Haluan kuolla

Erosta toipuminen on saamarin vaikeaa. Omasta erostani on muutama kuukausi ja vieläkin ajattelen häntä jatkuvasti. Se tuntuu ylitsepääsemättömältä, mutta kyllä elämä osaa asiansa ja asiat järjestyvät, kunhan ei jää kiinni menneeseen. Historiastaan pitää oppia, mutta se ei määrittele sinua. Vain nykyisyys on tärkeää ja se luo pohjan tuleville ihanille kokemuksille. Nyt kannattaa nauttia elämän pienistä asioista ja jos niistä ei saa kiinni on varmasti hyvä käydä ammattilaisen kanssa puhumassa. Tuossa vaiheessa eroa synkät ajatukset ovat varmasti normaaleja, mutta niitä ei pidä pelästyä. Kaikki on käytävä läpi pystypäin; tuska, suru, masennus... Ne sattuvat taatusti, mutta ne kuuluvat asiaan ja onnelliset hetket odottavat, kun niihin on taas valmis tarttumaan.

Voimia taisteluusi.

Uskomatonta, mutta totta, yli pääset.
Runsas vuosi sitten olin samassa jamassa. Ihminen, joka oli sanonut rakastavansa, jolle olin muka maailman tärkein ihminen jätti minut täysin yllättäen yht´äkkiä toisen vuoksi.
Hän oli jo pidemmän aikaa tehnyt mielessään eroa ja ollut haku päällä.
Minulle tämä kaikki tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Yhdessäolomme oli koko ajan ihanaa, seksielämämme mitä loistavinta, siltikään se ei riittänyt hänelle.
En todellakaan tiedä tänä päivänä mitä tuo mies parisuhteeltaan hakee, mutta eroja oli takana jo ennen minua useita, avioerojakin pari.
Yhtäkkiä se kaikki ihanuus oli pois, karvasta oli huomata, miten toinen oli vaan esittänyt rakastunutta ilman aitoja tunteita.
Kauheaa oli myös huomata, että mies oli täysin tunteeton ja ilman empatiaa..hän vaan siirtyi suoraan toiseen suhteeseen ja minä en merkinnyt enää hänelle tuon taivaallista. Näihin katkeruuden tunteisiin olisi ollut helppo jäädä vellomaan, enkä vieläkään voi sanoa kaikesta selvinneeni, vaan edelleen toivon hänelle kaikkea mahdollista pahaa.
Mutta tänä päivänä suuri tuska on pois, pystyn jo iloitsemaan asioista, en jatkuvasti vatvo noita menneitä.
Ehkä loppujen lopuksi oli minun voittoni päästä eroon tuollaisesta tyypistä.
Kaikkea hyvää sinulle toivottelen, pois itsemurha ajatukset.
Elämä jatkuu ja koskaan et tiedä mitä nurkan takana odottelee...

tiedän miltä tuntuu.... olen itse samassa tilanteessa , aloin seurustella exäni kanssa 2011 kesällä ja suhteemme kesti noin puoli vuotta , jätin hänet koska hän oli selvästi muiden tyttöjen perään joka tuntui minusta todella pahalta.... eron jälkeen en kuitenkaan voinut pitää näppejäni erossa hänestä eikä hänkään minusta , eli käyttäydyimme kuin olisimme olleet yhdessä.... kului yli puoli vuotta ja otin exäni takaisin koska kaikesta huolimatta rakastin häntä enkä saanut tunteitani loppumaan.... uskoin todella että hän oli muuttunut ja halusi oikeasti vain minut , niinkuin hän vakuutti että rakastaisi vain minua , mutta vähän yli kuukauden seurustelun jälkeen tajusin ettei hän ollut muuttunut yhtään , luin hänen viestejään facebookista ja luin hänen keskustelunsa muiden tyttöjen kanssa , joissa hän kutsui heitä kullaksi ja rakkaaksi ja kyseli voisiko heistä ikinä tulla mitään vakavempaa , hän oli myös viettänyt paljon aikaa muiden tyttöjen kanssa web camerassa ja siellä sitten riisuttiin vaatteita yms. joten siis jätin exäni , mutta taas käyttäydyimme kun olisimme olleet edelleen yhdessä..... exäni käyttäytyi minua kohtaan aina hyvin omistushaluisesti , hän oli todella mustasukkainen ja myös hieman väkivaltainen minua kohtaan.... yli kuukausi sitten välimme katkesivat kokonaan ja yhä edelleen itken joka päivä , kaipaan häntä enemmän kuin mitään , kaikesta huolimatta rakastan häntä ja tuntuu etten jaksa enää , minuun sattuu niin paljon kun nään hänet muiden tyttöjen kanssa , vaikka esitän ettei kiinnosta , ajattelen häntä koko ajan.... tuntuu että kuolen.....

kuulostaa niin tutulta. musta tuntuu ihan samalta.

Kuulostaa valitettavan tutulta. Itsellä asiasta on kulunut kohta n. 7kk ja vieläkin päivittäin en pysty uskomaan että siinä kävi näin...

Mulla on melkein 9 kuukautta siitä illasta kun erottiin ja vieläkin tuntuu päivittäin että tukehdun tähän kurjaan oloon mistä en pääse millään ylitse vaikka mitä yrittäisin.. ja tuntuu tyhmältä koska itse aiheutin eron kokemattomuudellani ja lapsellisella käytöksellä mitä kadun kokoajan ja joka päivä tekisi mieli kirjoittaa viesti mutta en voi koska leimauduin pahaksi ihmiseksi ja pelkään että toinen ahdistuu... jäi vaan niin paljon asioita sanomatta.

ero, aina yhtä kamalaa ! sitä verrataan jopa lähimmäisen kuolemaan, varsinkin jos tulee jätetyksi juuri sillä alkuhuuman aikaan jolloin kaiken piti olla onnellista ja täydellistä. Voi meitä murrettuja ! Koita jaksaa ja jätä ne pillerit, ota se yksi unettomuuteen, mutta tiedätkö. se parempi huominen on tulossa. Mutta siihen menee aikaa. Itke Itke Itke ! Voimia.

Juu niinhän ne jättää. ;(

Ymmärrän sinua ihan älyttömän hyvin. Itse juuri pistin poikki jo kohta vuoden kestäneen eipäsjuupaseipäs-suhteen. Itse mokasin muutaman kerran pahasti mutta toisaalta muutama toiveeni (miten toivoisin, että minua kohdeltaisiin) jätettiin täysin kuulematta. Eli siis ei varmasti loppujen lopuksi kovin hyvä suhde. Sattuu niin hemmetisti, kolmas päivä menossa mutta tällä kertaa päätin, että tämä kestää.
En tiedä miten muuten sinua neuvoa kuin että tiedän miltä sinusta tuntuu ja et ole yksin :( Mutta se ei muuta sitä kipua miksikään :( Koita jaksaa!!

kuolemma ei autta vaikka se on itsellenikin vaikeeta selvittä erosta päviä kerralaan niin se teke kyl kipeetä mut aikaan se helpottaa :)

Yli vuosi mennyt ja vieläkin kaipaan häntä. Aluksi oli samanlaisia tuntemuksia kuin sinulla nyt, mutta ajan kanssa helpottaa kummasti. Anna aikaa itsellesi. Tiedän, että se tuntuu nyt mahdottomalta, mutta jokainen tarvitsee oman aikansa. Tsemppiä!