Omat vanhemmat ovat rakkaita, mutta vierailu kuluttaa kaiken energian.
Vierailu, jossa pitää olla seurassa 100 % ja koko ajan kuulee mitä tekee väärin ja miten aiheuttaa pettymyksen kun omat valinnat eivät ole niitä mitä toivotaan tekevän.
Lähes keskiyö ja sammuneet vanhemmat nukkuvat. Viinan lätraäys on uskomatonta. Tekisi mieli kirkua ja purkaa kiukkua.
Kuuntelen päivisin kiltisti sen torun, hymyilen kuten aina. En jaksa edes kertoa, minullakin on tunteet. Sillä ei kuitenkaan olisi väliä. Lasken sekunteja pois lähtöön ja poden huonoa omaatuntoa, kyseessä on omat vanhemmat joita rakastan mutten vain jaksa heidän seuraansa. Puren hammasta.
Joskus kun itken, kukaan ei näe kyyneliä
Joskus kun murehdin, kukaan ei näe tuskaani
Joskus kun onnellinen, kukaan ei näe hymyäni
Toista ei voi muuttaa, mutta joskus toivoisin, että minullakin olisi oikeus olla se jolla on johon tukeutua. Velvollisuuteni on aina ollut olla se olkapää, joka kestää kaiken, mitää itse vaatimatta. Karkasin kauas, jotta edes hetkeksi pääsisin pois tästä velvollisuudesta, mutta se vain seuraa. Ehkä se on vain osani.
Vierailu, jossa pitää olla seurassa 100 % ja koko ajan kuulee mitä tekee väärin ja miten aiheuttaa pettymyksen kun omat valinnat eivät ole niitä mitä toivotaan tekevän.
Lähes keskiyö ja sammuneet vanhemmat nukkuvat. Viinan lätraäys on uskomatonta. Tekisi mieli kirkua ja purkaa kiukkua.
Kuuntelen päivisin kiltisti sen torun, hymyilen kuten aina. En jaksa edes kertoa, minullakin on tunteet. Sillä ei kuitenkaan olisi väliä. Lasken sekunteja pois lähtöön ja poden huonoa omaatuntoa, kyseessä on omat vanhemmat joita rakastan mutten vain jaksa heidän seuraansa. Puren hammasta.
Joskus kun itken, kukaan ei näe kyyneliä
Joskus kun murehdin, kukaan ei näe tuskaani
Joskus kun onnellinen, kukaan ei näe hymyäni
Toista ei voi muuttaa, mutta joskus toivoisin, että minullakin olisi oikeus olla se jolla on johon tukeutua. Velvollisuuteni on aina ollut olla se olkapää, joka kestää kaiken, mitää itse vaatimatta. Karkasin kauas, jotta edes hetkeksi pääsisin pois tästä velvollisuudesta, mutta se vain seuraa. Ehkä se on vain osani.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jokainen alkoholistin jälkeläinen tietää että elämä on turvatonta ja joutuu kasvamaan nopeasti pärjääväksi ja vastuun ottajaksi (itsestään) turhan aikaisin.
Ja lapsihan sopeutuu ja oppii tähän rooliin koska on kiintynyt vanhempiin ja koska hengissä selviytyminen sanelee sen.
Lapsi oppii huolehtimaan asioista jotka eivät lapsen huolehdittaviksi kuuluisi -- ja tämä jatkuu aikuisikään .
Moni ottaa kumppanikseen akoholistin tai päihteidenkäyttäjän koska huolehtijan malli on tuttu,
osataan toimia tällaisessa ihmissuhteessa koska muunlaista mallia ei ole lapsuudessa nähty.
Syntyy hoitosuhteita, jossa esim toinen rällää ja toinen murehtii.Toiset monistaa vanhempien suhteensa suoraan omaansa, molemmat rällää ja lapset murehtii.
Siksi on äärimmäisen tärkeää että sinä JUURI NYT olet tiedostanut oikeutesi olla myös tarvitseva ihminen joka vastavuoroisesti tottakai tarvitsee tukea.
Sinulla on oikeus tasavertaisiin ihmissuhteisiin.
Jos vanhemmat ryyppää koko elämänsä, he ryyppäävät koko elämänsä. Vaikka kuinka ahdistuisi ja murehtisi omaa osattomuuttaan.
Vaikuttaa että sinä olet saanut tarpeeksi tuota rasittavaa ja ankeaa viinalla läträämistä katsella.
Sinunlapsuutesi rällättiin, mutta aikuiselämääsi he eivät voi enää pilata .
Miksi kiusaat itseäsi edelleen jäämällä todistamaan sitä-iänikuista-samaa juopottelua.
Poistu välittömästi paikalta kun juomingit alkavat - kun kerran luojankiitos olet jo omillasi.
Sinun ei tarvitse enää ikinä sitä sössötystä kuunnella.
Tai krapulaista hampaiden kiristelyä ja aiheettomia, kohtuuttomia moitteita tai perusteetonta piruilua.
Vaikka välillä tilanne surettaa tottakai, niin sinun on aika alkaa toimijaksi, oman elämäsi sankariksi.Otat tilenteen haltuun,et luojankiitos ole enää riippuvainen heidän "huolenpidostaan".
