Sain lapsenlapseni luokseni. Jopa miniän omat edellisestä avioliitosta halusivat tulla minun luo yökylään. Minä lupasinkin heidät kaikki. Meillä oli tosi mukavaa. Mitä vastaan vajaat kolme vuotiaalle lapsenlapselle, kun hän kirkkain silmin kysyy "mikki mummi et käy meillä, tulitit jokkus käymään" .Itku minulla pääsi. En voi mennä, sillä miniäni haukkuu minut pystyyn aiheetta. Huutaa niin, että lapsetkin itkee sitä hätää. Tuntui pahalta sanoa lapselle, ettei mummi ole ehtinyt. Aikaa olisi antaa heille rakkautta, mutta en halua aiheuttaa pojalleni mitään hankaluuksia. Voi kuinka rakastankaan heitä, ja olen kiitollinen pojalleni, kun tuo heidät muutaman kerran vuodessa luokseni.
mitä vastaan
mummi
62034
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
asenne. Uuden miniän asenteet ehkä kypsyvät. Älä painosta, lähetä kortti, lahja merkkipäivänä, se on sinun oikeutesi. Lapset tekevät omia valintoja muutaman vuoden päästä. Miksi sinun ja miniän välit ovat niin huonot?
Siinäpä se, en tiedä mitä pahaa olen hänelle tehnyt. Kaikki tapahtui yhtäkkiä, arvaamatta. Minä pidin miniästäni. Kehuin häntä ystävilleni, jotka nyt ovatkin ihmeissään, mitä tapahtui. En osaa selittää mitään. Olen tyytyväinen nytkin, kun saan tavata lapsia, mutta tekee vain pahaa nuo kysymykset. Totuutta en halua ikinä kertoa. Entä jos miniäni haukkuu minua, kun lapset kasvaa. Sitä on kai jo tapahtunut kun lapset höpöttivät vuoteeltaan "tyhmä mummi, tyhmä mummi", siis kaksi vuotias ja miniän oma lapsi, vähän vanhempi kyllä. Arvelin, että ovat kuulleet kotona, mutta en reakoinut siihen mitenkään. Olin niinkuin en olisi kuullutkaan. Miniäni ei ole enää nuori. Yksi avioliitto jo takana. Lapsiakin on aika monta. Tein kaikkeni, että heillä olisi hyvä olla, mutta se ei riittänyt. En tyrkyttänyt neuvojani lapsen hoidossa, en kodin hoidossa, sillä hän oli kokenut äiti. Nyt suren kovasti tätä tilannetta, mutta en pysty edes ajattelemaan tulevaisuutta, niin julmia uhkauksia hän on joka kanavaa myöten antanut. Uskon, että kun minulle joskus tulee mahdollisuus, jota ei vielä ole, muutan pois, sillä en jaksa hänen ivaansa nähdä siitä, kun hän tietää, että kaipaan lapsia mahdottomasti.
lapsen suusta version "tyhmä äiti", jonka jälkeen äiti kysyi naurahdellen "miten niin"... lopulta lapsi taisi vain haluta äitinsä huomiota/kosketusta, mutta ei osannut tehdä sitä aikuisten lailla.
tuo 'tein kaikkeni' mahtaa pitää sisällään?
siis tokihan lapsienkin toiveita tulisi kuunnella. Aikuisten vaan täytyisi sopeutua tilanteisiin jo lapsienkin takia, eikä olla tukkanuottasilla. Ymmärrän pahan olosi, voi kun minulla olisi samanlainen anoppi (vaikka entinenkin anoppi), vaan kun anoppini menot ovat tärkeimpiä kuin lapsen lasten tapaamiset. Vaikka avioero tulisi kyllä lasten tulee saada pitää yhteys niinhin ihmisiin joihin on ollut yhteys ennen avioeroa.
Voi sitä surua, mitä olen saanut kestää. Niin kamalia asioita miniä minulle huusi, uhkaili. Toivoin niin, ja uskoin, että pystyn olemaan hyvä anoppi, mutta ei. Poikanikin oli kertonut menneisyydestäni joitain ei niin hyviä asioita, niistäkin haukkui minua. Se koski tosiaan. Olen kaikesta huolimatta mielestäni aika sosiaalinen, laajan ystäväpiirin omistava ihminen. En tiedä, mitä vielä saankaan kestää hänen taholtaan?