ottaa vieläkin pannuun, erosimme exän kanssa jo kaksi vuotta sitten ja yhä perheen jäseneni, äitini ja isäni ovat siihen mieheen yhteydessä. jopa päivittäin.. en voi ymmärtää näiden ystävyyssuhdetta koska olen jättänyt kyseisen suhteen taakseni. ja toiseksi että seurustelen jo uuden ihanan miehen kanssa. olen ottanut äitini kanssa yhteen koska siis ei voisi VÄHEMPÄÄ KIINNOSTAA mitä exä tekee kenenkin kanssa yms ja kuulemma kyselee minustakin vähän väliä... agggghh. mitähän tässä voisi enää tehdä? kuolla vitutukseen?
exä ja perheen jäsenet
moona9
5271
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Perheesi jäsenet saavat pitää yhteyttä kenen kanssa haluavat, sinä ja exäsihän erositte, eivät perheesi ja exäsi.
se sinun on hyväksyttävä vaikket siitä pidäkkään en varmaan pitäisi minäkään.
toisaalta voit myös vaatia äidiltäsi ettei hänen tarvitse mainita ex:ääsi sinulle tai nykyisille kaverillesi. pikkaisen kunnioitusta äidiltäsi tarvitaan . hän ehkä elää toivossa että teistä tulee vielä pari uudestaan.
ja tiedoksi, ei vanhempiesi tarvitse millaan lailla hyväksyä uutta suhdettasi, varsinkaan jos on jokin kiertopalkinto ja naisten naurattja lapsiensä jättäjä.
Leikkikaluina moottoripyörät, golfsetit, kanootit ja viina laulau ja naiset.
sinähän se tiedät parhaiten, exähän se vasta toivoton tapaus oli. viinaa meni, ei töitä, ei rahaa. saatika mitään kiinnostusta yhteisiin harrastuksiin! pelkkää pikapanoa, ei mitään romanttiikkaa tai halua puhua mistään tai ajatuksista. ei halunnut muuttaa yhteen tai raitistua. miksi siis olisin halunnut katsoa tuommoista miestä vierelläni? siksi en voi käsittää miksi vanhempani pitävät yhteyttä tähän mieheen. suhde kariutui juuri noihin syihin. uuden miehen kanssa sentään kaikki on hyvin ja vanhemmat kyllä hyväksyvät hänet. mutta miksi se exä pitää edelleen olla siellä taustalla? sääliä ilmeisesti. minulta ei ainakaan sympatiaa heru sille äijälle vaikka mitä tekis.
Hei moona9!
Olen kanssasi samankaltaisessa tilanteessa. Mieheni jätti yksipuolisesti ja kylmästi minut ja lapseni. Minussa ei hänen mukaansa ollut vikaa, hän ei vaan " kestä minua enää". Muuta selitystä hän ei antanut. En nähnyt häntä 10 vuoteen. Sovittuja lasten tapaamisia hän ei hoitanut, vaan salaa tapaili aikuistuvia lapsiani. Samoin tiedän äitini ja entisten ystäviemme olevan "tasapuolisesti molempien "ystävä"". Isäni sentään sanoi mieheni olevan "hullu kun perheensä jätti". Tuolla kaikella selkäni takana vehkeilyllä minut leimataan pahikseksi, vinksahtaneeksi, arvottomaksi,... Tiedän tehneeni kaiken oikein ja aina lasten ja perheen parasta ensisijaisesti ajatellen, käynyt töissä ja elänyt kunniallista elämää. Viimeisen puolen vuoden ajan olen ollut täysin hajalla... Psykiatrian erikoislääkäri sanoi, kun valitin tulleeni häpäistyksi :"hyvänen aika, hehän ovat aikuisia ja tekevät niinkuin haluavat". Niin tämähän näyttää olevan ajan henki: jokaisella on oikeus toteuttaa itseään toisten oikeuksista välittämättä.
En pysty noita selkäänpuukottajia pitämään ystävinäni, välini omaan äitiini ja omiin tyttäriini ovat hyvin viileät ja muodolliset. Olen erakoitunut ja ihmettelen koko ajan että mikä ihmeellinen pahuus minua rivaa. Ainoastaan poikani on aina ollut minulle lojaali, avoin ja rehellinen, ilman häntä en jaksaisi elää.
Ymmärrän sinua varsin hyvin ja olen pahoillani kun olet tällä palstalla tullut eräiden asiasta mitään tietämättömien taholta tullut leimatuksi pahikseksi. En ymmärrä vanhempiesi käytöstä. Jos joku vahingoittaisi minun lapsiani, repisin sen kppaleiksi. Omaan lapseensa pitäisi luottaa, kuunnella ja häntä tukea, ei kaivaa maata jalkojen alta. Jaksamista!