AIKUINEN poikani ei tyydy työhönsä
Aikuinen poikani, jolla on pitkä yliopistokoulutus, soitti juuri oltuaan pari päivää uudessa työpaikassaan, ettei työ olekaan sellaista mitä halusi sen olevan. Hän on ollut muutamia vuosia aikaisemmissa työpaikoissaan ja aina sama: ensin innolla hakee ja vähän ajan päästä työ ei olekaan sellaista mitä toivoi sen olevan ja hän ei saa toteuttaa itseään sellaisella tavalla kuin haluaa. Hän on kyllä työhönsä omistautunut ja tehnyt työnsä hyvin. Hän haluaisi jatkokouluttautua että saisi työn mikä on tarpeeksi haasteellinen tai mitä hän taas nyt siinä vaiheessa työltään haluaakaan.
Vastasin rauhallisesti pojan puheluun. Sanoen että itse valitsit ja sinut valittiin sinne. Poikani mukaan hän tekee niinkuin parhaaksi näkee enkä saa sekaantua. No, mitäs valittaa.
Pitää olla tyytyväinen että on nyt laman aikana työtä, mikä työ mielestäni on ok. Nykyajan nuoret aikuiset on liian vaativia työn suhteen, ennen oltiin iloisia kun oli työtä. Itse olen ollut 40 v työssä eikä sekään ole aina ollut herkkutyötä, mutta olen tyytyväinen uraani kokonaisuutena.
Miten aikuinen voi olla noin tavattoman lapsellinen? Ei aina voi saada mitä haluaa heti. On myös tärkeää laman aikana olla töissä ja pyrkiä vaikka sitten parempaan.
Tekisi huutaa ja raivota tuollaista käytöksestä.
Aikuinen poikani, jolla on pitkä yliopistokoulutus, soitti juuri oltuaan pari päivää uudessa työpaikassaan, ettei työ olekaan sellaista mitä halusi sen olevan. Hän on ollut muutamia vuosia aikaisemmissa työpaikoissaan ja aina sama: ensin innolla hakee ja vähän ajan päästä työ ei olekaan sellaista mitä toivoi sen olevan ja hän ei saa toteuttaa itseään sellaisella tavalla kuin haluaa. Hän on kyllä työhönsä omistautunut ja tehnyt työnsä hyvin. Hän haluaisi jatkokouluttautua että saisi työn mikä on tarpeeksi haasteellinen tai mitä hän taas nyt siinä vaiheessa työltään haluaakaan.
Vastasin rauhallisesti pojan puheluun. Sanoen että itse valitsit ja sinut valittiin sinne. Poikani mukaan hän tekee niinkuin parhaaksi näkee enkä saa sekaantua. No, mitäs valittaa.
Pitää olla tyytyväinen että on nyt laman aikana työtä, mikä työ mielestäni on ok. Nykyajan nuoret aikuiset on liian vaativia työn suhteen, ennen oltiin iloisia kun oli työtä. Itse olen ollut 40 v työssä eikä sekään ole aina ollut herkkutyötä, mutta olen tyytyväinen uraani kokonaisuutena.
Miten aikuinen voi olla noin tavattoman lapsellinen? Ei aina voi saada mitä haluaa heti. On myös tärkeää laman aikana olla töissä ja pyrkiä vaikka sitten parempaan.
Tekisi huutaa ja raivota tuollaista käytöksestä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
.
PULLAMÖSSÖSUKUPOLVI ei osaa muuta kuin valittaa
Har!
.
Hän kaipaa hyväksyntääsi. Sano hänelle, että luotat häneen - teki hän sitten mitä tahansa. Ottaa vaikka lopputilin.
.
Kolmen kuukauden karenssi ja et anna sille ryökäleelle mitään rahaa
.
Jätä poikasi rauhaan. Minua taas harmittaa sinun lapselliset huuto ja raivoajatuksesi. Kannusta häntä sitten jatkokoulutukseen ja minne haluaa. Sanoit vaan kylmästi hänelle että valitsit sen.. voi taivas..!
Toivottavasti hän tajuaa otta etäisyyttä tuollaiseen selän takana pas*aa ajattelevaan vanhempaan. Joka vielä kiristelee nutturaa tai kravattia ja kauhistelee, eikä ota koskaan yhtään rennommin.
