Olen ollut kihlattuni kanssa 4 vuotta yhdessä ja meillä on 1,5v tytär.
Ennen tyttäremme syntymää meillä oli varsin kiihkeä ja intohimoinen suhde, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.
Riitelimme paljon mutta myös rakastimme kiihkeästi. Seksi oli loistavaa
Nyt tuntuu, että liitosta on kadonnut kaikki se hohto.
Mieheni on kova tissuttelemaan eikä osallistu kotitöihin saati lapsenhoitoon.
Lisäksi meille on eripuraa tuottanut molempien vanhemmat joista on ollut pahojakin erimielisyyksiä.
Ennen lapsen syntymää minä rakastin seksiä paljon.
En tiedä johtuuko se miehestäni, minusta vai väsymyksestä mutta nykyisin seksi on pelkkää suorittamista, miehen tarpeitten tyydytystä eikä omillani ole niinkään enää väliä. En jaksa enää panostaa hurjiin sessioihin vaikka ennen olinkin varsinainen villipeto ja kokeilunhaluinen kaiken suhteen.
Eikä seksi ole ainut asia mikä ei suju vaan yhteinen perhe-elämämme.
Tottahan minä tiedän, että joka parisuhteeseen arki koittaa mutta meidän välillmme on ikäänkuin joku näkymätön muuri jonka yli ei pääse eikä kumpikaan edes yritä sitä ylittää.
Päivämme kulkevat samaa rataa.
Mies töissä, minä tytön kanssa kotona.
Mies kun tulee töistä, hän istahtaa sohvalle television ääreen ja istuu siinä kaljojensa tai viiniensä kanssa aina siihen asti kunnes käy nukkumaan tai menee saunaan.
Minä huolehdin kodista ja lapsesta sillä aikaa, niinkuin kaiken muunkin ajan.
Emme käy yhdessä kuin kaupassa emmekä tee mitään yhdessä.
Enkä tiedä itsekään mitä minun täytyisi asialle tehdä jotta saisimme liiton paremmaksi...
Olisiko aika vaan luovuttaa?
Ennen tyttäremme syntymää meillä oli varsin kiihkeä ja intohimoinen suhde, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä.
Riitelimme paljon mutta myös rakastimme kiihkeästi. Seksi oli loistavaa
Nyt tuntuu, että liitosta on kadonnut kaikki se hohto.
Mieheni on kova tissuttelemaan eikä osallistu kotitöihin saati lapsenhoitoon.
Lisäksi meille on eripuraa tuottanut molempien vanhemmat joista on ollut pahojakin erimielisyyksiä.
Ennen lapsen syntymää minä rakastin seksiä paljon.
En tiedä johtuuko se miehestäni, minusta vai väsymyksestä mutta nykyisin seksi on pelkkää suorittamista, miehen tarpeitten tyydytystä eikä omillani ole niinkään enää väliä. En jaksa enää panostaa hurjiin sessioihin vaikka ennen olinkin varsinainen villipeto ja kokeilunhaluinen kaiken suhteen.
Eikä seksi ole ainut asia mikä ei suju vaan yhteinen perhe-elämämme.
Tottahan minä tiedän, että joka parisuhteeseen arki koittaa mutta meidän välillmme on ikäänkuin joku näkymätön muuri jonka yli ei pääse eikä kumpikaan edes yritä sitä ylittää.
Päivämme kulkevat samaa rataa.
Mies töissä, minä tytön kanssa kotona.
Mies kun tulee töistä, hän istahtaa sohvalle television ääreen ja istuu siinä kaljojensa tai viiniensä kanssa aina siihen asti kunnes käy nukkumaan tai menee saunaan.
Minä huolehdin kodista ja lapsesta sillä aikaa, niinkuin kaiken muunkin ajan.
Emme käy yhdessä kuin kaupassa emmekä tee mitään yhdessä.
Enkä tiedä itsekään mitä minun täytyisi asialle tehdä jotta saisimme liiton paremmaksi...
Olisiko aika vaan luovuttaa?
Vastaukset 25
Vanhimmat
miehes näkemys asioista? Onko kaikki ok?
