no onko yllätys

Vika on siinä, että kaikenlaista tarjontaa on liikaa. Nuoret eivät osaa päättää alaansa - eikä välttämättä aikuisetkaan. Itse olen akateeminen henkilö ja työllistettynä "suojatyöpaikkaan" erääseen yhdistykseen. Valmistuin alalta, jolle alunperinkin koulutettiin liikaa ihmisiä. Osa syyn tilanteestani otan kontoilleni, mutta syytän myös kouluni ammatinvalinnanohjausta, jota silloinen hissanope hoiteli vasemmalla kädellään. En osannut hakea aloille, joista en mitään tiennytkään. Tällä hetkellä olen etsimässä tuotantotyötä, vaikka uudelle alalle hakeutuminen vähän hirvittää näin nelikymppisenä ja perheellisenä.

Oikeiden töiden osalta voisimme puhua turhasta työllistämisestä. Suurelta osin arkiset asiat voidaan nykyteniikalla toteuttaa hyvin vähällä työvaivalla. Työllistävät työt ovat monesti kaiken järjen vastaisia ja järjettömyyksiinkin löytyy tekijöitä.

Korkeakoulutuksen käyneet hilavitkutin-tieteilijöiden osalta ongelmaksi todella muodostautuu koulutusjärjestelmä, joka on jo pitkään suvainnut elämäntapa kouluttautumisen. Oppiarvo on, mutta osaamista, halua taikka kykeneväisyyttä omaan "ammattiin" ei löydykkään. Oman alan töitäkään ei helposti löydy, koska tekijä ei maksa itseään yritykselle takaisin kykeneväisyyttään. Opiskeluaikojen rajaaminen rajaa myös nopeammin pois ne jotka ei halua opinnoista hyötyä taikka ei edes halua valmistautua ja paikkoja vapautuu niille jotka todella ovat halukkaita ja kykeneväisiä käymään koulut pois alta ja työllistymään. Toive on, että kehitys luo ketjurekation keskiasteen- ja peruskoulutukseen siten, että potentiaaliselle henkilölle löytyisi
kivuttomasti sovelias paikka.

Opiskelujen ongelmat lähtevät tänäpäivänä peruskoulutasolta. Opettajia haluttaisiin kuunella ja jopa arvostaa, mutta pahimmillaan kehitykseen vaikuttavista opettajista löytyy mielisairaita, entisiä huumeongelmaisia taikka muutoin oppilaan elämäntapaa vastustavia taikka tulevaisuuden koulutuskehitykseen harhaanjohdattelevasti puuttuvia. Opettajien pitäisi pysytelä heille kuuluvassa työssä, käytännössä siis opettamisessa. Opintojen ohjaajat tietenkin ovat erikseen, mutta mielestäni oppillaalla pitäisi olla lähitulevaisuudennäkymät aivan itsellään. Opiskelijavalinnoissa tulisi kiinnittää enemmän huomiota soveliaisuuteen. Se ei siis riitä, että ihmisellä on mielenkiintoa tiettyyn alaan ja että arvosanat ovat tietyn tasoisia. Vielä pitäisi selvittää se, että onko seveliaampaa jättää kouluttautiminen ammattimaiselle tasolle vai korkeampitasoiseen koulutukseen. Tänäpäivänä yliopistoissa voi olla ja onkin ämpärityhmiä elämäntapa alkoholisteja jotka eivät edes sovellu tulevaisuuden työelämään.

Arkipäivän politiikan sekoittaminen yleiseen työelämään häiritsee tervettä kehitystä jossa työpaikkoja syntyy sille alalle johon on halukkuutta ja tarvetta. Politiikalla voidaan kohdella eriarvoisesti eri ammattialojen ja elämäntapojen välistä verotusta.
Ihmisillä ei ole vapautta valita elämäntapaansa, koulutustaan taikka työtään. Ihmiset ajautuvat ammatteihin ja elämäntapohin politiikan pakottamana. Perustuslaissa lukee, että jokaisella on oikeus valita ammatti, työ ja elinkeino. Työttömänä ammattisuoja ei ole voimassa kuin hetken, ammatittomana joudumme ärsyttäviin huu-haa koulutuksiin ja pidempää työttömänä olleena joudumme vastaanottamaan mitä tahansa työtä jos mielimme sosiaalietuuksia. Sosiaalietuuksia ei myöskään saa jos on enemmälti pankkitalletuksia ja lahjoituksiakin verotetaan kovalla kädellä. Politiikalla siis kiskonnonomaisesti pakotetaan rahaa välikätenä käyttäen ihminen työ ja elämäntapaan. Pakottaminen on hyvin kaukana terveestä kehityksestä.