asioista ei kannata alkaa riitelemään. Se menee jota ne kiinnostavat ja sillä selvä. Olisiko parempi jos ei puhu etukäteen mitään ja sitten tekeytyy sairaaksi, ai ku iski paha oksennus vatsatauti niin ei voi tulla sinne tartuttamaan muita.

Mut puolestaan on oma suku toisen vanhemman puolelta jättänyt usein kutsumatta. Vaikka en ole mitään pahaa kellekään heistä tehnyt. Säälittäviä typeryksiä, mutta usko heihin on mennyt.

Ahdistavia kertakaikkiaan. En osallistu jos ei ole aivan pakko. En tarvitse sukulaisia mihinkään. Samat keskustelut niissä juhlissa aina on. Sellaista tekopirteää touhua. Teeskentelyä pahimmillaan. Vapaa-aikani vietän mieluiten oman perheen parissa. Suomi on onneksi vapaa maa.

Samaa mieltä myös siinä, että "kissanristiäisiin" ei tarvi mennä. Se sitten taas, että mitkä tuohon luokkaan lasketaan onkin asia erikseen.

Työpaikan juhliin saattaa olla pakko mennä (pakollinen/vapaaehtoinen, usein valitettavan sama asia), samoin ainakin läheisten tuttavien hautajaisiin, ellei ole kyyditysongelmaa. Joka vuosi ei ole mitään syytä viettää synttäreitä, jos ei ole alle 20v; tottakai saa viettää, ja voihan se mukavaa ollakin, mutta turha vinkua sinne jokaista tuhlaamaan kallista vapaa-aikaansa. Jos joskus on ollut tapana viettää aina lähisuvun kanssa yhteisiä juhlavapaita (esim. joulu), niin sekään ei ole välttämätöntä viettää aina saman sakin kanssa.

Omassa suvussani on jopa oikeasti kerran vietetty aidot kissanristiäiset. Ja kissan omistajiin ei kuulunut lapsia, jolloin tilanne olisi ollut tietyllä tavalla ymmärrettävä.

Kallis vapaa-aika. Joo. Hiljaisuus on kultaa. Joo. Niin varmasti.
Ei käydä enää sukulaisvanhusten luona, ei tavata omia vanhempiaan kuin kerran pari vuodessa pikaisesti. On niin kiire, on tärkeämpää tekemistä. Lapset eivät vietä aikaa isovanhemmillaan, monilla ihmisillä ei ole edes ystäviä, kun on niin paljon muuta puuhaa.

Tätä olen miettinyt: kun ei viitsitä käydä sukulaisten luona heidän eläessään, miksi kuitenkin mennään hautajaisiin itkemään?

Eipä mennä hautajaisiinkaan enään, mennään vaan sinne minnen on tervetullut ja odotettu.

Minua ei edes kutsuta suvun juhliin. Just 2 viikoo äkäinen sukulainen soitti ja haukku että olen paska kummi hänen lapselle kun en viitsinyt kastajaisiin tulla.
Jaa-a sano jansson perskele. Olisi varmaan kannattanut kertoa että lapsi on syntynyt ja kysyä kummiksi. Jos olisin vastannut joo-o olisi kannattanut kertoa milloin ristiäiset on.
Et sillee :D