Älä nyt vielä luovuta kun teillä on lapsikin. Mielestäni kaikki keinot käyttöön suhteen pelastamiseksi, ennenkuin luovutat - yhteisen lapsen ehjän kodin eteen täytyy tehdä töitä. Arkielämä on joskus tylsää - se täytyy hyväksyä - lapsille rutiinit ovat tärkeitä, vaikka itselle voivat joskus olla tylsiä.
Itseäsikin voit joskus yrittää virittää poikeavalle taajuudelle, kyllä se seksikin alkaa innostamaan ainakin sitten, kun alkuun pääsee...
Kaikkea ei ole pakko tehdä yhdessä - mene vaikka yksin metsään kävelylle tai harrasta jotakin, vaikka mies ei halua - oma mielesi virkistyy jos silläkin. Uusperhekuviotkaan eivät välttämättä ole helppoja.
Kivahan se on että mieskin lipittää kaljansa kotisohvalla eikä lähibaarissa, vai mitä?
Miehelläsi on alkoholiriippuvuus. Jos haluatte vielä jotakin kokeilla ennen kuin eroatte, niin ensimmäinen tehtävä on lopettaa alkoholin päivittäinen käyttö. Vaikka määrät eivät olisi suuria niin vaikutus on, se aiheuttaa masennusta ja passivoi ihmistä.
Oma uskoni näiden tissuttelijoiden lopettamishaluun ja -kykyyn on aika heikko, mutta ellet vielä halua erota niin yritä edes saada miehesi A-klinikalle. Päihdelinkki-sivustolta löytyy lisätietoa.
Mies ei koe olevansa riippuvainen vaikka itsekin asian tiedostan ja olen siitä maininnutkin.. :(
Itseasiassa en tiedä miehen näkemystä asiaan.
Hän ei osaa juurikaan keskustella mistään syvällisemmästä.
Tottahan minä olen miettinyt asiaa lapsen kannalta mutta jos rakkaus puolisoa kohden on hiipumassa, onko se lapsellekkaan pidemmän päälle oikein, että suhde perustuu vain ja ainoastaan lapseen?
Olen miettinyt parisuhdeterapeuttia, perheneuvolaa jne mutta se ei ole miehen halujen vuoksi edennyt ajatusta kauemmaksi.
Ja kun mieheni kaljanlipittely on lähes joka päiväistä, en allekirjoittaisi sitäkään että se olisi parempi että mies tekee sitä kotona kuin lähikuppilassa koska hän ei kotona juuri muuta edes tee.
Harrastaisin mielelläni ja harrastinkin mutta miehen palattua lomalta takaisin työelämään, olisi se liikaa vaadittu jotta voisi olla edes sen pari tuntia tyttärensä kanssa pari kertaa viikossa. Ainakin olen tälläisen kuvan saanut.
En halua syyttää yksin miestäni mistään. Tokihan tässä on itsekin panostettava asiasn. Siksi täällä kirjoittelenkin..
Kuulostaa NIIN tutulta. Ihan samaa oli meilläkin. Erottiin ja mies heräsi vasta sen jälkeen. En enään takaisin ottanut vaikka olisi halunnut jatkaa.
Olette siirtyneet parisuhdevaiheesta perhevaiheeseen. Se käy melkein kaikille.
Miehesi pakenee valitettavasti vastuuta, mutta vaikkei pakenisikaan, suhteenne tuskin olisi paremmalla tolalla. Ennen lapsia puolisoilla on ylimääräistä energiaa sietää ja hemmotella toisiaan; he ovat toistensa vauvoja. Kun lapsi syntyy, hän imee kaiken energian ja ylikin.
Miehesi ei ehkä pane tikkua ristiin kotona mutta veikkaan, ettei hänellä kivaakaan ole. Kertomuksestasi päätellen hän peittää alituista v*tutustaan telkkarilla ja juomisella. Sen perhe-elämä tekee monille miehille.
Eli mitä tässä on enää tehtävissä?
Mies on todellakin vastuuton, hänellä on ennestään kaksi lasta joihin ei pidä kuin satunnaisesti yhteyttä.
Niinkö kävisi eron tullen tyttärelleni?
Olen umpikujassa josta jo haluaisin päästä ulos.
Et voi tehdä mitään muuta kuin erota. lapselles on parempi kuin sillä ei ole juoppo isää vieressä. Mulla oli juoppo äiti ja kattelin sitä monta vuotta kunnes jouduin lastenkotiin kun oli pieni.
