Ei kestä....

Anoppi valittaa minulle jatkuvasti kuinka laiha olen, samoin kaikki muut miehen sukulaiset. He eivät tajua, että jotkut ovat vaan luonnostaan laihoja (ennen keski-ikää..). Anoppi taitaa olla katkera, kun on itse ollut painonvartijoissa vuosikaudet ja vuosirengasta kertyy vain lisää. Ei minkäänlaista itsekuria ja tahdonvoimaa. Miehenikin mielestä anoppi näyttää kuin olisi viimeisillään raskaana, ja kittaa herkkua suuhun joka ikinen ilta. Syö suruun ja yksinäisyyteen muttei silti anna ihmisten lähestyä ja ehdottaa esim. illanviettoa tms. Minua anoppi haukkuu selän takana ja suorasti, että olen huono esimerkki lapsillekin kun olen näin laiha, saa lapsetkin vielä syömishäiriön! huhhuh...syön todella hyvin ja paljon, ja tämän nähdessään anoppi alkaa ehdottamaan bulimiaa. Voiko olla noin lapsellinen..! En voi enää mennä miehen sukulaisille kun koko aika joku on kommentoimassa. Takaisin tietysti sanon, mutta varsinkaan vanhemmille ihmisille ei viitsi kovin ilkeästi sanoa. Tekisi kyllä joskus mieli huutaa anopille että liikuttaisi sitä omaa läskipersettään hiukan niin ei tarvitse purkaa enää katkeruuttaan minuun! Mitä tällaisessa tilanteessakin voi tehdä..minä ja mieheni kummatkin hiukan säälitään anoppia, kun ei suostu muuttamaan "pahahenkisestä" talosta pois ihmisten pariin, joka ilta makaa sohvalla ja kutoo, katsoo emmerdalea ja syö suklaaherkkuja. Tekee pahaa kun hän tekee itselleen pahaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Hän on niin ristiriitainen ihminen...sanokaa jotain