on perseestä.
Sinkkuna
oleminen
212636
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Sinkkuna oleminen ON perseestä. Turha edes perustella miksi, kohtalontoverit tajuavat sen kyllä!
näin juuri.
nimim. "neljättä vuotta sinkkuna"
Neljä vuotta - pyh! Itelläni kuusi vuotta ja vieläkin jatkuu...
Mitä sinä tuolla kirjoitat? Opettele kirjoittamaan kunnolla!
Kannattaa oikolukea oma teksti ennen kuin laittaa sen kaiken kansan nähtäväksi..
Seurusteli tai ei, kummassakin on sekä hyvät että huonot puolensa. Kumpi sopii sulle paremmin?
Siis sinkkuushan ei ole perseestä, jos vaan on hyviä kavereita. Yksinäisyys on perseestä. Muistan kun vuosikausia sitten lopetin opiskelut, muutin toiselle paikkakunnallekin, en päässyt töihin, olin suunnilleen aika yksin reilut puoli vuotta. Se oli elämäni "musta jakso", ihmettelen nyt miten sitä kesti vain puoli vuotta, se tuntui iäisyydeltä...
Otsikossa kaikki
näinhän se tietysti on! MUTTA jos on sosiaalinen sinkku, laaja ystäväpiiri, seksielämä rulaa, välittää ja kunnioittaa itseään ja muita, niin sinkkuus on huomattavasti parempaa kuin keskiverto "tapasuhde"
avoin,sosiaalinen,kaunis,mukava,iloinen,huumorintajuinen,sympaattinen,empaattinen,sopusuhtainen nuori nainen,minulla on paljon ystäviä ja harrastuksia,kunnioitan itseäni ja muita,RIMANI EI OLE LIIAN KORKEALLA,mutta en vain seurustele!Ja seurustelu todellakin sopii minulle paremmin kuin sinkkuilu,olen seurustellut muutamia vuosia sitten.Aina kun olen tavannut potentiaalisen miehen ja luulen,että tässä se nyt on,seurustelusuhde,niin EI.
Saakeli,onko se niin,ettei täällä pääkaupunkiseudulla ole huumorintajuisia, karismaattisia,luotettavia,SITOUTUMISHALUISIA miehiä?!Asiasta voi olla montaa mieltä,mutta oma mielipiteeni on,että sinkkuna olo on PERSEESTÄ, niin kuin tuossa ensimmäisenä jo avauduin..
että silleen!
Mikähän siinä on, että mies saa puhua ja suunnitella tulevaisuutta, mutta auta armias jos nainen tekee sen!?! Sillon ollaan liian kahlitsevia, liian riippuvaisia, liian kaikkea, mikä liittyy sitoutumiseen..Mun kohdalle on nimittäin sattunu just tämmöset tyypit..:/ Sitoutumishaluisiin miehiin ei vaan tunnu törmäävän..
Samalla tavalla kun säkin, oon avoin ja sosiaalinen, huumoritajunen, kaunis nuori nainen...Ja haluaisin seurustella. Mutta oon mieluummin yksin, kun sorrun taas johonki k***päähän ja jään yksin särkyneen sydämen kanssa.
Juurikin näin!Sama täällä.Ja todellakin olen sitten mieluummin yksin kuin hengaan jonkun häntäheikin kanssa.Se ei kuitenkaan (tiedoksi myös alempana nimimerkille "ronklaajan mielipide") ole siitä kiinni etten hyväksyisi ketään,tyyliin "tuolla on väärän värinen paita" enkä myöskään huoli ketä tahansa mistä tahansa.
Ihan NORMAALEISSA MERKEISSÄ haluaisin tavata jonkun ja että suhde etenisi juuri niin kuin kaikilla tutuillani: ihastutaan,tutustutaan, rakastutaan..ja seurustellaan.Mut ei,niin ei.