"Mies on todellakin vastuuton, hänellä on ennestään kaksi lasta joihin ei pidä kuin satunnaisesti yhteyttä."
Ja menit tekemään miehen kanssa lapsen?!
Vastuuttomia on tässä tarinassa useampi kuin yksi.
No miehes on juoppo eikä välitä susta tai lapsesta yhtään. Tunnen parikin naista joilla samanlainen mies. Ja voin kertoo ettei se juominen lopu ihan heti. Tyypillinen mies sulla et kun saadaan laspi niin mies alkaa juomaan. Mut joo sellasia hyviä miehiä naiset ottaa..
Arvasin, että tässä kyseenalaistetaan miehen alkoholinkäyttö sekä kirjoituksessani mainitsemani vastuuttomuus lapsiasn kohtaan.
Vastuutonta lienee kohdaltani se, että tulin raskaaksi koska en käyttänyt ehkäisyä.
Itse en asiaa kadu sillä rakastan lastani ylikaiken, vastuutonta lie se, että valitsin väärän miehen kumppanikseni?
Ongelmamme ei ole yksin hänen alkoholinkäyttönsä vaan kaikki muutkin ristiriidat jasuhteesta puuttuva "hohto".
En syytä yksin miestäni ongelmistamme mutten tiedä onko parempi lähteä kuin jäädä sillä tiedän kyllä, että mieheni meistä joka tapauksessa, edes jollain tapaa välittää.
Olen vain kyllästynyt tämän hetkiseen elämäntilanteeseen
Et sä ole vastuuton. Jos miehes juo niin se ei ole sun vika. Parisuhteessa naiset yleensä haluaa lapsia enemmän ja mies suostuu ja sit kyllä miestä jälkeenpäin alkaa vi.tuttamaan ja se näkyy juomisena. Äläs nyt iteään syytä. Olet varmaan hyvä äiti ja huolehdit lapsestas hyvin. Etkä varmaan ole mikään selvännäkijä et olisit nähnyt et miehes ei välitä lapsesta kuin hiukan ennen kun teitte sen. Miehes taitaa olla kans itseks eikä huomioi sua yhtään ja olet sen takia kyllästynyt. Moni muukin olisi ja on..
Jos ei puhuminen onnistu eikä auta, niin paljonko jää enää tehtävää? Sitä voi joko puhua ja yhdessä koittaa ratkoa ne ongelmat tai olla puhumatta ja jatkaa erkaantumista. Mutta koittakaa muistaa myös ajatella asioita lapsen kannalta.
Ei ne helppoja tilanteita ole nuo. Toi viinaan pakeneminen on yksi oire ehkä miehen masennuksesta? Olis hyvä, jos hän saisi suunsa auki puhuakseen, ei vain juodakseen.
Miksi päästät sen juopon päällesi ähkimään. Ei ole kivaa panna jos se haisee vanhalle viinalle. Tuskin se osaa edes naista tyydyttää.
Jos miehes tissuttelee joka päivä niin on aika selvää et sillä ongelma alkoholin kanssa. Puhuminen ei siinä auta. Aika monella on sama ongelma kuin sulla et mies juo. Miksi suomessa on niin paljon yh-äitejä. Varmaan just sen takia kun mies tekee lapsen ja sit mieli muuttuu. Ei haluta pitää huolta äidistä ja lapsesta.
Mun isä teki samalla lailla ja äiti kasvatti mut vaikka tiukkaa teki.Olen ostanut aikuis iällä äidilleni kaikenlaista ja antanut rahaa et sillä olis hyvä olla eikä olis niin tiukkaa. Äitini on maksanut mun opiskelun ja ottanut lainaakin sen takia joten olen sen ansiosta hyvässä työssä jossa tienaan mukavasti. Ostan joululahjaksi äidilleni etelän loman karibialle. Olen sääsytänyt sitä varten koko vuoden.
Mitäs jos menisit takaisin töihin ja lapsi tarhaan, kuullostat siltä, että kotiäidin rooli alkaa tulla korvista. Jos saattee lapsen vaikka viikonlopuksi tai edes vuorokaudeksi mummolaan tai muualle hoitoo, ehdit nukkua niin eikähän seksikin ala taas maistua..kokeile edes.
