...Se oli siis totta: harhaiseksi väitetty mustasukkaisuuteni ei ollutkaan aiheetonta. Miehelläni oli erittäin intensiivinen salasuhde n. puolitoista kuukautta. Kiinni hän jäi lopulta, kun puhelimen jatkuva mukana pito viestitti minulle siitä, että jotain on meneillään.
Mieheni uskottomuus alkoi loppukesästä. Tuolloin hän oli vaipumassa työuupumukseen ja masennuksen tunteita myös oli. Suhteessa oli viestittelyjä ja soittelua molemmin puolin. Kaksi epäonnistunutta yhdyntäyritystä metsäautotiellä autossa. Siitä suhde hiipui platoniseksi yhteydenpidoksi, jonka loppujen lopuksi katkaisi ilmitulo.
Sain tarkat tiedot tapahtumista (mm. sen, ettei yhdyntä onnistunut) ristikuulustelemalla sekä miestäni, että toista naista siten, etteivät voineet enää muokata tarinaa asiasta keskenään. Alussahan oli tietenkin sovittu, että ystävyytenä tämä esitetään. Tunnen naisen; hän on osoittanut empatiaa meidän perheellemme, sillä olen ollut sairaana jo neljä vuotta. Sairaudestani huolimatta, olen avioliitossamme hoitanut kaiken ja asioiden kuulemma piti olla ihan kunnossa. Näistä asioista on kuitenkin perheessämme keskusteltu.
Nyt en tiedä enää, miten jatkaa elämää. Pettäminen tapahtui työaikana siten, ettei minulla olisi voinut olla edes aavistusta asiasta.
Mies kävi lääkärissä. Sairaslomaa kuukausi; burn out jo siitä, ettei ole koskaan 27 vuoden aikana lomia pitänyt. Hän on aina ollut etäällä perheestä, henkisesti. Toisaalta olen saanut häneen myös suhteen luotua tästä kaikesta huolimatta.
Nyt mietin ratkaisuja; ero vai jatkaminen...Miten te olette selvinneet henkisesti?? Tämä käytös ei ole miehelleni luontaista ja lääkäri onkin sanonut, että miehellä on hävinnyt taju realiteeteista hänen toimissaan.
Toista kertaa en tätä halua ikinä läpikäydä...Niin raastavaa tämä on. Ja juuri tuon itseni suojaamisen vuoksi mietin avioeroa. Tiedän, ettei prosessia voi silläkään kokonaan välttää. Tunteet on ratkaisusta huolimatta käytävä läpi. Tulevaisuus yksin olisi vain varmemman tuntuista. Meillä on kuusi lasta, joista nuorin on alaikäinen, juuri murrosiässä. Myös lapset tietävät tapahtuneesta; eivät tietenkään yksityiskohtia. Onko kellään kokemusta juuri samankaltaisesta tilanteesta??
Mieheni uskottomuus alkoi loppukesästä. Tuolloin hän oli vaipumassa työuupumukseen ja masennuksen tunteita myös oli. Suhteessa oli viestittelyjä ja soittelua molemmin puolin. Kaksi epäonnistunutta yhdyntäyritystä metsäautotiellä autossa. Siitä suhde hiipui platoniseksi yhteydenpidoksi, jonka loppujen lopuksi katkaisi ilmitulo.
Sain tarkat tiedot tapahtumista (mm. sen, ettei yhdyntä onnistunut) ristikuulustelemalla sekä miestäni, että toista naista siten, etteivät voineet enää muokata tarinaa asiasta keskenään. Alussahan oli tietenkin sovittu, että ystävyytenä tämä esitetään. Tunnen naisen; hän on osoittanut empatiaa meidän perheellemme, sillä olen ollut sairaana jo neljä vuotta. Sairaudestani huolimatta, olen avioliitossamme hoitanut kaiken ja asioiden kuulemma piti olla ihan kunnossa. Näistä asioista on kuitenkin perheessämme keskusteltu.
Nyt en tiedä enää, miten jatkaa elämää. Pettäminen tapahtui työaikana siten, ettei minulla olisi voinut olla edes aavistusta asiasta.
