Haluaisin kokemuksia / mielipiteitä / neuvoja seuraavanlaisesta asiasta:
Haluan lopettaa alkoholinkäytön. Olen alle 30 vuotias nainen ja käyttänyt alkoholia ajoittain aika reilustikin. Perheessäni ei todellakaan ole syljetty lasiin ja olen saanut siitä kärsiäkin. Se ei ole kuitenkaan minua estänyt juomasta, sillä olen aina kyennyt hallitsemaan juomiseni.
Tai niin olen luullut. Olen kyennyt hoitamaan työni, opintoni ja elämäni kunnialla juomisesta huolimatta. Kuitenkin viime aikoina olen huomannut, että juon paljon enemmän kerralla kuin ennen, enkä välttämättä muista illan kaikkia tapahtumia. Inhoan seuraavan päivän krapulaa ja morkkista.
Mitään typerää en koskaan humalassa tee - petä, ole väkivaltainen tai muutakaan sellaista, mutta en vain enää jaksa alkoholin tuomia haittoja. Rahanmenoa, huonoa oloa, morkkista jne.
Olen ollut nyt parisen kk juomatta - pari kertaa on tehnyt mieli todella paljon lähteä juomaan kavereiden kanssa, sillä pyyntöjä tulee joka viikonloppu. En ole kuitenkaan hairahtunut. Pari kertaa olen ollut kuskina.
Nyt kuitenkin olen joutunut "tukalaan" tilanteeseen: muutama kaverini on pyytänyt minua isompiin illanistujaisiin, joissa totta kai "pitäisi" juoda. Toiselle jo kerroin, että olen vähentänyt (en tiedä miksi käytin tuota sanaa itse) juomista ja en siis luultavasti juo. Hän luuli heti minun olevan raskaana - totta kai...
Toiselle kaverilleni en ole vielä kertonut juomattomuudestani, sillä kutsun sävy ahdistaa jo valmiiksi. Viikonloppu on suurin piirtein kokonaan juomista.
Kysymys kuuluu: oletteko menettäneet kavereita juomisen lopettamisen vuoksi? Jos ette, onko suhteenne muuttunut? Miten itse olette kertoneet kavereillenne?
Voiko kaveruus selviytyä näin isosta elämänmuutoksesta?
Pelkään, että minut leimataan. Typerää, tiedän. Kiitos vastauksistanne!
Haluan lopettaa alkoholinkäytön. Olen alle 30 vuotias nainen ja käyttänyt alkoholia ajoittain aika reilustikin. Perheessäni ei todellakaan ole syljetty lasiin ja olen saanut siitä kärsiäkin. Se ei ole kuitenkaan minua estänyt juomasta, sillä olen aina kyennyt hallitsemaan juomiseni.
Tai niin olen luullut. Olen kyennyt hoitamaan työni, opintoni ja elämäni kunnialla juomisesta huolimatta. Kuitenkin viime aikoina olen huomannut, että juon paljon enemmän kerralla kuin ennen, enkä välttämättä muista illan kaikkia tapahtumia. Inhoan seuraavan päivän krapulaa ja morkkista.
Mitään typerää en koskaan humalassa tee - petä, ole väkivaltainen tai muutakaan sellaista, mutta en vain enää jaksa alkoholin tuomia haittoja. Rahanmenoa, huonoa oloa, morkkista jne.
Olen ollut nyt parisen kk juomatta - pari kertaa on tehnyt mieli todella paljon lähteä juomaan kavereiden kanssa, sillä pyyntöjä tulee joka viikonloppu. En ole kuitenkaan hairahtunut. Pari kertaa olen ollut kuskina.
Nyt kuitenkin olen joutunut "tukalaan" tilanteeseen: muutama kaverini on pyytänyt minua isompiin illanistujaisiin, joissa totta kai "pitäisi" juoda. Toiselle jo kerroin, että olen vähentänyt (en tiedä miksi käytin tuota sanaa itse) juomista ja en siis luultavasti juo. Hän luuli heti minun olevan raskaana - totta kai...
Toiselle kaverilleni en ole vielä kertonut juomattomuudestani, sillä kutsun sävy ahdistaa jo valmiiksi. Viikonloppu on suurin piirtein kokonaan juomista.
Kysymys kuuluu: oletteko menettäneet kavereita juomisen lopettamisen vuoksi? Jos ette, onko suhteenne muuttunut? Miten itse olette kertoneet kavereillenne?
Voiko kaveruus selviytyä näin isosta elämänmuutoksesta?
Pelkään, että minut leimataan. Typerää, tiedän. Kiitos vastauksistanne!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Onnea, olet vihdoin tullut järkiisi, voisi sanoa kasvanut aikuiseksi. Toisin sanoen huomasit itse olevasi alkoholisoitumassa ja ymmärsit lopettaa. Hienoa! Olo on varmaan parempi, energisempi.
Onko niihin viikonloppu-maratondokajaisiin pakko mennä? Keksi jokin matka kotipuoleen tms todellinen tai kuviteltu este. Valehtele olevasi sairas. Anything.
Oikeat ystävät tukevat positiivisessa elämäntapamuutoksessa, vääränlaiset "kaverit" eivät.
Nyt juomisen jättämä tyhjiö on täytettävä jollakin muulla. Jos jokin urheilulaji, vaikka tanssi, innostaa, ala ihmeessä, rahaakin jää kivasti matkailuun ja harrastuksiin viinanostelun loputtua.
Ystävät menevät vaihtoon, saat vaihdossa parempia.
Kiitos vastauksestasi.
Olo on todella paljon parempi, kuin ennen. Jaksan paremmin, yöunet ovat paremmat ja ajatus juoksee paremmin. Kaikkea kivaa tulee tehtyä juomisen tilalla, mm. käyn leffassa, kuntosalilla ja entisöin huonekaluja.
Tekemistä kyllä keksin - mutta ne kaverit..... Tuntuu, että en näe enää ketään, kun en juo. En todellakaan jaksa lähteä kuskiksi joka viikonloppu tai edes mennä sinne baariin hengaamaan, kun muut juovat.
Ja ei, en ole pitänyt heille minkään sortin moraalisaarnaa, jokainen vastatkoon juomisestaan itse. Minulle on aivan sama juovatko he vai eivät - en silti jaksa sitä lähteä varta vasten katsomaan.
Erään kaverin kanssa käytiin yksi ilta baarissa ihan vaan teetä juomassa - mutta sekin tuntui hullulta.
Nämä kaverit ovat sellaisia, joita en näe muutenkaan usein - kerran pari vuodessa. Välimatka on pitkä ja tapana on ollut kokoontua muutaman kerran vuodessa. Nyt olisi siis sellaiset hetket käsillä ja verukkeen keksiminen ei tunnu hyvältä - haluan kuitenkin nähdä heidät.
Enkä ole kovin hyvä ystävystymään muutenkaan, tuskin enää näin aikuisena kovin läheisiä kavereita saan esim. töistä tai harrastuksista.
Kehtaanko (hölmö sana tässä yhteydessä) mennä paikalle ihan ilman alkoholia ja olla juomatta koko illan? Ja sanoa mitä? "En enää käytä alkoholia." Sitten alkaa kamala kyselytunti ja tyrkytys..... Olen pulassa.
On minulla sellaisiakin kavereita, joiden kanssa ei ole pakko ottaa. Mutta enemmän on kyllä näitä kosteita kavereita.....
Tervetuloa joukkoomme!
Itse kävin aivan saman lävitse muutama vuosi sitten. Päivällisillä muiden tilatessa viiniä, pyysin tuoremehun tai vettä. En tehnyt siitä mitään isoa asiaa, en alkanut selittelemään mitään vain jatkoin jo käynnissä olevaa keskustelua.
Aterian aikana kukaan ei huomannut/huomauttanut siitä mitään. Jokainen nautti yhdessäolosta aivan yhtä paljon, vaikka minun lasini ainoana ei sisältänytkään alkoholia.
Pienemmissä kotikutsuissa, aivan sama homma.
Sain huomata että kukaan ei todellakaan välitä mitä sinun lasissasi on. Aivan turhaan hermoilin siitä etukäteen.
Ajan mittaaan ystävät ja tuttavat tiesivät että olen saanut jo tarpeeksi alkoholista kaikissa muodoissaan vuosien mittaan, se oli heille aivan yhtä tyhjän kanssa. Kukaan ei piitannut siitä tiiman tippaa!
Juhlista jossa porukka alkoi käydä liian sekopäiseksi illanmittaan, vain hiljaa poistuin. Kukaan ei sitä huomannut tai siitä huomauttanut.
Joten: aivan turhaan vierastat illanistujaisia alkoholittomuutesi takia. Siitä ei kukaan voisi välittää vähempää!!!
Usko pois, kerron tuon itse sen läpikäyneenä.
Ainoa mikä tässä harmittaa että en tehnyt sitä jo kauan, kauan aikaa sitten!