-On oikein, että hän sanoi että tekee kuten parhaaksi näkee, etkä saa sekaantua. Aivan OIKEIN! Ihmisen henkinen hyvinvointi on tosiaan tärkeää (ensisijalla), eikä se mitä muut ajattelevat. Poika ei ole lapsellinen vaan tunteva ihminen. Positiivinen ymmärrys lasta kohtaan vie sinne minne pitääkin, eikä aina negatiivinen saivartelu. Toki on tärkeää olla kiitollinen joskus, muttei raha tuo itsessään henkistä hyvinvointia pelkästään. Jos tekee täysin väärää asiaa, ihminen voi pahoin. Ellei ole kylmä ja lähes kaikkeen pystyvä (kaikki eivät ole sellaisia). Vaikka joskus voi tottuakin johonkin (iän myötä), joskus ei. Ihmiset ovat yksilöitä eikä jokainen ole täysin samanlainen kuin sinä, hyväksy se. Asiassa on paljon muitakin puolia, mitä en ala tässä käymään läpi.
Mikäli poika on yksielävä tai onneton, vanhemman negatiivisuus voi viedä sairaseläkkeelle äkkiä. Kannattaa siis olla sekaantumatta. Pojalla on oikeus kertoa tunteensa ja se ei ole valittamista... Hän haluaa käsitellä terveesti tuntemuksensa. Ei ole hänen vikansa jos hän ensin innostuu ja sitten pettyy, elämä opettaa ettei kannata innostua aiemmin... Jonakin päivänä hän tietää / tunnistaa mikä tuntuu hyvälle ja missä, jos ei kaikissa paikoissa. Ei kannata jatkossa hakea sellaiseen, mihin voi pettyä pahasti. Ehkä hänen kannattaisi kokeilla myös yksitysyrittäjyyttä, koska siinä hän voisi päättää itsekin työtehtävistä jonkin verran.
Omalla kohdalla paheksuva vanhempi toi vaan sisua, niiden kiusaamisvuosien jälkeen. Ja ei olla paljoa tekemisissä, voit uskoa. Joskus on vaan liian myöhäistä. Onneksi tiedän itse mitä haluan elämässä ja minne pyrin, kuunnellen terveyttä. En kysy enää vanhemmalta kuten epävarmana parikymppisenä. Se että suomi on pieni maa eikä täällä ole kaikkea, ei oikeuta ketään arvostelemaan. Jokainen pyrkii omaan suuntaan hitaasti tai nopeammin.
Ehdotan:
1. Poika jatko-opintoihin ajoissa, myöhemmin ei ehkä enää mene. Opiskelu on hieno saavutus ja hän on ahkera siellä ollut. Nykyään joutuu opiskelemaan monia aloja.
2. Yrittäjyyteen pyrkiminen myöhemmin, luo itse työpaikkaansa
3. Älä valita aina, ole joskus positiivinen tai nuku enemmän
4. Ota rennosti edes joskus
5. Älä arvostele toista (tai älä ajattele pashaa selän takana) vaan luo hyvät välit, voit menettää poikasi jos hän ei pidä luonteestasi enää joskus. Kehitä luonnettasi kohtaamaan muut kuin täysin itsesi kaltaiset ihmiset... Kaikki menevät eri reittiä ja ei eletä 60-luvulla ei edes 80-luvulla
6. Tai ole sellainen kuin olet mutta älä sekoita enempää pakkaa
7. Rahalla voi maksaa laskut ja ostaa ruokaa, mutta se ei ole onnen tae jos raataa urautuneena väärässä paikassa
Pahoittelen että sanoin vähän kärkkäästi, mutta toivon vain että poikasi saa elää mielekästä omaa elämää. Eikä elä vain miellyttäen jotakin toista ja elä toisen elämää. Eikä vanhemman pidä elää lapsen elämää, vaan omaansa. Jos haluaa eläytyä, hakee sitten muualta sitä. Hänen pitää tehdä omia valintoja, että pääsee sinne minne pitäisi. Ole kiitollinen miten ahkera hän on nyt jo, vaikka kyllästyisikin helposti. Kyllästyminen kertoo turhautumisesta, ja se on terve merkki. Työpaikoilla muut päättävät missä tahdissa tehdään ja miten, poika saattaa olla paljon nopeampi tai ratkaista eri tavalla asiat. Hän siis kykenee mahdollisesti nopeisiin päätöksiin mikä omassa yrityksessä voi olla tärkeää. Jonakin päivänä hänellä on vain yksi pitkäaikainen paikka, kun oikea löytyy.
"3. Älä valita aina, ole joskus positiivinen tai nuku enemmän"
Tarkoitin että älä valita aina pojalle. Riidat ja tunteet voi hoitaa kumppanin kanssa tai muiden aikuisten kesken. Uskon että poika osaa olla hyvin kiitollinen elämässään tai tulee olemaan kiitollinen hyvistä asioista.
.
Klopille raippoja
http://youtu.be/1qlfWuU65YM
Har!
.
Mä luulen, että yleensä näissä tapauksissa on kyse siitä, että toinen kaipaa kuuntelijaa. Sillä ei niinkään oo mitään merkitystä, mitä toinen tulee sanomaan. Tosin, jos olet aina käyttänyt samoja lauseita "älä valita, olisit tyytyväinen".. Se ei ole kovin kannustavaa eikä itsetuntoa nostavaa. Ehkä poikasi yrittää suorittaa sinulle, jotta hän joskus kelpaisi? Sitä hän tuskin tulee koskaan myöntämään. Mielestäni poikasi käytös suorastaan huutaa, "äiti, mikset rakasta minua vaikka teen mitä tahansa, missään en ole hyvä, kelpaan kaikille muille paitsi sinulle." Siitä syystä hän lopettaa joka kerta, koska kokee, että sinä et rakasta häntä. Hän saa hetkellisen "äidinrakkauden" työstä, siitä, että hänet hyväksyttiin johonkin paikkaan. Mut eihän se oo sama asia, joten aukko on edelleen tyhjä.. Sitten sun poikasi yrittää jatkuvasti täyttää sitä aukkoa itsessään.. Työllä, valittamalla sulle... Jotta kuulisit, että hän huutaa. JA EI, en sanonut missään vaiheessa, että et rakastaisi. Sen ilmaiseminen ei vaan aina oo niin helppoa tai se jotenkin unohtuu tai on liian itsestäänselvää itselle. Ehkä se on pelottavaa.
Toki ensimmäiset ongelmat tyylinmuutoksessa tulee olemaan vastassa heti alkumetreillä. Mistä tipu pissii, kun ei toi enää suutukaan ja ala vaatia.. Sitä helposti alkaa haastamaan silloin tahallaan riitaa, että toinen voisi taas sanoa samat lauseet kuten ennenkin, jotta itselle tulisi ns. tuttu ja turvallinen olo.. Että elämä olisi samaa kuin ennenkin, suorittamista.
Kokeile huviksesi joskus. Älä sano mitään, vaikka mieli tekisi. Kuuntele ja kysele. Riidanhaastoa varmaan tulee ("Mitä vittua sä kyselet?", "Mikset sano mitään" yms), mut yritä sinnikkäästi olla reagoimatta. Jos on pakko reagoida johonkin, niin yritä löytää asioista positiivista. Vaikka "No mutta hyvä, että oot miettinyt asiaa. Kyllä se vielä joku päivä sullekin kolahtaa." Huomaa ero ja huomaa mielentilan muutos.
Lapsi on aina lapsi, lapsi haluaa, että sillä on turvaverkko, johon se voi luottaa. Että jos kaatuu, on aina joku, joka on vastassa. Kun siihen oppii luottamaan ja se pysyy todella, niin sitä uskaltaa kasvaa ja pomppia korkeuksiin. Vaikka sanois esimerkiks, että saat aina palata kotiin, se ei tarkoita, että lapsi tulee kotiin vain siksi, että tietää sen olevan mahdollista. Se on vaan näitä asioita, mitä "pitää kuulla", jotta "uskaltaa" selvitä/elää. Silloin ei ole ns. tarvetta suorittaa. Tietää, että kaikki järjestyy.
No, tästä ois tuhat asiaa, mut tässä nyt jotain.
Nimim.
Kokenut saman