Mies kävi lääkärissä. Sairaslomaa kuukausi; burn out jo siitä, ettei ole koskaan 27 vuoden aikana lomia pitänyt. Hän on aina ollut etäällä perheestä, henkisesti. Toisaalta olen saanut häneen myös suhteen luotua tästä kaikesta huolimatta.
Nyt mietin ratkaisuja; ero vai jatkaminen...Miten te olette selvinneet henkisesti?? Tämä käytös ei ole miehelleni luontaista ja lääkäri onkin sanonut, että miehellä on hävinnyt taju realiteeteista hänen toimissaan.
Toista kertaa en tätä halua ikinä läpikäydä...Niin raastavaa tämä on. Ja juuri tuon itseni suojaamisen vuoksi mietin avioeroa. Tiedän, ettei prosessia voi silläkään kokonaan välttää. Tunteet on ratkaisusta huolimatta käytävä läpi. Tulevaisuus yksin olisi vain varmemman tuntuista. Meillä on kuusi lasta, joista nuorin on alaikäinen, juuri murrosiässä. Myös lapset tietävät tapahtuneesta; eivät tietenkään yksityiskohtia. Onko kellään kokemusta juuri samankaltaisesta tilanteesta??
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ei juuri samanlaisesta. Tuskin kenelläkään on.
Varmaa elämässä ei oo mikään. Epävarmuutta on opittava sietämään ja kestämään, ja varmaan noin monen lapsen äitinä sydän on ollut monesti sykkyrällä huolesta aiemminkin. Itseäsi et siis voi takuuvarmasti koskaan suojata.
Mieti rauhassa ja yritä keskittyä teidän kahden suhteen miettimiseen. Sieltä löytyy ratkaisu, onko teillä toivoa jatkaa yhdessä. Tapahtunut on tapahtunut, parhaimmillaan se voi johtaa avoimuuteen ja parempaan suhteeeseen tai sitten ei. Sinuna kuitenkin katsoisin senkin kortin kun yhdessä vietettyjä vuosia on noin paljon. Jos eroon päädyt, niin tiedät ainakin miksi. Tuollaisen sähellyssuhteen takia ei kannata pelkästään pitkää avioliittoa rikkoa. Riko avioliittosi, jos se ei toimi eikä sillä ole edellytyksiä.
Anna ainakin ajan hieman kulua ja tunteiden tasaantua. Mihin sinulla on kiire?
Niin...kiirehän ei ole. Olen pohdiskellut avioliittoamme; kaikki siinä on mennyt miehen ehdoilla tähän asti. Hänen työnsä, jonka yhteydessä myös pettäminen tapahtui, oli veruke elämäntyylille. Siitä huolimatta, vielä sairaanakin jaksoin yrittää. Tuleva joulu ja sitä ennen raskaat, uudet tutkimukset sairauden etenemisestä, ovat tuoneet monia ajatuksia. Pystynkö järjestämään lapsille ja heidän kumppaneilleen hyvän joulun vai lähdenkö nyt? Ajastani en tiedä, onko sitä jäljellä paljon vai vähän. Siksi tämä kiire asioiden suhteen...
Hätäily ei auta, kun ihminen painii voiman täysin vastakkaisten, toisilleen ristiriitaisten tunteiden vallassa. Olet hyvin selvittänyt totuutta, vaikka, kenties, tuo 'platonisuus' voi olla valhetta. Tuli vaan mieleen, että jos yhdyntä epäonnistuisi, se aiheuttaisi sellaista häpeää, etenkin miehelle, että suhteen platonisuus voisi kyllä kärsiä. Kärynneet haluavat yleensä kaunistella omat tekonsa kuten vain kykenevät. Silti, yhdyntä ei ole tärkein kysymys. Toisen tapailu selän takana ja sen myötä tulevat valheet satuttavat joskus enemmän kuin itse pettäminen.
Selvitä itse itsellesi omat rajasi. Mitä voit sietää ja mitä sinun on mahdotonta kestää. Sitten tee nuo rajat selväksi miehellekin. Aika monet petetyt vaativat kaiken yhteydenpidon lopettamista ulkopuoliseen, jopa työpaikan vaihtoa, koska tuo ulkopuolinen on osaltaan myös loukannut petettyä, omalla osallisuudellaan. Hyvin moni ei kykene sietämään edes ajatusta, että salaparin suhde yhä jatkuisi, edes keskustelutasolla.
Keskinäisen luottamuksen palauttaminen, keskustellen, terapiassa tms, ja molempien puolisoiden tahtomana, on tärkeä kysymys., Jos pettäjä ei halua osallistua, voi epäluottamuksesi puolisoasi kohtaan voi jäädä pysyväksi. Avioliitto, jossa ei voi luottaa, on mahdoton. Mutta jos puolisosi aidosti haluaa korjata virheensä ja liittonne, hän ennemmin tai myöhemmin, kriisistään tokeneena, lähtee luomaan kanssasi uutta luottamusta.
Vietä tämä joulu itsekkäästi, juuri niin kuin oma sydämesi sanoo, yhdessä tai erikseen, tai vaikka yksin, jos lasten läsnäolo on liian ahdistavaa juuri nyt.Jaksamista sinulle´!
Just kok että oikein 6 lasta ja aikaa, voimavaroja ja viitseliäisyyttä ristikuulustella miestä ja naista. Voi pyhä Sylvi sentään sullahan on oikein kunnon pakkomielle kehittynyt. Ja toisekseen minkälainen mies alistuu psykopaattisen vainoharhaisen naisen kuulusteluihin tai kakkonen? Ehkä köytöksestäsi löytyy vastaus miksi mies haki toista??? Kuulostat ahdistavalta ihmiseltä, kyttäät ja painostat ihmisiää ja mikä on lopputulos? Onko nyt tyytyväinen mieli kun olit oikeassa? Olisit luottanut vaan omaan vaistoosi ja ukko ulos ja piste. Että oikein ristikuulustella....psykopaatti.
Ei ap kirjoittaja ole ollut vainoharhainen. Hänen aavistuksensahan osoittautuivat todeksi. Ainut potentiaalinen psykopaatti tässä jutussa on pettävä ja valehteleva mies. No, ehkä se kakkonenkin. Tottakai petetyllä on oikeus ja tarve tietää mitä on tapahtunut. Miten muutoin voi tehdä päätöksiä tulevaisuuden kohtaan. Ja voi olla petetyn terveyskin vaarassa. Täytyy ainakin selvittää, että onko pettäjä harjoittanut suojattua seksiä.
Tottakai petetty haluaa tietää mikä on oikea totuus. Sitä ei ehkä saa selville muutoin kuin kysymällä puolisolta tai kakkoselta, jos tuo haluaa kertoa. Totuus tulee saada tietää, sillä petettyä on loukattu ja nuo tapahtumat johtivat petetyn tuskaan sekä avioliiton vakaviin ongelmiin. Ilman totuutta avioero on lähes väistämätön.
Mun ex-mies oli mieltä, että sivusuhde ei mitenkään kuulunut minulle. Joten ex-mies sai pitää 'oman elämänsää' ja omat seksisalaisuutensa, mutta minä en enää halunnut olla tietämätön osallinen kolmiodraamassa.
Pettäjä valitsee toki itse, kertooko, onko rehellinen vai ei. Mutta jos ei, voi varautua eroon, sillä avioliiton luottamuspula ei korjaannu vaikenemalla.
Näkemyksesi psykopaattisesta kuulustelusta on asiaton. Ilmeisesti et elä itse avioliitossa, etkä ymmärrä luotttamuksen merkitystä.
Näin on, painin myös samassa aihepiirissä. Perheen pettäjä ei ole varsinaisesti tunnustanut tekoaan, on vain mielestään keskustellut, vaikka totuus on jotain muuta. Yhteistä puuhaa on ollut ja suunnitelmia selkäni takana. Eniten pelottaa se, että pettäjä kuitenkin jatkaa keskusteluaan kakkosen kanssa yhä salaa. On väärin toimia toisen selän takana ja kun vielä kiinnijäätyäänkin jatkaa sitä, niin miettii, onko toinen edes sen anteeksiannon arvoinen....