Teillä on paha kommunikointiongelma. Miehelläsi voi olla tosi ikävää töissä. Tiedätkö yhtään miten siellä menee ja mitä "paskanaamoja" siellä joutuu sietämään? TYÖ imee tehokkaasti kaiken energian ihmisestä, jolloin kotiin päästyä ei tahdo muuta kuin rentoutua. Aivan. Mutta sinä puolestasi olet joutunut koko päivän hoitamaan lasta ja tekemään kotitöitä ja olet luonnollisesti tympääntynyt. Toivoisit edes juttuseuraa mutta sitä et saa. On teillä ongelma
Suosittelen avointa keskustelua. Miehesi voisi vaikka vähentää työvuoroja tai vaihtaa työpaikkaa kokonaan..? Sinun pitäis puolestaan saada välillä olla ihan ilman lasta, edes hetken viikosta. Kitisevät vauvat ei aina ole ihanimmasta päästä.... Lähtekää yhdessä vaikka lyhyelle kävelylle perheen kesken. Ei maratonia tartte tehdä, mutta pienet onnenhetket on parhaimpia fyysinen terveys vaikuttaa mielialaan yllättävän paljon. Telkkari ja netti kiinni!!!!
Ja jos mies ei lähde kävelylle, lähde sinä lapsen kanssa - oma pää tuulettuu hyvin raittiissa ilmassa :)
Joihinkin harrastuksiin lapsen voi ottaa mukaan, ja joissakin paikoissa on järjestetty lapsiparkkeja, käytä niitä.
Onko mahdollisuutta minilomaan. Saisiko lapsen jonnekin hoitoon että voisitte viettää yön hotellissa, jossakin poissa rutiinien ja tuttujen keskeltä?
Yö hotellissa, kaksin, missä tahansa, kunhan se rikkoo normaalin rutiinin?
Mun nähdäkseni tarvitsette totaalista irtiottoa, yhdessä, löytääksenne toisenne jälleen. Jos mies on pahasti alkoholisoitunut niin siitä ei ehkä ole apua mutta yksi vaihtoehto tämäkin. Ja on toiminut ainakin itselläni jo muutaman kerran ihan hyvin.
Ennenkuin luovuttaa kannattaa yrittää ravistella, mutta positiivisella otteella...
niin ja osoittaa, että vauva ei ole olemassa äitiä varten vaan hänellä on myös isä. Jos isä ei ole edes kunnolla hoitanut lastaan, on aika ryhtyä asiaan. Vaikka olisi minkälainen jöröjukka kyllä se jossain vaiheessa vauvalle lämpenee, ainakin silloin kun saa olla sen kanssa kaksin.
Joku päivä kun mies tulee kotiin, on levännyt ja syönyt, mutta ei vielä tissutellut liiaksi, toteat, että lähdet lenkille. Laitat vaatteet niskaan ja sanot palaavasi tunnin päästä takaisin. Jos yrittää vastustella kerrot, että sinullakin on tarve liikkua omaan tahtiin ei pelkästään rattaiden kanssa.
Ja jälkikäteen voit kehua miestäsi siitä, kuinka oli mukavaa, kun sait reippaan lenkin ja hyvän mielen. Ei se parisuhde ainakaan siitä parane, että lapsen isä on täysin ulkopuolella kaikesta normaalirutiineista, mutta ehkä hänen on mukavampi tehdä niitä alkuun yksin, kuin "valvovan" silmän alla.
Siis olen kyllä tehnyt lähes tulkoon kaikkeni mutta puhuminen EI auta saati pieni irtiotto arjesta, tai itseasiassa mulla ei ole sitä mahdollisuutta juuri ollut..
Tänäänkin mies tuli kotiin kesken työpäivän ja valitti oksentaneensa töissä useampaan kertaan mutta siinä samassa aukesikin jo taas viinipullo ja eikun sohvalle television ääreen. Tämä on jo mielestäni todella naurettavaa, juuri päivällä sanoin asiasts ettei hän enää tee muuta kuin kuluttaa sohvannurkkaa puhki maksansa lisäksi ja minä teen kaiken vaikka minulla sitä aikaa nyt työttömänä olisikin. Tämä väite ei hänen mielestään paikkaansa pitänyt..
