sellasta

Oon tällanen normi mies. Olin eläessäni tottunut siihen että kukaan ei halua mua, ketään ei kiinnosta jne. Perus settiä siis.

Yhtenä päivänä sitten vaan tartuin itseäni niskasta kiinni. Ylös, ulos ja lenkille ja baareihin ja tutustumaan ihmisiin.

Vaan meni vuosi. Aina kun saan jotain jonkun naisen kanssa aikaan, se kariutuu tavalla tai toisella. Saan baarista jonkun mukaan, sitten ei enää haluakaan tavata...? Tämä toistuu ja on toistunut aivan liian monta kertaa. Miksi?

Olin kyllä varautunut siihen että saisin tehdä paljon työtä löytääkseni kumppanin...

Mutta miettikää nyt kuinka hyljeksityksi mä tunnen itseni, kun en yrityksistä huolimatta tunnu kelpaavan kenellekään? Olisin ihan mielestäni paras mahdollinen mies kelle tahansa, lihaksissa löytyy (ainakin tällä hetkellä), korkeakouluopinnot ihan hyvässä mallissa, enkä ole mielestäni sängyssäkään huono. Rumaksikaan en itseäni laske.

Kertokaas nyt miten pääsen jaloilleni ja jaksan vielä jalkautua baareihin ja jatkaa yrittämistä niin kauan että onnistun. Nyt tartten tukea, masentaa.
6228
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

No terve... ainoa asia mitä voin sinulle suositella on : ole onnellinen siitä mitä sinulla on.

Kiire voi pahentaa asioita. Ja vertailu. Onnettoman mielen saa juuri vertaamalla itseään, toisiin. Tai miettimällä mitä ei ole, sen sijaan mitä on.

Kiire on syy miksi olet huolissasi kun et vielä seurustele.
Kiireettömyys syntyy onnellisuudesta. Siitä että on sinut itsensä kanssa ja huoleton tulevaisuuden suhteen.

Oikea onnenpotku, oikea parisuhde, tulee kohdalle jos on hyvä onni.
Onni taas voi tulla huomaamatta, tai mennä ohi, jos on kova kiire.
Lisäksi voit sokeutua jos vain vertailet itseäsi muihin, hyvä suhde voi mennä ohi, kun hyvää ei saa ja huonoa ei huoli.

Rakkaus saa taas kaiken mahdolliseksi. Kauneus on katsojan silmissä.
Samoin rakkaus, on rakastavan silmissä.

Itse en lähtisi iskemään itselle naista, vaan odotan kun sopiva tulee kohdalle.
Rakkautta ei voi pakottaa. Se joko tulee kohdalle tai menee menojaan.

Äänestä

Mun neuvo kuuluu seuraavanlaisesti; etsi naista muualta kuin baareista, jos sieltä ei tunnu löytyvän mitään pysyvää. Itse en edes etsi baareista seuraa vaan käyn siellä pitämässä hauskaa, tanssimassa ja viettämässä aikaa ystävien kanssa. Oma kokemus on, että sieltä useimmiten löytyy yhdenillanjuttuja ja ne ei ole ihan mun juttu kuitenkaan.

Uudet harrastukset? Kavereiden kautta tutustuminen naisiin? Työ-/opiskelupaikka? Paikkoja kyllä on joista voi naisseuraa saada. Oletko jo kokeillut S24:n Treffejä?

Äänestä

sä oot ehkä liian kiltti, baarikärpäset ei halua mitään vakavaa....siinä syy

Äänestä

Baari on kyllä aikas huono paikka etsiä pysyvää ihmissuhdetta. Itse baareillessani menin sinne pitämään hauskaa ja jos sattu olemaan miehen tarve niin sitten iskin sellaisen.

Suoraan sanoen me naiset (uskallan puhua ison porukan puolesta) emme tykkää epätoivoisista miehestä. Epätoivon "haistaa". Kliseistä kyllä mutta naisen kaipuusi on suurin este.

Netti on nykyään hyvä paikka tavata ihmisiä, ilmoituksen kannattaa vaan miettiä tarkkaan, samoin sen mihin ilmoituksen vastaa. Itse käyn yksityisellä salilla, siellä ihmiset tuntuvat tutustuvan toisiinsa. Nyt tarkoitan siis yksityisen henkilön omistamaa pientä "underground" salia jonne ihmiset menevät ensisijaisesti treenaamaan, eivät näyttäytymään niin kuin monille ketjunsaleille.