Kolmiodraama on sairasta ja siihen en itsekään halua suostua, mutta mitä jos sinulle ei kerrota totuutta, olet tietämättäsi siinä draamassa. Suoraankaan ei voi kysyä, sillä on kyse luonnehäiriöisestä ihmisestä. Todellisuudessa hän ei taida kestää sitä, että koko muu perhe katkaisee suhteensa häneen, vaikka muun perheen mielenterveyden vuoksi se olisikin perusteltua.
Ilmeisesti vain toinen petetty voi ymmärtää sen tuskan ja satuttamisen, minkä on joutunut selän takana pettämisen vuoksi kohtaamaan. Itseäni ei ole koskaan kukaan eikä mikään satuttanut niin paljon kuin se hetki, kun pettäminen paljastui. En ole koskaan ajatellut riistäväni omaa henkeäni, mutta siinä hetkessä sekin oli yksi vaihtoehdoista, vain jälkikasvun kommentit pelastivat minut elämään tämän liatun elämän. "Äiti, älä tee itsellesi mitään.", muistan nuo sanat aina.
Tuo on mielenkiintoinen aspekti tuo suojattu vs. suojaamaton seksi. Täällä ollaan aina hyvin ehdottomia sen suhteen, että vaikka mies rakastaisi toista naista ja heillä olisi hyvin intensiivinen suhde, hänellä on kuitenkin tyydyttävä ja aktiivinen seksisuhde myös vaimonsa kanssa.
Ehkä, jos vaimo ei tiedä suhteesta, mutta jos tietää ja vaikka mies vakuuttaisi sen käryn jälkeen loppuneen, en naisena usko, että vaimonkaan tekisi kovin usein ja intohimoisesti mieli rakastella miehensä kanssa. Kun kuitenkin mielessä on koko ajan se, että mies rakastelee myös sitä toista naista.
Usein pitkään jatkuneessa rinnakkaissuhteessa ei käytetä kondomia. Testeissä on ehkä käyty ja nainen käyttää jotain muuta ehkäisyä. Mutta mitä ajattelee vaimo suojaamattomasta seksistä tooisen naisen kanssa? Tuskin se hänen halukkuutta miestään kohtaan nostaa.
"kun vielä kiinnijäätyäänkin jatkaa sitä, niin miettii, onko toinen edes sen anteeksiannon arvoinen...."
Miksi edes mietit? Eikö ole sanomattakin selvää, että tällöin parisuhteen kulmakivet: luottamus ja toisen kunnioittaminen, ovat tipotiessään?!
Luottamuksen ja kunnioituksen voi löytää uudestaan, jopa entistä parempana. Jos molemmilla on aito halu jatkaa.
Voi löytää, mutta jos toinen kiinni jäämisen jälkeenkin vielä jatkaa suhdetta toiseen naiseen ja väittää vaimolleen muuta, niin siitä on kyllä jo kunnioitus vaimoa ja avioliittoa kohtaan niin kaukana, että ainakaan minä en jäisi pidättämään hengitystä.
Niin...minähän se psykopaatti olen, kun minulle puolitoista kuukautta valehdeltiin, nimiteltiin vainoharhaiseksi ja mustasukkaiseksi aiheetta. Lopulta totuus paljastui palasina. Ja siitäkin tarinasta, oli osa sovittu tämän vieraan naisen kanssa. Hänellä myös perhe, jolle valehteli asiat. Muka henkistä tukea vain on annettu, puolin ja toisin. Miksi pitää vielä kiinnijäätyään valehdella?? Eikö puoliso kuitenkin ansaitse totuuden melkein kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen. Vuosien, joissa miehen työ on määrittänyt koko perheen elämän. Ja hän on ollut aina se, joka voi pitää harrasteensa yms. Ei näytä ihan tasan menevän nämä nallekarkit todellakaan elämässä.
