siis että nykyaikana tulisi noteeratuksi edes jotakuinkin varteenotettavana kumppaniehdokkaana. Ja että ei miesten silmissä olisi vain typerä bimbo, jolla ei ole päässä ajattelukyvyn hiventäkään.
Itselläni suurin syy korkeakouluopintojen puuttumiseen on se, että en ole koskaan osannut päättää, että mikä on se "minun juttuni", siis se ammatti ja ala, johon haluan suuntautua ja jolle haluan antaa aikaani ja energiani.
Ja nyt sitten minulla on pari keskiasteen tutkintoa, en ole edes oman alan töissä ja yliopisto-opinnot on haaveena, kunhan vaan keksisin, että mitä haluaisin ryhtyä opisiskelemaan.
Itselläni suurin syy korkeakouluopintojen puuttumiseen on se, että en ole koskaan osannut päättää, että mikä on se "minun juttuni", siis se ammatti ja ala, johon haluan suuntautua ja jolle haluan antaa aikaani ja energiani.
Ja nyt sitten minulla on pari keskiasteen tutkintoa, en ole edes oman alan töissä ja yliopisto-opinnot on haaveena, kunhan vaan keksisin, että mitä haluaisin ryhtyä opisiskelemaan.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Unohda opinnot, jollet välttämättä itse halua akateemista miestä. Siltähän tuo vähän kuulostaa. Paremmin nostat haluttavuuttasi satsaamalla ulkonäköön. Ei se luonne mihinkään muutu vaikka olisi kuinka monta tutkintoa.
Fiksuus ja älykkyys on naisessa aina plussaa. Ja kuten hyvin tiedetään niin ne ei välttämättä korreloi mitenkään koulumenestyksen kanssa.
Toki fiksuus >korreloi< koulumenestyksen kanssa. Vähäinen koulumenestys esim.10 vuotta sitten ei vain varsinaisesti todista lahjakkuuden puuttumista.
Sen lisäksi ihminen voi ansioitua erityisen hyvin vaikka toisen asteen tutkintoa suorittaessaan. Menestys on menestystä; paikka vain vaihtelee.
Kuten siitä parittomat -sarjasta oli todettavissa kumppanin löytäminen vain vaikeutuu naisella sitä muka mitä enemmän tutkintoja karttuu, naisten mielestä se johtuu siitä että miehet pelkää enemmän tienaavaa älykästä naista mutta miehet taas varmaankin ajattelee sen johtuvan siitä että naisella tutkintojen myötä urea nousee päähän tai ainakin rima liian korkealle.
Jos hyvän miehen löytäminen on sinulle itsellesi tärkeämpi juttu kuin ura niin älä turhaan pistä paukkuja opiskeluun vaan siihen miehen metsästykseen, tukka, naama ja kroppa kuntoon ja sitten radalle, rohkeasti juttelemaan miehille, heittämään flirttejä ja hymyjä sinne tänne, puhelemaan mukavia arkipäiväisyyksiä eikä mitään liian viisaita kirjatietoja niin eipä mene kauaakaan kun joku asiallinen mies sinut noteeraa, taluttaa ehkä alttarille ja suunnittelee perheenlisäystä kanssasi.
Voithan toki aloittaa jatko-opiskelut kaikesta huolimatta joko miestä ennen tai sen jälkeen mutta noilla edellisen kappaleen kikoilla sen kaverin luultavasti löydät eikä kukaan pidä bimpona.
Bimpona ei varmaan...
Olen huomannut ihan selkeästi, että hyvin koulutettu nainen soveltuu paremmin kumppaniksi. Ainakin minun BSC-kartassa koulutuksesta saa suhteellisen paljon pisteitä.
Ei tuollaisilla asioilla ole väliä ellei mies ole joku androgyyni, tympeästi nariseva neutri jonka testosteroni ei riitä normiseksuaalisuuteen.
Tai vaihtoehtoisesti keski-ikäinen, ruotsinkielinen, varakas pallomaha.
Suomessa korkeakoulututkintoja ruukaa olla jokaisella vastaantulevalla ihmisellä. Ajatus korkeakoulututkinnon suorittamisesta voi olla hieno, mutta itse diplomi-insinöörinä sanon että se on raakaa työtä, joskus jopa brutaalia suorastaan. Tietty tämäkin riippuu MITÄ puolta opiskelija opiskelee. Tekniikan puolelta voin vastata, että DI-tutkinto ei ole mikään itseisarvo, joka tekee ihmisen "osaajaksi". Tutkinto antaa vain työkalut elämänmittaiselle opiskelulle työelämässä, että ihmisellä on kyky opiskella asioita itsenäisesti. Tekniikka ei kehity itsekseen. Aina on oltava tekijä joka keksii uutta. Ja sitä tämän päivän työelämä vaatii.
Tällä hetkellä olisin elämässäni huomattavasti pidemmällä, jos olisin valinnut AMK-tutkinnon yliopistotutkinnon sijaan. Asuisin mitä luultavammin omakotitalossa ja olisin naimisissa. Sen sijaan työskentelen tekniikan kehityksen huipulla, jossa maailma on kovin pieni. Jos minulta kysytään, teinkö elämässä oikeat valinnat niin tunnustan etten tiedä. Kai ihmiselle onnellisuus on tärkeää. Vähempään tyytyminen voi tuottaa onnellisemman elämän.
