Kuinka moni teistä keskittyy lyriikkaan ja kuka teistä keskittää fokuksen rytmeihin ja melodiohin?
Mä yritän kuunnella kaikkia osia biiseissä samaan aikaan.
Mut tärkeintä on mulle sävellykset.
Musiikki voi rauhoittaa, voi saada jalat vispaamaan.
Mitä olisikaan maailma ilman musiikkia?
Sillä on terapeuttinen vaikutus ihmisiin.
Suosittelen!
Musiikki on monesti parasta lääkettä mielenterveydelle ja toinen on Liikunta.
Suomalaiset liikkuu liian vähän, vähiten koko Euroopassa.
Onko Suomi Amerikkamaistumassa????? - ON!!
Mä yritän kuunnella kaikkia osia biiseissä samaan aikaan.
Mut tärkeintä on mulle sävellykset.
Musiikki voi rauhoittaa, voi saada jalat vispaamaan.
Mitä olisikaan maailma ilman musiikkia?
Sillä on terapeuttinen vaikutus ihmisiin.
Suosittelen!
Musiikki on monesti parasta lääkettä mielenterveydelle ja toinen on Liikunta.
Suomalaiset liikkuu liian vähän, vähiten koko Euroopassa.
Onko Suomi Amerikkamaistumassa????? - ON!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niitä lyriikoita jäädään välillä rouskuttamaan turhan paljon. Useimmiten niillä sanoituksilla on lähinnä tukea antava rooli.
On rasittavaa kun koetetaan murtautua artistin pään sisälle analysoimalla sanoitukset puhki, ei taiteilija välttämättä ole sydänvertansa niihin vuodattanut, vaikka sanat olisivatkin tunnepitoiset ja vaikuttavat.
Jotkut vaan on hemmetin hyviä tarinaniskijöitä, kun tulkintakin on hyvä niin toden ja tarinankerronnan välinen raja hämärtyy helposti.
Kallistuisin enemmän tuon musiikin puoleen, välillä kyllä nautin myös musiikista jossa painotus on enemmän sanallisessa tarinankerronnassa.
Liikunta menee vähän väärään osioon, tanssiminen tosin on liikuntaa ja liittyy musiikkiin. Mutta kuitenkin, "amerikkalaistuminen" on mielestäni sitä kun elämästä poistetaan kaikki normaaliliikkuminen ja voimanponnistukset. Mihinkään ei mennä ominjaloin, muutamaa askelta lukuunottamatta, mutta juoksumatoilla, kuontopyörillä ja kaikenlaisilla vempaimilla sitten huhkitaan paikallaan sisätiloissa. Kamala poru ja ihmetys jos kolmikerroksisesta talosta ei löydy hissiä, itse en kaupunkilaisena ihmettele hissittömiä kuusikerroksisia talojakaan. Myönnettäköön kyllä, tuli mietittyä ennen alasmenoa että onkohan nyt kaikki tarvittava mukana, jottei tarvinnut kiivetä takaisin neljänteen tai viidenteen kerrokseen. Kävelemällä näkee ja kuulee maailmaa( hajut/tuoksut, niin hyvässä kuin pahassakin), suosittelen, varjopuolena kengänpohjien ja sukkien kuluminen.