Olen kyllä jo nyt niin täynnä tätä kaikkea.
Ja erostakin puhuin mutta miehen mielestä lapsi kuuluu ehdottomasti hänelle, lähteä saisin siis yksin jos ero tulisi.
Ja hänellä on tähän "vakavia ja riittäviä perusteita näyttöineen" joita hän äitinsä kanssa tarpeen tullen toteen näyttää.
Niin että.. en tiedä enää mitä v.i.t.t.u.a tässä teen.
Vaikka miehellä olisikin masennusta tai rankkaa töissä- olihan minullakin kun lähdin kesken äitiyslomani töihin kolmeksi kuukaudeksi- ei hänen kuuluisi siihen pulloon lohduttautua.
Kaikista eniten ahdistaa tuleva matkamme jouluna pois kotiseudulta, sillä tiedän, että tulen reissulla olemaan tyttäreni kanssa yksin.
Ei minulla ole oikeutta käydä missään tai jos kävisinkin, olisin heti iskemässä muita miehiä jne. Ystäväni erosi juuri miehestään ja mieheni mielestä tämä ainut ystävänikin on liikaa- varsinkin kun hän on nyt sinkku. Voisihan tämä jihdattaa minut väärille jäljille, niinkuin mies asian ilmaisi..
Tuntuu että mut ahdistetaan nurkkaan ja painostetaan siellä olemaan koko loppuikä tai kunnes mies uuden löytää.
Salaa jopa jo toivon, että löytäisikin vaikka tokihan se sattuisikin..
Tunteet on niin ristiriitaiset etten nyt osaa pukea tunteitani edes sanoiksi.
Välillä käy ajatus vieraasta miehestä mutten sitä voi lapselleni tehdä.
Tämä tilanne vaan herättää mussa kaikenmaailman ajatuksia ja epätoivon fiiliksiä..
Ehkäpä syy ei sitten minussa ollutkaan, mene ja tiedä..
"Välillä käy ajatus vieraasta miehestä mutten sitä voi lapselleni tehdä."
Et sä lapselles mitään tee vaan itselles. Meinaatkos muka antaa se juopon äkhiä päälläsi ja tehdä lisää lapsia?
Sinuna soittaisin tai menisin käymään lastenvalvojalla. Mitä nuoremman lapsen kanssa eroat, sitä parempi mahdollisuus sinulla on saada lähihuoltajuus. Tässä tapauksessa yksinhuoltajuutta kannattaa hakea ja miehen alkoholinkäytön vuoksi valvotut tapaamiset hänelle. Hänelle on pitkä miinus se, että hän ei välitä hoitaa isänvelvollisuuksiaan kahta vanhempaa lasta kohtaan. Ehkä hän ei todellakaan pidä eikä välitä lapsista tuon taivaallista, kunhan uhkailee?
Usko tätiä mieluummin kuin aivopesevää avomiestäsi.
Heti huomenna maanantaina soitat myös neuvolapsykologille aikaa. Eihän mies mistään edes tiedä käytkö siellä vai ei, eikä aikuisella naisella/äidillä ole mitään ripittäytymisvelvollisuutta oman aikansa käytöstä. Ota uudeksi tavaksi käydä kerran viikossa-kerran kuussa neuvolapsykologilla juttelemassa elämästäsi ja miten olet saanut sitä kohennettua sitten viime käynnin. Ja ystävääsi pidä tiiviisti yhteyttä, ystävät ovat kullanarvoisia elämän aallokoissa. Pidä oma sukusi myös rehellisesti ajan tasalla.
Toki voit totella ja myötäillä alkoholistimiestäsi lähes loputtomasti, siinä sivussa tuhota oman ja tyttäresi elämän. Valinta on sinun!
oli pakko kommentoida. mun mies on juonut putkeen viimesen 2,5 vk(välissä 1 pv lääkärissä käynti). Mä kärsin kotona, kun mut pahoinpidellään henkisesti (narsisti) Lisäksi on tullut mukaan jo pahemmat piirteet, niistä en täällä puhu. Olen ajattelut vakavissani avioeroa, oltiin naimisissa vain muutama vuosi, mutta tällä hetkellä tunnen itseni niin rievuksi, elämänhalu nolla. Voi Kyllästynyt 83, sun teksti oli juuri minulta!!!!