Äänestä

Kuules.

Voin sanoa ihan suoraan. Minua ei haittaisi, vaikka tuleva meheni ei olisi korkeakouluopintoja suorittanut, eikä olisi mitenkään erikoisen lihaksikas eikä edes varakas.

Tulen valitsemaan mieheni vain luonteen ja ihastumisen kautta. Joihinkin vain ihastuu heti vaikka ei olisi mitään yhteistä piirrettä aiempiin ihastuksiin. Tärkein on kuitenkin luonne! Jos se ei ole kohdallaan niin voi unohtaa suhteen.
________________________________________________

"masentunutmies" et voi päästä jaloillesi kuin itse nousemalla. Jokainen meistä viettää koko elämänsä oman itsensä kanssa. Itsevarmuus nyt kohdilleen! Eikö olisi kamalaa kun joka nurkan takaa löytyisi nainen joka haluaisi elää kanssasi koko loppuelämän. (Mieti tätä virkettä äläkä heti sano "tietysti")

Uskon jokaiselle olevan sielunkumppani. Miksi siis masentuisit? Paljonko naisia olet tavannut? 10? 100? 1 000? Tiedätkö paljonko maailmassa on naisia? Ja heistä kukaan ei ole sinulle muka se oikea? Ihan oikeasti, itsevarmuutta hyvä mies!

Monet sanovat rakkauden olevan elämän selkäranka, vaikka oikeasti jotkut eivät sitä ole ikinä missään muodossa kohdanneet (ei vanhemmilta, ei kavareilta eikä keltään) ja silti he ovat elossa. Rakkaus tuo tietysti sisältöä elämään, mutta jos menettää toivon mitä sitten jäljelle jää?

Älä siis menetä toivoa. Ymmärrän, että kaipaat naista vierellesi, mutta älä kuitenkaan etsi sitä tosi rakkautta koko aikaa. Rakkaus iskee silloin kun sen aika on ei yhtään aikaisemmin eikä myöhemmin. Elä elämääsi, elämä on lyhyt.

Äänestä

Ei te nyt käsititte vähän väärin, siis olen tässä vuoden aikana kyllä saanut naista varsin montakin kertaa. Ongelman ydin onkin siinä, että järjestään kukaan heistä ei tämän koommin ole halunnut pitää yhteyttä.

Enkä ole mielestäni edes takertuja, en ole kertaakaan epätoivoisesti pistänyt viestejä ja ruinannut, mutta tietysti ilmaissut haluni tavata useamminki.

Ilmeisesti naiset eivät halua minusta mitään vakavempaa vaan ainoastaan seikkailuja. Mutta kun minä itse en nauti niin pelkistä yhen illan jutuista vaan haluaisin jotain vakavempaa, tämä perseily alkaa kyllästyttää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


masentunutmies kirjoitti:

Oon tällanen normi mies. Olin eläessäni tottunut siihen että kukaan ei halua mua, ketään ei kiinnosta jne. Perus settiä siis.

Yhtenä päivänä sitten vaan tartuin itseäni niskasta kiinni. Ylös, ulos ja lenkille ja baareihin ja tutustumaan ihmisiin.

Vaan meni vuosi. Aina kun saan jotain jonkun naisen kanssa aikaan, se kariutuu tavalla tai toisella. Saan baarista jonkun mukaan, sitten ei enää haluakaan tavata...? Tämä toistuu ja on toistunut aivan liian monta kertaa. Miksi?

Olin kyllä varautunut siihen että saisin tehdä paljon työtä löytääkseni kumppanin...

Mutta miettikää nyt kuinka hyljeksityksi mä tunnen itseni, kun en yrityksistä huolimatta tunnu kelpaavan kenellekään? Olisin ihan mielestäni paras mahdollinen mies kelle tahansa, lihaksissa löytyy (ainakin tällä hetkellä), korkeakouluopinnot ihan hyvässä mallissa, enkä ole mielestäni sängyssäkään huono. Rumaksikaan en itseäni laske.

Kertokaas nyt miten pääsen jaloilleni ja jaksan vielä jalkautua baareihin ja jatkaa yrittämistä niin kauan että onnistun. Nyt tartten tukea, masentaa.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu