Mitä 33v mies tekee yliopistossa? Oppiiko enää työntekoon?
Venynyt opiskelu
iki opiskelija
75522
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
Oletko koululainen? Perhettäkin pitäisi jo perustaa.
Kenestä nyt puhut?
Sinulta nyt viimeksi kysyin. En toki viitannut alunperin sinuun.
Edellytän miehen rakentaneen itse oman talonsa jo 20 -vuotiaana.
Minua ei oikeastaan kiinnosta työnteko. Olen sitäkin kokeillut, mutta en pitänyt siitä. Olenkin harkinnut aloittavani yliopisto-opinnot kolmekymppisenä.
Kannattaa dokata ja ähkiä paljon.
Sitäkin parempi on pyrkiä keinoja kaihtamatta julkisen sektorin suojatyöpaikkaan ja vetää sitten lunkisti.
30v jos vielä on yliopistossa niin kyllä siinä todennäköisesti on jotain ongelmia taustalla. Useimmiten kyse on tietynlaisesta eskapismista; ei kyetä kohtaamaan työelämää vaan roikutaan yliopistolla ikuisesti "opiskelemassa". Tämä on rekrytoinnissakin ihan perusjuttuja, että näihin tapauksiin suhtaudutaan pienellä varauksella. Sama pätee muuhun arkielämään.
Koulut kuuluu käydä ajallaan.
Olet samaa kastia tuon periaatteen miehen kanssa näiden sääntöjesi kanssa. Nainen ei saa tehdä aloitetta, opiskella ei saa kolmekymppisenä jne.
Eiköhän se ole de facto -standardi, että koulut käydään aikanaan. Tuskin olen ainoa, joka näin ajattelee.
No siinähän ajattelet niin hengenheimolaistesi kanssa. Muistathan ajatella asiaa myös aamukuudelta arkisin herätessäsi ja työpäivän mittaan etenkin maanantaisin; elätättehän sentään veroillasi meidät puolillepäivin nukkuvat vanhat opiskelijat, joita ette itse de facto -standardeinenne (vai pitäisikö sittenkin puhua ex nihilo -standardeista) kelpuuta työelämään (tähän laittaisin hymiön, jos niitä harrastaisin).
Kyllähän, sitä tulloo itsekin vielä opiskeltua tosin yliopistossa aloitin 27-vuotiaana olin periaatteessa kaksi vuotta pelkästään opiskelija sen jälkeen jatkuvasti töissä. Opinnot vielä vähän kesken ei tässä töitten seassa meinaa oikein ehtiä noita opiskeluja tekemään. Ehtihän sitä nuorempana jo olemaan töissä. Omaa yritystä viimeiset pari vuotta ei paljon rekrypellet kiinnosta.
En herää aamukuudelta. En edes seitsemältä.
Jos haluaa ikuisen köyhyyden valita opiskelemalla koko ikänsä, niin ei se väärin ole. Itse olen työelämässä rakkaudesta rahaan.
Miksi kuuntelisi jonkun kauppaopistolaisen opettelemaa jargonia, jota rekryksi nimittää...
Tuntuuko tälle palstalle kirjoittelu hyvätuloisena paljon paremmalta kuin köyhänä?
Onko sinulla siellä "rikkaana" lämpimämpi, pehmeämpi tuoli, paksumpi maha kuin työttömällä palstalaisella?
Aika kova tuoli itseasiassa.
sossusta saa joskus rahaa, ei suomessa tarvi töitä tehdä.
Eikö ? Eikä tarvi sit eläkettäkään odotella , kun on sen aika.
kansaneläke tai jokin sellainen kuulunee jokaiselle suomalaiselle. Luulisin...
Jos tuon ikäinen vielä opiskelee niin kyllähän siinä täytyy olla jotain vikaa. Ei kukaan jaksa alkaa opettamaan tuon ikäistä työntekoon.
Moni opiskelija tekee töitä jo opiskellessaan. Velanotto ei kannata.
"Töitä" joo.
Kuka haluaa palkata 35v maisterin, joka on lähinnä keitellyt kahvia toimistolla "opiskeluidensa" ohessa? Varsinkin kun tarjolla on aikanaan valmistunut maisteri, joka on tehnyt koulutustaan vastaavaa työtä jo 10v siinä kohtaa, kun toinen lusmu vasta on valmistumassa.
Itsekin olen saanut korkeakoulusta loppututkinnon nippuun reilusti alle 25 -vuotiaana. En pidä mahdottomana, vaikka siihen joku muukin kykenisi.
Kyllä laiskoilla ihmisillä aina tekosyitä riittää.
Aika hölmö on sellainen opiskelija. Opiskeluaika kannattaa käyttää ryyppäämiseen ja nussimiseen ja sitten työkyvyttömyyseläkkeelle. Tyhmät työtä tekee, näin sanoi jo mummovainaa.
mitä eroa siinä on, onko toinen kahvinkeittäjä 25 ja toinen 35?
"Jos tuon ikäinen vielä opiskelee niin kyllähän siinä täytyy olla jotain vikaa. Ei kukaan jaksa alkaa opettamaan tuon ikäistä työntekoon."
Erikoislääkäritkö eivät sun mielestä kelpaa työhön? No, pistetään puusepät hoitaan sua sitten tosipaikan tullen.
Olen valmistunut lukion jälkeen ammattikorkeakoulusta ja ammattikoulusta ja ostanut oman asunnon omalla palkallani. Nämä kaikki siihen mennessä kun täytin 28-vuotta.
Nyt olen 31-vuotias ja maisterin paperit ajattelin vielä hommata.
Mikä olet kutsumaan minua laiskaksi?
Jahtaa muna pystyssä teininaisia tietysti. Pääasia että oppii panemaan, ei sillä työnteolla niin väliä ole, Suomi on täynnä ahkeria ja tunnollisia hölmöjä. Kyllä ne työntekijät aina muutaman pummin jaksavat elättää.
pitää pystyä valmistumaan viidessä vuodessa. Jos ei pysty, on luuseri, jolla ei tee mitään.
Jos ei muuksi, niin muurariksi
Luulisi itse parhaiten tietävän vastauksen itseään koskevaan kysymykseen.
"30v jos vielä on yliopistossa niin kyllä siinä todennäköisesti on jotain ongelmia taustalla."
Joillakin on, joillakin ei. Heillä joilla ei ole, ei ole ongelmia työllistyäkään. He jotka eivät työllisty, eivät olisi työllistyneet kymmenen vuotta nuorempinakaan.
"Useimmiten kyse on tietynlaisesta eskapismista; ei kyetä kohtaamaan työelämää vaan roikutaan yliopistolla ikuisesti "opiskelemassa"."
Useimmiten? Aika harvassa noita on. Itse näin yhden 30 ikiopiskelijan joka kulki bileissä tyttöjen perässä. Kyllä ne muut aikuiset opiskeli lujasti.
"Tämä on rekrytoinnissakin ihan perusjuttuja, että näihin tapauksiin suhtaudutaan pienellä varauksella. Sama pätee muuhun arkielämään."
Suurin osa töistä on sellaisia, joista selviytyvät kaikki koulutuksen saaneet. Ihan turha kuvitella muuta, vaikka rekryfirmat yrittävä luoda tarvetta itselleen. Lisäksi mitä korkeammin koulutettu, sitä vähemmän tarvitsee välittää noista. Rekryissä juoksee lähinnä tradenomeja ja muita wannabe-uraohjuksia.
"Koulut kuuluu käydä ajallaan."
Sääntöjä noudattamalla ei synny mitään uutta.
Mikä syy jollain on opiskella yliopistossa 30 -vuotiaana? Ymmärrän, jos kyseessä on firman maksama tarvehakuinen erikoistumiskoulutus, mutta muuten en.
Rekrytoinnilla tarkoitin työnhakua yleensä. Varmasti moni selviytyy. Organisaatio pyrkii kuitenkin saamaan parhaan. Tietysti on sitten niitä kahvinkeittotöitä johon välttää heikompikin aines.
"Sääntöjä noudattamalla ei synny mitään uutta."
Joo sitähän voi sitten muutaman vuoden työuran jälkeen siirtyäkin jo eläkeputkeen. Noh eläkkeessä sen sitten huomaa, kun on lusmunnut puolet elämästään tekemättä mitään.
Eikö tule mitään syitä mieleen?
"Organisaatio pyrkii saamaan parhaan..." höpö höpö, kauhistut vielä miten järjettömästi työelämässä toimitaan.
Se lusmuinko pitäisi palkata?
Mikä syy? No mikä nyt yleensä? Oppia ja päästä elämässä eteenpäin. Mitä muita syitä pitäisi olla?
Mistä sen päättelit, että 30v opiskelija on lusmunnut puolet elämästään?
Tajuatko, että 35-vuotiaallakin on työuraa edessään vielä yli 30v? Ei terveitä päästetä eläkkeelle heti kohta kolmen kympin jälkeen.
Miksei se ole opiskellut silloin kuin muutkin ihmisen eli siellä 18-25v tienoilla? Työhaastattelussa kysyn asiaa varmasti.
"En päässyt sisään kummallakaan hakukerralla. Opiskelin sitten amkissa ja tein töitä. Hain lopulta uudelleen."
Miksi vaihdoit aihetta?
Mikset päässyt sisään?
Tuossa vaiheessa kyllä pokka pettäisi... "miksi en päässyt sisään keväällä 98"...
Jos olet rekrytoija, niin kerrotko, mitä tuollaiseen kuuluisi vastata?
No mistä sen tietää? Hakiko edes? Oliko eri alalla? Ei ehkä ollut herännytkään korkeakoulutushaluihinsa vielä? Ei päässyt pääsykokeista läpi? Ehkä ei ollut tarpeeksi kypsä? Ei ollut tarpeeksi kova tekemään töitä nuorempana? Ehkä oli mielisairaalassa nuoruutensa? Sai perintöä ja matkusteli maailmalla?
Se mikä se syy on vanhempana opiskeluun voi olla mikä tahansa. Mutta pitäisikö sen nuorena opiskelut väliin jättäneen siis heittäytyä lopuksi ikäänsä sinne kahvilaan tai työttömäksi?
Ei 30-vuotiaan tilanne siitä mitenkään muutu, että aletaan ihmettelemään, että mitä teki tai ei tehnyt 10v aiemmin. 30v opiskeluhaluinen opiskelkoon ja toivottavasti saa opintojaan vastaavia töitäkin. Niin oman kuin kansantaloudenkin kannalta toivottavasti.
Ei ole ikinä tarvinnut vastata. Kannattaa joku hyvä selitys keksiä, jos itsensä tuohon jamaan järjestää.
Toki pisteitä nostaa, jos näyttää aukoton historia AMK-opinnoista ja töistä. Välivuodet herättävät aina kysymyksiä. Pidemmän päälle aikaisempi työhistoria ja se millainen tyyppi on kysymyksessä ratkaisee koulutusta enemmän. Hakemusta jättäessä se 25v valmistunut tekee helposti paremman vaikutelman kuitenkin.
Vastaa sinä tähän: miksi minä haluaisin työskennellä firmassa, jossa kaltaisesi mulkku rekrytoi?
Mikäs siinä, jos on varaa valita. Tosin en minäkään asennevammaisia palkkaa, vaikka olisi asiansa hoitanutkin.
Se on muuten jännä, miten "asennevamma" voi aina olla vain sillä osapuolella, joka on vallankäytön kohteena, ei koskaan vallankäyttäjällä.
Tässä yhteiskunnassa onneksi kaikilla on varaa valita, kun ei aseta elämälleen liian materialistisia tavoitteita (ja taas olisi hymiön paikka).
"se millainen tyyppi on kysymyksessä ratkaisee koulutusta enemmän. Hakemusta jättäessä se 25v valmistunut tekee helposti paremman vaikutelman kuitenkin."
Tämähän nyt on selvä. Mutta miksi keksiä selityksiä? Hyvä tyyppi on hyvä tyyppi vaikka olisi välivuosia. Ja muIkku on muIkku vaikka olisi rivi viitosia ja nuorena ulosotetut paperit. MuIkun on paras olla todella hyvä. Reilu, kannustava "hyvä tyyppi" pärjää vähemmälläkin.
Niinhän se on. Sitähän ei työnantaja tiedä ennen kuin haastattelussa. Miten sen työhakemukseen kirjoitat, että olet hyvä jätkä? Haastateltavat tuppaavat valikoitua paperien perusteella, ellei ole suhteita.
Nimenomaan.
"Mikä syy jollain on opiskella yliopistossa 30 -vuotiaana? Ymmärrän, jos kyseessä on firman maksama tarvehakuinen erikoistumiskoulutus, mutta muuten en."
"Noh eläkkeessä sen sitten huomaa, kun on lusmunnut puolet elämästään tekemättä mitään."
Erikoislääkäritkö ovat sun mielestä lusmuja? No, pistetään puusepät hoitaan sua sitten tosipaikan tullen.
Valmistuin yliopistosta vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Silti katson tehneeni oikean valinnan kun sanouduin irti töistäni ja lähdin yliopistoon. Ilman tuota päätöstä olisin nyt työtön. Sen sijaan olen nyt hyväpalkkaisessa, kiinnostavassa ja vakituisessa työssä.
Ei se yliopistotutkintokaan heti aukaise tietä vakipaikkaan, vaan ensin pitää kestää vuosikausien epävarmuutta pätkätöissä.
Ehkä 33v opiskelija oppii edes yhdyssanat.
Totta on, että 33v opiskelijalla ei ole kaikki mennyt kuin Tromssassa. Mutta monelle opiskelu vanhempanakin on silti paras vaihtoehto. Vai pitäisikö 30-vuotiaana lyödä hanskat tiskiin ja jäädä työttömäksi tai itselleen epämieluisaan työhön seuraavaksi 40 vuodeksi?
Ja Masa kun taas horissut omiaan, niin eihän tietenkään se 35v 10 vuoden työkokemuksella ole samalla viivalla vastavalmistuneen 35-vuotiaan kanssa, todennäköisesti hakevat aivan eri tehtäviä, jos se 10v työkokemuksen omaava on yhtään osannut edetä urallaan. Sen sijaan 35v vastavalmistunut voi joskus voittaa 25v vastavalmistuneen, koska yleensä 35-vuotiaalla on kuitenkin enemmän elämänkokemusta ja työkokemustakin, monesti myös samalta alalta.
Ensin sanot, että horisen omiani ja sitten myöntelet kaikessa mitä sanoin. Pistämätöntä logiikkaa.
Eiköhän 25-v ktm palkkaa mieluummin "vanhana valmistuneita" ympärilleen. Saa olla kukkona tunkiolla ja lisäksi hyötyä vanhempien elämänkokemuksesta. Vähän toinen tilanne jos ympärillä pyörii itseään nuorempia ja vieläpä paremmilla arvosanoilla valmistuneita... Että se siitä "parhaiden" palkkaamisesta organisaatioon.
Rekrytoija ja rekrytoitava kisaa yleensä eri paikoista. Itse ainakin palkkaan asiansa kunnolla hoitaneita ja tehtävään parhaiten sopivia henkilöitä.
Enhän myöntele.
Sinulle korkeakoulutuksestasi huolimatta on näköjään mahdotonta ymmärtää kirjoitustemme sisältöeroja.
Minä ymmärrän, että 30 opiskelijan elämässä ei kaikki ole mennyt, kuten haaveiltu. Silti hyväksyn hänet ja kannustankin opiskelemaan. Sinun mielestäsi taas se, että ei ole mennyt siinä normiputkessa ja valmistunut 25-vuotiaana maisteriksi, on stigma, jota ihmisen pitäisi kantaa loppuikänsä ja pysyä sen takia toisen luokan kansalaisena.
En oikein ymmärrä miten se 25v ktm onnistuisi olemaan kukkona tunkiolla itseään vanhempien seurassa? Ikä kun tuppaa tuomaan auktoriteettia. 35-vuotiaan on vaikea pidempään katsella 25-vuotiaan kukkoilua, olkoon oppiarvot ja työkokemus sitten mitä tahansa.
Tämä ei välittynyt tekstistäsi. En nyt ihan noin kärkevästi sanoisi, mutta suurinpiirtein ymmärsit pointin.
Enemmän arvostan aikanaan valmistunutta putkimiestä kuin 35v valmistunutta maisteria. Lähtökohtaisesti.
Eli sinulle ihmisessä tärkeintä on se, että on tiennyt jo 15-vuotiaana mitä haluaa ja omannut kyvyt saada se. Ei siinä mitään, tuo on oikeutesi. Itse kyllä pyrin ymmärtämään myös itseään pidempään etsineitä, jopa niitäkin, jotka eivät ikinä itseään löydä.
Ei ole muuten tainnut sinunkaan elämäsi mennä ihan putkeen, mutta se onkin jo toinen tarina. .
Tämä on juuri se ydin. Nämä "itsensä etsiskelijät". Monta asiaa voi antaa anteeksi, mutta ei tuota.
Miksi ei?
Ihminen, joka ei osaa omasta elämästään päättää on mielestäni aika fail.
Ihminen, joka ei 15-vuoden jälkeen saa uusia unelmia tai tavoitteita, ja ei muuta mielipidettään esimerkiksi tulevaisuutensa suhteen tarvittaessa tai halutessa, on mielestäni aika fail. Ihminen joka kykenee uudistuaan ja näkemään itsensä eri rooleissa ja hakeutumaan ja löytämään itsestään uusia puolia on vähän eri ihminen kuin se 15-vuotiaana tulevaisuutensa lukkoon lyönyt fail.
