Olemme mieheni kanssa 31 kummatkin. Lukiossa tutustuimme ja 22 vuoden iässä menimme kihloihin ja 25 naimisiin. Nyt meillä on 3 lasta takana ja nuorimmasta nyt puhun. Olemme riidelleet mieheni kanssa jo pitkään jotain 2 kuukautta mykkäkoulua ja huutamisia on ollut kun lapset eivät ole paikalla. Mieheni ja minä olemme erimieltä melkein jokaisesta asiasta nykyään. Viikko sitten (Lauantaina 24. Marraskuuta) Meillä oli kokatessa pieni sanakina mutta Eveliina (nuorin lapsemme 10v) teki läksyjä keittiön pöydällä ja luulimme hänen keskittyvän äidinkieleen mutta sitten hän nousi pöydästä ja sanoi "Miksi te aikuiset olette noin tyhmiä? Jos toinen sanoo ettei keksi mitään mitä tehdään ruoaksi ja käskee toisen päättää, sehän on vain kohteliaisuus että toinen saa tehdä lempiruokaansa! Sama pätee muuhunkin, voi ajatella mitä toinen ajaa takaa sillä eikä ajatellä kaikkea negatiivisesti v***n pessimistit ja äiti nykyään koko ajan rupeaa valittamaan joka asiasta ja jos isi sanoo mistä taas kiikastaa niin te rupeatte karjumaan! Ruvetkaa optimisteiksi tai erotkaa jos ette näe muiden käytöksestä kuinka hyviä tyyppejä kaikki on" myönnän että häkellyimme (ja pihvi kärtsäsi samalla) ja rupesimme tosiaan ajattelemaan että lapsikin osasi rakastaa paremmin kuin me. Onkohan Eveliina jokin "pikku-iso" tai vain henkisesti kehittynyt. Tästä kyllä itsekkin opimme. Onko jollain toisella samanlaisia kokemuksia lapsien viisauksista?
Lapsi ratkaisi kaiken.
AvioeronPartaalla
17490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Niin, olisi joskus viisasta kuunnella lapsiaan, eikä itse olla se iso ajattelematon ja kärttyisä lapsi.
Luultavasti tekin huomasitte, että eronne olisi ollut aivan turha, lapsenne näki tilanteen paremmin kuin itse.
Kumpa jokaiseen tällaiseen perheeseen osuisi samanlainen Eveliina paikalle juuri kun tarvitaan noita tärkeitä sanoja sanoa turhasta äksyileville vanhemmille.
Pikkuihmiset ovat paaaljooon viisaampia ja fiksumpia kuin isommat versiot ihmisestä. Lapset käyttävät vielä luonnollista ja intuitiivista katselutapaa maailman / elämän asioihin, aikuiset sen sijaan ovat 'opetetut' ja sotketut, pois, liian kauaksi luonnollisesta pilatut eivätkä näe helposti ilmiselviä asioita ja asiaintiloja.
Valitettavasti me aikuiset kasvatamme ja ohjaamme jälkeläisemme samalle tuhon tielle, jolla pyörimme ja sekoilemme ja sekoamme itse.
Lasten ja imeväisten suustahan ne totuudet aina ovat tulleet.
Voin sanoa että nyt vasta itsekkin huomasin.. Ihmiskunta tosiaan on sokaistunut omien ylireagointien takia. Emme kyllä eroa. Voisin vaikka vannoa että Eveliinasta tulee Filosofi tai jokin parisuhde neuvoja :)
Eveliinastanne voi tulla aivan mitä vain! Tiedemies, duunari...
Yksi asia ainakin on varma: niin kauan kuin hän käyttää normaalia maalaisjärkeä, hän pärjää aina ja missä vain!
Mitä te vanhemmat voitte tehdä, on todellakin kuunnella ainakin yhtä täysijärkistä perheenne jäsentä.
Parisuhdeneuvoja tai vaikka mitä :).
Lapsi ottaa aikuisen osan ja häntä ihaillaan viisauksista. Ei ole tervettä kehitystä.
Lapsi on lapsi eikä se tee hänestä aikuista, että hän sanoo, saa sanoa ja kertoa, mitä mieltä hän mistäkin asiasta on. Sellainen aikuinen, joka ei tätä tajua, ei ole kehittynyt ollenkaan, ts. ei kestä sitä, että lapsi on fiksumpi ja viisaampi.
