Sinkkuja on Suomessa paljon, oliko lähemmäs miljoona. Jotkut ovat sitä vapaaehtoisesti, useimmat eivät. Miksi sinkut eivät kuitenkaan toisiaan läheskään aina kohtaa ,vaikka useat haluavat. Olemmekö arkoja, ovatko aiemmat pettymykset vieneet rohkeuden, itseluottamuksen? Odotammeko aina, että juuri se toinen tekisi aloitteen. Miksi miehet ovat halukkaampia uuteen suhteeseen kuin naiset, vai onko se vain luulo. Jotkut, useimmiten miehet, etsivät pelkkää seksisuhdetta. Naiset etsivät monesti ,jotain syvempää, kestävämpää. Ovatko nämä pelkkiä stereotypioita? jokaiselle pitäisi periaatteessa löytyä joku,jota jos ei nyt heti rakasta, kuitenkin joku,jonka kanssa olla vuorovaikutuksssa. Toivottavasti sinkku löytää sinkun, paremmin sanoen, ihminen löytää toisen ihmisen.
Mistä sinkkuus syntyy?
stoorit4-10
598
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tämä on kyllä tosi mielenkiintoista. Mahtanee olla kyse siitä, että useimmat eivät koe omantasoistaan miestä/naista haluttavana, eivätkä halua tämmöiseen tyytyä sitten.
Oman kaveripiirini kokemuksen perusteella kyllä miehille kelpaisi vähän vaatimattomampikin paketti, naisystävät puolestaan eivät oikein tunnu tietävän mitä haluavat. Tämä siis jos nainen on ns. kaunis, epäviehättäviksi luokiteltavat naisystäväni puolestaan tyytyisivät mielellään pelkkään mukavaan mieheen ilman hirmuisia kriteereitä. Kenties näille viehättäville naisille sitten syntyy kovia kriteereitä, joita on vaikea täyttää ihan siitä syystä, että joka ilta yökerhoissa kymmenet kaikennäköiset miehet yrittävät iskeä tms.
Oman kokemuksen mukaan miehet ovat ja heidän nykyisellään täytyykin olla suorastaan hyperaktiivisia naisiin verrattuna näissä asioissa. Tässä vallitsee suorastaan viidakon lait.
Luulen kuitenkin, että miehet eivät sen halukkaampia ole parisuhteeseen, ainoastaan kontaktiin vastakkaisen sukupuolen kanssa juttelusta yhden yön juttuihin ja naiset puolestaan enemmän parisuhteeseen suuntautuneita.
Sikäli mielenkiintoiseksi kyllä menee kun naiset ovat mielestäni niin paljon huonompia sitten pysymään noissa pitkissä parisuhteissa kuin miehet. Tarkoitan siis sitä, että nainen ei oikeastaan koskaan lakkaa näkemästä miestään jollakin lailla kriittisesti, jonkinlaisena muutoksen kohteena jota voi vuosia ja vuosia yrittää muokata täydelliseksi, kun taas mies useimmiten hyväksyy naisen sellaisena kuin on. Tämän perustan ihan siihen kun kuuntelen millä tavoin ihmiset puhuvat puolisostaan muutaman vuoden jälkeen sekä siihen että varmaankin n. 85% yli 2v kestäneistä suhteista päätetään naisen taholta.
Lisää mielenkiintoa soppaan syntyy kun syystä tai toisesta naiset eivät koe useinkaan ns. kilttejä miehiä puoleensavetäviksi, jotka puolestaan olisivat loogisesti ajatellen hyvä valinta pitkiin suhteisiin.
Läpiluettuna tuo postaus vaikuttaa siltä kuin vierittäisin syyn täysin naisten kontolle, totta on että näissä asioissa naisilla on valkkaajan asema. Onko tämän aseman saaminen sitten miesten vai naisten syytä onkin jo ihan eri juttu. Kokonaisuutena sanoisin että sinkkuus on 60/40 naisten vs miesten vikaa.
Onkohan yhtenä syynä (tämän palstan) miesten sinkkuuteen se, että ihmisten käytös halutaan nähdä helposti jotenkin kaavamaisena, yksinkertaistettuna ja jopa matemaattisena toimintana? Jos aidosti ajattelee näiden tasoteorioiden kautta, niin kyllä se aivan varmasti heijastelee jollain tavalla käytökseenkin, vaikka sitä yrittäisi peitellä.
"Mistä sinkkuus syntyy?"
Yksi tärkeä syy ilmiöön lienee se, ettei sinkkuus ole este selviytymiselle, siis ihan jo taloudellisesti. Sinkkuudesta ei tule enää sanktioita vanhanpojan verona tms. Naiset eivät ole riippuvaisia miesten elättämisestä, avioliittoon ei siis tarvitse sen vuoksi pyrkiä. Parisuhdetta ja perhettä ei pidetä välttämättömyytenä lasten saamiselle. Ei ole kauaa, kun puhuttiin aika kielteisesti AU-lapsista. Vielä 80-luvulla yh-äidin lapsi saattoi olla koulukiusattu "isättömyyden" vuoksi.
Sinkkuudesta ei siis seuraa niin paljon kielteistä, kuin aikaisemmin. Taitaa olla niin, että sinkut kyselyissä on aina tyytyväisempiä kuin parisuhteelliset. Mikä meidän parisuhdekulttuurissa on niin pielessä, että se tekee ihmisistä onnettomia? Omat kokemukseni on, että alkoholi pilaa suhteen. Nyt vaatimuksenani onkin, että alan suhteeseen vain täysin raittiin (sallittakoon se lasi shamppanjaa/konjamiinia tms pari kertaa vuodessa) miehen kanssa. Eipä noita ole juuri olemassa.
Nuoremmille sinkkuus on varmaankin enemmän luonnollinen valinta ja jossain vaiheessa pariudutaan sitten pysyvästi. Mutta jos ajattelee ns. kakkoskierroksella olevia, niin siinä vaiheessa sinkkuna pysymiseen vaikuttaa taatusti aiemmat kokemukset. Ehkä on tullut varovaisemmaksi ja helposti ajattelee, että parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Paljon puhutaan naisten valikoivuudesta. Sekin olisi kai hyvä määritellä, että mitä valikoivuus tarkoittaa. Se on eri asioita eri ihmisille. Nuorempana ehkä tuijottaa ulkonäköä, mutta jotenkin luulen, että sen merkittävyys vähenee iän myötä. Suurin ongelma kai tosiaan se, että missä ne kaikki toisilleen ehkä sopivat sinkut voisivat kohdata.
Ihan vain siitä että kyllin hyvänköisten miesten luonne harvoin natsaa ja jotain kivaa tavista ei viitsi katsella nurkissaan. Miehillehän parinmuodostus on helpompaa kun naisenhan ei tarvinnut olla kuin kaunis.