Kova jätkä, kun 15 -vuotiaana alkaa maisterintutkintoa suorittamaan.
Missä maailmassa oikein elätte? Jokin myöhäisteinien keinotodellisuus? Lukuisat ihmiset aloittavat opiskelun vasta aikuisiällä, iltalukioista kirjoitaan vaikka kahdeksankymppisinä ja kuusikymppiset aloittavat yliopistoissa...
Kyllä veronmaksajan kelpaa!
Voisit tosiaan veronmaksajana hetken miettiä: kumpi kannattaa? Se, että ihminen tekee valintansa viimeistään 15-vuotiaana ja pitää siitä kiinni eläkkeelle asti vai se, että alaa voi vaihtaa vanhempanakin ja saa kehittää itseään koko työelämänsä ajan? Ja myös vanhempina kypsyvät voivat päästä huopputuottoisiin töihin?
Siis kumpi tulee valtiolle eli veronmaksajalle.edullisemmaksi?
Eli esimerkiksi pitäisikö 30-vuotiaaksi taksikuskina olleen jatkaa samaa työtä eläkkeelle, vaikka olisi saanut kipinän alkaa esim. lääkäriksi? Kumpi on kansantaloudelle edullisempaa? Entä työtön vs. juristi? työtön vs. hoitsu?
Tai kuusikymppinen, joka aloittaa yliopistotutkintoa?
Ehkäpä keksii jotakin mullistavaa?
Tuetaanhan veroilla vaikka minkälaisia yrityksiäkin!
Kun pääaineena on etnomusikologia?
Ja yritykset eivät tue valtioita ja kuntia?
Mä ihmettelen sellaisia tapauksia, että 45 vuotias, yleensä nainen, päättää lukea itsensä maisteriksi, vaikka on koko ikänsä ollut töissä ja omalla alalla on ollut hommia ihan riittämiin.
Kuitenkin 33v on vielä ihan normaali ikä yliopistoon, sillä joku linja voi kestää vaikkapa 7 vuotta ja, jos olet vaikka 29 vuotiaana päässyt yliopistoon, on luonnollista, että opinnot jatkuvat 35 vuotiaaksi.
Ensi viikolla juhlimme 51-vuotiaan ystävättäreni valmistumista. Mukavaa :)
Ei kaikkien elämä mene käsikirjoituksen mukaan, mutta herra Masalle onnittelut, siitä että ilmeisesti sinun elämäsi on sujunut ilman suurempia vastoinkäymisiä.
Minä olin 21-vuotias, ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelija, kun sain massiivisen aivoverenkierron häiriön. Kaikki meni uusiksi. Istuin pyörätuolissa aakkosia opiskellen, kun kurssikaverini pokkasivat tutkintotodistuksensa. Olen sittemmin toipunut hyvin - kognitiiviset taitoni palautuivat entisenlaisiksi, ainoastaan fysiikkani ei pelaa samalla tavalla kuin terveellä.
En tiedä miksi sairastuin. Arvatkaapa vain, olenko joskus kysynyt itseltäni, "Miksi minä, miksi juuri minun piti sairastua?" Olin terve, urheilullinen nuori nainen. En koskaan ole tupakoinut, käyttänyt huumeita tai ryypännyt humalahakuisesti.
Olen nyt yli kolmekymppinen, sairaus vei parhaat vuoteni. Olen tosin ollut töissä perheyrityksessämme kykyjeni mukaan. Opiskelen yliopistossa kesken jäänyttä tutkintoani, vaikka en kai saisi. Täytyy vain toivoa, että löytäisin rekrytoijan, joka ei ole ajatusmaailmaltaan sukua "Masalle". Onko suomalainen yhteiskunta tosiaan näin julma? Vähän aikaa sitten luin kutun amerikkalaisesta 46-vuotiaasta yh-äidistä, joka oli valmistunut juristiksi. Työpaikan saannissa ei ollut ilmennyt minkäänlaisia vaikeuksia, yhteisö ihaili naista, joka vaikeista lähtökohdistaan huolimatta oli jaksanut opiskella akateemisen tutkinnon.
Pitäisi kai hirttää itsensä. Kaikki ponnisteluni ja kärsimykseni ovat olleet ilmeisen turhia.