mitä vastaan

asenne. Uuden miniän asenteet ehkä kypsyvät. Älä painosta, lähetä kortti, lahja merkkipäivänä, se on sinun oikeutesi. Lapset tekevät omia valintoja muutaman vuoden päästä. Miksi sinun ja miniän välit ovat niin huonot?

Siinäpä se, en tiedä mitä pahaa olen hänelle tehnyt. Kaikki tapahtui yhtäkkiä, arvaamatta. Minä pidin miniästäni. Kehuin häntä ystävilleni, jotka nyt ovatkin ihmeissään, mitä tapahtui. En osaa selittää mitään. Olen tyytyväinen nytkin, kun saan tavata lapsia, mutta tekee vain pahaa nuo kysymykset. Totuutta en halua ikinä kertoa. Entä jos miniäni haukkuu minua, kun lapset kasvaa. Sitä on kai jo tapahtunut kun lapset höpöttivät vuoteeltaan "tyhmä mummi, tyhmä mummi", siis kaksi vuotias ja miniän oma lapsi, vähän vanhempi kyllä. Arvelin, että ovat kuulleet kotona, mutta en reakoinut siihen mitenkään. Olin niinkuin en olisi kuullutkaan. Miniäni ei ole enää nuori. Yksi avioliitto jo takana. Lapsiakin on aika monta. Tein kaikkeni, että heillä olisi hyvä olla, mutta se ei riittänyt. En tyrkyttänyt neuvojani lapsen hoidossa, en kodin hoidossa, sillä hän oli kokenut äiti. Nyt suren kovasti tätä tilannetta, mutta en pysty edes ajattelemaan tulevaisuutta, niin julmia uhkauksia hän on joka kanavaa myöten antanut. Uskon, että kun minulle joskus tulee mahdollisuus, jota ei vielä ole, muutan pois, sillä en jaksa hänen ivaansa nähdä siitä, kun hän tietää, että kaipaan lapsia mahdottomasti.

siis tokihan lapsienkin toiveita tulisi kuunnella. Aikuisten vaan täytyisi sopeutua tilanteisiin jo lapsienkin takia, eikä olla tukkanuottasilla. Ymmärrän pahan olosi, voi kun minulla olisi samanlainen anoppi (vaikka entinenkin anoppi), vaan kun anoppini menot ovat tärkeimpiä kuin lapsen lasten tapaamiset. Vaikka avioero tulisi kyllä lasten tulee saada pitää yhteys niinhin ihmisiin joihin on ollut yhteys ennen avioeroa.