Pakko tässä pistää omaa mielipidettä sinkkuilusta. Kun tuntuu että täällä kaikki vain puhuvat sinkkuilun huonoista puolista.. Elikkä minusta tuntuu,että se kausi jolloin ei jaksa eikä halua ketään muuta rasitteeksi vaan haluaa olla itsenäinen ja yksin,täytyy kokea joskus,eli olla sinkku ja ajatella puhtaasti itseään. Mikään ei ole pahempaa kuin piehtaroida itsesäälissä ja järjestelmällisesti etsiä sitä oikeaa.Tulee sitten jos tulee,ja menee minulla hermot kun vonkaillaan vaan sen vuoksi että olisi JOKU!Äh...pitää ottaa ilo irti siitä ajasta mitä itsellä on ja tehdä niitä asioita joita haluaa,ihmissuhteeseen saa kyllä hassattua kaiken mahdollisen aikansa ja sen jälkeen ei sitten muuta olekaan jäljellä. Eli olkaa rohkeasti sinkkuja ja nauttikaa OMASTA elämästä omien mieltymystenne mukaisesti,älkääkä haaveilko siitä jostain jota koskaan ei ole eikä tule.Se hetki jota elät on aina parasta elämänaikaasi..=)
PARASTA!
djaadijaa
8887
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oon ihan samaa mieltä sun kanssas. Tulee jos on tullaksen.
Siis kyllähän mä haluaisin seurustella, mut en mä epätoivoisesti mitään etsi. Rakastuminen tapahtuu sit joku päivä
-luonnollisesti ei ns. väkisin.
Tosi hienoja sanoja! Siis noinhan sitä pitäis ihmisen elää, itteensä vaan kiusaa jos jatkuvasti säälittelee sitä kun ei oo ketään. Kyllä mäkin haluisin löytää sen elämäni miehen, mutta kumpa osaisin elää itselleni ja omasta elämästäni nauttien ja luottaa siihen, että kyllä se joku päivä vielä kohdalle kolahtaa... Aurinkoinen hymy ja halaus sulle, mä koetan ottaa vielä enemmän positiivista elämänasennetta kehiin!
Olen noudattanut näitä ohjeita koko elämäni ja hauskaa on ollut, mutta nyt jo jonkin aikaa on tuntunut, että elämässä voisi olla enemmänkin. Nyt vaikuttaa siltä, että iästäni on tullut enemmän kuin ongelma. Tässä vaiheessa sen oikean seuran löytäminen en enää olekaan ollut niin helppoa kuin luuli.
eräs tuttavani löysi elämänsä miehen 63 vuotiaana ja muutti Australiaan.
Paras unohtaa järjestelmällinen seuranhaku ja harrastaa erilaisia mukavia asioita, joissa tapaa samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä. (Eräs tutun tuttu löysi elämänkumppanin golfin parissa). Helposti hukkaa aikansa itsensä säälittelyyn.
ole liian myöhäistä tavata elämänkumppania,ja mies joka on nähnyt ja kokenut osaa arvostaa ehkä jopa paremmin parisuhdetta, kuin sellainen joka ei ole elellyt sinkkuna...
että eikun silmät avoinna, maailmahan on täynna vapaita naisia...
tietty nyt tulee sitten mieleen tää tuttu juttu...
oletko liian ronkeli?? ;)
Kaikesta huolimatta hyvää kesää ja toivotaan että löydät sen oikean...:)
Jos nimmarisi luku on ikä, niin ei syytä huoleen. Olen 40, enkä ole ollenkaan huolissani. Neljä vuotta sinkkuaikaa takana vasta. Mutta jos luku on syntymävuosi, niin sitten on syytä ryhtyä toimeen... :)
Onpahan ainakin aikaa kerrankin tehdä asioiden eteen jotain eikä vain hyssytellä yhdessä. Omaa sinkkuaikaani olen käyttänyt itseni sivistämiseen ja kehittämiseen. Itsenäisenä ihmisenä ajatus siitä, että joku roikkuisi koko ajan kimpussa ja kyseenalaistamasssa ajankäyttöäni tuntuu lähinnä inhottavalta. Jos muuttaisin jonkun kanssa yhteen pitäisi meillä olla omat "puuhahuoneemme", joissa voisimme keskittyä täysin omaiin elämiimme ja tavoitteisiimme. Pienessä kopissa ahdistuisin varmasti toisen seuraan alta aikayksikön. En ole omasta elämästäni luopuja tyyppiä. Yhteinen elämäkin varmasti maistuisi tällä tavalla paremmalta.
Asiallista seuraa saa aina jos tekee jotain asioiden eteen, eri asia on kuitenkin kuinka itsenäistä tai omistushaluista tämä seura olisi. Ja ennenkaikkea, kuinka yhteensopivaa. Aito rakkauskaan ei olisi pahitteeksi.
olla sinkkuna niin kauan kuin mahdollista eli kunnes löytyy juuri eikä melkein sopiva. Muuten saa lapset ym. katua. Terveellä pohjalla oleva sinkkuus on vastalause kertakäyttöavioliitoille.
Älkää sinkut hävetkö. Olette hyvällä asialla.