Minä tosiaan löysin elämäni rakkauden Suomi24 treffejen kautta. nyt on yhteistä polkua kuljettu jo 1v 4 kuukautta ja 1v 1 kuukautta saman katon alla asustettu!. Maaliskuussa mentiin kihloihin ja häät ehkä n. 2 vuoden päästä ;)
Mies tuli minua 500km päähän katsomaan päivä visiitille. Jo heti sillä hetkellä kun hän astui autosta ulos kipinää oli ilmassa molemminpuolin. Jutut sekä elämänarvot sopivat hyvin yhteen. 2 viikkoa meidän ensi tapaamisesta mies tuli luokseni pariksi päiväksi... mutta vierailu venyikin pariksi viikoksi... ja tässä sitä nyt ollaan!
Mies tuli minua 500km päähän katsomaan päivä visiitille. Jo heti sillä hetkellä kun hän astui autosta ulos kipinää oli ilmassa molemminpuolin. Jutut sekä elämänarvot sopivat hyvin yhteen. 2 viikkoa meidän ensi tapaamisesta mies tuli luokseni pariksi päiväksi... mutta vierailu venyikin pariksi viikoksi... ja tässä sitä nyt ollaan!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Mahtava juttu. Paljon Onnea!
Onni on joka piilossa luura, sitä ei välttämättä edes huomaa.
Vähinten kun siihen uskoo, se yllätäen sydämmeen iskee.
Toivon siis sulle paljon onnea.
http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288520426853.html
Tälläiset luo toivoa. Itsellä pientä viritelmää, mutta ajattelin edetä vähän hitaammin ;)
Jotkut voi tosiaan löytää onnensa...mutta yksi asia mulle on pistänyt silmään ja jota vähän ihmettelen.Erään maksullisen treffisivuston sivuilla on mahdollista kertoa ns. " meidän rakkaustarina", eli siellä sivustolla toisensa tavanneet ja parisuhteen muodostaneet saavat hehkuttaa onneaan....Niitä tarinoita kun oen lueskellut, niin yhteistä niill on ollut hirveän nopea yhteenmuutto ja avioituminen. Yksikin pariskunta oli jo viiden tapaamiskerran jälkeen muuttamassa yhteen , kihloissa ja avioitumassa..häh!
Ja jotenkin tuo "rakkaus roihahti ensinäkemältä" tai " hän suuteli minua ja tiesin paikkani" meininki kuullostaa vähän epätoivoiselta...onkohan niin, että netissä rakasta etsivät ja sitten suht kelvollisen löytävät ovat liian hätäisiä...aika harvoin ns. live-elämässä tavanneet etenevät noin vauhdilla..Itse en ainakaan hätiköisi, vaan etenisin hitaasti mutta kuitenkin varmasti...
Kyllä aikuinen ihminen osaa itse päättää, millainen suhde hänelle sopii.
Nettitreffit on hyvä tapa tutustua. Voi kirjoitella niin kauan että tietää varmasti haluaako tavata. Yhteensopivien ihmisten jutut vain jatkuvat, kunnes selvästi on aika tavata. Kyllä sen huomaa jos toisesta ei ole jatkamaan. Paitsi että tavatessa vasta oikeasti tietää onko toisessa jokin yksittäinen piirre, joka estää jatkamisen. Vain tosielämässä näet toisen olemuksen. Ensivaikutelman voi tehdä vain kerran...
Hienoa nähdä näitä positiivisia tarinoita näiden "mikään-ei-toimi-ja-ihmiset-on-pas koja -vuodatusten välissä.
Niin, nopeasti alkanut voi sitten yhtä nopeasti myös päättyä. Olen kuunnellut miesten tarinoita... Lyhyt seurustelu, jopa naimisiin ja sitten ero jo vuoden kahden kuluttua. Mutta totta kai aina jokut suhteet kestävätkin, vaikka ne on pikaisesti sinetöity.
Se kuinka nopeasti etenee (tai eietene) i kerro suhteen kestosta mitään. Ihmisiä eroaa ihan yhtälailla pitkistä ja lyhyistä, nopeasti edenneistä kuin hitaastikin taipalettaan taaplanneista.
Täskeintä on se että on rehellinen itselleen ja kumppanilleen, niin tunteista kuin kaikista muistakin asioista. SE on asia joka edesauttaa suhteen kestämistä.
Samaa mieltä, rehellisyys on yksi avainjuttu, siivitettynä avoimuudella.
On kiva kuulla positiivisia juttuja täällä! Kyllä todellakin uskon siihen että jos tosissaan molemmat sitä jotain etsii, niin se paikka voi olla mikä vaan. :)
Onnea!
pitää katsoa jonkin aikaa sillä suuri pettymys voi olla kun huomaa jo yhteen muutettua, että toisella on niin paha alkoholiongelma, et hoidoissa käynyt jo ja ei lopettaa osaa..
