en jaksa enää

Ne kolme sanaa ovat:
-Minä rakastan lintua
-Minä rakastan kiveä
-Minä rakastan itseäni
-Minä rakastan elämää

Jaksa vielä päivä ja jaksa toinenkin. Elämä voittaa, se on varma.

Elämän kiikkulaudalla sitä on itse kukanenkin. Tuntuu etten voi rakastaa enää ketään koskaan. 10 vuotta, 2 lasta ja mies lähteekin puolta nuoremman naisen mukaan.. Mies ei koskaan kosinut minua koska avioliitto ei hänen mielestään ollut tarpeellinen. 3kk eron jälkeen mies naimisissa ja kk sen jälkeen uusi nuori vaimo paksuna. Niin että kivat vaan sulle.

Luottamus miehiin on tasan nolla, samoin itsetunto, mutta jaksan vain ja ainoastaan lasten vuoksi. Laitan itseni robottivaihteelle ja hoidan hommat hammasta purren ja itkua pidätellen. Välillä olen romahtanut, mutta taas jatkanut. Toivon vaan välillä että iskis onnettomuus tai ärhäkkä syöpä niin ei tarviis ittiään tappaa ja säästyis läheiset häpeältä.

Mut katotaan miten tässä jaksaa jatkaa. Elämä on ihan perseestä ja se on nähty moneen kertaan, on sen verran elämä meikäläistä koulinut. En siis elättele toiveita paremmasta, yritän vaan kestää päivä kerrallaan. En kyllä tiiä mitä järkee siinä on, mutta kuitenki.

Saa olla kyllä melkonen supermies joka mut hyväksyis kaikkine karvoineni. On semmonen tuntuma että naisella pitää olla kaikki kunnossa: kroppa, muu habitus, mielenterveys ja talous. Kai mä oon ihan kohtuullisen näköinen mutta elämä ei todellakaan oo hallinnassa. Kukapa sellaista kattois.