TÄMÄ ON TÄRKEIN OPETELTAVA:
Tiputa vastuunkantajan viittasi välittömästi kun astut ulos ovesta. Silloin olkaa sinun elämäsi ja sen lait.
Sinä saat raittiin elämän ja raittiin kumppanin johon luottaa heikolla hetkellä tai neuvottomana.Niinkuin muutkin. Oikeaa, hyvää elämää. Jos vain haluat.
Kiitos sinulle,
Olen omillani, menneisyyden haamut vain seuraavat yhä satunnaisesti.
Nykyään tiedosta tilanteen, hyväksyn sen enkä yritä muuttaa mitään.
En edes itseäni, ajoittainen henkinen eristyminen vaivaa.
Tiedostan, vaikka tekisin mitä, mitään ei voi muuttaa, ei edes vanhempia.
Nuorempana tunsin huonoa omaatuntoa, äitini on hieman vaikea.
Kuinka monesti kuulin pilanneeni hänen elämän. Syntymällä, sille väärälle miehelle.
Olen jo aikuinen, tein vuosia sitten ratkaisun, jonka avulla pakenin.
Vankilaan uuteen, Nyt nekin muurit on murrettu.
Joskus on vain helppo kun saa tunteita purkaa.
Suljen elämäni oven
tiedostan tekeväni itselle laupeuden työn.
Omat virheeni ovat tuoneet niin monet virheet,
niiden hyväksyminen ja siirtäminen syrjään
syö ajoittain sieluani.
Tiedostan, etten voi vaatia itseäni yrittämään enää.
Opin siis hyväksymään asian.
Kuitenkin haluan antaa kiitoksen,
teille kaikille joiden kirjoitukset
auttoivat, ehkä tiedostamattaan
minua kantamaan elämäni valinnat.
Tarvitaan ihminen olemaan ihmiselle ihminen.
Minä en usko, että haluan jatkossa elämääni jakaa.
Mutta ystävyyttä ja empatiaa
sitä jatkossa sydämeni kerää.
Niitä pieniä helmiä, jota kohtalo elämääni nakkaa.
kuuluuko aikuisen lapsen huolehtia alkoholisoituneista vanhemmistaan tai muista lähisukulaisistaan ja voiko poistua noin vaan jos ovat vaikka umpihumalassa, onko se heitteillejättö, onko pakko mennä käymään kun ei halua nähdä heitä kännissä enää koskaan..
No ei todellakaan kuulu huolehtia aikuisista ihmisistä, olivat he sitten vanhempiasi tai ei!
Käytä nyt järkeäsi ja pidä itsestäsi huolta.
joidenkin moralifilosofisten oppien mukaan teet syntiä
Jos ei ole itse kasvanut alkoholisti vanhemman kanssa sitä ei tiedä millaista helvettiä se on ja kuinka vaikeaa siitä on päästä pois ja kuinka vaikeaa on olla huolehtimatta heistä. Siitä ei pääse pois muuten kuin jos vanhemmat lopettavat juomisensa tai kuolevat. On omaa kokemusta valitettavasti ja todellakin tiedän miltä tuntuu. Voin sanoa vaan että jos olet jo päässyt kotoasi pois niin älä mene sinne jos juovat tee asia selväksi heille että jäät niin kauas kuin ovat selvinpäin ja vain niin kauan kuin ovat selvinpäin. Tiedän että et voi heitä unohtaa etkä lopettaa huolehtimista.
Minusta tuntuu aina samalta kun sinusta että minun tunteillani ei ole mitään väliä ja senkin takia olen tehnyt tyhmiä ratkaisuja elämässäni. Muutin ulkomaille ja sieltäkin lähetin vanhemmilleni vaatteita ja rahaa ja oli karmeaa kun piti puhelimessa kuunnella heidän känni puheitaan ja kun muut valittivat heistä. Se loppui kun he kuolivat samana vuonna juomiseensa ja sitten mulle tuli rauha vihdoinkin, tiesin että he ovat nyt turvassa.
Käyn katsomassa heitä haudalla ja itken kun pieni lapsi aina, surua siitä kai mitä ei ollut ja miten he tuhlasivat elämänsä.
Yksi ystäväni oli samanlaisessa tilanteessa ja hän kertoi minulle ei kauan aikaa sitten että AA kerhosta saa tukea myös läheisille, kannattas yrittää?
On turhaa pitää yhteyttä ja huolehtia vaikka ovatkin vanhempiasi, kännääjien kanssa en etes ala juttelee, koska se samaa jankkaamista aina ja eteenpäin.
soitan kun tiedän etteivät ole jurrissa, asiat luistaa paremmin. ei onneksi puhelimeen ole pakko vastata..
Jos aikuiset ihmiset haluaa valita tuhon tien ei sitä ainakaan lähimmäinen saa muutettua. Vaikka kuinka yrittäis.
25 v kokemuksella, tiedän ettei toinen muutu. koska ei selvinpäin puhu oikeasti asioistaan. vaan vähättelee, että keksit vain sinä niitä juttuja , että voisit lähteä muualle , tai muuta ilkeää...