se antaa, että on ukkomiehen "terapeuttina" eli suostuu kuuntelemaan, kun tämä moittii vaimoaan "joka kanttilta" ja surkuttelee kehnoa liittoaan? Jos minulle - vapaa nainen ole - joku ukkomies alkaisi tuollaista suoltaa, sanoisin tälle, että mitäs jos menisit kotiisi selvittämään nämä asiat ja kysymään vaimoltasi, mikä häntä pännii?
Ajatus ns salarakkaana olosta on minulle vieras, mutta eräässä tilanteessa aloin miettiä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Jos nyt on aivan pakko sivusuhdetta ylläpitää, niin minusta on jotenkin epäkorrektia sekä puolisoa että salarakasta kohtaan alkaa avautumaan surkeista kotioloista!
Ajatus ns salarakkaana olosta on minulle vieras, mutta eräässä tilanteessa aloin miettiä, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. Jos nyt on aivan pakko sivusuhdetta ylläpitää, niin minusta on jotenkin epäkorrektia sekä puolisoa että salarakasta kohtaan alkaa avautumaan surkeista kotioloista!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanos muuta, ihmetellä pitää. Mulle on eräskin ukkomies oman eroni jälkeen vinkunut kun vaimo ei anna, haukkuu ja huutaa ja on ihan kamala. Lisäksi nämä tapaukset ovat odottaneet, että mähän heille annan, kun heillä on niiiin kurjaa siellä kotona. Kerjäävät säälipi..llua. Mä uskon vakaasti, että heillä on ihan hyvä avioliitto, itse ovat vaan itseltään hukassa. Ei ole todellakaan mun tehtäväni heille seksiä antaa ja kuunnella ja tukea, yököttävää.
Jotkut naiset ilmeisesti luulee pystyvänsä parantamaan pettäjän jos mies eroon päätyy. Aika mahdoton tehtävä. Sama kuin jotkut uskoo parantavansa alkoholistin tai väkivaltaisen ihmisen toimimalla "terapeuttina". Ihmisen muutos alkaa vasta sitten kun hän itse sitä haluaa.
Kannattaa sunkin lukea nimimerkin "rehellinen iitu" kirjoituksen. Hyvä esimerkki "terapeutista". Karmivaa luettavaa. Mun mielestä hän kärsii jonkinlaisesta pakkomielteestä muuttaa pettävä mies mieleisekseen, uskolliseksi yhden naisen mieheksi.
Itsensä alentamista on pettävän miehen komppaaminen.
Niin on, olet oikeassa. Täysin epäkorrektia. En itse pystyisi koskaan olemaan varatun vamppaaja, täytyy olla jollain tapaa erikoinen luonne tai totaalisessa puutteessa, kun ryhtyy rikoskumppaniksi varatulle pettäjälle. Vielä pahemman toiminnasta tekee se. että kuukausia tai vuosia vamppaa toisen miestä. Oma moraali tai omatunto ei koskaan kestäisi elää valheessa yhtään hetkeä.
Olisi mielenkiintoista tietää niitä syitä, mitkä ajaa toisen naisen tekemään näitä terapeuttihommia? Aidoksi rakkaudeksi sitä on vaikea mieltää, mutta jospa joku valaisee minuakin tyhmää?
Pettämistä on ollut kautta maailman sivun, mutta onko se, että avioeron saa nykyään suht simppelisti, muuttanut jotenkin pettäjienkin käytöstä..? Nyt ruikutetaan vaimon ilkeyttä ja rahanahneutta ym ym ja todetaan, ettei voida erota lasten vuoksi (no ehkä se joissain tapauksissa on jotenkin käsitettävissä) tai yhteisen omaisuuden vuoksi jne.
Aiemmin, kun avioero oli suuri skandaali eikä avoliittoja vielä edes ollut, ukkomies piti rakastajatarta toisella puolella kaupunkia ja huolehti, että sekä vaimo että rakastajatar olivat tyytyväisiä osaansa. Vaimolla oli asemansa, jota ei mikään järkyttänyt ja rakastajar oli erotiikan hetkiä varten, ei laskiämpärinä.