Olen ollut parisuhteessa jossa mikään ei riitä naiselle. Tykkään kyllä mielyttää rakastani, mutta jossain se raja menee. Ja jos joskus tekee omia juttuja, eikä mene toisen pillinmukaan, niin miksi siitä pitää tehdä kauhea numero ja saada kauheat raivarit ja aletaan kiristämään erilaisilla asioilla? Mahtaakohan missään olla naista joka olisi vähään tyytyväinen, jonka kanssa voisi vain nauttia elämästä ja tästä hetkestä.
Mikään ei riitä naiselle
JoskusHarmittaa
112455
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kyllähän nuita tavallisia vähempäänkin tyytyväisiä naisia on vaikka kuinka paljon..
Jaah, nyt täytyy lähteä lumitöihin :)
Toista ei voi miellyttää maailman tappiin saakka. Mielestäni pariskunnalla on hyvä olla myös "omaakin elämää" ja omia touhujansa. Itse ainakin naisena haluan myös omaakin aikaa ja omia juttuja - en kaipaa miestäni ryhmäliikuntatunneilleni (ohjaan niitä), sillä ne ovat omia juttujani. Haluan käydä ystävieni kanssa ulkona syömässä ja silloin tällöin nostamassa kuppiakin ilman miestäni. Ja haluan myös, että miehelläkin on omia kavereitaan, joiden kanssa tehdä "äijien juttuja".
Toki parisuhteeseen kuuluu paljon muutakin, mutta ne omat jutut ovat kuitenkin mielestäni yksi kantava voima - jokainen tarvitsee joskus omaakin aikaa.
Kyllä kumppanin hyvinvointi kulkee kaiken edellä koska siihen saa vastakaikua ainakin samoin mitoin.
"Omassa elämässä" olen täysin samaa mieltä.
Minulla se on edustanut ja edustaa mm. aamuisia lenkkejä entisen työkaverin kanssa.
Kahden kerhon viikottaisia kokoontumisia.
Tyttöjen kesken säännöllisin ja epäsäännöllisin välein tapahtuvia tapaamisia.
Noin 16-vuotta sitten, mieheni ehdotuksesta alkaneita ulkomaan matkojani. Ensin aikuisten lasteni kanssa, sittemmin naisytäväni kera.
1 - 2 matkaa vuosittain. vajaasta viikosta kolmeen.
Lisäksi teen vuosittain pari, kolme muutaman vuorokauden kulttuurimatkaa pk-seudulle.
Minulla on täysi käyttöoikeus perheen kaikkiin varoihin ilman mieheni kontrollia.
Toki edellytyksenä on vastuullinen käyttö.
Pidän tätä luottamuksen tunnetta tärkeänä ja nautin siitä täysin mitoin.
Pahimmat asiat joista olen moittinut miestäni ovat vaatteiden huolimaton levittely, olen nostanut käteni pystyyn, nenän kaivelu ja kiveksien nostelu jopa samalla kädellä ja joskus aikanaan lauantai-illan juopottelu. Eipä ollut henkevää keskusteluseuraa iltamyöhällä.
Taloustöistä hoidan vain pyykit ja astiat. Ruokapuolen mieheni on hoitanut täysin yli 10 vuotta.
Luovuin ajokortistani samoihin aikoihin.
Siivouksessa mieheni tekee raskaimmat osuudet.
Liikuessamme ulkona on mieheni "vanhanaikaisen" kohteilas. Aivan alkuun minulla oli melkein sopeutumisvaikeuksia mutta mukavaltahan se tuntuu.
"Äijien juttuihin" en ole puuttunut koskaan.
Liittomme alkuaikoina, ennen lasten tuloa, miehelläni oli punttijaoston kosteita kokuksia, lauantaisin kiertäviä työporukan korttii- kotiviini-iltoja, pilkkireisuja yms.
Emme ole tehneet mitään sopimuksia vaan elämä on vain mukautunut muuttuviin tilanteisiin.
Yhteenveto. Pyrimme huolehtimaan toistemme hyvinvoinnista tinkimättä minuudestamme.
Mieheni käyttää ilmaisua "omat reviirit".
Mitä enemmän se saa, sitä enemmän se haluaa?
Minkä ihmeen takia edes yrität miellyttää?
Meillä oli ukko, joka näki oikein vaivaa tehdäkseen kaikki juuri päinvastoin kuin pyysin.