Just näin...onneksi maltoin itse yhden ihan kunnolliselta vaikuttavan miehen kanssa edetä hitaasti. Ilmeni näet kuukausien kuluttua, että miehellä on tosi paha alkoholiongelma, ollut melkein koko ikänsä.Tavattiin hänen ns raittiuskaudella, ja en olisi mistään osannut kuvitella mitä tuleman piti. Ihana mieheni hävisi yhtäkkiä jonnekkin ja sitten selvisi että hän on ryyppäämässä. Ajattelin ensin, että viikonloppukännit vetäsee vaan, mutta ei ...juomista kesti 2 kk yhtäsoittoa. Eikä mennyt töihinsä.No, eihän siitä selvitty muuta kun katkon ja psyk. hoitojakson kautta. Yhtäkkiä huomasinkin käyväni katsomassa rakastani suljetulla psyk. osastolla! No, siitä sitten paluu kotiin ja työelämään takaisin. Taas meni hyvin 3kk ja sitten taas repesi....sama kuvio, katkon ja psyk. osaston kautta elolle.Sitten selvisi, että on ollut hoidoissa läpi elämänsä melkein kaikissa Suomen hoitolaitoksissa. Minä uskoin ja luotin että minun kanssani mies raitistuu...mutta eihän se tietenkään niin mennyt. Viina oli ja on ykkönen. Suhde loppui siihen. Mies oli selvinpäin ihana ja hyvä, mutta juomiskausina ihan eri mies. Pahinta tässä oli se, että minäkin sairastuin...huolehtimisesta, pelosta jne. Jouduin jopa 2 vk:n sairauslomalle uupumuksen vuoksi....Että kannataa oikeasti katsoa, ettei joudu sitten katumaan.....
mulle kävi köpelösti,sain miesystävän kans sivuilta,ei ollu alkoholi ongelmaa,mut paha ongelma mielenterveys jutuissa,jos ei ollu lääkitys kohdillaan,oli kauheeta,tavarat lenteli matkalaukusta lähtien,aivan karmeaa,sit kun ottaa rauhottavaa,istua tollottaa aivan hiljaa,huh,huh.
Minusta tuntuu näin miehenä että jos yritän keskustella 500 km päässä asuvan naisihmisen kans niin se ei ala millekkään, varmaan siksi ku osa pelkää välimatkaa..
Mistäs tällaisia helmiä löytyy ja minkä ikäisiä olette, sillä on nimittäin merkitystä
Oman onneni löysin täältä. Ja aika pikaista oli alusta pitäen. Seurustelun aloitus ja yhteenmuutto. Lapsi olisi toiveissa mahdollisimman pian. Kihljoja tai häitä ei enää minulle ehkä tule, ne on niin nähty. Kosittu toki on.
Vinkiksi kaikille suhteille on oma avoimuus. Se pitää vaatia myös siltä toiselta. Kysykää ja puhukaa kaikesta. Rahankäytöstä, seksitarpeista, lapsien hankinnasta ja kasvatuksesta, työstä, sukulaisista, ystävistä, uskollisuudesta, alkoholista, uskonto, isänmaa ja politiikka. Repikää keskusteluun raadollisesti ihan kaikki heti. Mikään ei ole pyhää. Siinä tulee selville heti, tuleeko toisen kanssa toimeen. Ja painakaa vastaukset mieleen ja kysykää jonkin ajan päästä uudelleen. Vastauksien pysyvyydestä voi myös päätellä jotain. Siis suosittelen ihan silkkaa laskelmointia. Turhaa on haihatella ja luulla toista muuttavansa. Tai itse muuttuvansa.
Meillä kaikki natsasi. Löysin muutaman muunkin miehen jonka kanssa keskustelin pitkään ja huolella, selvittelimme yhdessa mitä haemme suhteelta ja vain tämä yksi oli täysin sopiva. Ja vain yhden tarvinkin. Keskustelumme jatkuivat kuukauden ennen tapaamista, sen jälkeen pari kuukautta ennen suhteen vakiintumista.
Tuntuu, että mieheni on pelastajani, voimani ja elämäni. Paras ystäväni ja rakastajani. Arvokkainta mitä minulla on.
Samaa mieltä, on kiva lukea näitä positiivisia tarinoita useiden pettymys- ja pelotteluviestien joukosta ja tuntea vilpitöntä onnea tuntemattomienkin puolesta!
Itsekin kaikinpuolin loistavan ja rakastavan kumppanin täältä löysin ja pian 3 vuotta ensi tapaamisestamme joka ei varmasti unohdu koskaan :)
Maltti on valttia eikä koskaan kannata pitää mitään/ketään itsestään selvänä... kuten valitettavasti monista viestiketjuista lopulta selviää.
oletkos varma, ettei vain hakenut asuntoa sinun luota, jos ei olllut muuta paikkaa, millaisella autolla ajelee, kuulostaa kovin tutulta.
Suomi24:lla oli oikeinkin laadukkaita miehiä joista oli mukava valita paras :) Näin ainakin vielä vähän aikaa sitten. Nykyistä treffipalvelua en viitsisi käyttää enää jos olisin sinkku, kävin vilkaisemassa minkälainen on nykyään. Karvalakkimallia.