Aattelin avautua tänne,kun rupee tää tilanne pikkuhiljaa turhauttamaan..
Uusin vastaukseni: sinkkuna oleminen on perseestä!
Ja sinkkuus on myös yksinäisyyttä, turha yrittää väittää muuta, sillä vaikka olisi kuinka paljon kavereita niin aina sitä vaan joutuu illan päätteeksi käpertymään yksin sohvan nurkkaan tai peiton alle. Ja aamulla heräämään yksin syömään aamupalaa, jonka eteen ei edes viitsi nähdä vaivaa (hikinen käntty ja kahvikuppi riittää), koska syö vain yksin.
Niin, oli sinkkuus minustakin joskus mukavaa, mutta useamman vuoden jälkeen alkaa tuntua vain taakalta... Muistot siitä miltä tuntuu toisen pehmeä kosketus käsivarrella, hengitys yöllä niskassa, kaunis sana herätessä ja suukko kotoa lähtiessä saavat sydämen käpertymään kaipuun tuskasta!
Sinkkuna oleminen on perseestä!!!
Olis pakko olla sinkkuravintolailta aina kerran kuukaudessa, jonne ei pääsis kuin sinkut. Näkis, kuka oikeesti on vapaa!
Viimeiset "vapaat" miehet on ollu tiukasti varattuja, just eroamassa tai vasta erohaavoillaan...jee...35 vee nainen, reipas, toimelias, normaalinnäköinen --- taitaa jäädä vanhaksipiiaksi. Huumori alkaa loppua pikkuhiljaa...
eiköhän sinkkuus ole vain rimakysymys sitten loppujen lopuksi kuitenkin?
Olen osittain samaa mieltä. Mulle ainakin on tärkeää, että toisen arvomaailma on omani kaltainen. Toisaalta, kaikista ihmisistä oppii jotain.
Täytyy muistaa kuitenkin, että suhdetta ei tahdo saada aikaan myöskään liiallisella aktiivisuudella.
Tyyliin: ketä vaan, mistä tahansa
Veit sanat suustani!
Aivan samaa mieltä olen...nyt seurustelen onnellisesti ja todellakin olen PALJON onnellisempi kuin sinkkuna yksikseni kyhjätessä!
Seurustelu oli todella ahdistavaa, nainen soitteli monesti keskellä työpäivääkin, illallakaan ei saanut olla rauhassa kavereiden kanssa, koko ajan se oli kimpussa vaikkei edes paljon seksistäkään tainnut välittää
Nyt olen vapaa
Sinkkuna olo on tosiaan välissä aivan perseestä.Sitä kaipaa vain toista ihmistä vierelleen jakamaan aivan kaiken,sen sängynkin;).
Mutta välissä tuntuu siltä että on/olisi sittenkin hauskempaa ja parempi olla sinkkuna kun saa tehdä päätökset ja kaiken itse.Mutta välissä siihen väsyy.
Kun ikää alkaa olla sitä kattelee jo naisia jo kirkkohäät mielessään. Ei viittis aikaa enää tuhlata muihin kuin potentiaalisiin vaimo ehdokkaisiin.
Ja kun äärimmäisen hienostunutta naismakuani vastaavat leidit eivät juuri ravintoloissa pyöri ja vielä harvemmin liikkuvat vapaalla jalalla niin ongelma senkun pahenee.
Nekin naiset jotka päällepäin silmää miellyttäisivät alkavat hytkymään välittömästi kun kuulevat diskopopin paukkeen, niin ei paljon joo hymyilytä.
Työpaikallakin on lähinnä äijiä.
No se täytyy vaan jatkaa markkina-arvon parantelemista. Levätä ei voi ellei halua olla lopun elämänsä itsekseen. On sekin kivaa mutta kyllä sitä muutakin kaipaisi. Kai se pitää joku kivan tuntunen kimuli vaan kampittaa kadulla jos sellanen joskus tulis vastaan.