Olen joutunut perunkirjoitusten takia taas jonkin verran pitämään yhteyttä sukulaiseen. Vaikka hoitaa muka pesää, ei tee mitään yhdessä, ei kysy, ei neuvottele, vaati valtakirjat ja tekee miten haluaa ja sitten raportoi, summittain, mitä on tehnyt. Peruin valtakirjani: ei vaikutusta - hän jatkoi sen käyttämistä. Pyysin kuolinpesästä LAINAKSI muutamia valokuvia ja päiväkirjoja. Ei edes kommentoi. Sitten keksi parhaimman: hän laittoi sähköpostini mielenterveyshoitajalleen. Vastasin ihmeissäni. Hän kirjoitti: "Laitoin senkin viestisi mielenterveystoimistoon." Siis...???
Ja vielä parempi: pari viikkoa vierähti, niin ottaa yhteyttä kuin ei mitään olisi koskaan tehnytkään! Nyt kun en vastaa - koska olen virallisesti aivan terve, enkä tunne tarvetta käydä kirjeenvaihtoa mielenterveystoimiston kanssa - tulee muutaman päivän kuluttua tietysti viesti: "No, taidat mököttää."
Kyllä, perheestä on hyvä ottaa pesäero. Tehdä testamentti, jossa heidät rajataan tyystin pois. Olla pitämättä mitään yhteyttä. Muuttaa osoitettaan, eikä antaa heille.
Ja vielä parempi: pari viikkoa vierähti, niin ottaa yhteyttä kuin ei mitään olisi koskaan tehnytkään! Nyt kun en vastaa - koska olen virallisesti aivan terve, enkä tunne tarvetta käydä kirjeenvaihtoa mielenterveystoimiston kanssa - tulee muutaman päivän kuluttua tietysti viesti: "No, taidat mököttää."
Kyllä, perheestä on hyvä ottaa pesäero. Tehdä testamentti, jossa heidät rajataan tyystin pois. Olla pitämättä mitään yhteyttä. Muuttaa osoitettaan, eikä antaa heille.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Vaikea uskoa. Tuskinpa kukaan lähettelisi toisen hänelle yksityisesti tarkoittamia kirjeitä mielenterveyshoitajalleen. Mikä olisi tarkoitus? Mistä mieleesi tuli tuollainen? Keksi jotain parempaa.
Uskon kyllä että voi tapahtua.
Kyllä kaikenlaista älytöntä niille mielarihoitajille toimitetaan.
Olin aikoinaan eräässä työpaikassa jossa minulle yllättäen (vuosien jälkeen) selvisi, että työkaverini oli raportoinut kaiken, jospa vessassa käyntini työnohjaajalleen ja psykologille joka kuului meidän työnkuvaamme.
Vaihdoin välittömästi työpaikkaa. Tuokin ihminen oli aivan asiallisen oloinen päällepäin, en olisi ikinä voinut aavistaa tuollaista pöljyyttä.En missään tapauksessa voi työskennellä tuollaisen kollegan kanssa, voisitko sinä?
Mutta tosiaan kannattaa miettiä tuhlaako elämäänsä taistelemalla absurdiutta vastaan. Yleensä ei kannata vaan nostaa kytkintä, koska tämäntyyppiset löytävät ja etsivät uuden kohteen älyttömyyksilleen jonka kautta tai johon heijastaa tunteensa, joita itse eivät osaa käsitellä tai tajua.
Alkuperäiselle kirjoittajalle;
Älä pidä mitään yhteyttä.
Älä missään nimessä pyydä häneltä mitään.
Koita kestä hänen turhautuneet tai kiukkuiset tai syyllistävät tai hyvin vetoavan houkuttelevat ihmettelyt mikset enää viestittele.
Kas häntä harmittaa kun ei saa mitään sinulta pahaa-aavistamattomalta mitään sähköpostia millä ruokkia mielikuviaan tai täyttää ja elävöittää keskusteluhetkiään mielenterveyshoitsun kanssa.
Sinun viestiäsi on voitu käyttää vaikka millaisessa kontekstissa. Onneksi tuli ilmi ! Loppui tuollainen sivullisen hyväksikäyttö. Kukaties olisit hetken päästä olet tahtomattasi/tietämättäsi osasyyllinen hänen mielenterveysangteihinsa. Mielenterveysongelmallisella on ymmärrettävästi vastuuvapaus tilansa tähden, ei mieli toimi kuten terveenä ollessaan.
Lopuksi: olen pahoillani puolestasi, tiedän miltä tuntuu yllättäen huomata että on tullut vedetyksi omalla nimellään jonku mieleltään tasapainottoman metkuihin.
Tällaisissa tapauksissa neuvon: viisas väistyy---- ( koska ei kyse lähiperheenjäsenestäsi, tai tilanteessa jossa olet mukana ao:n hoitodialogissa ja voit vaikuttaa)---- ja väistyy kauas.
Kiitos neuvostasi ja myötätunnosta. Se taitaa tosiaan olla toimivin ratkaisu. muutama vuosi sitten blokkasin hänen sähköpostinsakin, kun en jaksanut lukea ylleni kaadettavaa loskaa. Ehkä teen sen taas, jos hän alkaa häiriköidä. Outoa, että jotkut pitävät toista ihmistä jonkinlaisena nyrkkeilypussina, jonka pitäisi kestää ihan mitä tahansa.
Perheessämme on hulluja. Edellisen sisar antoi lahjaksi sisarensa lapsille ulkomaanmatkan ja kun sitten lasten huoltaja ei jälkikäteen maksanut hänelle hänen "lahjaansa", hän kirjoitti monisivuisen selostuksen tuosta "rikoksesta" kunnan sosiaalitoimistoon. Minutkin siinä mainittiin, vaikka olin asunut vuosikaudet ulkomailla, sekä toinen sisar, joka oli ollut kuolleena vuosia. Kai jonkin perheen tehtäväksi jää toimia entisen asuinkuntansa virkailijoiden kahvitaukojen naurunaiheena. Onhan se parempi elämäntehtävä kuin ei mitään:)
Voi voi sentään, kyllä tuollaista voi tapahtua ja vielä pahempaakin. Lähiomaiseni toimi myös aivan omavaltaisesti ja hänellä oli tuttava lakimiehenä, jonka piti toimia meidän kaikkien puolesta mutta toimikin vain tämän yhden puolesta muita vastaan. Siellä oli siis viranomaisiin yhteydenottoja ja sopimusten uusimista meidän muiden selän takana, mitään ei edes kerrottu. Otin yhteyttä yhteen viranomaiseen ja sieltä sanottiin vain että sopimus on uusittu... kiva juttu, en olisi halunnut.
Löytyi myös väärennettyjä allekirjoituksia ja yrityksiä saada aikaan myyntisopimus ilman mitään mainintaa maksamisesta! Yksi osakas vain ilmoitti joistakin maksuista, että hän nyt vain ei halua olla mukana!
Kyllä suku voi olla todellakin ilkeämielinen ja paha, enkä oman ikävän kokemukseni takia yhtään epäile tuota aloittajan kertomusta.
Mutta siinä se onkin, jutut ovat niin ikäviä, ettei niitä tahdo uskoa sellainen, joka ei moista ole joutunut kokemaan ihan itse.
"ettei niitä tahdo uskoa sellainen, joka ei moista ole joutunut kokemaan ihan itse."
Naulankantaan.
mitä valtakirjaa vastaan hän saa tehdä asioita ? pankkiin ? mene siinä tapauksessa paikan päälle kertomaan valtakirjasta.
itse hoidan kans kuolinpesää ja meillä on päinvastoin, vaikka ilmoitan tekemisistäni ei kukaan edes vastaa. välit kun ovat huonot vanhempien kuoltua ja olen jämti että asiat hodietaan oikein ja kaikilla samat oikeudet.
kyll suku on pahin !