Edellinen varmaankin tarkoitti, ettei ole lapsen kehityksen kannalta tervettä se, että hänet pakotetaan aikuisen rooliin parisuhteessa... Kun vanhemmat eivät osaa aikuisten kesken selvittää ristiriitojaan vaan lapsen pitää jo ottaa niihin osaa.
Se ei tarjoa lapselle tervettä ympäristöä kehittyä.
Lapsi tulkitsee asioita lapsen elämän ja kokemuksen kautta. Lapsen ei kuulu pohtia parisuhteen ongelmia tai "olla viisaampi" vanhempiaan parisuhdeasioissa. Se, joka ei tätä käsitä, on aika hukassa aikuisuutensa kanssa...
Ja sitten vielä: lapsi ei aina ole terve, ollenkaan. Moni lapsi sairastuu erilaisiin psyyken sairauksiin myös siksi, että aikuiset ovat niin rajattomia eivätkä ota vanhemman roolia perheessä.
Jooo ja eih; olet kyllä kaikessa aivan (melkein) oikeassa, mutta unohdat, että on paljon lapsia, joitten ei tarvitse ottaa aikuisen roolia, jotka saavat olla lapsia ja saavat silti sanoa kaiken sen, mitä näkevät ja kuulevat. Ja nämä asiat he no. tekevät paljon paremmin kuin aikuinen, heillä on vielä kaikki aistit auki ja valppaina ja intuitio lähempänä mielen maisemaa kuin aikuisilla, jotka eivät tiedä em. asioista enää yhtään mitään.
Ja aivan totta; kun lapsi sairastuu psyykeltään, se on aina aikuisen syy, ei koskaan lapsen. Silloin on menty niin pitkälle tilanteisiin, että lapsi joutuu pohtimaan asioita, jotka eivät hänelle vielä kuulu, koska tieto, taito ja käsityskyky eivät riitä.
Mielestäni todella surullinen tarina...Lapsella ei ole lapsen rooli perheessä vaan joutuu keskelle vanhempiensa mykkäkoulua ja riitelyä. Kyllä siinä on pikku Eveliina parka varmasti viettänyt useita hetkiä pohtien teidän tilannettanne, vaikka lapsilla kuuluisi olla ihan muut touhut ja ajatukset. Kaiken kukkuarksi te vanhemmat ihailette tyttärenne viisautta ja annatte vielä lisää paineita... "mitäköhän meidän viisaasta pikku neidistä tuleekaan isona?" Sääli lasta.
Huolehtikaan nyt jatkossa siitä, että lapsi saa olla lapsi ja tou´huta lapsen touhuja. Yrittäkää te nyt olla vanhempia ja käyttäytykää sen mukaan. Noloahan toi on ja niin surullista.
Tässä olen Hertan kanssa samaa mieltä täysin.
Minkä Jumala yhdistää sitä älköön ihminen eroittako. Tutustukaa ihmeessä Avioliiton asettajaan älkääkä seuratko maailman esimerkkiä. Etsikää itsellenne hengellinen koti jossa julistetaan veren evankeliumia eikä mitään suvaitsevaisuus saissea. Aarre odottaa löytäjäänsä.
kannattaa erota jos riitelee joka asiasta eikä kumpikaan ole valmis kompromiseihin. Jos riitelee jostain saa.tanan ruuasta niin tehkää molemmat omat ruuat ja syökää mitä itse haluatte niin ei tule riitaa.
Joo, tavallaan. Vanhin lapseni kysyi minulta aikoinaan "Miksi olette iskän kanssa yhdessä, tuskin rakkaudesta ainakaan?". Olin jo päättänytkin erota. Jokin aika tämän jälkeen keskimmäinen lapsi kysyi "milloin haet eroa? Iskä ei ainakaan hae ikinä. Sinulla on huono olo ja meillä lapsillakin".
En hakenut eroa, koska tiesin siitä tulevan vaikea. Ex oli kaikkea vastaan. Lastenvalvojalla emme päässeet sopimukseen huoltajuudesta. Kun olimme jälleen kerran menosssa tapaamiseen yksi lapsista pyysi sanomaan lastenvalvojalle, että he tulevat mukaan kertomaan kantansa. "Ei siitä teidän erosta muuten mitään tule".
"En hakenut eroa, koska tiesin siitä tulevan vaikea"
Yksi sana puuttui, eli siis en ALUKSI hakenut....
Ei jumankauta...