Kummatkin tekevät niin kuin itse parhaaksi katsovat, kuka nyt tahallaan haluaisi omaa elämäänsä epämukavaksi.
Kohtuullisia toiveita pitäisi voida esittää, ainakin että saa öisin nukkua kun on töissä viikonloppuisin, meillä ei mennyt perille, joten hankin työsuhdeasunnon.
Sitten hän vaati minua luopumaan siitä - selitin kaikille ihmisille ja työtovereille, ei ole paikkaa mihin voi mennä jos kotona on levotonta.
Eli se tulee maksamaan todella rahassakin mitattuna, jos kotirauhaa ei sallita.
Että huomioi hiukan vaimoakin. Huom. minä en estänyt miehen omia menemisiä, vain tahdoin kodin jossa ei tarvitse pelätä.
Jos pidät perheen etusijalla, hyödyt itse.
Lapset ovat nyt aikuisia eivätkä tahdo olla tekemisissä isänsä kanssa, senverran katkeroitti.
Mullakin on tollanen minä,minä,minä avokki, jos kaikki ei tapahdu hänen ajattelemalla tavalla, on hirvee minätys käynnissä.
Myöskin pitää ostaa aina kaikee krääsää, ostamisen takia, ei ne sitten loppupeleissä kiinosta kuin hetken.
Haluaa että minäkin hössähtäisin tuohon ihmeelliseen ostomaniaan, vaihtamalla 2011 autoni uudempaan.
Empähän tiedä mitä ajatella tai tehdä?
En minäkään keksi mitään muuta ratkaisua kuin että etsin paremman naisen.
Vaikuttaa siltä, että on kysymyksessä toisilleen sopimattomat ihmiset kysymyksessä. Tottakai kaikissa parisuhteissa tulee konflikteja ja ristiriitoja, mutta tämä aloittajan kuvaama tilanne sekä viimoinen kommentti - ei mitään järkeä.
Naisena en ymmärrä, miten miehet voi elää kuvailemassanne tilanteessa. Itsekästä valtapeliä tuo on, ei mikään parisuhde.
Täällä nainen, joka ei vaadi mieheltä mitään tai lähes mitään muuta kuin lämpöä ja järjen käyttöä. Missä sellainen mies????
Tässä olisin.
Jännästi muijat vaativat ilman käsitystä asioiden heti hankkimista.
Ilman ymmärrystä taloudellisista vaikutuksista tai uhrauksista, mitä ei sitten tulla saamaan kun tuo on jo sitten hankittu.
Minunkin avokki on jo vuoden pari kinunnut auton vaihtoa, melkein uudesta lähtien, ja sen auton käytännössä valitsi avokki viimeksikin. Tietenkin nyt on tulossa 3 vuotta ikää, pitäsköhän vaihtaa, vaan kilometrejä ei ole viellä tarpeeksi mittarissa.
Muijalla ei oikein ole käsitystä rahasta, se ymmärtää johonkin 3-6 sataan euroon rahan määrän, mutta kun rahaa käytetään kymmeniä tuhansia, vaikka autoon, ei muija miellä kuinkapaljon esimerkiksi työtä pitää tehdä 10¨000€ saamiseksi auton vaihtoon.
Moi!
Olen periaatteessa onnellisesti naimisissa. Vaimoni ei halua että kirjoitan tätä. Aloitimme parisuhteen 2007 ja siihen liittyi paljon mesettelyä. Mesettelyn kuluessa kerroimme toisillemme myös juovamme kaljaa. Yhteen muutettuamme lapsemme, minulla 1 1 ja vaimolla 2, olivat usein isällään ja äidillään ja meillä oli paljon yhteistä aikaa. Me juotiin ja naitiin paljon. Me mentiin naimisiin. Jossakin vaiheessa vaimo on alkanut nalkuttamaan jokaisesta juomakerrasta. Myönnän että join n 3krt viikossa ja la-su yönä. Nyt olen kuitenkin jo yli vuoden totellut vaimoa.. mutta se että -1-2 krt viikossa ( eli kerrat on vähentynyt ) se että ei juo yötä / aamua putkeen, ei riitä enää.
Minä kaipaan sitä entistä naista. Miksi tämä on muuttunut. Kun näin me aloitettiin!!!
Naiset, miksi ei riitä että mies vähentää juomista, MIKSI MIKÄÄN EI RIITÄ