Nyt mies on ihan murtunut, lähes toimintakyvytön. Eli...minunko pitää nyt jaksaa tukea häntä, vai miten?? Näitä mietteitä tässä ap:n päässä tänään pyörii...
Oletko muuten ollut yhteydessä tämän naisen mieheen? Ehkä teille kahdelle on kerrottu vähän erilaiset tarinat ja tietojen vaihto voisi olla hyödyllistä.
Enpä oikein usko, että mies menee toimintakyvyttömäksi vain siitä, että on jääty kiinni vain henkisen tuen antamisesta. Kyllä siinä varmasti on ollut tosiaan muutakin. Kuulostaa kovin epäreilulta, että sinun tässä tilanteessa pitäisi vielä hyysätä pettäjää. Käytä kaikki energiasi itsesi ja lastesi hyvinvointiin. Ehkä voisit ehdottaa miehelle, että hakisi nyt sitä henkistä tukea ihan oikealta terapeutilta. Voimia!
Tärkein neuvo, älä rúpea marttyyriksi. Lähde, järjestä oma elämäsi kuntoon.Petturin puolisona, kaikkien valheiden jälkeen, et itseäsi enää ehjäksi saa.
...niin, olihan siinä ne pari epätoivoista yhdyntäyritystä myös. Miestä ilettää ja hävettää oma käytös ja tosi heikoilla välillä asiassa. Naisen mies tietää: nainen ns. puhdas pulmunen. Kaikki syyt ovat täällä ja kuulemma tukea halunnut meidän perhettä, kun on tämä sairauskin minulla. Suhde oli kuulemma alkanutkin siitä, että oli minun vointiani kysellyt...Aika erikoinen tapa tukea antamalla nussia itseään pimeällä kujalla?? Mies ei hauku naista, ottaa vastuun, mutta sanoo, ettei asiat ihan noin ole menneet, kuten nainen sanoo. Kotonaan nainen ei ole kertonut kaikkia. Täältä on tullut sinne sitten lisävalaistusta. Haluaa ilmeisesti vähätellä tapahtunutta miehelleen. Ensimmäinen tarina olikin se, että minä en ymmärrä tätä tuen antamista...näin hän asian ilmaisi. Kuinka moni teistä ymmärtäisi edellämainitun, saati sitten hyväksyisi. Nainen jatkaa elämäänsä töissä käyden, ihan niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Miehellä toki oli burn out alkanut, kun tämä tapahtumasarja alkoi. Mietinkin, että hakiko hän suhteesta voimia ja toisin nyt kävi?? Lääkärin mielestä ei ole ollut oma itsensä tapahtumahetkellä. Ja todellakin: tämä ei ole hänelle tyypillistä käytöstä mitenkään. On tässä ongelmaa nyt ratkottavana jatkoa miettiessä. Masennus miehellä on syvä...
Minulla on todella samanlainen kokemus muutaman vuoden takaa. Edelleen parantelen haavoja. Ärsyttää juuri tuo toisen naisen asenne ja hänen kykynsä jatkaa elämää niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihmetteli oikein, kuinka voin ottaa tämän niin vakavasti. Joillakin on pokkaa. Herääkin epäilys onko miestemme "henkireikä" ollut sama naikkonen. Jotain vinkkiä voisit heittää...
Keskity nyt itseesi. Se on jo liikaa, että joudut miehen masennustakin murehtimaan. Toisaalta se kertoo myös siitä, että mies katuu tai häpeää tekoaan. Se on jo jonkinmoinen alku, jos aiotte yrittää vielä yhdessä. Kaikkea hyvää sinulle.
Tiedän, että on itsekästä tätä pyytää, mutta silti olen vinkkiä vailla.
Mitä vinkkiä vailla hässäkkä on?
Minustakin tilanne näyttää valoisalta, koskapa mies katuu ja ymmärtää tekonsa. Uskon vahvasti, että selvitätte ongelmanne. Mikäli jaksatte mennä läpi terapian, tulee liitostanne entistä vahvempi ja ehompi.
Olen Pohjois-Pohjanmaalta...riittääkö vinkiksi??
Riittää. Läheltä liippaa, muttei ehkä kuitenkaan.