Ja minä diplomi-insinöörinä sanon että jos sinulla on hyvät tissit niin kelpaat tuollaisena kuin olet.
Ei, ei se koulutus ole mikään tae fiksuudesta.
Koulutusta enemmän on merkitystä sillä, mitä siellä pään sisällä liikkuu. Korkeakoulututkinto antaa tietysti kuvan tietystä älyllisestä minimitasosta. Tämä toki selviää keskustelun edetessä muutenkin. Prole saa olla, muttei tyhmä.
Enemmän huolestuttaisi tuo " en ole koskaan osannut päättää, että mikä on se "minun juttuni" ". Jos ei noin perustavalaatuista päätöstä osaa tehdä, mahtaako olla kykeneväinen mihinkään muuhunkaan.
Yliopistossa opiskelu vanhemmalla iällä ei ainakaan lisää kiinnostavuutta parisuhdemarkkinoilla - päin vastoin. Yleensä se kertoo siitä, ettei yksilö ole osannut hoitaa koulutustaan kuntoon ajallaan. Eli jotain ongelmaa on.
Tarkoitetaanko korkeakoulututkinnolla myös ammattiKORKEAkoulua? Itse olen valmistunut sairaanhoitajaksi ammattikorkeakoulusta. Olen työelämässä, 28v, kaunis kuin nukke ja lisäksi empaattinen, sosiaalinen ja itsenäinen nainen. Seuraa riittää liiaksikin. Sinkku olen ollut nyt vuoden koska kukaan ei ole vielä kolahtanut mutta halukkaita kosioita olisi vaikka jokaiselle viikolle. Suurinosa miehistä joita olen tavannut on akateemisia 32-40v lapsettomia miehiä. Koskaan kukaan ei ole pitänyt koulutustani tai ammattiani jotenkin vähempiarvoisena, päinvastoin. Vaikka en ole yliopistossa opiskellutkaan.
En minä ole koskaan niin korkeakoulututkinnosta välittänyt, mutta minulle on ehdoton välttämättömyys, että nainen osaa nukkua söpöllä pienellä kerällä ja viihtyy pitkiäkin aikoja miehen sylissä. Jos vaatekaapista löytyy ranskalaisen sisäkön asuste, niin se on tietysti plussaa myös.
On
Ehdottomasti.
Sulla on nyt liian yksinkertaistunut kuva asiasta, ikäänkuin olisit lukenut liikaa sinkkupalstan juttuja :) Sulla ongelmaa kuvastaa se että on keskiasteen tutkintoja, mutta "en ole edes oman alan töissä"...
Toki yleisellä tilastollisella tasolla korrelaatiota ns.fiksuuden ja koulutuksen välillä monen mutkan kautta löytyy, mutta mitään suoraa yhteyttä siten, että kun "kouluun menen ja muodollisen tutkinnon saan ehkä, olen astetta fiksumpi" ei ole. Jos väkisin menee johonkin kouluun, vaarana on edelleen, ettei ole myöhemminkään "oman alan töissä".
Fiksu siten, ettei ole bimbo, määräytyy persoonasta muuten, ei niinkään koulutuksesta. Jos taas kelvollisuutta kumppaniehdokkaaksi arvioit korostuneesti tämän palstan tekstien perusteella, mahdollisuus on saada pariksesi miesbimbo.....
Eli jos saisit henk.koht. perustan ensiksi kuntoon, työ duunista mielenkiintoiseksi onnistuu vasta kun löytää oman alansa. Työn ei tarvitse olla korkeakoulutuksen kautta saatu.
Ei, erittäin moni koulutettu luulee olevansa älykäs vaikka todellisuus on jotain aivan muuta.
Naiset palvovat koulutusta, eivät miehet. Toki osa miehistäkin haluaa ehdottomasti tietyn taustan omaavan naisen, mutta valtaosalle naisen koulutus ei ole kovin iso juttu.
Naisista valtaosa taas tuntuu kuvittelevan että koulutus on joku pyhä lehmä, joka määrittelee ihmisen kokonaan ja rakentaa jonkun mahdottoman suuren kuilun alemmin koulutettujen väliin. Monen akateemisen naisen ylimielisyys on varsin vastenmielistä, vaikka olen itsekin akateeminen.
Ei oo välttämättömyys.
No en minä ainakaan naista minkään tutkinnon takia halua eikä keskustelukaan ole kovin tärkeää. Kyllä se vaan niin on että miehelle riittää että nainen on suhteellisen mukavan näköinen ja antaa karvalaukkua säännöllisin väliajoin. Mietippä itsekkin, ei kukaan mies sinua katselisi jos et antaisi sille pillua joten mies tarvitsee naista vain seksin takia, jos tuota tarvetta ei olisi niin ei mies naista etsisi. Näin ollen jos olet ok näköinen ja valmis antamaan niin saat kyllä miehen.
Sunlaisia miehiä useimmat naiset kyllä saisivat, jos huolisivat (ja varmaan muutamat huolivatkin), joten mikäs siinä.... :)
Ehkä ei kannata opiskella ainakin jos kuuntelee tätä akateemisten naisten kitinän määrää kun "laatua" ei löydy. Ei se korkeakoulu susta mitään yli-ihmistä tee vaikka jotkut näin näytää luulevan.